Niin se on vaan tämäkin vuosi lähtenyt käyntiin ja kohta ollaan jo tammikuun lopulla. Mihin ihmeeseen nämä päivät vaan katoavat. Toki Ensihoitajalla on tässä suuria haasteita - vaihteeksi - tuolla työmaailmassa. Muutama vuosi sitten Ensihoitaja kuvitteli mullistavansa Ensihoitaja maailmaa lähtemättömästi. No nyt taidetaan mullistaa isommin, mutta oppia ikä kaikki. Ei sitä ikinä olisi osannut kuvitella tällaisiinkaan hommiin joutuvansa tai pääsevänsä, kuinka sen ajattelee. Ei pieni heijastinhousuinen Ensihoitaja osannut edes kuvitella kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran ambulanssin oven avattuaan, mihin se kaikki voi viedä. Eikä osaa ehkä kuvitella missä sitä ollaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden päästä. Mutta sehän tässä työmaailmassa on kivaa - ettei pääse todellakaan sammaloitumaan - tämä kivi vierii ikuisesti ja aina vain kiihtyvällä tahdilla.

Mutta joo - se työjutuista. Enempää niitä ei sotketa mitenkään näihin vapaa-ajanjuttuihin, että vapaa-aika pysyy vapaa-aikana ;-) Mitäs muuta alkavaan vuoteen...? Juu, Ensihoitaja on taas päättänyt ostaa kitaran ja jatkaa kolmekymmentä vuotta sitten lopettamaansa harrastusta. Mutta, jos joku kuvitteli sen olevan helppoa niin ei todellakaan. Kavereilta tulee kaiken maailman suosituksia. Erilaisia tietenkin kaikilta. Sitten Ensihoitaja päättää kääntyä musiikkikaupan puoleen niin siellä sitten ei suositella, kuin yhtä. Ei siinä kait mitään vikaa ollut - hintakin oli ihan sopiva, mutta... tässä vaiheessa soittajan uraa taitaa tuo soittimen esteettinen ulkonäkö olla paljon soinnin sävyä tärkeämpi. Ei ikinä niin rumaa soitinta, kuin siellä kaupassa kaupattiin. Ei sinistä!!! Ensihoitaja haluaa jonkun kauniin punaisen, pinkin, lilan  tai mitä ihania niitä netissä olikaan. Mutta ei - tuo kaupan myyjä ei sanonut mitään kuin tää on hyvä, ja onhan tossa noita, sen kun valitset. Ööö... voisiko niistä saada jotain suosituksia? Jos tykkäät, että tämä on se paras tähän vaiheeseen soittouraa ja hintaluokassa niin mikäs tossa halvemmassa olisi huonompaa tai tossa kalliimmassa parempaa? Entäs tuo toinen valmistaja ja saisiko sitä kitaraa edes himpun kokeilla... Että mä oon huono tässä. Mutta jospa taas seuraavalla vapaalla lähtisi johonkin toiseen kauppaan myyjiä painostamaan. Ehkä saisi toisenkin suosituksen.

Niin... Ensihoitaja ei taida tietää uskaltaako edes sanoa mitä osui silmään noita kitaroita katsellessa. Nimittäin uusia järkkärin runkoja ja putkia. Hitto, että tekisi mieli päivittää tuota runkoa astetta tai oikeastaan kahta parempaan. Taitaa tuolla rungolla ruveta olemaan useampi kymmenentuhatta kuvaa napsittu, eli voisiko jotain uutta jo hommata...toisaalta voisi myös miettiä taas sitä koulutustakin tuohon valokuvaamiseen. Hitsi vaan, kun päivissä eivät tunnu tunnit millään riittävän. Ehkä tuo vanha kamera saa vielä palvella... ainakin vuoden tai enemmänkin, jos talonyhtiö päättää toteuttaa uhkauksensa piharemontista ja asuntolainaakin pitäisi pystyä lyhentämään. Silloin ei enää ostella kameroita ellei niillä sitten ruveta hankkimaan rahaa takaisin todellakin tekemällä bisnestä sillä kuvaamisella. Siihen Ensihoitaja ei kuitenkaan taida jaksaa ruveta - sitten se ei enää olisikaan kiva harrastus.

