Vielä on yksi jouluinen tarina tarinoimatta ja kohta on jo uusi joulu, joten paree on Ensihoitajan vain ottaa kone kauniiseen käteen ja alkaa naputella. Kuka sitä enää keväällä noita joulukonsertteja jaksaa muistella. Elikäs siis tämän joulun joulukonsertti vol2 Antti Ketonen ja joulu valtaa sydämen - Karjalohjan kirkko.

Matkaan lähdettiin taas kaveriporukalla sunnuntai-illan hämärtyessä. Mutta mitä - Ensihoitajalla ei ollut oikein minkäänlaista fiilistä ja paleli... tukkaa ei jaksanut laittaa ja meikkikin jäi sinne päin. Onneksi hiuslisäkkeillä saa aikaan ihmeitä helposti. Niin ja mekko jäi tällä kertaa kotiin, koska jo lähtiessä Ensihoitaja paleli ja olo oli ihan kipeäksi tuleva. Buranaa nassuun ja matkaan. Villapaitaa ja untuvatakkia ja yhtään ei ollut liikaa päällä vaan vilu kapajasi kuumaksi lämmitetyssäkin autossa. Onneksi Karjalohjalle ei kuitenkaan ollut kovin pitkä matka. Matkalta kyytiin otettiin vielä joulukonsertista nautiskelijoita ja kirkolle saavuttiin hyvissä ajoin. Hyvä niin, koska parkkipaikka ei ollut suuren suuri ja pian meidän saavuttua kirkon ovetkin jo avautuivat.

Ovet avattiin vaikka Antti vielä harjoittelikin illan settiä, valoja ja ääniä säädettiin. Sinne etuosaan ja hyvälle paikalle kuvaamisen kannalta - eli tietenkin eturiviin tai tässä vaiheessa vielä toiseen riviin, koska eturivit olivat täynnä esiintyjien vaatteita ja muita tavaroita. Antti tervehti sisään astellutta yleisöä ja varsinkin tuttuja faneja. Mutta meille Antti vain nyökkäsi - tiedättekös tytöt, ettei tuo solisti nyt kyllä tunnistanut meitä. Ensihoitajahan on tunnetusti muuntautumiskykyinen ja tällä kertaa ei kyllä
varmaan olisi oma äitikään sattunut tunnistamaan. Puolimetriä lisää hiuksia, silmälasit ja mekon tilalla farkut ja lämmin neule. Niin ja kun tällä kertaa näitä naamiaisia ei leikkinyt pelkästään Ensihoitaja. Onneksi muut tutut sentään tunnistivat meidät - ei me nyt niin eri näköisiä oltu ;-) Siinä sitten harjoitusten jälkeen esiintyjien vaatteet lähtivät pois eturivistä, joten sinne - siinä ei tarvitsisi kuvailla edessä istuvien päitä eikä nostaa kameraa korkealle, jolloin ei myöskään häiritsisi takana istuvia tuon aparaatin nostelulla.

Melko lailla tunti siinä saatiin odotella ennen varsinaista konserttia. Illan ohjelmisto oli hyvin samanlainen kuin edellisinä jouluina ja laivalla. Paitsi tänä vuonna Antin veli ei ollut laulamassa Joulu yö, juhla yö biisiä konsertissa. Mutta muuten kuultiin Antin joululevyn kappaleet eli uusia joululauluja ja niitä iki-ihania klassikoita. Tunti joululauluja - ihana akustiikka, ihanat valot, mahtava jouluinen fiilis kirkossa.

Illan aikana laulettiin tietenkin Varpunen jouluaamuna. Kaunein ja surullisin joululaulu ikinä. Joka kerta tätä kuunnellessa tulee itku - ei vaan voi mitään. No, nyt meitä itki ihan koko eturivi. Jokaisella varmasti on tähän lauluun joku omakohtainen juttu - Ensihoitajalle se on se kauan sitten kuollut pieni veli, joka siinä laulussa saa sen siemenen. Eli voitte arvata, ettei tuota laulua voi edes ajatella ilman, että silmäkulmat kostuvat. Jokaisella meistä on varmasti "se pieni veli" siellä taivaassa. Jos ei nyt aivan lapsena kuollut veli, niin joku niin läheinen, että laulu koskettaa syvälle ja avaa silmien hanat. Onneksi on veden kestävää ripsaria.

Ai, juu - kyllä oli muuten tyylikäs laulaja tuolloin kirkossa. Musta puku päällä, kravatti kaulassa... Ensihoitaja on niin iloinen, kun vielä joskus edes nykypäivänä näkee muidenkin kuin vanhempien ihmisten pukeutuvan. Siisti ja asiallinen vaate vain niin tekee juhlan ja tunnelman. Ensihoitaja, kun itse tykkää pukeutua mekkoihin ja rimpsuihin, niin onhan se tyylikästä, kun miehilläkin on kauluspaitaa, pukua, pikkutakkia ja lakerikenkää. Saisi olla nykyisinkin enemmän paikkoja ja tilaisuuksia, joihin odotettaisiin pukeutumista. Ensihoitajasta on vain niin mukava jättää ne "heijastinhousut" nurkkaan ja lähteä juhliin viimeisen päälle laittautuneena. Niin - kaikki jotka tuntevat Ensihoitajan - tietävät, ettei arki Ensihoitajaa pysty juurikaan tunnistamaan juhla Ensihoitajasta tai toisinpäin. Tässä muutama aika sitten Ensihoitaja työkiireiden takia joutui jo aamulla tekemään kampauksen ja meikin iltapäivällä lähtevää laivaa varten - no aamusta oli palaveri ja kuinka ollakaan palaverin toinen osapuoli käveli ohitse odottelevan Ensihoitajan, kunnes Ensihoitaja avasi sanaisan arkkunsa. Oli kuulemma niin vieraan näköinen - vaikkei vielä ollut edes sitä mekkoa :-)

Mutta joo, Karjalohjan kirkossa virittäydyttiin joulun tunnelmaan ystävien seurassa ja mahtavaa joulumusiikkia kuunnellen. Mutta kyllähän se jotain puuttui - nimittäin se Neljänsuora. Saisivat pojat nyt vaan soittaa taustalla nämä Antin joulukeikatkin. Ei tuossa Somerin bändissä mitään vikaa ollut, mutta kuulostaa ja näyttää vaan niin vieraalta, kun siellä ei ole takana tutut äijät.

Sinne se katosi joulukonsertti. Kiireisimmät lähtivät suoraan keikan jälkeen kirkosta - me jäimme odottamaan niitä nimmareita ja yhteiskuvia ja mitä kaikkea nyt vielä. Vielä ei sanota hyvää joulua, koska edessä olisi vielä tuo Eckerö linen keikka tai siis keikat ja niin - Tampere-talon iso konserttia ja mitä näitä kaikkia nyt on. Hitsi, mullahan on paljon vielä tarinoita plakkarissa ja perjantaina pojat jo palaa keikoille ja saattaapi taas tulla uutta tarinoitavaa. Eli pistetäänpä tämä joulutarina purkkiin ja aletaan miettiä mitä sitä seuraavaksi tarinoitaisiin.