Ensihoitaja on tehnyt onnistuneen paluun tabikseen (ei Helsinkiläisille tiedoksi tabis - eli tapaturmavaunu eli ambulanssi). Kymmenkunta tuntia ja lähes saman verran tehtäviä. Aamulla hieman jännitti vieläkö Ensihoitajalla on "homma hanskassa", mutta kyllähän se on niin, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Eli ihan kuin itsestään ne toimet, tutkimukset ja kyselyt Ensihoitajalta luontuivat. Kyllähän se vaan on kuitenkin niin, että hyvää se tekee Ensihoitajallekin välillä treenailla näitä aikoinaan opittuja taitoja ja oppia uutta.

Nyt on kyllä ollut pienen Ensihoitajan elämä kovassa myllerryksessä viime viikot. Ensin LOMA, sitten loman kunniaksi Nelkkujen keikka ja nyt paluu piipalanssiin. Niin ja pitäähän sitä sitten tämän ihanuuden jälkeen palata takaisin omiin duuneihinkin - oho siis mihin duuneihin. Sitähän tulee kesäloma vastaan melkeen heti kohta. Apua! Siis mitenkäs Ensihoitaja selviää tästä toimettomuuden määrästä? Nyt on kyllä pakko keksiä jotain kesäksi - näyttää nimittäin siltä, että Ensihoitaja lomailee ainakin kesä- ja heinäkuun. Hups - Ensihoitaja, joka on tottunut uransa varrella pitämään lomaa vähän ja harvakseltaan. Niin ja yleensä monessa pätkässä. Toki hoitoalan tekijälle töitä löytyisi - miksei siis Ensihoitajalle? Löytyisihän niitä ja monenmoisia, mutta vuorotyöhön - ei kiitos. Toisaalta rahakin olisi tervetullutta. Elämä on niin hirveän kallista pääkaupunkiseudulla. Ensihoitaja ei todellakaan ymmärrä miten ihmeessä ihmiset kykenevät elämään näillä hinnoilla ja näillä palkoilla. Nyt kun vaalit ovat ovella ja valtakunnan politiikkaan pyrkivät lupailevat kaikenmoista maan ja taivaan väliltä niin nyt voitaisiin sitten miettiä miten matalapalkka-aloilla olevat pärjäävät. Palkkamalttia kuulutetaan joka toisessa lauseessa, mutta kun asuntojen hinnat liikkuvat + 200 tuhatta ja vuokrat hipovat 1000e pienemmissäkin asunnoissa niin pitäisiköhän asialle nyt tehdä jotain? Ei maailma niin toimi, että pieni ihminen pistää kaikki tulonsa asumiseen. Syödäkin pitäisi ja ehkä välillä tehdä muutakin kuin vain niitä töitä, että jaksaa taas antaa täyden panoksen yhteiskunnalle. Toisaalta ei asuntojen hintojakaan voi noin vaan laskea tai pian on moni asuntovelallinen ison velkansa kanssa vailla takuita, kun miljoona kämppä, josta on maksettu muutama lyhennys maksaakin yhtä äkkiä "vain" 600 000 euroa.

Hupsis, nyt Ensihoitaja pääsi taas yhden lempi aiheensa pariin. Eli politiikkaan, joten lopetetaan ennen kuin edes päästään vauhtiin. Ei kait kukaan Ensihoitajan tarinoita lukeva halua politiikasta lukea - eikä ole tarkoituskaan. Ennen kuin tarinat menevät siis liian vakavaksi, niin Ensihoitaja voisi tarinoida välistä taas ensihoitotarinoita, jotka ovat jääneet viime tarinoissa kovasti Neljänsuoran jalkoihin.

Palattaisiko vaikka vuosien taakse ja Ensihoitajan ensimmäiseen työpaikkaan valmistumisen jälkeen. Niin sitähän oltiin silloin töissä maalla - kirjaimellisesti jumalan selän takana. Työkavereina Ensihoitajalla oli kaksi vanhempaa herraa - rekkakuskeja, sairaankuljettajan pätevöittämiskurssit käyneinä. Siis opintoja oli takana jotain 1-2 kk. Niin - kaksi tällaista ja Ensihoitaja, vasta valmistunut sairaanhoitaja-tyttönen. Paikkakunnalla oli keksitty aloittaa toimenpidelupien myöntäminen vastuulääkärien tekemien tenttien perusteella. Vanhat parrat saivat toimia vielä luvillaan, mutta uusi työntekijä Ensihoitaja ei tietenkään saanut tehdä mitään ennen keväällä järjestettävää testausta.