Mutta joo, nyt on ruodittu työkiireet, uudet harrastukset, kitarat ja kamerat. Pitäisikö tässä päästä vihdoin aiheeseenkin? Nimittäin Grace 2 olisi vielä joulukuulta odottamassa tai no onhan siinä noita laivoja enempikin...Eckerön aalloillakin käytiin keinumassa kahtena iltana - voi vitsi, toisella oli Ensihoitajalla mukana tosi nuori fani - kolme kuukautinen kummityttö. Hyvin viihtyi keikalla ja keikan jälkeen Jullen sylissä yhteiskuvassa bändin kanssa vaikka taisi keikka mennä enimmäkseen tytöltä mennä uinuessa. Niin ja muutama konserttikin tuli joulukuussa käytyä. Mutta nyt lähdetään ensin Gracen aalloille aalloille.

Edellinen tarina päättyi siihen, että Antti kehotti palaamaan takaisin seuraavalle risteilylle, jos joku kappale jäi kuulematta... Eipä tiennyt Antti mitä tuli sanottua, sillä meitä laivaan jääneitä tuo mitä jäi kuulematta kiehtoi sen verran, että kasattiin lista paperille niistä kuulemattomista biiseistä tai ainakin niistä mitä haluaisimme kuulla.

Tällä toisella risteilyllä meitä faneja oli huomattavasti ensimmäistä vähemmän. Mitä meitä jäi laivaan puolen kymmentä aktiivisinta. Eli kun me niitä biisejä päästiin toivomaan niin ne todellakaan olleet pelkästään tunnetuimpia hittejä tai viimeiseltä levyltä. Vaan niitä vuosien varrella mukana kulkemaan saaneita kappaleita. Ja mitä ihanuutta illalla soitettiinkaan. Aika monta vanhaa biisiä, harvemmin kuultuja kappaleita ja tietenkin niitä kovimpia hittejä. Ja taas kuultiin Yön reunalla!!! Ihan parhautta. Kyllä kannatti tuplaristeillä, vaikka kotiin päästyä vähän väsyttikin ja vielä tiukempaa oli herätä aamulla töihin. Mutta siis kannatti!!! Tällaiset viikolla olevat normi risteilyt ovat kyllä meille faneille ihan luksusta. Lavan edusta ei ole täysi, tanssijat eivät häiritse meitä eikä me heitä ja kun väkeä on vähemmän niin toiveitakin kehdataan esittää enemmän. Myös musisointia mahtuu tällaiseen normi risteilyyn paljon enemmän, kuin johonkin iskelmäristeilyyn, jossa illan pääartisti esiintyy vain illalla ja silloinkin vain parituntia. Ja tästä tuleekin ihan parhaat reissut mieleen vuoden takaiselta syksyltä, kun taidettiin risteillä triplana Helsinki-Tallinna välillä ja Neljänsuora soitti 4h/reissu. Hitsi tällaisia risteilyjä saisi olla edelleen ja enempi. Joskin tuolla turneella on pakko myöntää, että viimeisen reissun viimeinen setti otti jo vähän koville. Mutta eipä tuolla reissulla tullut juuri nukuttuakaan ;-) Yöt musiikkia ja aamusta maihin, päikkärit ja sitten melkeen jo olikin ilta ja uuden setin vuoro ;-) Ah- jospa tuollaista saisi vielä. Juuri tuossa Siljalineltä toivoin, että tällaisia risteilyjä tulisi järjestää. Lisäksi myös näitä hyviä esiintyjiä myös tuonne Helsinki-Tukholma reitille. En tajua mihin nämä Vikingiltäkin katosivat.

