Uusi vuosi - vuosi 2015 on aloitettu. Ensihoitaja toivottaa kaikille onnekasta alkanutta vuotta. Tässä vuoden vaihtuessa vapaan merkeissä Ensihoitaja muisteli menneitä uusia vuosia uransa varrelta. Niin aika moni niistä on mennyt töissä, joskaan ei ihan kaikki - viimeiset kymmnenkunta vain ;-) Erilaisia uusia vuosia on työn ohessa tullut vietettyä kaupungissa ja niin kaupungeissa. Juhannukset on menneet maallakin, kun niissä Ensihoitaja on viettänyt niin monia opiskelija kesiä eri ambulanssien penkkejä kuluttaen, mutta talvella työt ovat olleet kaupungissa niin opiskeluaikana, kuin sen jälkeenkin.

Tässä joulukinkkua ja porkkanalaatikkoa sulatellessa Ensihoitaja ajatteli aikansa kuluksi ja vapaan alkuvuoden kunniaksi naputella yhden uuden vuoden tarinan. Elettiin 2000-luvun alkupuolta, mahtoikohan olla 2004 tai -05. Ensihoitaja oli saanut vakinaisen paikan ensihoitopalveluja tuottavasta pilliautofirmasta suurehkossa kaupungissa syksyllä ja edessä oli ensimmäinen vuoden vaihde. Joulu oli ollut vapaata ja uudeksi vuodeksi piti vetää punaiset jalkaan. Tuolloin about 10 vuotta sitten, kun Ensihoitaja oli vielä nuori ja nätti olisi pyhinä toki voinut lähteä "kylillekin", joten Ensihoitaja ja tämän kaverit päättivät järjestää uuden vuoden vastaanottajaiset Minnin Hiiren ja kissalan poikien luona. Ensihoitaja, kun päivysti niin omalla autolla vaan Minnin pihaan ja VIRVE taskuun. Minni oli kattanut juhlijoille notkuvan pöydän ruokaa ja juomaa. Muille alkoholipitoista, ensihoitajalle jaffaa.

Siellä se Ensihoitaja röhnötti tyytyväisenä punaisissaan Minnin sohvalla, kun Minnin ystävä saapui juhliin. "Et kait sä täällä ole noissa ambulanssivermeissä? Mä en voi syödä mitään...enkä tulla sun lähelle - hyi, sä oot niin bakteerinen." Apua, kaikki paikalla olijat jähmettyivät kuuntelemaan mistä nyt on kyse. No - muu jengi oli hoitoalalla eikä heistä kenellekään tullut tuollainen mieleen. Toki niissä lanssikamoissa on niitä bakteereja, mutta ei nyt niin paljon, että ne olisi vaatteista ruokiin hypänneet ja kun talon emännälle vaatteet eivät olleet ongelma  niin eipä ollut tullut Ensihoitajalle mieleenkään vaihtaa vaatteita. Ainahan Ensihoitaja liikkui ystävillään ja kaupungilla punaisissa päivystysaikana - miten muuten 15 min lähdöllä olisi voinut lähteä mihinkään kotoa. Muutamaa vuotta myöhemmin Ensihoitaja tapasi tämän Minnin ystävän ja kuuli tämän bakteerikammon hävinneen pitkän tulehdussairauskierteen jälkeen, joka kuulemma johtui siitä, ettei tällä ystävättärellä ollut minkään valtakunnan vastustuskykyä.

No, alkuillasta oli syöty ja toisten toimesta jo juotukin hyvin. Ensihoitaja oli aivan innoissaan, että radiossa oli liikenne lähes kokonaan hiljentynyt - saataisiin valaa rauhassa uuden vuoden tinat ja jatkaa mässäilyä. (niille, jotka nyt istuvat VIRVEN äärellä ja imettelevät, että eihän sieltä mitään kuulu niin tuolloin vielä 99% keikoista kuulutettiin.) Juuri kun tinojen etsintä oli kuumimmillaan ja Minni alkoi jo olla huolissaan mihin hän on ne tinat laittanut soi Ensihoitajan taskussa puhelin. Häkestä iltaa - sopisko teille lähteä viemään yks rakettivamma tuonne naapurikunnan keskussairaalaan? No sopiihan se. Niin jäi tinat valamatta ja Ensihoitaja pinkaisi kohden asemaa. Hyvää tässä oli se, että keskussairaalaan ajoi noin 2,5 h suuntaansa ja niillä pyhätunneilla. Vuosi vaihtui seuraavaan, jossain peltojen keskellä - pilkkopimeässä ja jostain nousi yllättäen ilmaan yksinäinen raketti toivottamaan hyvää uutta vuotta loputtoman työn ääressä juhlaa viettäneille.

Hyvää uutta vuotta 2015! Kiitos niille kaikille, jotka valvoitte meidän kaikkien puolesta tänäkin juhlana - tänä vuonna minä nautin rakkaitteni seurasta.