Ensihoitajan tarinoita on elänyt pitkän ja pimeän talven yli ja nyt se jatkaa tarinoitaan valostuvassa ja lämpimässä keväässä. Alku lämmittelyjen jälkeen Ensihoitajan tarinoilla on ollut kivasti lukijoita - ainoa lobbaus oli vaalipäivä. Ei yhtään lukijaa! No, mutta kaikillahan oli toki sinä päivänä jotain paljon tärkeämpää tekemistä, kuin lukea netissä tarinoita. Ensihoitajahan vaan miettii mitä ne 30 %:a tekivät, jotka eivät menneet äänestämään. Mutta siis näiden aatosten pääydin oli siis se, että hieman reilussa puolessa vuodessa Ensihoitaja on saanut yllättävän paljon lukijoita blogilleen ja siellä vierailee useita kävijöitä joka päivä. Toki mitä enemmän lukijoita, sen kivempihan näitä on kirjoitella.

Pojat vähän poseerasi Ensihoitajalle

Ampparissa

Ensihoitaja on viime viikkoina palannut väliaikaisesti entiseen arkeensa ja ambulanssin rattiin. Nyt ne työt on taas ainakin joksikin aikaa haudattu ja palattu hetkeksi nyky duuneihin ennen kesälomaa.
Eilen Ensihoitaja taa-aa-aas piristi arkeaan hyppäämällä autoon ja suuntaamalla sen kohden Lohjaa ja Neljänsuoran keikkaa. Kun Ensihoitaja luki netistä Neljänsuoran Someron keikan peruuntuneen ja siirtyneen Lohjalle Ensihoitaja mietti - ehkäpä ainakin minuutin - että hänhän voisi lähteä kuulolle. Ei kun kyselemään, kukas lähtisi mukaan. Ensihoitajan kollega innostui asiasta ja perjantaille tehtiin suunnitelmia, mutta voi sairaus yllätti kollegan ja Ensihoitaja mietti taas - lähteäkö vai ei. No, eipä Ensihoitaja ennenkään ole tarvinut ketään, jos on jotain halunnut. Näin siis Ensihoitaja otti ja lähti tienpäälle itsekseen. Eihän sitä mitään saisi, jos aina odottaisi josko jollekin toiselle sopisi. Onhan Ensihoitaja jo peruskoulussa ollut se rohkea, joka valinnaisia valitessa valitsi just ne aineet mitä halusi vaikkei yksikään kaveri hakenut samoihin. Ensihoitaja on monesti miettinytkin, että missä sitä oltaisiin, jos aina olisi odottanut tai tehnyt niin kuin kaverit. Eipä ainakaan Ensihoitajana. Kun Ensihoitaja on teinistä asti tehnyt juuri niin kuin itse on katsonut parhaaksi niin näinhän Ensihoitaja sitten uskaltautui myös Lohjan keikalle itsekseen. Ja eipä siellä tarvinut kauan olla yksin. Neljänsuoran fanit ovat nimittäin sosiaalisia ja uusiin faneihin tuli tutustuttua heti.

Odotukset keikalle olivat korkealla. Päivällä oli radiossa soinut juuri ilmestynyt sinkku Kaksi kaunista. Todella kaunis kappale, mutta ensi kuulemalta Ensihoitaja mietti, miten tuo Antti kuulostaa noin oudolta. No, bussissa kännykän kaiuttimista kuunneltuna kaikki kuulostaa vähän oudolta, joten Ensihoitaja pani vieraan soundin tämän piikkiin. Mutta ei Ensihoitajan "absoluuttinen sävelkorva" pettänyt nytkään. Antti lauloi normaalia korkeammalta - ainakin iltapäivälehden haastattelun mukaan. Niin Ensihoitajalla on absoluuttinen sävelkorva, mutta vain muiden kohdalla - oman laulun kohdalla sävelkorvaa ei ole - Ensihoitaja ei osaa laulaa. Niin ja tainnut täälläkin jo pohtia sitä, kuten myös sitä, ettei koskaan oppinut soittamaan. Kitaraa ja urkuja on harjoiteltu ja molemmilla kyllä ääni irtoaa, mutta... ei koskaan niinkään hyvin, että omaksi iloksikaan niitä ääniä olisi päästellyt. Lapsena - olisikohan tuo Ensihoitaja ollut ala-asteen viimeisillä, kun tuo kitara innostus iski. Ongelma vaan oli se, ettei Ensihoitaja paran sormet oikein yltäneet kitaran kaulan ympäri ja kun kaikki muut soittivat paremmin niin innostus hiipui nopeasti. Kadehdin niitä, jotka hallitsevat tämän taidon. Ehkäpä Ensihoitajakin joskus eläkevuosillaan opettelee - sitten kun kerkeää.

