Syyskuu vetelee viimeisiään ja Neljänsuoran syystournee on avattu. Eli perjantaina Ensihoitaja ja muutama muukin suuntasi matkansa kohden Saloa ja illan keikkaa. Ensihoitaja oli saanut odotella kuukauden viimeisen keikan jälkeen ja pojatkin olivat pitäneet melkein kahden viikon lomatauon (oho - olipas pitkä loma ;-)) Eli virtaa oli niin esiintyjillä, kuin fanillakin ja pomppufiiliksillä mentiin ihan loppuun saakka. Ainoa vaan, ettei Ensihoitaja pysty kykenemään ymmärtämään minkä ihmeen takia nuo keikat pitää aloittaa vasta puolilta öin - haloo keikkapaikat. Ihan sata varmasti suurin osa olisi tyytyväisempää, jos keikat alkaisivat vaikka 22. Monella, kun on useimmilta keikoilta pitkä matka ajettavana kotiin - nimenomaan ajettava, koska monet keikat ovat tuolla periferiassa ja niihin eivät nuo julkiset kulje. Olisi myös hurjan kivaa, että saataisiin pojat keikalle, joskus myös tänne Helsingin kulmalle - huomioikaahan tämä Warner - suurin osa poikien sivujen tykkääjistä asustaa Uudellamaalla ja kaikkialta pääsee Helsinkiin. Jospa vaikka keväälle myytäisiin muutama lauleskeluilta esim. Presidenttiin, Virgin Oiliin, ShamRockiin, Tulisuudelmaan ja mitä näitä on, niitä missä tuollainen iso bändi mahtuisi shown vetämään. Niin ja please viikonloppuna - viikolla on himpun haastavaa jaksaa aamulla herätä töihin, kun on hippaissut keikalla aamuyön tunneille.
Mutta siis Ensihoitaja oli ystävänsä Niiskuneidin kanssa suunnitellut pitkään yhteistä keikkamatkaa ja nyt se toteutuisi. Kumpikin oli saanut järjestelyä itselleen vapaaillan. Työpäivä hoidettiin pois alta ja iltaan valmistautuminen aloitettiin ajoissa - heti työpäivän jälkeen. Matkaankin lähdettiin aikoinaan tarkoituksena saada juoruta "tyttöjen juttuja" ja selata Ensihoitajan tekemiä kuvakirjoja. Niin, siis niitä aiemmin mainostettuja. Mistäpä muusta aiheesta ne olisivat syntyneet, kuin keikoista ja keikkareissujen fiiliksistä.
Salossa ei tarvinnut oikeaa osoitetta kauaa etsiä vaan tien reunassa käydä rytkyttävä Neljänsuoran keikkabussi näkyi "isolle tielle" - tuonne, silloin ei kyllä pahasti olla voitu eksyä ;-) Auto parkkiin ja kohden keikkapaikkaa. Siinä lyhyen matkan aikana tuli vastaan useampikin tuttu keikoilta ja pikkuhiljaa meitä kertyi isohko lössi aiemmilta reissuilta tuttuja tyttäriä ja muutama mieskin pöytien ääreen ja mitäs me muuta, kuin alettiin selata niitä kuvakirjoja. Huh, sivuja kun oli paljon ja kuvia vielä enemmän, niin jopa siinä riitti muistelemista, missä mikin kuva oli otettu ja ketkä meistä olivat olleet silloin paikalla ja mitä juttuja siihen keikkaan liittyi. Hassua, miten paljon tarinaa kaikilla riitti joka kuvasta. Niin ja siis Ensihoitajan kuvakirjathan eivät olleet illan ainoat kuvakirjat, vaan niitä löytyi matkasta muiltakin. Samat miehet - eri tarinat jokaisella :-) Kyllähän se on niin, että nykyään, kun on nuo reissut niin helppo taltioida niin on kovasti mukavaa palata fiiliksiin jälkikäteen. Pitää tulevaisuudessa satsata vielä enempi tuohon muuhunkin kuvaamiseen keikalla, kuin vain itse keikkaan. On niitä sitten vanhana mukava muistella, kun tarinat on kuvien kanssa yksissä kansissa. 2 ensimmäistä osaa valmiina - rakkaudesta musiikkiin - seuraavan osan kerääminen alkoi perjantaina. Ja nyt on niitä muitakin kuvia jo jokunen ;-)
