Helteet - ne saapuivat viimeinkin ja samaan hengenvetoon Ensihoitaja toivoo niiden poistuvan. Ei kauniissa aurinkoisessa säässä ole mitään vikaa, mutta Ensihoitaja vaan ei jaksa näitä +25 ja yli lämpötiloja. Muutama päivä olikin oikein mukavasti +20 pintaan ja aurinko ei porottanut täysillä. Jaksoi edes ajatella tekevänsä jotain. Tänään helle alkoi olla sietämätön, koska ilmankosteuskin on isoissa lukemissa eli... ei muuta kuin valtaisan vesipullon ja tietenkin kameran kanssa kohden merenrantaa ja helppouden nimissä Suomenlinnaan. Aah, mikä ihana merituuli viilensi kuumaa ihoa heti lautalle astuttua ja saareen vilvoittava tuuli puhalsi suoraan avomereltä. Ensimmäisen kallion nokkaan istumaan ja hupsis - tapahtui sellainen ihme, että Ensihoitajakin sai rusketusrajat. 50-suojakerroin yleensä estää palamisen, mutta myös ruskettumisen. Pienemmillä kertoimilla taas palaa. No, nyt on rusketusrajat ;-)

Mutta mitäs Ensihoitajan pitikään tänään tarinoida - nuo helteet ovat pehmentäneet kokonaan pään. Viimeinen kirjoittamaton keikkatarina taitaa olla Ristiinasta. Välillä olikin pidetty ehkä tähän astisen kesän pisin Neljänsuora keikkatauko. Toki välissä Ensihoitaja ehti poiketa Linnanmäelle katsastamaan Mikko Mäkeläistä ja  Eija Kantolaa. Niin, ja laulamaan yhdessä Eijan kanssa Dirlandaa - tämä, joka ei ikinä laula edes karaokea. Eihän sitä voinut jättää laulamatta, kun kaikki muut jätti. Muutenkin Ensihoitaja pääsi ensimmäisen kerran ikinä kuuntelemaan Eija Kantolaa. Edellinen yritys kilpistyi muuta vuosikymmen sitten siihen, ettei ravintolassa kuvattavaan kesäillan valssi ohjelmaan päässeet lapset ja Ensihoitajakin on joskus ollut lapsi ;-) Sitten vaan kuunneltiin musisointia ravintolan avoimista ikkunoista rantakallioille.


Mutta Eijasta Neljänsuoraan. Ristiinaan Metsälinnan kesälavalle oli tarkoitus lähteä alkuun ihan itsekseen, mutta yllättäen mukaan matkaan löytyi useampikin lähtijä. Viimeinen yllätti vielä lavan edustalla. Osa matkaseurasta oli tulossa aika pitkästä matkaa ja heidän ensimmäinen etappi oli Ensihoitajan lomapaikka. Mekkoa ja kiharaa laiteltiin ja korjailtiin - meikit tarkastettiin ja kengät soviteltiin. Voi, kun lähtötunnelma oli ihan katossa.

Ihana kesäilta, joskin pilvessä - ettei nyt vaan sadetta tekisi ja tarvitseekohan tuonne lavalle ottaa jotain lämpimämpää, koska avolavalla illan ja yön viilentyminen tuntuisi. Edelliskesän reissulla yö oli suorastaan jäätävä kuuman päivän jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin pilviverho piti lämmön kohtuullisena yön tunteinakin.

Lavalla oli kaksi orkesteria - molemmissa sen verran runsaasti soittopelejä, että osa piti orkesterien vaihtaessa kasailla pois. Toinen tuntemattomampi pumppu ja toinen Neljänsuora. Olipa paljon ihmisiä vaikka Ensihoitaja ystävineen oli paikalla ajoissa - melkein puolituntia ennen musisoinnin alkua. Tanssimaan tulleiden lisäksi lavan edustalle näkyi kerääntyneen runsas määrä tuttuja ja puolituttuja naamoja aiemmilta Neljänsuora keikoilta. Vaikka ajoissa oltiin niin ei enää kaikki eturiviin mahduttu - hyvä, että edes toiseen.

Vihdoin tutut äijät nousivat lavalle ja keikka alkoi. Ja mitä... nythän tulee oikein roppakaupalla uusia tai ainakin aiemmin keikoilla kuulemattomia kappaleita - poikain levyiltä ja muutenkin. Ja mitä, yksi toive toteutettiin Riisiä hiuksissa soitettiin - nyt vaan odotellaan sitten sitä Yön reunalla. Juurikin tehdyn laskelman mukaisesti keikoilla kuulemattomia levytettyjä kappaleita on n. 35. Tai no, ehkäpä niillä ensimmäisillä keikoilla vuosia sitten, mutta niitä Ensihoitaja ei pysty muistamaan, kun silloin tälläistä julkista päiväkirjaa ei ollut olemassakaan ja vanhanaikainen käsinkirjoitettu ei ole ikinä Ensihoitajaa innostanut. Tämäkin on lähinnä kivaa siksi, että tähän saa heti kuvat mukaan ja voi palata muistoihin missä ja milloin vain.

Niin... se kuvaaminen. Voi, että niitä kuvia on viime aikoina tullut napsittua. Ja nyt ei siis ole puhe enää pelkästään keikkakuvaamisesta. Kun tuon kameran käteensä ottaa, niin jopa toista sataa kuvaa on ilmestynyt kortille. Videoita myös, mutta onhan niitä sitten pitkinä ja pimeinä talvikuukausina kiva katsella, kun ei vesi läikehdi auringossa, ei näy sinistä taivasta tai ei pääse työkiireiden vuoksi keikalle.  Nytkin mökkireissulla tuli kuvattua reilusti - ei muuta kuin kone kiinni telkkariin ja katselemaan koivujen heiluntaa ;-)

Mutta siis, Ristiinassa kuultiin harvakseltaan kuultuja kappaleita, aiemmin kuulemattomia ja jopa ikinä ennen kuulumattomia. Olipa kivaa vaihtelua. Juu, ja illan aikana soitettiin myös nuo ihanat Tähtien tiellä ja Sun kanssa biisit. Vielä kun pojat kaivaisivat esiin lisää noita vanhojen levyjen aarteita soittoon. Juuri tänä yönä on jo satunnaisesti kuultu keikoilla - vielä kun kaivettaisiin nuo muut levyjen aarteet soitantoon. Ensihoitaja niin toivoisi, että noita vanhoja balladeja soitettaisiin enemmän. On ne vaan niin mahottoman kauniita ja mikä parasta - bändin omien poikien tekemiä useammatkin. Nyt vaan soitinta kouraan ja Antille sanat pädille niin saadaan nauttia vanhoista aarteista
keikoilla.

Ilta eteni ja kuten tanssilavalla - kolmella setillä. Voi, kun näitä tanssilava keikkoja olisikin enemmän. Ensihoitaja tykkää niistä sata kertaa enemmän, kuin baarien ja tanssiravintoloiden keikoista. Monestakin syystä - ensinnäkin tanssilavalla voi päästä tanssimaan, toiseksi bändi soittaa kolme settiä ja viimeiseksi, muttei todellakaan vähimmäisenä - pääsee kotiin kohtuu aikaan, kun nytkin lava lopetteli puolilta öin. Harmi, että tänä kesänä on enemmän ollut noita festarikeikkoja - varsinkin, kun tuo Suomen kesä on taas ollut hyvin arvaamaton.

Ilta loppui taas - ja kyllähän se yö oli sen verran viilentynyt, ettei Ensihoitaja kavereineen, uhosta huolimatta, mennyt kotimatkalla uimaan ;-) Jospa seuraavalla keikalla sitten - taitaa vaan tulla talvi vastaan. Nauttikaahan kaikki helteistä, jotka niistä tykkää. Mukavaa lomaa niille, joilla sitä on vielä jäljellä ja muistakaapa, ettette polta nahkaanne auringossa, kun se vihdoin päätti uskaltautua näkyville.

On tämä kesä kiireistä aikaa, kun ei meinaa näiden tarinoiden kimppuun keretä ollenkaan. Edelliseltä Neljänsuora kiertueelta on vielä Viinijuhlat tarinoimatta. Viime tarinahan loppui siihen, että Ensihoitaja suuntasi uljaan ratsunsa aurinkoiselta Juvalta kohden sateista Kuopiota. Satoi, melkeen koko matkan Juvalta Kuopioon - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joissain paikoin niin, etteivät sulat enää ehtineet siirtää vesimassa pois lasilta. Niin ja kuuleman perusteella se sadepilvi oli todellakin Ensihoitajan hinauksessa, koska perässä tulijoiden mukaan matkalla ei satanut - ei ollenkaan.

Leppävirralla oli pakko pysähtyä Unnukkaan - eihän Iittalan tehtaanmyymälää vaan  yksinkertaisesti pysty ohittamaan vaikka kuinka yrittäisi. Ihan itsestään käsi hakeutui vilkulle ja jalka jarrulle ja auto ohjautui Unnukan parkkiin. Mitään ei osteta - kunhan katsellaan, mutta, mutta... kassin kanssa sieltä kaupasta kipitettiin takaisin autoon. Ei Ensihoitaja voinut mitenkään vastustaa kiusasta, kun ihquja vaalean vihreitä lautasia myytiin alennuksessa. Mihinköhän ne vaan enää tässä asunnossa mahduttaa???

Unnukan tauon jälkeen Ensihoitaja hurautti Kuopioon hotellille ja sopivasti sateeseen tulleen tauoan aikana päätti kipaista matkustajasatamaan tarkistamaan viinijuhla-alueen ja kysymään mitenkäs siellä on tuo käytäntö tuon järjestelmäkameran käytön kanssa. Mitä? Miten mistään ei kuulu minkäänmoista musisointia ja miten täällä ei ole autoja? Ei ole todellista - sunnuntaina viinijuhla-alue oli kiinni. Paras juhlapäivä. Ihan hömelöä. No, olkoon ehtiihän sitä huomenna. Seuraavaksi kipinkapin syömään paikallisten ystävien kanssa.

Paljon myöhemmin Ensihoitaja palasi hotellilleen ja suuntasi huoneeseensa. Muuten, viimeksi kun Turussa Ensihoitaja sai ihan surkean hotellihuoneen niin nyt kävi tuuri, standard huoneen sijaan superior, kun muita parivuoteellisia ei ollut jäljellä. Olivat ajatelleet, ettei yksin matkaava tarvitse parivuodetta ja olivat meinanneet sijoittaa Ensihoitajan tavan sängyllä varustettuun huoneeseen. Mutta koska parivuoteita oli vielä vapaana päätti hotellin respa antaa Ensihoitajalle paremman huoneen sillä leveällä sängyllä ;-) No, ei kyllä tuo superior taso Ensihoitajasta ollut kovin kummoinen tavan huoneeseen nähden - kylpytakki ja pikkupesuaineet. Niin ja toki sijainti ylhäällä. Mutta toisaalta - tällä kertaa ainakin vessan ovi mahtui avautumaan kunnolla ;-) Siivoamisessa olisi kuitenkin tälläkin kertaa ollut toivomisen varaa - mitä lie möhnää oli sängynreunasuojassa, kyllähän tuo olisi pitänyt huomata ja vaihtaa puhtaaseen.

Hotelliyö on aina hieman huono ja aamiaiselle pitää herätä kesken unien, koska aamupalan tarjoilu loppuu arkena kymmeneen. Eikähän tuo aamupala edes ollut kovin kummoinen - mitään kevyttä Ensihoitaja ei sieltä löytänyt - ei etsimälläkään. Suoraan sanoen, aamupala oli totaalinen pettymys. Puoliraaoiksi jääneitä pekoneja, ylikypsiä kananmunia... Leikkelepöydän metvursti maistui kamalalle ja juustoissa ei ollut minkäänmoista valinnan varaa. Myös mysliä ym olisi kaivannut. Paras anti aamupalassa olikin pikkuiset karjalanpiirakat ja rahka, joka olisi kyllä kaivannut sekaansa jotain muutakin, kuin hedelmäsalaattia, jonka omenat oli unohdettu kuoria. Eipä tullut syötyä ylikylkiensä, kun ei tarvinnut santsata. Karjalanpiirakat ja rahka nassuun ja kaakaokuppi kainaloon. Mitäs sitten - tutustumaan uudistuneeseen Kuopion keskustaan ja torin alle rakennettuun.

Reipas ja kostea kävely keskustaan, jopa täältä löytyisi jotain kivaa - ennen aina löytyi. Ei - ei mitään, uusia muistikortteja Anttilasta, koska pari edellistä iltaa oli täyttänyt entisen ja vielä ei ollut ehditty siirtää kuvia varmuuskopiointiin. Missä ihmeessä ne kaikki ennen niin kivat ja poikkeavat jutut olivat vai oliko vaan käynyt niin, että keskustan aktiviteetit olivat siirtyneet kaikki Matkukseen? Mutta kauppahalli - sieltä voisi ainakin ostaa juustomyymälästä juustoja ja salaameja.... mutta mitä ei siellä enää ollutkaan koko kauppaa ja kun Ensihoitaja oli niin varustautunut ostoksiin.

