On syyskuu saapunut, rannan baarit suljettu... mutta ei Suvilahti. Sillä tänään siellä jyrähti Iskelmän synttärit. Kun kerrankin Helsinkiin saadaan mahtavia esiintyjiä niin toki keikkalippu oli ostettu hyvissä ajoin ja vapaa päivä toivottu. Suuntana siis Suvilahti heti porttien auettua. Muuten, vaikka kaasukellot olivatkin tuttu näky, niin Suvilahdessa Ensihoitaja ei ollut ennen käynyt. Pasilasta sinne näytti näppärästi pääsevän bussilla, mutta opasteet oli kyllä tosi heikosti laitettu. Pysäkillä sitä arveltiin minne päin sitä nyt pitäisi suunnistaa - löytyihän ne opasteet sitten, kun oli osannut valita oikean suunnan pysäkiltä. Ja tuolloin, kun ei vielä edes musiikki kuulunut niin ei voinut sen perusteella suunnistaa.

Reippahasti askeltaen kohden tapahtumaa ja vaihtamaan ranneketta. Kaverit tulisivat kukin, kun kerkeisivät töistään. Kovin oli vähän väkeä alueella - Ensihoitaja ja Antti Ketonen, joka seisoi keskellä aurinkoista kenttää höpöttelemässä puhelimessa. Samanaikaisesti Eini teki nousuaan Suvilavalle. Aurinko helli aluetta - tuuli viilensi säätä, mutta parempaa ilmaa nyt ei olisi voinut toivoa tapahtumalle. Musta Nelkkuhuppari oli tälle säälle jo melkein liikaa - varsinkin se musta, kun aurinko lähes poltti selkää, kun Ensihoitaja kipitteli katsomaan Einin esiintymistä. Mutta mitä, tuollahan on ihan selkeästi yksi Ensihoitajan kaveri, jonka ei pitänyt olla täällä - kiiruusti juttusille - oli kuulemma tullut kaverillekin yllärinä keikalle saapuminen.

Einin lopeteltua Iskelmälavalle teki nousuaan Virve Rosti ja Menneisyyden vangit - samaan aikaan saapuivat seuraavat Ensihoitajan ystävät ja heti perään lisää tuttuja tyttöjä. Täällähän on kohta ihan kaikki ;-) Menneisyyden vangit lauleskelivat taustalla ja Ensihoitaja ystävineen kierteli festarialueella. Paljon ei vielä ollut ihmisiä paikalla - toki monien työt olivat vasta juuri loppuneet, mutta meidän Neljänsuora tiimi oli jo odottelemassa pääsyä Iskelmälavan eteen. Nyt ne eturivin paikat vasta olisivatkin tärkeät, koska paikalle ei ollut päässyt sen rakkaan järkkärinsä kanssa. No onnistuihan tuo kuvaaminen tuolla uuden karhealla kännykällä ja vanhalla pokkari puoli järkkärilläkin, mutta kun on oikeaan kameraan oppinut niin oli jotenkin alaston fiilis.

Niin siitä kuvaamisesta. Lava oli ihan liian korkea - siis todella korkea. Ikinä ei ole missään ollut noin korkeaa lavaa ja kun lavan reunalla oli vielä pyrotekniikkaa niin takariviin piiloutuvasta Jussista näkyi juuri ja juuri pää. Mitäs muuta kuvaamiseen liittyvää tuli esiin... No se, että mediaa oli liikaa lavan edessä ja koko keikan ajan. Puolet ajasta joku kuvaaja seisoi, istui, heilui tai jotain muuta siinä oman nenän edessä ja vei fiiliksiä. Kyllähän tuossakin pitäisi joku järki olla, etteivät kuvaajat valtaisi koko lavan edustaa ja koko keikan ajaksi. Varsinkin, kun röyhkeimmät jopa nousivat kaiteen tuille seisomaan. Tähän järjestyksenvaloja onneksi puuttui nopeasti, mutta silti. Eturivi ei ole enää eturivi, jos siinä edessä heilutaan koko ajan median toimesta. Muuten se eturivi oli sijoitettu vähän liian lähelle lavaa - sekin aiheutti ongelmaa tuon median mahtumiselle siihen lavan eteen ja näkemiselle sinne lavalle, joka oli oikeasti äärettömän korkea.