Mutta joo, siis Gracella mentiin iltakeikalla kovin pitkälle toiveiden mukaista musisointia. Me nautimme ja vähäiset muut matkustajat keinahtelivat lattialla. Taisi Ensihoitajakin toki pyörähtää muutaman askeleen lattialla kaverin miehen kanssa - nyt kun siihen oli tilaa. Mutta kyllähän se ilta meni kuuntelu ja kuvausvoittoisesti. Niin, siinäpä yksi asia missä Grace voisi petrata - se esiintymislava on ihan järkyttävän korkea ja sen kaide estää kyllä tehokkaasti kuvaamisen. Ihan hirveä kuvakulma ja valot lyövät suoraan linssiin. Joskin nyt on pakko sanoa, että oli ehkä hillityimmät valot ikinä laivalla, eli että ne kuvat jopa onnistuivat - tattis valomies Ville.

Niinhän se ilta vain vierähti taas muistoihin ja pätkän bilebändiä kuulosteltua ja iltaruokaa syötyä tämä vanhus jätti nuoremmat bilettämään ja lähti hyttiin katselemaan unia. Eipä tarvinnut paljon unta odotella, kun kaksi valvottua yötä oli pohjalla. Ai miten niin kaksi? No, kun naapuri päätti pitää bileet su-ma välisenä yönä ja koko rapun koirat siitä intoutuneena haukkuaräksyttivät ainakin aamu viiteen. Juu ei auttanut tulpat, ei auttanut kovalla oleva televisio, ei mikään ja niin...kello kahdeksan aamulla tuo samainen naapuri päätti ruveta kävelemään maratonia asunnossaan korkokengissä. Eli huonosti nukuttu yö pohjalla, valvottu ensimmäinen risteily yö - nyt oli pakko nukkua. Joo ja muuten niin sikeästi, että hyttikaveri onnistui päästä nukkumaan ilman, että tämä herkkäunisista herkkäunisin ei herännyt. Siis oikeasti - yleensä tää herää naapurin herätyskelloon. Eli väsytti!

Koska kyse oli Neljänsuorasta risteilemässä niin eiväthän pojat meitä pelkän iltamusisoinnin varaan jättäneet. Vielä ennen satamaan saapumista kuunneltiin setti tuttua ja turvallista Neljänsuoraa. Ja taaskaan Ensihoitaja ei voi olla ihmettelemättä miksi ihmeessä se päiväsetti pitää soittaa niin myöhään. Koko päivänä laivalla ei ole mitään järjellistä tekemistä ja puolitoista tuntia ennen satamaan saapumista bändi kipuaa lavalle. Ihan jo pelkästään bändin kannalta olisi kiva päästä purkamaan ne kamat rauhassa ja meidän maihin nousevien pakkaamaan kamat ja Ensihoitaja varsinkin haluaisi pistää sen mekon vielä sinne päiväkeikallekin, mutta ei siinä enää ehdi vaatteita vaihdella, kun pitää olla jo juoksemassa satamasta lähtevään junaan. Se on myös järjetöntä, että juna lähtee 20 min laivan saapumisesta. Juu - tiedetään, että se kilpailevan firman aparaatti tulee jo tuntia ennen ja ihmiset kyllästyvät odottamaan, mutta antaisivat nyt edes sen 10 min lisää viimeisen laivan matkustajille siirtyä laivasta junaan.

Mutta sinne se taas katosi yksi risteily - yksi Neljänsuoran keikka ja ei muuta kuin seuraavaa odottamaan. Tuolloin ei onneksi ollut kovin pitkä tauko toisin kuin nyt. Huomaatte varmaan tauon kestäneen, kun tästä tarinastakin tuli kilometrin mittainen ja aiheet syrjähteli jutusta toiseen. Ehkäpä ensi kerralla vähän jäsentyneempää tarinaa. Silloin ollaan Antin joulukonsertissa Karjalohjan kirkossa. Poikien keikoille paluuta odotellen ;-) Pysykäähän pystyssä
liukkailla, älkääkä katkoko luitanne!