 

Niin se illan keikka - Ensihoitaja oli siis päättänyt lähteä keikalle heti kuultuaan sen siirtyneen Somerolta Lohjalle, mutta lähtö meinasi topata holterointiin. Siis sydämen vuorokausiseurantaan. Ensihoitaja on vuosia sairastanut rytmihäiriöitä ja niiden kontrolli sattui sitten juuri perjantaista alkavaan vuorokauteen. Koska sairaala ei asettanut estettä reissulle tuli seuraava ongelma. Monitorilätkät olivat pitkin rintakehää ja ylimmät aivan kaulalla, joten mitenkäs ne pistetään piiloon? Sekin kuitenkin ratkesi - nyt voidaan sitten todistetusti katsoa miten paljon se Nelkkujen keikka aiheuttaa tykytyksiä ja rytmihäiriöitä ;-)

Neljänsuoran keikalle lipunmyynti alkoi JO 21.00 ja Ensihoitaja oli paikoilla ajoissa. Kun Amarillo löytyi nopeasti ja sen piha oli täynnä parkkipaikkoja Ensihoitaja ehti ihmetellä myös Neljänsuoran keikkabussia pihalla. Juuri kun Ensihoitaja oli lähdössä pyrkimään lipun ostoon putkahti Amarillon takaovesta ulos lauma tutun näköisiä äijiä. Mitä hittoa pojat levisivät kuin varpusparvi pitkin parkkipaikkaa oleviin autoihin ja bussikin starttasi pois pihasta. No, nytkö se keikka jo loppui - oliko Ensihoitaja ymmärtänyt nyt jotain ihan väärin? No onneksi asia oli niin kuin Ensihoitaja arvelikin, että bändi, joka oli pyrähtänyt "kotikaupunkiinsa" oli kokoontunut bilemestalle ja nyt vietiin autoja pois paikkoja täyttämästä eikä se keikka siis ollut vielä mennyt.

Sisälle ja kuulolle - eihän täällä ole ketään. Toki keikan alkuunkin oli vielä aikaa toista tuntia. Nopeasti sisään alkoi kuitenkin saapua Neljänsuoran faneja ja paikat eturivistä piti varata. Kameran kanssa hyviin asemiin. Keikka alkoi bändin uudella kappaleella Aalloilla aalloilla, jota Ensihoitaja ei ollutkaan aiemmin kuullut. Olihan siinä tunnelmaa, sitä ruotsinlaiva tunnelmaa. Illan aikana kuultiin myös uudelta levyltä toinen aiemmin Ensihoitajalle kuulematon kappale Juhlat, mutta voi tuota uutta Kaksi kauneinta ei kuultukaan. Tällä hetkellä se ainakin kuulostaa Ensihoitajan korvaan parhaalta uudella levyllä. Toki mieli saattaa muuttua vielä, kun kuulee kappaleet useampaan kertaan.

Mutta siis ilta oli hyvä - pojat ja yleisö vedossa. Siinä yhden aikaan yöllä keikan, kuvien ja kuulumisten jälkeen oli hyvä lähteä ajelemaan hiljaista tietä pitkin kotia kohti. Nukkumaan ja jo muutaman tunnin päästä ylös ulos ja Paula Koivuniemen päiväkeikalle Stockmanille. Niin siis ihan totta, kevätkauden avajaiset ja siellä Paula viihdytti kansaa. Ensihoitaja ei taidakaan aiemmin olla nähnyt Paulaa livenä. Tunnin tiukan setin jälkeen rupesi uni painamaan Ensihoitajaa ja kotiinhan sitä oli lähdettävä päiväunille. Huomenna odottaa sitten vielä Arttu Wiskari Linnanmäellä, joten kovin on musikaalinen tämä viikonloppu Ensihoitajalla.