No kaikesta huolimatta saatiin uskomaton keikka. Setti alkoi niillä tutuilla ja turvallisilla kappaleilla ja sitten soiteltiin Soittakaa kuurankukkaa. Kappaleen lopuksi Antti kuuluttaa lavalle aidon ja alkuperäisen Kuurankukan soittajan Joel Hallikaisen. Ei ole todellista - vuosien tauon jälkeen todellinen iskelmän kuningas kapusi taas lauteille. Joel Hallikainen nimittäin tuli ja näki - eli soitti meille yhdessä Neljänsuoran kanssa Kuurankukan. Voi ei - toisella kädelle kännykällä videota ja toisella kameralla kuvia. Ihan totta - elävä legenda siinä omien silmien edessä. On sitä oltu joskus niin Hallikaisfania että. Ainoa vaan, että siinä vaiheessa, kun Ensihoitajakin on tullut aikuisikään ja olisi keikoille päässyt niin Joel vetäytyi syrjään aktiiviseltä keikkauralta. Pakko on Ensihoitajan sanoa, että jos nyt ei olisi ollut paikalla niin kyllä olisi harmittanut. Mikä voisi olla parempaa kuin huippu orkesteri ja huippu artisti samaan aikaan samalla lavalla. Eipä tätä osaa nyt oikein edes hehkuttaa - jotenkin sanaton fiilis. Kiitos!

Voi mahotonta sentään - Antin sanoin. Kyllä oli mahtava fiilis. Toisaalta melkeen sydän pysähtyi, kun näki kuka lavalle nousi. Joel Hallikainen, se todellakin oli - ilmi elävänä. Näin hetki keikan jälkeen ihmisten tuntoja kuulostelleena on pakko sanoa, että kaipa se Hallikainen oli kova juttu muidenkin mielestä. Eihän tällaista voi tapahtua, Mies ja kitara - vuosien takaa ja hän on takaisin. Tämän päiväisen Iltapäivälehden mukaan ilmeisesti ihan tosissaan takaisin, koska Iskelmässä lupailtu muistelokiertue on tulossa. Voi, kun palaisi takaisin myös tanssilavoille - vaikka yhdessä Neljänsuoran kanssa.

Hallikaisen jälkeen keikka jatkui tuttuun ja turvalliseen Neljänsuora tapaan. Musiikilla kerrottiin tarinoita uran varrelta. Välistä valtava maailma kutsui ja toiste pidettiin huivista kii. Mutta sinne se keikka taas hiipui pimenevään iltaan. Enää pojat storelle nimmarien jakoon ja katsomaan muita kovia artisteja.

Neljänsuoran jälkeen vastapäiselle Suvilavalle nousivat keikkailun konkarit Matti ja Teppo. Onneksi Storelta poikia odotellessa näki lavalle ja pääsi vähän tanssailemaan näiden tahtiin. Niin, kun tänä iltana Suvilahden valtasivat nämä Ensihoitajan suosikit, jatkoivat Matti ja Teppo tätä linjaa. Ennen Neljänsuoraa ja ennen Hallikaista oli Matti ja Teppo. Lapsuusvuosien suuret musiikilliset idolit - Matti ja Teppo ja mä näitä polkuja tallaan... Olipa nautinto kuunnella myös nämä huippumiehet Iskelmälivessä. Eikähän mahtavat esiintyjät tähän loppuneet, mutta enää Ensihoitaja kavereineen ei pyrkinytkään eturiviin - sivustakin näki ja kuuli keikan hyvin. Vielä ennen kuin Suvi Teräsniska aloittaisi viimeisen keikkansa ennen mammalomaa piti Neljänsuoran pojilta käydä hakemassa nimmarit ja yhteiskuvat. Kuvaa olikin jo pitkin iltaa suunniteltu, koska nyt haluttiin jotain ekstraa... No ekstaa saatiin ja Ensihoitaja kaksi miestä kainaloonsa. Hitsi - tuli huippu kuva - kiitos Neljänsuoran pojat Juha, Johan, Antti, Jussi ja Jasse. Sorry, lukijat - kuvaa ette saa, koska Ensihoitaja ei jaa "siviilien" kuvia täällä.


Vielä illan hämyssä kuultiin Suvi Teräsniskaa ja Juha Tapiota. Juha Tapio se taas riehaannutti yleisönsä. Ensin lauloi sensuelli Suvi kauniin vauvamasunsa kanssa ihmiset hurmioon ja seuraavaksi ihmiset villitsi Juha Tapio, joka pomppi pitkin yleisön joukossa ja veti läpyä sinne ja tänne. Mahtava fiilis ja upeaa musisointia. Miten tästä osaisi lähteä kotiin ja rauhoittua nukkumaan? Kyllä oli fiilikset ihan katossa vielä kotimatkallakin ja pitkään meni fiilistellessä kuvia keikan jälkeen. Onneksi aamulla ei tarvinut herätä mihinkään. Ihan mahtava fiilis, mahtava festarikesän päätös, mahtava sää, mahtavat esiintyjät ja ihan huippukaverit matkassa. Tähän on hyvä lopettaa kesäkiertue festareiden suhteen, varsinkin kun tietää, että huomenna päätetään kesälava kiertue.

Kiitos kaikille esiintyjille, kiitos kaikille kavereille, kiitos kaikille festarien järjestäjille ja taustaorganisoijille - mahtava kesä, mahtavia keikkoja ja upeita paikkoja. Välillä vähän satoi, toisinaan paistoi, mutta mahtavia muistoja on kerätty. Tällä on hyvä jatkaa kohden talvea ja uusia seikkailuja.