tiistai 22. joulukuuta 2015


Ja tapahtui niinä päivinä, että Neljänsuoralta kävi kutsu, että kaikkien fanien oli tuleman Auraan vuoden viimeiselle keikalle. Ja tuolla keikalla he tulevat näkemään hulvatonta menoa. Näin myös Ensihoitaja valjasti uljaan ratsunsa ja suuntasi kohden Nuorten taloa ystäviensä kanssa navikaattorin suoman johdatuksen turvin. Valo ei kuitenkaan johdattanut viisaita alkuun oikeaan osoitteeseen vaan Ensihoitaja harhautui sen opastuksessa, mutta onneksi kaksi viisasta lenkkeilijää oli ulkoilemassa ja johdatti Ensihoitajan ystävineen oikealle tielle kohden Nuorten taloa ja lavalle kipuamista tekevää Neljänsuoraa. Koska keikka Aurassa oli Ensihoitajalle ja hänen seurueelleen kaikille ensimmäinen kerta Aurassa, ja tapahtui pimeimpään aikaan vuodesta, oli pieni hairahtaminen sallittua.

No – tämä joulunajan tarina alkoi kyllä jo aiemmin lauantaina – Antti Ketosen joulukonsertilla. Päivällä olisi ollut myös Sillanpään ilmaiskeikka Stoccan lipalla, mutta tuon kautta reissuun olisi aika loppunut totaalisesti. Kirkollekin piti ehtiä ajoissa, että saisi paikat, josta jotain näkisi – vanhan kirkon rakenteet eivät olleet parhaat mahdolliset ajatellen näkemistä ja varsinkaan Ensihoitajan näkökulmasta kuvaamista. Eli Ensihoitaja oli paikalla ajoissa – ystävät jopa aikaisemmin. Varttia ennen ovien aukeamista kirkolle oli kertynyt jo pitkä jono odottajia. Nuoremmat jonottivat nätisti – vanhemmat tuntuivat olettavan, että heillä olisi jokin etuoikeus kävellä suoraan ovelle meidän ja muiden jopa lähemmäs tunnin odottaneiden ohitse ovien auetessa vain siksi, että heillä oli liput. Niin – kaikillahan ne oli, jokainen vain halusi varmistaa oman paikkansa ajoissa.

Ensihoitaja pääsi kuitenkin kirkkoon ystäviensä kanssa jonon kärjessä ja hyville paikoille. Kamera valmiuteen ja kirkon penkkiä tukena käyttäen – uusilla putkilla kuvista tuli loistavia – videoistakin kiitettäviä, mitä nyt vähän tärisi välillä käsivaralta kuvatessa ;-) Välillä laulaja intoutui tulemaan yleisöön ja ihan siihen linssiin kiinni. Melkeen rupesi loppumaan etäisyys ;-). Konsertissa soitettiin herran levyä ja levyn ulkopuolelta iki klassikoita…ja Varpunen jouluaamuna – juuri se kappale mitä Ensihoitaja ei olisi halunnut kuulla – meikit levisi, kun piti sen tahtiin kyynelehtiä ja videostakin tuli tärisevä. Ei saa laulaa noita surullisia joululauluja vaikka ne ovatkin maailman kauneimpia. Artistin omat ”uudet” joululaulut sopivat Ensihoitajalle paaaaaaaaljon paremmin vaikka ne tunteellisia ovatkin, niin eivät ne herätä niin surullisia muistoja kuin Varpunen. Eivätkä ne kosketa vielä niin syvälle.


Joulukonsertti toi joulun fiilistä muuten ei niin jouluiseen maisemaan. Kirkosta ulosastuessa meitä tervehti rattoisa vesisade. Mutta edes se pieni hippu sitä joulutunnelmaa oli saatu kaivettua, sieltä jostain joululokerosta esiin. Vielä olisi muutama päivä joululomaan ja vähän enempi jouluun – aina olisi mahdollisuus valkoiseen jouluun – vaikka tuo pekkapouta muuta ennustikin. Toisaalta ilmakin oli jo viilennyt niin, että auton mittari näytti enää 1 astetta – kohtahan tuo vesi voisi muuttua edes rännäksi. Niin siis kirkkoonhan tämä joulutarina ei pääty vaan Ensihoitaja ystävineen pakkautui kirkolta kahteen autoon ja suuntasi niiden keulat kohden Auraa ja siellä järjestettävää Neljänsuoran viimeistä keikkaa tälle vuodelle.