Koska kaupungilta ei löytynyt sen kummempaa ostettavaa niin tässä välissä voisi varmastikin lähteä hotellille ottamaan päivätorkut. Ei muuta kuin kipin kapin peiton alle, että illalla jaksaisi kuunnella musisointia. Ja hyvät torkut Ensihoitaja ehti ottaakin ennen valmistautumista iltaan.

Ensihoitaja katsoi ikkunasta ulos ja sääennustetta - voi ei sadetta. No corea päälle ja sadeviitta mukaan ja se järkkärilaukkuun - jospa sen saisi mukaan kuitenkin. Reippaasti kohden satamaa ja juhlia. Viideltä aukesivat portit ja Ensihoitaja oli siellä varmaan jo neljältä...hei, saakos alueelle tuoda järkkärin? Ai, eikös se ole ihan tavallinen kamera? No, on mutta se on niin kun se sellanen missä niitä putkia voi irrottaa ja vaihtaa. Joillain festareilla ne on kokonaan kielletty ja joihinkin ne saa tuoda luvan kanssa. Mitenkäs teillä? Rouvat kopissa soittivat johonkin ja sieltä kerrottiin, että Neljänsuora oli jo asiasta kysellyt ja kyllä ne kamerat saa tuoda. Niin, taisi Ensihoitaja kysellä asiasta poikien livessä - kiitos pojat, että hoiditte asian. Ensihoitaja sai kameran alueelle ja kuviakin sateesta huolimatta ;-)

Koska kerta tänne oli tultu niin ei muuta kuin sisään ja lavan eteen porttien auettua. Muutama tosi innokas Siltsu fani tuli sisään samalla, muuten alue oli tosi hiljainen - ja sateinen. No, ei muuta kuin sadeviitta niskaan ja odottamaan, että keikka alkaa - sadesuojaahan alueella ei ollut kuin alkoholiteltta tai etukäteen varatut viinituvat. Siinä keikkaa odotellessa kävi lavalla välillä tekniikkaa pelastelemassa bändin jäseniä ja tekniikan jäseniä, koska sade sen kuin yltyi. Puoli tuntia ennen Neljänsuoraa lavan edusta alkoi täyttyä tutuista ja tuntemattomista naamoista. Sadeviittoja vedettiin valmiiksi päälle ja kameroita viriteltiin valmiuteen - nyt kun ei satanut piti räpsiä kiireesti kuvia. Eipä se sateeton aika kovin pitkään kestänyt, mutta onnistuihan tuo kuvaaminen tuolta sadeviitan helmastakin - mitä nyt joihinkin kuviin tuli linssiin jääneitä sadepisaroita mukaan ;-)

Tänään vedettiin suoraan eilisen ohjelmistolla - molempien esiintyjien osalta. Sade hieman latisti tunnelmaa ja varsinkin tauko Neljänsuoran ja Sillanpään välissä. Pari tuntia lisää sateessa ilman mitään järkevää ohjelmaa... Ei toimi tuollainen viinijuhlahomma. Nopeammin pitäisi pystyä esiintyjiä vaihtamaan niin väki jaksaisi. Nyt useampikin Neljänsuora fani jätti Sillanpään välistä, kun ei viitsinyt odotella paria tuntia sateessa hänen vetoaan. Ensihoitajakin oli jo antaa periksi, mutta onhan Siltsu sen verta hyvä, että piti pitää pintansa kaatosateella ja odottaa.

Ensihoitajalla alkoi jo turnausväsymys painaa. Kolme iltaa ja yötä menossa ja välissä yksi päivä keikka. Unet vähissä ja sama ohjelmisto kaikkialla - jotain uutta olisi kaivannut, että olisi jaksanut ihan täysillä vielä tämän viimeisenkin illan. Edelleenkin Ensihoitaja jaksaa ihmetellä miksei keikoilla koskaan soiteta - siis kenenkään oikeastaan) niitä vanhoja ja hyviä kappaleita. Niin Jarilla kuin Neljänsuoralla on vaikka kuinka ja hyviä kappaleita tuolla aiemmilla levyillä. Toki uusia halutaan soitella, mutta sekaan voisi aina mahduttaa muutaman vanhan - eri kappaleita eri päivinä.

Mutta näihin ihmettelyihin tällä kertaa - kohta pitää valmistautua Eija Kantolaa katsomaan. Ensimmäistä kertaa ihan livenä - edellinen yritys kuihtui alaikäisyyteen, joten siitä on jo aika kauan ;-) Oli muuten kesäillan valssin kuvauksista kyse, ja kun kuvaukset olivat ravintolassa eihän Ensihoitaja sinne päässyt. Serkkupojan kanssa kuunneltiin rantakallioilla ikkunoista kaikuvaa musisointia. Nyt pääsisi mukaan alaikäisenäkin - on nuo Lintsin tanssitorstait ihan mahtavia ja tällä kertaa näyttäisi, että säästytään ihan kuivanakin ;-)

Pitkästä aikaa tänään päätti aurinko näyttäytyä, joten on sopiva hetki kirjoittaa tarina alkuun helteisestä Juva rokkaa jatkoista ja loppuun kaatosateisesta. Ensihoitajan tämän kertaisen keikkaturneen osa 2/3. Vuorossa oli päiväkeikka ja koska Joutsasta oli kotiuduttu myöhään jäi yö vähän nuukaksi - Juvalle piti lähteä majapaikasta ajamaan heti kymmenen jälkeen, että ehtisi ajoissa portille - Ensihoitajalla, kun ei ollut ennakkolippua. Aamutuimaan jo auton mittari näytti pariakymmentä - Juvaa lähestyessä melkeen kolmeakymmentä astetta plussaa. Onneksi autossa oli ilmastointi, joten matkan teko oli miellyttävää. Ai, niin mitäs siellä Juvalla nyt oli? Neljänsuora tietenkin ja sehän ei tässä tapauksessa enää ketään yllätä. Toisena esiintyjänä lavalla nähtiin Jari Sillanpää - ei kait sekään enää ole kovin yllättävää, koska tämä kaksikko on nähty niin monesti samoilla huudeilla.

Ensihoitaja pääsi ystävineen ensimmäisten joukossa alueelle ja heti ensimmäiseksi kiireesti lavan eteen. Ensihoitaja sai kyllä oman paikkansa, mutta ystävät joutuivat lavan toiselle reunalle, koska innokkaat Sillanpää fanit valtasivat lavan keskiosan sekunneissa ovien auettua. No, eihän Ensihoitaja hiljaiseksi jäänyt - voihan niiden viereen sattuneidenkin kanssa turista. Että oli lavan edustalla kuuma - vaikka aurinko pääsääntöisesti paistoikin pilviverhon lävitse. Onneksi Ensihoitaja oli levitellyt 50 suojakertoimen aurinkorasvat nassuun ja iholle, ettei aurinko päässyt kovin pahasti polttamaan ihoa. Mitä nyt vähän selkäpuolelta kärähti hartiat punaisiksi suojakertoimista ja suojaavista huiveista huolimatta. Kyllähän aurinko on kivaa, mutta palaminen ei ja kuten Ensihoitaja on aiemminkin sanonut hän palaa minuutissa, kunhan aurinko osuu sopivasti. Eikä aurinkovoide ollut ainoa, mitä piti levitellä - sillä hyttyset, ne tekivät itsemurhahyökkäyksiä meidän lavan edustalla vartovien kimppuun. Onneksi oli mukana myös hyttysmyrkkyä - sellaista hajustamatonta. Hyvin se toimi vaikkei ihmisnenä sen tuoksua haistakaan. Sopii hyvin käytettäväksi tällaisissa konserteissa ja tanssilavoilla sun muilla. Hyttysen puremista, kun tulee niin pirullisia isoja ja kutisevia patteja.

Sisään rokkaa alueelle päästiin heti 12 jälkeen ja poikien keikka alkoi 13.30. Siinähän sitä sitten taas odoteltiin. Kyllähän siellä lavalla ja lavan reunustoilla väliin puikahti tuttuja naamoja, mutta on tuo odottaminen niin hermoja raastavaa... Onneksi viereen sattui puheliasta väkeä. Ei ole todellista - pilvet yllämme sen kuin tummuivat ja ensimmäiset vesipisarat putoilivat maahan. Kait sitä on pakko kaivaa esiin sadeviitta, juuri kun keikka alkoi. Ei ole todellista! Ihan epistä - ei kehtaisi kauheasti tuota kameraa kastella. Onneksi sade jäi tällä erää kovin vähäiseksi ja ei sitä sadeviittaa taidettu ehtiä päälle asti edes laittaa. Keikka kuitenkin alkoi reippaasti Tuulikki, pidä huivistas kii kappaleella. Apua - ei tuollaisella kappaleella saa aloittaa keikkaa, kun ei vielä ole ehtinyt edes tajuta keikan alkaneen. Ensimmäinen kappale, kun tuppaa aina vähän niin kuin menemään ohi ;-) Useat keikat pojat ovat tässä aloittaneet Tuhmalla tytöllä kahvilassa ja Ensihoitaja väitti tuossa päivänä muutaman kaverilleen, ettei sitä ole juuri soiteltu... Eli todistetusta ohi on mennyt.

Kamerahan se oli kiireesti kaivettava esiin, koska sade väistyi ja keikka eteni. Ai, että olikin kiva kuvata kerrankin riittävän valoisassa ilman älytöntä savun määrää lavalla. Tuli jopa takarivin rumpalipoika Johanista selkeitä kuvia. Kerrankin, yleensä Johan on siellä savun seassa värivalojen hämyssä. Muutaman kerran valaistus meinasi tehdä tepposet tälle harrastelijakuvaajalle, kun aurinko tuli ja meni. Aina, ei ihan valotukset olleet kohdillaan, mutta jäihän noita kuvia silti ;-)


Keikka eteni vääjäämättä kohden loppuaan edellispäivän kappalevalinnoilla tai olihan siellä yksi muutos Katri-Helenan sijaan laulettiin Sonja Lummetta. Olisi sitä nyt saanut olla joku muukin kappale muutosta ohjelmistossa - vaikka joku niitä ihania vanhoja kappaleita. Välillä saatiin vettä paljon ja välillä vähän ja taas paistoi aurinko, mutta ei ainakaan kylmä päässyt yllättämään.

Keikan jälkeen vetäytyivät pojat vaihtamaan kuivaa päälle ja sen jälkeen jakamaan nimmareita Storelle. Ei varmaan ikinä ole ollut nimmarijono noin pitkä, kuin mitä se Juvalla oli. Ensihoitaja linnoittautui kavereineen pitkän jonon perukoille, koska Ensihoitaja halusi valokuvia pojista - annettiin kiireellisempien mennä ensin. Muuten tuossa jonotellessa Facebook päätti muistuttaa mitä Ensihoitaja on tuona päivänä menneinä vuosina tehnyt. Kaksi vuotta sitten ollaan oltu Euroopalla risteilemässä Neljänsuoran tahtiin - keikalla numero3 tai jotain sinne päin. Tänään oli taputeltu jo keikka numero 50.Vielä vähän kaveria jäljessä, joka edellä pyysi nimmareita 150:nen keikkansa kunniaksi ;-)

Nimmarien ja kuvien jälkeen Ensihoitaja päätti siirtyä katsomaan ja kuvaamaan Sillanpään keikkaa - mutta voi ei... taas alkoi tulla vettä ihan täysiä, joten ei muuta kuin katoksen alle suojaan. Eihän tuolla mitään nähnytkään, kun ihmiset availivat sateenvarjoja suojakseen. Ensihoitaja ei yksinkertaisesti ymmärrä miksi ihmiset tulevat ja miksi heidän annetaan tulla tuollaisiin paikkoihin sateenvarjojen kanssa. Yksikin varjo estää muita näkemästä ja ahtaassa varjot saattavat aiheuttaa vaikka minkämoisia vahinkoja.


Siltsukin eteni aiemmasta tutun ohjelmiston mukaisesti, joten viimeisen kappaleen aikana Ensihoitaja suuntasi askeleensa jo pois alueelta, että ehtisi matkaan ennen kuin kaikki muutkin olisivat lähdössä. Pian portin jälkeen kulku kuitenkin keskeytyi, koska Sillanpään viimeisen kappaleen aikana tieltä laukaistiin sydänraketteja taivaalle. Valitettavasti eivän nuo sydämet kovin hyvin vaalealla taivaalla näkyneet -olisihan ne olleet muuten hienoja.



Mutta siis kipin kapin kohden autoa ja matkaan kohden Kuopiota ja Viinijuhlia - ehkä vähän muutakin kivaa olisi Kuopiossa tiedossa. Mutta voi mikä sade lähti Ensihoitajan matkaseuraksi melkeen koko matkan ajaksi. Välillä satoi niin, että hyvä jos ikkunasta ulos näki ja mitä Ensihoitaja kuuli - vain hetken hänen perässään tulleet kertoivat, ettei koko matkalla satanut. Jäikö se Juvan sadepilvi jotenkin kiinni Ensihoitajan autoon..? Mutta tällaisia turinoita tällä kertaa - jätetään nuo Kuopion mietteet seuraavaan tarinaan ja laittaan tämä näkemään päivänvalo. Nauttikaa kesästä ja lomasta (ne, joilla sellasta on) vaikka nyt vähän sateleekin ;-D