Työt olivat pyörähtäneet käyntiin ja Ensihoitaja oli ehtinyt todeta olevansa kovin yksin työpaikassaan niin kuin hoitotyön näkökulmasta ja ilman lupia. Onneksi vastuulääkäri heltyi kirjoittamaan Ensihoitajalle edes iv-luvat (siis suoniyhteyden avaamisen), koska kumpikaan työkavereista ei ollut juurikaan kanyloinut ja haastavampi suoni jäi heiltä kyllä kanyloimatta - no usein myös Ensihoitajalta tuohon aikaan, mutta saipa edes yrittää ja tekemällähän sitä oppii. Kesän kynnyksellä harvemmin jäi kanyyli laittamatta.

Oli tuo aikaa entistä - onneksi nykyään ensihoitoon ei pääse ilman alan ammattitutkintoa. Toisaalta osasivathan vanhat rekkakuskit ajaa. Oli opittu käsittelemään autoa ja nimenomaan isoa autoa. Pitkän yhdistelmän jälkeen Sprinteri tuntui varmasti kovin pieneltä ja helpolta laittaa rakoon kuin rakoon. Kyllähän se vaan on niin, että hoitotyön koulutus ei anna riittävää osaamista hälytysajoneuvon kuljettamiseen. Tästähän on puhuttu paljon julkisuudessakin ja pikkuhiljaa asiaan on alettu kiinnittää huomioita myös ensihoidon koulutuksessa. Nykyisin jokaisen ensihoitoon valmistuvan opintoihin kuuluu hälytysajokoulutusta - onneksi. Toisissa kouluissa opetus on teoria painotteista, toisissa käytännön harjoittelua ja parhaillaan oppilaitoksilla on ajosimulaattoreita opetuksen tukena. Toisaalta ei sitä koulun harjoitustunneilla opi ajamaan, eikä siellä autokoulussakaan, mutta oikea asenne ajamiseen ja eritoten hälytysajoon siellä opitaan ja niitä sitten opetellaan työelämässä kokeneiden kuskien kanssa.

Monia hupaisia hetkiä mahtui tuolla korvessa nuoren Ensihoitajan arkeen ja juhlaan. Välillä oli ampaistava vapaa vuorosta ambulanssin mukaan, että pääsi kuvaamaan hälytysajovideota ja välistä vaan piippari houkutteli elvytystehtävälle. Nuorena himo tehtäville oli niin suuri, että ihan kaikki piti nähdä ja kokea ja mielusti heti. No, nyt ei kyllä Ensihoitaja nostaisi takapuoltaan penkistä ilman palkkaa - saati työntyisi sotkemaan toisten töitä, mutta mutta... sitä koki itsensä pari kymppisenä täysin korvaamattomaksi. Ja nyt kaikki tulevat ensihoidon toivot, muistakaapa pysyä nahoissanne oli kyseessä sitten hälytysajo, kova keikka tai ihan mikä tahansa. Kerkeätte ihan varmasti nähdä ja kokea ihan tarpeeksi uranne aikana. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja nähdä ensimmäisenä kesänä vaikka se olisikin kuinka mukavaa, hienoa ja mahtavaa. Maltti se on valttia kaikessa - myös ensihoidossa.

Mutta Ensihoitaja jatkaa seikkailujaan ensihoidon maailmassa. Jospa seuraavalla viikolla olisi keikkarintamalla rauhallisempaa ja ehtisi syventyä Ensihoitajan tarinoihin tai vaikka pistäytyä Neljänsuoran keikalle ;-) Mukavia kevätpäiviä kaikille seuraavaa tarinaa odotellessa.

Kuva on Ensihoitajan ystävän ottama - ei halua nimeään julkisuuteen.