Ensihoitaja on taas herännyt blokin kirjoittamattomuus koomastaan. Mihin ihmeeseen nämä päivät katoaa? Kuukauden päästä on joulu ja vastahan kesäloma meni... Ensihoitajasta tuntuu, että joku on peukaloinut hänen kalenteriaan - siitä on varmasti poistettu ainakin päivä joka viikosta ja joka päivästä on kadonnut vähintään 4 h.

Töissä on ollut kiire - sehän ei enää yllätä ketään, mutta Ensihoitaja päätti myös ruveta virtuaaliaskartelemaan. Ensihoitaja askarteli yhden omasta kuvasta firman sivuilla lahjoiksi itselle ja muille kalentereita, paitoja ja mukena omilla kuvilla - vapiskaa ystävät nyt on tulossa laatulahjoja :-) Ja itselleen Ensihoitaja tietenkin tilasi töihin kalenterin ambulanssin kuvilla ja kotiin Neljänsuoran kuvilla. Sittenpä saa katsella vuoden jokaisena päivänä omia suosikkejaan ;-)

Niin ja onhan Ensihoitaja aloittanut urheilemisen - salikausi on avattu puolen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen salipäivän jälkeen joka lihasta kolotti ja seuraavana päivänä kävelykin oli vaikeaa. On se yllättävää miten paljon ihmiskropasta voi löytyä lihaksia, joiden olemassa olosta ei tiedä mitään noin niin kuin normiarjessa. Ensihoitaja on nyt päättänyt päästä joulukuntoon ainaisen bikiinikunnon tavoittelun sijaan ja salitreenien lisäksi, joko zumbata tai vesijuosta joka viikko. Saas nähdä jaksaako tällä kertaa ihan jouluun asti ;-) Kokemuksen mukaan into lopahtaa helposti, kun Ensihoitajan ystävät eivät ole kovin aktiivisia urheilemaan yhtä lukuunottamatta. Tänään oli vesijuoksun vuoro ja ahtaassa altaassa huhkiminen kävi kyllä työstä, kun koetti "hitaampia ohitella." Onneksi Ensihoitajalla on edes tämä yksi ystävä, joka saa houkuteltua Ensihoitajan veteen. Pari vuotta aktiivisesta potilastyöstä näkyy todellakin. Lihaskunto heikkenee ja vyötärön ympärys levenee. Kyllä se kummasti 100 kg ja + ihmisten ja romppeiden kantaminen pitää ensihoitajat yllättävän hyvässä kunnossa.

Urheilu aloitettu siis ensimmäinen askel kesäksi 16 kuntoon kohti on aloitettu. Niin viime keväänä päätettiin työporukalla tällainen tavoite - hosumalla ei tule kuin ku... lapsia sanoo vanhakin sanonta, joten Ensihoitaja otti pidemmän tähtäimen tavoitten. Hieman huonosti on kamppanja edennyt, joten nyt olisi aika... Kiireeseen voi aina vedota ja ajanpuutteen vuoksi vuodet ovat lisänneet Ensihotajaa kummasti. Nyt Ensihoitaja on päättänyt edes yrittää - vähäinen aika mikä töiltä jää pitää nyt pistää itsestään huolehtimiseen. Koti kyllä kertoo, että aika menee jossain muualla, mutta mihin ne siivottavat pölyt sieltä karkaavat, ja jos karkaavat antaa mennä. Pyykkivuori pääsee kyllä joskus kasvamaan hälyttävän isoksi, mutta onneksi Ensihoitaja on pysynyt uskollisena punaiselle. Huomattavasti helpompaa ja nopeampaa laittaa kone täyteen kerralla yhden värin vaatteita. Vaaleat vaatekappaleet saattavatkin sitten joutua odottelemaan vuoroaan korissa. Värille uskollisuus palkitaan siis jopa pyykin pesussa. Astiat onneksi pyykkää konevoima. Toisaalta eipä niitä astioita juuri ehdi liatakaan, kun kotona käy nykyään lähinnä nukkumassa. Joskus onkin käynyt mielessä, jos pistäisi kämpän myyntiin ja muuttaisi työhuoneen nurkkaan nukkumaan, kun siellä puolet vuorokaudestaan jo nyt viettää - ei menisi aikaa matkoihin.

Nyt tää tarina meni ihan väninäksi, joten Ensihoitaja lopettaa tältä erää, kiittää ja kuittaa ja palaa asiaan paremmalla ajalla ja paremmilla jutuilla.