Keikalle lähdettiin innolla. Pitkän suunnittelun jälkeen isolla porukalla – osa tuli kaukaakin, koska samalle reissulle osui joulukonsertti ja keikka ja ja ja ja ja… hyviähän me ollaan syitä keksimään miksi keikalle pitäisi mennä vaikka vähän kauemmaksikin. Niin siis koska tämä olisi vuoden viimeinen keikka ja varsinkin tänne eteläiseen Suomeen ei heti alkuvuoteenkaan osuisi keikkaa niin tuonnehan olisi mentävä. Ja olihan se kiva päättää tämä Nelkku vuosi yhdessä keikalla niiden monien kavereiden kanssa, joihin on tämän Nelkkuseikkailuvuoden aikana törmännyt. Montaa tunnistin, vielä useampi taisi jäädä tunnistamatta – mutta kaikkia oli kiva tavata ja pomppia yhdessä siellä lavan edustalla.

Aurassa esiintyi ensin FBI beat ja sen soitellessa viime tahteja ensimmäisestä setistään kerkesi Ensihoitaja ystävineen lavan edustalle. Oma tuttu paikka lavan vasemmalta reunalta ja kamera valmiuteen. Ihan hirveä kuvakulma tiedossa, koska lavan reuna ylti Ensihoitajaa rinnantasolle, mutta ihanat valot menivät ylitse eivätkä juuri häikineet lavanedustalla. Mutta siis paikalla ja sopivasti vielä muutamaa kappaletta ajoissa – Antille taisi tulla vähänenempi kiire, kun hyppi lavalle silmälasit päässä ja korvanapit kädessä. No, mutta meidän lähtiessä kirkolta oli nimmari/halaus/lahjonta jono vielä aikas pitkä.

Keikka alkoi räväkästi ja lomalle lähtöä tekevä orkesteri antoi kaikkensa. Meininki oli välillä ihan päätön ja erehtyipä edelleen flunssaisena oleva Ensihoitajakin välillä pomppimaan mukana niin kovin, että piti turvautua astmapiipun apuun, ettei koko keikka olisi mennyt piiputtaessa. Mutta ensimmäisellä setillä soiteltiin perinteisempiä tanssikappaleita ja tuttuun tapaan viimeiseen settiin päin musisointi muuttui enemmän bändin viime levyjen kappaleiksi. Muuten – uudelta levyltä soiteltiin kovin vähän tänä iltana kappaleita, vanhempia kuultiin kivasti. Varsinkin ne ihanat Tähtien tiellä ja Sun kanssa. Nämä ne vaan ovat ihan huippu hyviä – kiitos vaan Juha niistä.

Ensimmäisellä tauolla Ensihoitajan piti päästä vierailulle Neljänsuora Storelle, koska siellä oli myynnissä uusi Kaksi kauneinta – huppari. Ensihoitaja niin rakastaa huppareita ja hyvää porukkaa pitää aina tukea niin ei muuta kuin ostamaan hupparia, t-paitaa, ja mitäs kaikkea muuta sitä lähtikään matkaan…hups! Iso kassillinen niitä Markun lupaamia huippualennuksiakin. Mihinkäs nää nyt enää mahtuu Ensihoitajan yli täysissä vaatekaapeissa ;-) Mutta edelleen Ensihoitaja on sitä mieltä, että ”Neljänsuora-tehdas” voisi tehdä värikkäitä vaatteita – hei me fanit ollaan pääasiassa naisia ja me tykätään väreistä – ainakin Ensihoitaja. Punaisia huppareita please!!!!! Ja edelleen sellainen teksti – Kaikki mitä ikinä haluun – ois ihan huippu hupparissa. Sopisi hyvin teemaan Löytäjä saa pitää, muuten niitäkin huppareita saisi tulla uutuustuotettuna värikkäinä, tai valkoinenkin olisi ihan kiva.