Ensihoitaja on tehnyt onnistuneen paluun tabikseen (ei Helsinkiläisille tiedoksi tabis - eli tapaturmavaunu eli ambulanssi). Kymmenkunta tuntia ja lähes saman verran tehtäviä. Aamulla hieman jännitti vieläkö Ensihoitajalla on "homma hanskassa", mutta kyllähän se on niin, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Eli ihan kuin itsestään ne toimet, tutkimukset ja kyselyt Ensihoitajalta luontuivat. Kyllähän se vaan on kuitenkin niin, että hyvää se tekee Ensihoitajallekin välillä treenailla näitä aikoinaan opittuja taitoja ja oppia uutta.

Nyt on kyllä ollut pienen Ensihoitajan elämä kovassa myllerryksessä viime viikot. Ensin LOMA, sitten loman kunniaksi Nelkkujen keikka ja nyt paluu piipalanssiin. Niin ja pitäähän sitä sitten tämän ihanuuden jälkeen palata takaisin omiin duuneihinkin - oho siis mihin duuneihin. Sitähän tulee kesäloma vastaan melkeen heti kohta. Apua! Siis mitenkäs Ensihoitaja selviää tästä toimettomuuden määrästä? Nyt on kyllä pakko keksiä jotain kesäksi - näyttää nimittäin siltä, että Ensihoitaja lomailee ainakin kesä- ja heinäkuun. Hups - Ensihoitaja, joka on tottunut uransa varrella pitämään lomaa vähän ja harvakseltaan. Niin ja yleensä monessa pätkässä. Toki hoitoalan tekijälle töitä löytyisi - miksei siis Ensihoitajalle? Löytyisihän niitä ja monenmoisia, mutta vuorotyöhön - ei kiitos. Toisaalta rahakin olisi tervetullutta. Elämä on niin hirveän kallista pääkaupunkiseudulla. Ensihoitaja ei todellakaan ymmärrä miten ihmeessä ihmiset kykenevät elämään näillä hinnoilla ja näillä palkoilla. Nyt kun vaalit ovat ovella ja valtakunnan politiikkaan pyrkivät lupailevat kaikenmoista maan ja taivaan väliltä niin nyt voitaisiin sitten miettiä miten matalapalkka-aloilla olevat pärjäävät. Palkkamalttia kuulutetaan joka toisessa lauseessa, mutta kun asuntojen hinnat liikkuvat + 200 tuhatta ja vuokrat hipovat 1000e pienemmissäkin asunnoissa niin pitäisiköhän asialle nyt tehdä jotain? Ei maailma niin toimi, että pieni ihminen pistää kaikki tulonsa asumiseen. Syödäkin pitäisi ja ehkä välillä tehdä muutakin kuin vain niitä töitä, että jaksaa taas antaa täyden panoksen yhteiskunnalle. Toisaalta ei asuntojen hintojakaan voi noin vaan laskea tai pian on moni asuntovelallinen ison velkansa kanssa vailla takuita, kun miljoona kämppä, josta on maksettu muutama lyhennys maksaakin yhtä äkkiä "vain" 600 000 euroa.

Hupsis, nyt Ensihoitaja pääsi taas yhden lempi aiheensa pariin. Eli politiikkaan, joten lopetetaan ennen kuin edes päästään vauhtiin. Ei kait kukaan Ensihoitajan tarinoita lukeva halua politiikasta lukea - eikä ole tarkoituskaan. Ennen kuin tarinat menevät siis liian vakavaksi, niin Ensihoitaja voisi tarinoida välistä taas ensihoitotarinoita, jotka ovat jääneet viime tarinoissa kovasti Neljänsuoran jalkoihin.

Palattaisiko vaikka vuosien taakse ja Ensihoitajan ensimmäiseen työpaikkaan valmistumisen jälkeen. Niin sitähän oltiin silloin töissä maalla - kirjaimellisesti jumalan selän takana. Työkavereina Ensihoitajalla oli kaksi vanhempaa herraa - rekkakuskeja, sairaankuljettajan pätevöittämiskurssit käyneinä. Siis opintoja oli takana jotain 1-2 kk. Niin - kaksi tällaista ja Ensihoitaja, vasta valmistunut sairaanhoitaja-tyttönen. Paikkakunnalla oli keksitty aloittaa toimenpidelupien myöntäminen vastuulääkärien tekemien tenttien perusteella. Vanhat parrat saivat toimia vielä luvillaan, mutta uusi työntekijä Ensihoitaja ei tietenkään saanut tehdä mitään ennen keväällä järjestettävää testausta.

