Elokuun viimeinen ja Lohjan iltatori... Tarjolla monenmoista ohjelmaa ja tietty Neljänsuoraa. Koska keikka oli keskiviikko iltana piti tietenkin hoitaa työpäivä ensin alta pois, ennen kuin pääsi valmistautumaan keikkaan. Onneksi pitkään jatkuneet sateet väistyivät ja Neljänsuora sai nousta lavalle yhdessä auringon kanssa. Paljon oli ihmisiä tullut katsomaan kesän päätöstä ja ohjelmaa mitä torilla tarjoiltiin. Musiikin lisäksi paikallisia nuoria jalkapallolupauksia palkittiin lavalla ja toisella reunalla pelattiin. Muutenkin torilla kävi kesäinen kuhina. Ainakin sää suosi. Mittarissa taisi olla jopa yli 20 astetta.

Koska meidän jengi tuli taas eri puolilta Suomea, niin Lohjalle kiirehdittiin kiireesti työpäivän päätteeksi. Ensimmäinen osa meistä kiirehti paikalliseen ruokapaikkaan ravitsemaan itseään, koska päivän aikana ei ollut juuri ehditty syödä - tai ainakaan Ensihoitaja ei ollut ehtinyt, kun oli pitänyt lentää paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Kiva oli istahtaa kaveriporukan kanssa valmiiseen pöytään ja vain odottaa, että valmiit ruuat kannettaisi eteen.

Niin - Neljänsuoraa olisi illalla tarjolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa melkeen pari viikkoa. Lyhyt settihän se tuolla torilla olisi ja ennalta arvattavasti soitettaisiin yhtyeen suurimmat hitit. Jäi taas ne Ensihoitajan lempibiisit kuulematta eli ei soiteltu vanhoja kauniita ja hitaita kappaleita, vaan Löytäjä sai taas pitää ja Valtava maailma kutsui... Toisaalta eihän tuollaiseen torikeikkaan olisikaan sopinut hempeilyt vaan reipasta piti menon olla.

Tuntia ennen sitä taas piti lähteä valloittamaan lavan edusta. Harmillisesti vain siinä lavan reunalla oli kukkavirityksiä, jotka haittasivat katsojia. Mutta eivät ne bändiä haitanneet. Sillä meno oli niin kova, että välillä puolet orkesterista oli suorastaan Ensihoitajan ja muiden eturiviläisten sylissä. Siinä oli aidalla jalkaa ja miestä - menon kiristyessä kovimmilleen hyppi Jasse akkarin kanssa kaiteelle jopa niin, että Ensihoitaja ehti jo säikähtää koko kaiteen kaatuvan. Ja mikäs sitä oli hyppiessä, kun ilta oli kaunis ja yleisöä riitti koko torin täydeltä. Oli muuten Ensihoitajan koko keikkakesän ehkä paras sää...suurimmalla osalla keikoista kesällä satoi, satoi ja satoi vielä vähän enemmän. Nyt oli ihanan kaunis aurinkoinen loppukesän ilta.

Mutta siis Neljänsuorasta saatiin nautiskella tunnin verran lavalla ja nimmareiden jaossa sen jälkeen. Ensihoitaja on puolet tekstistä hehkuttanut säätä ja auringonpaistetta. No, tottakai kun ulkokeikasta oli kyse, mutta myös kuvaaminen - olipa ihana kuvata, kun ei tarvinut miettiä riittääkö valot. Jopa tuolla perusputkella pärjäsi ja kuvat eivät olleet mustia. Muutenkin luonto kuvien taustalla on paljon kivempi, kuin jonkun yökerhon seinät. Onhan tuollaiset syksyyn kääntyvän kesän ulkokeikat aina vähän riski, mutta nyt se kannatti ottaa. Kyllä nautittiin säästä ja keikasta.

Tämä Lohjan torin keikka oli Ensihoitajan musikaalisen viikon aloitus. Eihän toki yhteen keikkaan voi jättää, kun kerrankin sää suosii, niin näitä ulkokeikkoja ei. Keskiviikkona Neljänsuoraa Lohjalla, torstaina Saija Tuupasta Lintisillä, perjantaina Iskelmäliveä Suvilahdessa ja kaiken lopuksi vielä lauantaina Ämyrillä Neljänsuora. Kaikissa paikoin kesän viimeistä - haikeaahan se on, mutta onneksi uusi kesä on taas tulossa - melkeen nurkan takana.  Eli lyhyt tarina tällä kertaa, koska näitä on tulossa nyt oikein urakalla...muuten ehdi ikinä saada julkaistua kaikkia, jos Ensihoitaja tarinoi pidemmän kautta. Koetetaan nyt ainakin Lohjan lisäksi saada tuo Iskelmä live valmiiksi ennen kuin tulee sata uutta tarinaa ;-)