Pitkästä aikaa tänään päätti aurinko näyttäytyä, joten on sopiva hetki kirjoittaa tarina alkuun helteisestä Juva rokkaa jatkoista ja loppuun kaatosateisesta. Ensihoitajan tämän kertaisen keikkaturneen osa 2/3. Vuorossa oli päiväkeikka ja koska Joutsasta oli kotiuduttu myöhään jäi yö vähän nuukaksi - Juvalle piti lähteä majapaikasta ajamaan heti kymmenen jälkeen, että ehtisi ajoissa portille - Ensihoitajalla, kun ei ollut ennakkolippua. Aamutuimaan jo auton mittari näytti pariakymmentä - Juvaa lähestyessä melkeen kolmeakymmentä astetta plussaa. Onneksi autossa oli ilmastointi, joten matkan teko oli miellyttävää. Ai, niin mitäs siellä Juvalla nyt oli? Neljänsuora tietenkin ja sehän ei tässä tapauksessa enää ketään yllätä. Toisena esiintyjänä lavalla nähtiin Jari Sillanpää - ei kait sekään enää ole kovin yllättävää, koska tämä kaksikko on nähty niin monesti samoilla huudeilla.

Ensihoitaja pääsi ystävineen ensimmäisten joukossa alueelle ja heti ensimmäiseksi kiireesti lavan eteen. Ensihoitaja sai kyllä oman paikkansa, mutta ystävät joutuivat lavan toiselle reunalle, koska innokkaat Sillanpää fanit valtasivat lavan keskiosan sekunneissa ovien auettua. No, eihän Ensihoitaja hiljaiseksi jäänyt - voihan niiden viereen sattuneidenkin kanssa turista. Että oli lavan edustalla kuuma - vaikka aurinko pääsääntöisesti paistoikin pilviverhon lävitse. Onneksi Ensihoitaja oli levitellyt 50 suojakertoimen aurinkorasvat nassuun ja iholle, ettei aurinko päässyt kovin pahasti polttamaan ihoa. Mitä nyt vähän selkäpuolelta kärähti hartiat punaisiksi suojakertoimista ja suojaavista huiveista huolimatta. Kyllähän aurinko on kivaa, mutta palaminen ei ja kuten Ensihoitaja on aiemminkin sanonut hän palaa minuutissa, kunhan aurinko osuu sopivasti. Eikä aurinkovoide ollut ainoa, mitä piti levitellä - sillä hyttyset, ne tekivät itsemurhahyökkäyksiä meidän lavan edustalla vartovien kimppuun. Onneksi oli mukana myös hyttysmyrkkyä - sellaista hajustamatonta. Hyvin se toimi vaikkei ihmisnenä sen tuoksua haistakaan. Sopii hyvin käytettäväksi tällaisissa konserteissa ja tanssilavoilla sun muilla. Hyttysen puremista, kun tulee niin pirullisia isoja ja kutisevia patteja.

Sisään rokkaa alueelle päästiin heti 12 jälkeen ja poikien keikka alkoi 13.30. Siinähän sitä sitten taas odoteltiin. Kyllähän siellä lavalla ja lavan reunustoilla väliin puikahti tuttuja naamoja, mutta on tuo odottaminen niin hermoja raastavaa... Onneksi viereen sattui puheliasta väkeä. Ei ole todellista - pilvet yllämme sen kuin tummuivat ja ensimmäiset vesipisarat putoilivat maahan. Kait sitä on pakko kaivaa esiin sadeviitta, juuri kun keikka alkoi. Ei ole todellista! Ihan epistä - ei kehtaisi kauheasti tuota kameraa kastella. Onneksi sade jäi tällä erää kovin vähäiseksi ja ei sitä sadeviittaa taidettu ehtiä päälle asti edes laittaa. Keikka kuitenkin alkoi reippaasti Tuulikki, pidä huivistas kii kappaleella. Apua - ei tuollaisella kappaleella saa aloittaa keikkaa, kun ei vielä ole ehtinyt edes tajuta keikan alkaneen. Ensimmäinen kappale, kun tuppaa aina vähän niin kuin menemään ohi ;-) Useat keikat pojat ovat tässä aloittaneet Tuhmalla tytöllä kahvilassa ja Ensihoitaja väitti tuossa päivänä muutaman kaverilleen, ettei sitä ole juuri soiteltu... Eli todistetusta ohi on mennyt.

Kamerahan se oli kiireesti kaivettava esiin, koska sade väistyi ja keikka eteni. Ai, että olikin kiva kuvata kerrankin riittävän valoisassa ilman älytöntä savun määrää lavalla. Tuli jopa takarivin rumpalipoika Johanista selkeitä kuvia. Kerrankin, yleensä Johan on siellä savun seassa värivalojen hämyssä. Muutaman kerran valaistus meinasi tehdä tepposet tälle harrastelijakuvaajalle, kun aurinko tuli ja meni. Aina, ei ihan valotukset olleet kohdillaan, mutta jäihän noita kuvia silti ;-)


Keikka eteni vääjäämättä kohden loppuaan edellispäivän kappalevalinnoilla tai olihan siellä yksi muutos Katri-Helenan sijaan laulettiin Sonja Lummetta. Olisi sitä nyt saanut olla joku muukin kappale muutosta ohjelmistossa - vaikka joku niitä ihania vanhoja kappaleita. Välillä saatiin vettä paljon ja välillä vähän ja taas paistoi aurinko, mutta ei ainakaan kylmä päässyt yllättämään.

Keikan jälkeen vetäytyivät pojat vaihtamaan kuivaa päälle ja sen jälkeen jakamaan nimmareita Storelle. Ei varmaan ikinä ole ollut nimmarijono noin pitkä, kuin mitä se Juvalla oli. Ensihoitaja linnoittautui kavereineen pitkän jonon perukoille, koska Ensihoitaja halusi valokuvia pojista - annettiin kiireellisempien mennä ensin. Muuten tuossa jonotellessa Facebook päätti muistuttaa mitä Ensihoitaja on tuona päivänä menneinä vuosina tehnyt. Kaksi vuotta sitten ollaan oltu Euroopalla risteilemässä Neljänsuoran tahtiin - keikalla numero3 tai jotain sinne päin. Tänään oli taputeltu jo keikka numero 50.Vielä vähän kaveria jäljessä, joka edellä pyysi nimmareita 150:nen keikkansa kunniaksi ;-)

Nimmarien ja kuvien jälkeen Ensihoitaja päätti siirtyä katsomaan ja kuvaamaan Sillanpään keikkaa - mutta voi ei... taas alkoi tulla vettä ihan täysiä, joten ei muuta kuin katoksen alle suojaan. Eihän tuolla mitään nähnytkään, kun ihmiset availivat sateenvarjoja suojakseen. Ensihoitaja ei yksinkertaisesti ymmärrä miksi ihmiset tulevat ja miksi heidän annetaan tulla tuollaisiin paikkoihin sateenvarjojen kanssa. Yksikin varjo estää muita näkemästä ja ahtaassa varjot saattavat aiheuttaa vaikka minkämoisia vahinkoja.


Siltsukin eteni aiemmasta tutun ohjelmiston mukaisesti, joten viimeisen kappaleen aikana Ensihoitaja suuntasi askeleensa jo pois alueelta, että ehtisi matkaan ennen kuin kaikki muutkin olisivat lähdössä. Pian portin jälkeen kulku kuitenkin keskeytyi, koska Sillanpään viimeisen kappaleen aikana tieltä laukaistiin sydänraketteja taivaalle. Valitettavasti eivän nuo sydämet kovin hyvin vaalealla taivaalla näkyneet -olisihan ne olleet muuten hienoja.



Mutta siis kipin kapin kohden autoa ja matkaan kohden Kuopiota ja Viinijuhlia - ehkä vähän muutakin kivaa olisi Kuopiossa tiedossa. Mutta voi mikä sade lähti Ensihoitajan matkaseuraksi melkeen koko matkan ajaksi. Välillä satoi niin, että hyvä jos ikkunasta ulos näki ja mitä Ensihoitaja kuuli - vain hetken hänen perässään tulleet kertoivat, ettei koko matkalla satanut. Jäikö se Juvan sadepilvi jotenkin kiinni Ensihoitajan autoon..? Mutta tällaisia turinoita tällä kertaa - jätetään nuo Kuopion mietteet seuraavaan tarinaan ja laittaan tämä näkemään päivänvalo. Nauttikaa kesästä ja lomasta (ne, joilla sellasta on) vaikka nyt vähän sateleekin ;-D