Työt olivat pyörähtäneet käyntiin ja Ensihoitaja oli ehtinyt todeta olevansa kovin yksin työpaikassaan niin kuin hoitotyön näkökulmasta ja ilman lupia. Onneksi vastuulääkäri heltyi kirjoittamaan Ensihoitajalle edes iv-luvat (siis suoniyhteyden avaamisen), koska kumpikaan työkavereista ei ollut juurikaan kanyloinut ja haastavampi suoni jäi heiltä kyllä kanyloimatta - no usein myös Ensihoitajalta tuohon aikaan, mutta saipa edes yrittää ja tekemällähän sitä oppii. Kesän kynnyksellä harvemmin jäi kanyyli laittamatta.

Oli tuo aikaa entistä - onneksi nykyään ensihoitoon ei pääse ilman alan ammattitutkintoa. Toisaalta osasivathan vanhat rekkakuskit ajaa. Oli opittu käsittelemään autoa ja nimenomaan isoa autoa. Pitkän yhdistelmän jälkeen Sprinteri tuntui varmasti kovin pieneltä ja helpolta laittaa rakoon kuin rakoon. Kyllähän se vaan on niin, että hoitotyön koulutus ei anna riittävää osaamista hälytysajoneuvon kuljettamiseen. Tästähän on puhuttu paljon julkisuudessakin ja pikkuhiljaa asiaan on alettu kiinnittää huomioita myös ensihoidon koulutuksessa. Nykyisin jokaisen ensihoitoon valmistuvan opintoihin kuuluu hälytysajokoulutusta - onneksi. Toisissa kouluissa opetus on teoria painotteista, toisissa käytännön harjoittelua ja parhaillaan oppilaitoksilla on ajosimulaattoreita opetuksen tukena. Toisaalta ei sitä koulun harjoitustunneilla opi ajamaan, eikä siellä autokoulussakaan, mutta oikea asenne ajamiseen ja eritoten hälytysajoon siellä opitaan ja niitä sitten opetellaan työelämässä kokeneiden kuskien kanssa.

Monia hupaisia hetkiä mahtui tuolla korvessa nuoren Ensihoitajan arkeen ja juhlaan. Välillä oli ampaistava vapaa vuorosta ambulanssin mukaan, että pääsi kuvaamaan hälytysajovideota ja välistä vaan piippari houkutteli elvytystehtävälle. Nuorena himo tehtäville oli niin suuri, että ihan kaikki piti nähdä ja kokea ja mielusti heti. No, nyt ei kyllä Ensihoitaja nostaisi takapuoltaan penkistä ilman palkkaa - saati työntyisi sotkemaan toisten töitä, mutta mutta... sitä koki itsensä pari kymppisenä täysin korvaamattomaksi. Ja nyt kaikki tulevat ensihoidon toivot, muistakaapa pysyä nahoissanne oli kyseessä sitten hälytysajo, kova keikka tai ihan mikä tahansa. Kerkeätte ihan varmasti nähdä ja kokea ihan tarpeeksi uranne aikana. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja nähdä ensimmäisenä kesänä vaikka se olisikin kuinka mukavaa, hienoa ja mahtavaa. Maltti se on valttia kaikessa - myös ensihoidossa.

Mutta Ensihoitaja jatkaa seikkailujaan ensihoidon maailmassa. Jospa seuraavalla viikolla olisi keikkarintamalla rauhallisempaa ja ehtisi syventyä Ensihoitajan tarinoihin tai vaikka pistäytyä Neljänsuoran keikalle ;-) Mukavia kevätpäiviä kaikille seuraavaa tarinaa odotellessa.

Kuva on Ensihoitajan ystävän ottama - ei halua nimeään julkisuuteen.