Illan päätteeksi piti toki vielä saada muistoja… Ensihoitaja oli päivänä muutamana huomannut, että hänellä on tuo Neljänsuoran levytuotanto hyllyssä, mutta nimmarit vain ensimmäisessä ja viimeisessä…pitäisikö niihin väleihinkin saada muutama raapustus. Ja sehän hoidettiin tänä iltana – oho olikos noita levyjä 6 ja Antin joululevy ;-) Nimmareiden lisäksi Ensihoitaja ja team halusivat yhteiskuvan heistä kaikista. Paikaksi oli suunniteltu eteisen rappuset ja meidät 13 haalittiin kasaan – siinä sitten järjestyksenvalvoja tuli jo huutamaan, että pitäisi poistua lavalta eikä ole enää aikaa otella yhteiskuvia – jos niitä on saatava, ne voidaan ottaa ulkona… siis kaatosateessa ja pilkkopimeässä!?!?! Muutenkin tuolla lavalla oli ihan ihme asioita. Lavan edustalla mukana hyppivät ja laulavat fanit eivät saaneet tuoda sinne juomapulloa ja kun tätä yksi faneista ihmetteli hänelle vastattiin, ettei sitten voi kontrolloida mitä kukin tuo ja ettei asiasta neuvotella. Kyllähän kaikissa muissa paikoissa siistit, selvinpäin olevat fanit ovat sen paikasta ostetun vesipullon saaneet lavan edustalle ottaa, koska eturivin paikasta ei todellakaan voi lähteä juomaan buffetin puolelle. Ja tuokin asia olisi voitu tuolla fanille ehkä fiksummin ilmaista, jos järkkäri luet tätä niin mieti miten vuorovaikutus hoituisi niin, että kaikille jäisi mukava fiilis – nyt tämän pettyneen ihmisen lisäksi sait meitä monta muuta ihmettelemään tapaasi hoitaa homma. Tämä oli ensimmäinen paikka tänä vuonna – oikeastaan ehkä koskaan, joka kielsi talosta ostetut vesipullot ja aika monessa paikassa on Neljänsuoran ja muidenkin matkassa käyty.

Mutta lopulta joukkovoima oli ylivoimaa ja valokuva illan päätteeksi saatiin. Kiitos Katja, kun otit meille kuvan. Kiitos Neljänsuoralaiset, kun tulitte kuvaan kanssamme, kiitos kaikki kuvassa mukana olleet Nelkkuystävyydet ja ne kaikki tutut, kaverit ja tuntemattomat, joita tänä vuonna on keikoilla tavattu. Ei muuta kuin heippa, hyvää joulua ja ensi vuonna takuu varmasti nähdään. Kaikki kohden koteja – liikkukaa varovasti!

 

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa – onnen täyteistä alkavaa vuotta 2016. Ja ne Ensihoitajan kollegat, jotka valvovat meidän muiden pyhärauhaa ja muutkin ympärikellon vuoden joka päivänä töissä raatavat toivottavasti saatte edes hetken joulurauhan! Me kaikki täällä koetetaan tehdä se teille mahdolliseksi huolehtimalla toisistamme, olemalla koheltamatta liikenteessä, nauttimalla päihteitä maltillisesti ja vain sellaisia, jotka eivät sisällä kiukkugeeniä ja muistetaan sammuttaa ne kynttilät, kun ei olla vieressä jne. Maltti on siis valttia myös joulun pyhinä.

2 kommenttia:

  1. Suuret kiitokset Ensihoitajalle kuluneesta vuodesta! Rauhaisaa joulua sekä keikkojen täytettä tulevaa vuotta 2016! ;)

    Terveisin se kauimpaa tullut hullu, jolle järkkäri totesi että he eivät yhteen menetettyyn maksavaan asiakkaaseen kuole....

    VastaaPoista
  2. Hyvää joulua!! Itsekin itkin Konsta Jylhän joululaulun kohdalla.. Serkun kuolemasta kun tuli tuolloin la 9v.. Ihania on Antin uudet laulu, Joulupuoti on lemppari.SK

    VastaaPoista