Eilen Ensihoitaja pääsi taas vihdoin Neljänsuoran keikalle. Suora oli pitkästä aikaa inhimillisellä etäisyydellä ja lauantaipäivä mahdollisti reissuun lähdön. Pitkän työviikon päätteeksi Ensihoitaja pääsisi siis rentoutumaan musiikin pariin Parolaan Satulinnaan. Aamusta sää näytti reissuun lähdön kannalta vielä mukavalta - aurinko paistoi ja ilma oli vielä useamman asteen plussan puolella. Matkan loppupäässä kyllä oli jo lunta maassa, mutta olihan Ensihoitajan autossa ollut nastat alla jo useamman viikon. Ainoa vaan, ettei kaikilla muilla ole vielä niitä nastoja ja talvi kun yllättää autoilijat joka vuosi. Kovin on kummallista miten ensimmäisillä liukkailla ajaminen tuntuu olevan vaikeaa, toisaalta ei nastat pure sohjoon. Kelin vuoksi reissuun lähdettiin ajoissa. Klaukkalan kohdalla vesisade muuttui rännäksi ja Hyvinkään jälkeen lumeksi. Riihimäen kohdalla lunta oli jo tienreunavalleiksi asti. Suola-autot olivat jo liikkeellä, joten ainakaan pahasti tiet eivät pääsisi
jäätymään edes yön kotireissulle.

Koska sää ei ollut ihan niin paha, kun Ensihoitaja oli arvioinut oli hän hyvissä ajoin perillä. Pimeästä putkahti esiin tanssilava ja sen pihassa Neljänsuoran bussista purettiin kamoja, joten oikeassa paikassa oltiin. Ensihoitaja ajoi lumiselle pihalle ja naps - kaikki valot hävisivät. Mihinköhän täällä voi jättää auton, mitään opasteita parkkeeraamisesta ei näkynyt ja täysin aurasta vailla olevassa pihassa oli parkkisuunnitelmaa mahdoton hahmottaa. Mutta jos jonnekin tuonne keikkabussin tienoolle niin voisi ajatella sinne voivan pysäköidä. Pikkuhiljaa piha-alueelle saapui muitakin

matkaajia ja Ensihoitajan odottama ystäväkin. Edelleenkin tanssilavan alue oli pimeänä - pellon takana kuitenkin näkyi valot ja toiveikkaina odotettiin, että sähköt saataisiin takaisin. Kahdeksalta, kun ovien piti aueta alue oli kuitenkin edelleen pimeä. Ovien pieleen tuotiin kynttilöitä ja yleisölle kerrottiin ovien aukeavan kohta ja musisointi saataisiin käyntiin -
aggregaatteja ja Neljänsuoran keikkabussi tuottivat virtaa ja pöydillä oli paljon kynttilöitä. Hämärä hyssyssä aloitettiin ilta, mutta musiikki saatiin kuulumaan.

Ensimmäiseksi lavalle kipusi Henkka ja kulkurit. Ensimmäiset valssit kajahtivat ilmoille ja niinhän se soitto soi koko illan, melkein kokonaan apuvirtalähteiden avulla. Kovasti oli tunnelmallista, kun kynttilän liekit valaisivat ravintolan puolta, lavalla muutama valo ja tanssilattian täyttivät lavalta luovien valojen varjot. Jouluhan tässä on tulossa ja kynttilä kausi parhaillaan. Hämärähyssyn lisäksi ei mistään huomannut, että jotain olisi pielessä niin musiikki raikasi.

Toisen setin aloitti Neljänsuora - vähän tehtiin sähköjen siirtoja, kaiuttimista ja soittimista toisiin, etteivät varavirtalähteet kuormittuisi liikaa, mutta musiikki saatiin toisellekin setille soimaan. Ainoa, mikä puuttui olivat vilkkuvat taustavalot, mutta oikeastaan ainakin Ensihoitajan mielestä se oli vain hyvä. Vilkkuvat valot vain häiritsevät kuvaamista ja käyvät silmiin. Aggregaattien jyristessä

ulkopuolella me nautimme sisällä musiikista. Lumisateen aiheuttama huono sää oli sähköjen katkeilun lisäksi saanut myös osan tanssijoista jäämään kotiin. Vähän oli meitä Nelkkufanejakin saapunut, mutta paremminhan mahduttiin lavan edustalle. Näin kuvausta

harrastavana lava aiheutti yhden haasteen kuvaamiselle. Olisi ollut mukava saada kaikki pojat kuvaan lavalla yhtäaikaa, mutta pykälainen lava sai kitaristi Juhan jäämään kovin sivuun muuten tiukkaan ahdetusta bändistä. Toisaalta, yleensä takarivin vilkkuvalojen ja savun sekaan jäävät pojat rumpali Johan ja basisti Jussi olivat nyt hyvin esillä kuvauksen kannalta.

Ilta oli mukava - tunnelma jouluinen - kiitos lumisateen ja kynttilöiden. Hankala tilanne hoidettiin hienosti järjestäjän taholta ja keikka pääsi alkamaan vain himpun myöhässä. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos Neljänsuoralle keikasta. Vihdoinkin Ensihoitaja sai livenä myös sen uuden kappaleen Kun sä meet.


Kokonaisuutenaan siis oikein onnistunut reissu - mitä nyt vieläkin vilistää silmissä yön kotimatkan lumisade, mutta hieno keikka, hienot bändit, hienoa toimintaa järjestäjältä, hienoa paikallinen vpk ja heidän aggregaattinsa ja niin nopea käyttöön saaminen sekä hieno tunnelma. Ainoa, mitä jäi kaipaamaan niin muutaman tanssinhan sitä olisi illan aikana voinut tanssata, mutta ehkäpä toisella kertaa sitten. Tällä kertaa nautittiin musiikin lumosta ja kynttilöistä ;-)

Tällä kertaa lumituiskun ja kynttilän liekin tuoksuista tarinaa - vaihtakaahan nyt viimeistään ne nastat alle ja liikkukaa varovasti. Talven tullen autoon on myös hyvä, ottaa vähän varavaatetta, jos sattuu niin huono tuuri, että jostain syystä auto jättää tien päälle, sattuu vahinko itselle tai muille. Niin ja hommatkaa nyt ihmeessä autoihin noita taikaviittoja - siis heijastinliivejä. Jokaiselle matkustajalle - aika halpa henkivakuutus siinä vaiheessa, kun pitää jostain syystä tulla pimeällä tiellä siitä autosta ulos. Ensihoitaja tietää mistä hän puhuu. Eli kipin kapin ostamaan heijastinliivejä ja siinä samalla voisi sen muutaman uuden heijastimenkin hommata, työkassiin, takin taskuun tai vaikka joululahjaksi. Olkaahan kilttejä - tontut on jo liikkeellä ;-)