Se olisi sitten Neljänsuoran keikkaristeily takana. Olipas taas mukavaa. Ensihoitaja oli bändin sivuille laittanut kainon toiveen, että illan aikana soitettaisi yhtyeen oman kitaristin Juhan tuotantona tehtyjä kappaleita, joista monet kuuluvat Ensihoitajan lempikappaleisiin. No iltahan alkoi sillä, että Antti kertoi netissä huudellun, että Juhan tekemät kappaleet ovat ihan parhaita ja näitä luvattiin illan mittaan soittaa - ja niitä soitettiinkin. Sun kanssa, Tähtien tiellä... ihan maailman ihanimmat kappaleet. Kummallista, että Ensihoitaja on kuunnellut levyjä vuosia ja poiminut sieltä näitä omia suosikkeja. Tänne kirjoitellessa on tullut katsottua kenen tekemiä nämä ovat ja yllättäen suurin osa suosikkikappaleista on ollut Juhan tekstejä. Ehkäpä niissä on jotain tuttua - Ensihoitajan omia tekstejä muistuttavia kovasti. Mutta joka tapauksessa Ensihoitaja ja muut kuulijat saivat nauttia Juhan kappaleista poikkeuksellisen paljon illan aikana. Todella kiva, koska näitä ei ihan joka kerta kuulla. Kyllähän se Valtava maailmakin on ihan huippu - ja suoraan Ensihoitajan viimeisistä vuosista kirjoitettu, mutta - se kun kuullaan joka kerta. Ja pitääkin, mutta usean tunnin keikalla oli loistava juttu kuulla näitä harvemmin kuultuja.
 

Rokkia ala Antti

Ja lanteetkin keinuu...

Laivareissu alkoi Ensihoitajan osalta harvinaisesti niin, että Ensihoitaja pääsi lähtemään hyvin nukkuneena kotoa. Takana oli jo viikonloppu ja muutama lomapäivä. Ainoa stressiä aiheuttanut asia oli hirmuinen vaatekriisi - Ensihoitajalla ei ollut mitään sopivaa päälle pantavaa. Pitäisikö Ensihoitajan lähteä matkaan punaisissa heijastinhousuissa? Kaikki kivat vaatteet tuntuivat tylsiltä ja värittömiltä. Kevään tullen päälle olisi kiva laittaa muutakin, kuin mustaa... Arvatkaa minkä värisiin vaatteisiin Ensihoitaja joutui tyytymään? No mustaanpa hyvinkin... Ensihoitajan tuntevat ovat nyt ihan ällikällä lyötyjä sillä Ensihoitaja ei ikinä pidä päällään mustaa. Yleensä Ensihoitajan tunnistaa pinkistä tai keltaisesta vaatetuksesta ;-) Vaatteet kuitenkin siis löytyivät - seuraavaksi piti valita kengät. Taas iski ahdistus - mitkä ihme kengät sitä laittaisi. Nuo olisivat kivat, mutta nuo vielä kivammat. Lopulta matkaan valikoituivat tanssikengät 10 sentin korolla. Voi miten kauniit jalassa, mutta miten ikävästi ne kävivätkään varpaisiin, kun Ensihoitajan piti hyppiä kameran kanssa eturivissä koko pitkä ilta. Niin todella pitkä - sillä pojat musisoivat faniensa ja tanssikansan iloksi aina aamuyön pikkutunneille asti. Ja vielä sittenkin kertaalleen uudelleen. Antti siitä taas herkesi ihmettelemään: " Voi mahotonta, koko ilta on soitettu ja vielä lisää haluaan. Eikö teille riitä mikään?
 

 

 

 

 
 Illan ohjelmistossa oli siis paljon Neljänsuoran vanhempien levyjen hittejä, mutta kyllähän illan aikana kuultiin myös perjantaina ilmestyneen sinkun Sydän puhdasta multaa. Muut uutuudet jäivät vielä kuulematta, kun Jassen tuuraaja Mikko ei niitä ollut ehtinyt opetella. No eipä tuo mitään - kyllähän niitä ehtii kuulemaan ja jääpä seuraavaankin kertaan jotain odotettavaa. Ensihoitaja itseasiassa tykkääkin monista vanhemmista kappaleista enemmän. Kumma hyypiö - vai? Mutta, kun siellä on näitä ihania balladeja täynnä sydäntä riipivää rakkautta ja elämän tuskaa. Niissä vain on sitä jotain. Ja jokaisenhan pitää tykätä jostain ja mieluiten jokaisen vähän eri jutuista niin kaikille riittää. jotain ;-) Ensihoitaja siis valitsee balladit. Jos ihan kappaletasolle pitää mennä mahtuu mukaan monia muitakin, mutta ihan parhaita ovat Tähtien tiellä, Sun kanssa, Uusi vuoden aika, Viiltävää, Vastatuuleen, Aurinko... Apua niitä on niin monta, eikä tähän ole tarkoitus nyt listata koko Neljänsuoran tuotantoa.

Juha oli liekeissä

 

Raju kitarasoolo näkyy kuvassakin liikkeenä

Ensihoitaja oli reissussa muutaman kollegansa kanssa. Toinen ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä orkesterista (paitsi Ensihoitajan tarinoissa), toinen kerran nähnyt. Siellä sitä kuitenkin yhteistuumin tanssattiin lavan edustalla ja hyvä oli ilta heidänkin mielestään. Ei sitä olisi enempää voinut toivoa, kun viimeisiä soitettaessa Ensihoitajalla jo rupesi väsymys painamaan kovasti silmää. Ei auttanut muu kuin hipsiä hyttiin nukkumaan, jotta saisi itsensä aamusella ylös, ulos ja Tallinnaan. Niin tulihan sitä taas lähdettyä sataman lähistöllä oleviin basaareihin ostelemaan - kaikenmoista ja tarpeetonta. Ihan hullua, kun kaikki oli niin kivaa ja mahtavaa, että oli pakko saada - varsinkin niitä pinkkejä huppareita ;-) ja punaisia käsilaukkuja... Eipäs kerrotakaan enempää, mutta kohta on pakko hommata joku sivubisnes, jos vielä eksyy monellekin Neljänsuoran Tallinna-keikalle. Pakko ostaa kaikki ja heti, kun ei voi huomenna palata ostamaan, jos mieli tekee. Tai no, viime aikoina Ensihoitaja on kyllä melkeen palannut. Kuukausittain Tallinnassa ja taas kohta mennään. Seuraavaksi kylläkin työreissulle - ilman Nelkkujen keikkaa ;-)

Illan aikana tuli todistettua, että Neljänsuoran fanit ovat kovin sosiaalista joukkoa. Ensihoitaja tutustui Lohjalaisiin tyttöihin ja Jämsäläiseen pariskuntaan. Siinä sitten jo suunniteltiin Iskelmä festareilla tapaamista. Niin ne festarit. Voisiko Ensihoitajaa enää enempää hemmotella, kun samana päivänä esiintyy Jari "siltsu" Sillanpää ja Neljänsuora sekä pari muuta hyvää esiintyjää? Ainoa vaan, että kellään kaverilla ei taida olla tuolloin vapaata ja festareillehan ei nyt yksinään kukaan halua lähteä. Pitääpä siis tehdä asian suhteen suunnitelmia. Toki sielläkin voi tutustua ihmisiin, mutta aina olisi kivempaa, jos olisi jo seuraa mukana. Ainoa vaan, ettei Ensihoitaja pääse festarialueelle kameransa kanssa - ajatuskin jo kauhistuttaa. Niin Ensihoitaja ja hänen kameransa ovat jo käsite - nytkin moni kävi kyselemässä, että kuvaatko johonkin lehteen? Juu ei - Ensihoitajan tarinoihin. Siis what? Miten Ensihoitajan tarinat liittyy Neljänsuoraan? No siten, että Ensihoitaja niitä kirjoittaa ja kirjoittaa välillä siitä ensihoidostakin. Sillä blogi on saanut tuollaisen nimen. Ja entä miksi Ensihoitaja sitten kirjoittaa? Siksi, että kirjoittaminen on yksinkertaisesti niin kivaa. Ja... välillä pitää tehdä jotain ihan muuta, kuin omaa työtään. Ensihoitajalla on nytkin niin monta ajatusta, joita olisi kiva toteuttaa, mutta kun kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Tarinoihinsa taas voi.

 

 

 

 

 

Siispä Ensihoitajan reissu oli onnistunut - todella onnistunut. Kaikilla oli hauskaa, bändi oli loistava ja maistakin tuli hankittua mukavia tuomisia. Nyt vaan seuraavaa odottaessa. Näyttää tuo viisikko saapuvan kulmille jo toukokuun puoli välillä, joten silloin taas kuulolle ja näkösälle. Jospa silloin olisi myös Jasse mukana ja Ensihoitaja saisi kuulla lisää uusia biisejä. Näihin kuviin ja tunnelmiin... käykäähän katsomassa lisää kuvia ja videoklippejä, sekä tykkäämässä fb sivulta Ensihoitajan tarinoita - ja Neljänsuoraa. Kun muistatte peukuttaa sivustoa runsaasti saadaan sinne lisää toimintoja, joilla saadaan lisää kuvia ja muuta Ensihoitojutuista ja Neljänsuorasta.