Ennen varsinaista keikkaa Neljänsuora tekniikoineen kävi vilkuttelemassa ja ihmettelemässä, että onpas teitä paljon tullut meitä katsomaan. Olihan meitä jokunen jo odottelemassa paikan aukenemista ;-) Vielä piti odottaa hetki, että ovet aukeaisivat, mutta ajoissa oltiin odottamassa ovien aukeamista ja paikkaa eturiviin varmistamassa. Lavan edusta täyttyi nopeasti innokkaimmista faneista ja vihdoin odotus palkittiin - lavalle asteli viisi äijää selkeästi loman virkistäminä, sillä ainoastaan Johan rumpujen takana ei hyppinyt (kun ei voinut) ja heilunut pois kuvista energiatankkauksella, jonka olivat tehneet lomalla. Välillä Ensihoitajaa ihan hirvitti, että kohta lava hajoaa, joku kaatuu lavan pinnasta irronneeseen mattoon tai pomppaa päänsä katosta lävitse.
Eli illan fiilis lavalla oli energinen - mutta niin oli meillä lavan edessäkin. Pomppuja, laulua, huutoa, aplodeja ja monenmoista kommentointia riitti - noin niin kuin hyvässä hengessä. Mutta voi - taas keikka loppui ihan liian aikaisin ja aivan liian monta hyvää kappaletta jäi vielä kuulematta vaikka encorenakin soitettiin useampi biisi. Mutta, kun pitäisi mahduttaa yhteen settiin koko tuotanto tai edes puolet siitä niin tehtävä rupeaa olemaan aika mahdoton ja kun jokainen siellä lavan edessä haluaisi kuulla ne omat suosikit. Ensihoitajallakin on piiiiiitkä lista toiveita aina ja yleensä niistä monta kuuleekin. Harvemmin kuultavia suosikkeja ovat Uusi vuodenaika, Tähtien tiellä, Rakkauden talossa, Kiiltävää, Vastatuuleen... mutta onneksi niitäkin kuulee välistä. Paljon kun on tehty niin ei kaikkea voi yhteen iltaan mahduttaa. Mutta noi voisi kyllä saada seuraavalla kerralla, eiks vaan?
Illan lopuksi haettiin nimmareita ja oteltiin perinteisiä valokuvia. Vihdoinkin Ensihoitaja sai yhteiskuvan, joka on onnistunut kaikkien kuvattavien osalta. Kukaan ei ole kenenkään takana, tärähtänyt tai muuten vaan pöllähtänyt. Tästä kuvan ottamisesta kuuluu kiitos eräälle fanikaverille - eli kiitosta vaan - kuvaaja tietää itsensä, nimiä Ensihoitaja ei tänne laita.
Mutta siis taas oikein mojovan mukavaa - kiitos kaikki fanikaverit, matkaseura ja tietty Neljänsuoran pojat. Toivottavasti ensi kertaan ei ole näin pitkä aika. Eikä olekaan, jos suunnitelmat pitää. Seuraavaa keikkaa odotellessa tehdäänpä vähän duunia ja käydään tänään katsastamassa televisiossa miten suoraa lähetystä tehdään. Niin - Ensihoitaja voitti liput studioon Voitolla yöhön kuvauksiin, joten sitä katsomaan tänään. Fiiliksistä ehkä ensi tarinassa.
Tähän loppuun vielä muutama kuva, kun eivät tuonne tekstin sekaan kaikki mahtuneet ja halu jakaa ilo keikankuvista on taas ylitse vuotava - eli en malta pitää näitä otoksia vain omissa kansioissani. Nauttikaa fiiliksistä! Mukavaa syksyä - nyt se vihdoin tulee. Piha vaahterat ovat jo kellastuneet ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti