On syyskuu saapunut - rannan baarit suljettu - tyhjää merta tuijottaa... Ohhoh - miten tässä on päässyt näin käymään. Ei ole syntynyt tarinaa, ei ole käyty Neljänsuoran keikoilta ja ambulansseistakin on pysytty kaukana. Mitäs se tällainen elämä on? Kyllä on pienen Ensihoitajan mieli miettinyt mites tässä nyt taas näin on päässyt käymään. Syksy - sehän se on tässä aikataulut sotkenut. Miten ihmeessä muut ihmiset ehtivät kaikkea - Ensihoitajan päivät menevät töissä, töihin valmistautumisessa ja siinne sekä sieltä kulkemiseen. Kummallista. Tai ei mitenkään kummallista, kun HSL omituisella päätöksellään päätti lopettaa Ensihoitajan käyttämän seutulinjan ja vähentää liitäntälinjojakin puoleen. Kulkeminen kävi siis hankalaksi - jopa hankalammaksi kuin ennen maalla. Pitää kait miettiä ihan vakavissaan, josko taas aloittaisi päivittäisen yksityisautoilun pääkaupungin ruuhkaisilla kehä- ja liityntäteillä, koska muuten muutaman kilometrin työmatka vie jopa yli tunnin. Siis yli tunnin!!! Eikä se haittaisi, jos pääsisi liikkumaan yhdellä vemputtimella ja voisi tehdä siinä töitä, mutta kun pitää vaihtaa ja kulkea jopa kolmella eri kulkupelillä ja joka välissä odotella sitä seuraavaa. Ovat nuo aikataulut tehneet niin, että aina tullessasi vaihtopaikkaan näet vain vaihtovemputtimen takavalot.

No niin, nyt Ensihoitaja on saanut avautua HSL:n
toimimattomuudesta olisiko seuraavana vuorossa posti? Jostain kummansyystä Ensihoitaja on saanut nyt syksyn aikana toistuvasti postinsa milloin sattuu ja luukusta on tullut milloin kenenkin posteja. Liiton lehti, joka normisti tulee perjantaina tavoitti Ensihoitajan tiistaina, naapurikadun ihmisen postit kopsahtelevat luukusta viikottain - no onhan huoneiston numero sama ja kadunnimikin vähän saman tyyppinen. Muuten missään ei ole mitään yhtenevää. Joo ja joulusta asti jonkun miehen posti tulee Ensihoitajan osoitteeseen - eipä Ensihoitaja kuitenkaan tunne kyseistä henkilöä. Virheitähän sattuu, mutta... nyt Ensihoitaja on odottanut maanantaista asti silloin postiin laitettua Ifolor kuvakirjapakettiaan. Niin siis - taas on Ensihoitaja intoutunut askarteluhommiin - sähköisesti. Mutta, kun Ensihoitaja oli koko viikon, joka päivä odottanut, että siellä se paketti kotona odottaisi niin olihan se pettymys - ei vieläkään. Ei löytynyt edes postin hyllystä vaikka postin tytöt ystävällisesti katsastivat kaikki vastaavat paketit. Ei - pakko odottaa nyt ainakin maanantaihin, josko se silloinkaan tulisi. Ensihoitaja tässä vaan miettii, että annettuaan palautetta postin jakeluun asiasta vastattiin - on ollut sairauslomia - ei olla keretty ja voi voi... Mitäköhän mahtaavat tulevaisuuden leikkausten, palkka-alejen ja palkattomien sairauslomien jälkeen sanoa. Tuskin voivat ainakaan enää vedota siihen, että olisi sairauslomia, kun kustit polkee vaikkei henki kulje.

Tulipahan tuossa Ensihoitaja ottaneen kantaa myös viime päivinä kovin kovasti velloneeseen

keskusteluun hallituksen leikkauksista. Pelottavan isoja asioita nyt meinataan sanella - asioita, jotka tulisi olla Ay-liikkeiden, työntekijöiden ja työnantajien välisiä - ei valtion. Mutta kurjuutta, kun jaetaan, niin kukaan ei saa mitään ja joka saa se ei paljostaan luovu. Mutta taas Ensihoitaja meinaa lipsahtaa tänne politiikan puolelle parantamaan maailmaa, joten lopetetaanpa taas tähän ennen kuin edes aloitetaan. Politiikka ei kuulu tälle alustalle - se kuuluu aivan muille foorumeille. Tämän on tarkoitus olla hauskojen tarinoiden paikka ja harvoinpa politiikasta hauskaa saa ;-)

Juu - tuossa tarinoimattomilla viikoilla Neljänsuora täräytti julkasten keikkakalenterinsa. No vot - sieltähän sitä yllättäen löytyikin kaikenmosia kivoja Nelkku seikkailuja Ensihoitajalle, joista päästään tarinoimaan toivottavasti täälläkin. Vielä kuitenkin pitää vähän jaksaa odottaa seuraavaa seikkailua. Mutta sitä ennen voisi vaikka taas tarinoida Ensihoitajan vuosista tien päällä pilliauton kanssa.

Eletään taas kaunista kesää - ollaan melkeen 2000-luvulla, muttei ihan. Nuori Ensihoitaja on kesätyttönä pilliautossa ja saa normaalista hälytystehtävästä poikkeavan tehtävän. Itse iso herra - palopäällikkö marssii Ensihoitajan luo ja määrää päivälle tehtävän: "Ensihoitaja - tänään ei ambulanssia vaan..." Ensihoitajan pieni ensihoitajasielu tekee kuolemaa ja sydän on pysähtyä - ei ambulansiin. "Tänään haet ruuat ja keität kahvit lautakunnan kokoukseen. Kun ne on tehty haet hänet ja muutaman muun kotoaan ja viet kokoukseen. Ota nysse (siis laitoksen pikkubussi)". Krokotiilin kyyneleitä nieleskellen Ensihoitaja ottaa vastaan komennuksen ja vilkuttaa ambulanssille hei, heit.

Ruuat haettu, kahvia tippuu kahdella keittimellä ja pumpputermokset ovat täynnä lämmintä vettä. Sillä väliin Ensihoitaja käy pesemässä nyssen - eihän sillä muuten kehtaa lähteä virallista tehtävää hoitamaan. Pojat kantoapuna nyssen perätila täyttyy ruuasta, kahvista ja astioista. Sitten ei muuta kuin puikkoihin ja hakemaan palopäällikköä. Osoite on tuttu. Palopäällikkö asuu pitkän pihatien päässä. Tien alussa on moottoriajoneuvolla ajo kielletty merkki. Nuori Ensihoitaja parkkeeraa siis kiltisti nyssen parkkipaikalle ja kävelee hakamaan palopäällikköä. Siinä kauniilla säällä työpäivän päätyttyä pihoilla on paljon asukkaita, jotka huutelee - aja autolla vaan. "Eihän sinne saa ajaa?" Ensihoitaja on aivan huuto- ja kysymysmerkkinä Mitä varten ne tollasta? Joku rohkeampi joukosta huutelee - ei se iso herra kävele - aina ajaa autonsa pihaan. Itsepäinen, kun Ensihoitaja on aina ollut niin toteaa, että nythän kävelee, jos aikoo kyydin saada.

Vihdoin palopäällikön koti löytyy pihan perältä. Lähdetään, mukaan kasa kokouspapereita ja ... "missä hitossa se auto on?" Parkkipaikalla tietenkin... "En varmasti kävele - hae se tänne". No jää sitten siihen, toteaa nuori Ensihoitaja ja lähtee kävelemään papereiden kanssa kohden parkkipaikkaa. Hetken päästä takaa kuuluu hiekan rahinaa, kun palopäällikkö ymmärtää, ettei hänellä ole yksinkertaisesti muuta mahdollisuutta, kuin kävellä parkkipaikalle.

Ai mitä tässä tapahtuu? Ecmo centerillä on ihan
omat kuljetustyylit

Joku rohkea naapuri yltyy jo huutelemaan, että siitäs sait - joku taputtaakin. Oletpas kova mimmi. Vihdoin molemmat palopäällikkö ja Ensihoitaja istuvat nyssessä ja matka seuraavaan osoitteeseen voi alkaa. Eikä enää edes kuulu mutinaa kävelyttämisestä. No se siitä, mutta tarina jatkui pyhien jälkeen. Oli maanantain aamu alpe - tuolloin ja tuolla asemalla rennosti kahvipöydän ääressä. Palopäällikkö lampsii kahvihuoneeseen ja aloittaa alpen "Pojat - meillä on pirun kova likka kesäduunissa - kävelytti muakin. Eikä ees yhtään pelännyt komentaa" ;-)


Kaikkea sitä nuoruusvuosiin mahtuukin - niihin vuosiin, jolloin naiset olivat todellinen harvinaisuus pilliautoissa väristä huolimatta. Hauskoja juttuja ainakin näin jälkeen päin.

Mutta tällainen tarina tällä erää - kohta ehkä jo pääsee Neljänsuoran keikalle. Ai joo, pojathan meinaavat vähän lomaa pitää. Mukavaa lomaa heille ja kaikki fanit koetetaan kestää! Onhan meillä nyt sentään ilona poikien uusi levy.