Voi mahoton sade sentään... Melkeen sotki koko kolmen päivän Neljänsuora turneen, mutta onneksi vain melkein. Nyt on siis kiertueen kolmas päivä - Hotellissa Kuopiossa, juuri torilta palanneena voidaan todeta, että sataa!!! Mutta kiertue ei alkanut aivan näin kosteissa merkeissä. Eli palataanpa pari päivää taakse päin ja Joutsan Joutopäiville.

Hitsi, onhan tuosta edellisestä Neljänsuorakeikasta jo aikaa, mitä reilu viikko, perjantai-ilta ja pitäisi vielä lauantaihin jaksaa. Eihän tämä nyt näin voi mennä, että kesän kaunein perjantai vain pötköteltäisiin pihakeinussa eikä ulkoilutettaisi kukkamekkoa. Eli mitä - Himokselle astiko sitä pitäisi Neljänsuoraa lähteä katsomaa - ei, tää ei millään jaksa. Mitäs lähempää löytyisi? Haa, Hartolassa Krouvin lavalla olisi Taikakuu ja Ippe Mansikka. Eli arpomaan jaksaako lähteä vai ei - no arvaatte varmaan - jaksoihan sitä, kesätanssien toivossa.

Ensimmäinen musiikki-ilta oli siis vähän erilainen, tanssimusiikkia maalaislavalla - orkesterikin oli eri kuin normisti, mutta vaihtelu virkistää ja vanha tuttukin tuntui taas ihan uudelta. Niin sitä vanhaa ja tuttua mentiin katsomaan sitten lauantai-iltana Joutopäiville. Taas vähän erilainen paikka - ulkolava ja kattamaton kesäteatteri. Koko päivän uhitellut sade keräsi jo pilviä taivalle, kun Neljänsuora nousi illan viimeisenä esiintyjänä lavalle, mutta onneksi sade ei meitä erehtynyt kastelemaan. Kosteusprosentti ja lämpö tekivät jo illasta aikas hiostavan, enää taivaalta tulevaa kosteutta ei kaivattu mihinkään.

Lauantai-illan aloitti Joutsalainen humppa duo. Miehet soittelivat vuosikymmenten takaista perinteistä tanssimusiikkia - siis oikeasti hyvää musiikkia. Muutama pari siinä pyörähteli myös tanssimassa. Seuraavaksi lavalle nousi paikallinen vanhojen ukkojen rokkibändi, josta Ensihoitaja ei niin innostunut - eikä ihme, ei vanha eikä uusi rokki ole koskaan ollut mieleen. Paikallisten esiintyjien jälkeen lavan valtasi vitsejä kertova, laulava imitaattori Jope Ruonansuu. Alkuun show oli ihan hauska, mutta toista tuntia samaa jorinaa alkoi olla vähän liikaa ja ainakin Ensihoitajan keskittymiskyky hiipui - netissä oli kaikkea kiinnostavampaa ja kohta pitäisi muutenkin päästä lavan eteen odottamaan Neljänsuoran keikkaa ;-)

Keikkapaikka oli mielenkiintoinen. Joutsan kylän pohjoispuolella sijaitsevan talomuseon piha-alue ja siellä oleva kesäteatteri. Onneksi lavan eteen kuitenkin pääsi, eikä tarvinut vain istua penkeillä, se olisi voinut olla koettelemus, kun Ensihoitaja on oppinut pomppimaan lavan edellä. Kaunishan paikka oli, mutta myös hyttysrikas. Onneksi Ensihoitaja oli muistanut ostaa matkaan hyttysmyrkkyä - hajustamatonta sellaista. Toimi muuten hyvin - ainoa paikka, johon hyttyset tunkivat oli naama, johon Ensihoitaja ei ollut myrkkyä uskaltanut laittaa.

Jopen jälkeen Neljänsuora nousi nopeasti lavalle ja aloitti setin yllättäen biisillä Tuulikki - pidä huivistas kii. Muutenkin, vaikka illan aikana soitettiin ihan se perussetti, niin järjestys oli ihan uusi Vaihtelua edes sen osalta, kun vieläkään ei kuultu sitä Yön reunalla biisiä. Ensihoitajalla olisi jo uusikin toive - ehkä vielä haastavampi. Levyltä Sua vain hän kaipaa kappale Elämä kaunis. Voi että, miten ihana biisi - miksei sitä soiteta koskaan??? Ensihoitaja kuuli korvanapeistaan tämän kappaleen ensi kertaa keskellä Vallisaaren runsasta luontoa ja jotenkin siellä se biisi kosketti syvältä. Jotenkin vaan tuo kappale ja tuo paikka olivat kuin tehtyjä toisilleen. HALUAA ETTÄ POJAT SOITTAA TUOTA KAPPALETTA!!! Ensihoitaja voisi melkeen saada itkupotkuraivarin, tuon kappaleen puolesta ;-)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös keikka päättyi hiipuvaan kesäyöhön. Lavan valojen sammuessa puolen yön jälkeen luonto oli vielä valoisa ja ilta lämmin. Vielä piti hakea nimmarit ja moikata pojat - huomenna jatkettaisiin Juvalla Neljänsuoran ja Sillanpään tahtiin, mutta siitä seuraavissa tarinoissa.

Lopuksi pitää tässä vielä kertoa miten onnekkaita sitä oltiinkaan. Ensihoitajan ajellessa vaaleassa kesäyössä kohden etelää yö äkkiä pimeni vähän Hartolan jälkeen ja kuului humahdus... ja sitten sitä tuli - VETTÄ. Vettä tuli niin, että tie lainehti ja eteensä näki ehkä metrin ja tämä sade jatkui Heinolan moottoritielle asti - onneksi sää Joutsassa kuitenkin suosi Joutopäivien iltamia.