Kesä tulee kohisten

Tänään se alkoi - kesä ja helle - ainakin Ensihoitajan mielestä. Ikinä Ensihoitaja ei ole oikein tykännyt kuumasta vaan on ollut enemmän talvi ihminen. Ensihoitajan lempilauseita onkin "kuumasta ei selviä edes riisumalla, mutta pakkasesta helposti pukemalla". -30 on paaaaaaljon parempi, kuin +30. Toisaalta kesään liittyy monia niin mukavia asioita: Loma, kesän tanssilavat, valoisat yöt, Suomenlinna... niin Suomenlinna. Sinne Ensihoitaja linnoittautuu ensimmäisten helteiden alettua - eli ehkäpä jo ensi viikolla ja nauttii auringosta (palaa 15 minuutissa - onneksi kaupasta löytyy lapsille tarkoitettuja aurinkorasvoja kertoimella 50 - ne riittää, kunhan muistaa tarpeeksi usein lisätä), meren liplatuksesta, ohi lipuvien ruotsin laivojen pilleistä, lokkien kirkunasta... Kyllähän se kesä on ihan mukava ja kun sitä on talven yli odotettu niin saisihan se olla lämminkin. Mitä nyt Ensihoitaja tänään jo kävi katselemassa, millaisia ilmastointilaitteita löytyisi, jos se lämmin kesä sittenkin tulee. Viime kesänä Ensihoitajan asunto oli kuin sauna - täksi kesäksi Ensihoitaja aikoo todellakin hankkia helpotusta koneellisesti.

Hoh, hoijaa... Ensihoitaja on täällä jo puoliksi lomafiiliksissä vaikkakin tällä viikolla lomaksi suunnitellut päivät muuttuivat kaiken keskellä työksi miljoonan jutun tultua eteen tarjottimella. Mistä kummasta näitä hommia putkahtelee? Kirottu email, kirottu kännykkä. Eipä ehtisi työt tulla etanapostina, jos ne eivät kiitäisi lankaa pitkin Ensihoitajan boksiin...teeppä vielä tämä ja tämäkin pitäisi saada valmiiksi...ai, että jäät lomalle, no teeppä kuitekin vielä tämä. Mitäpä siinä maailman tunnollisin ihminen Ensihoitaja muuta kuin lohkaisee tunnit vapaastaan ja alkaa naputella tai juosta pitkin kaupunkia. Jopa on taas tullut Helsinki tutuksi, kun on kolkuteltu spåralla, junalla, metrolla ja bussilla ympäri kaupunkia. Kohta on taas kait jo otettava omakin menopeli avuksi, että ehtii vai
pitäisiköhän kolmen vuoden pyöräily tauon jälkeen lähteä liikkeelle kahdella pyörällä - tulihan tuossa männä viikolla pumpattua renkaat täyteen ja viriteltyä lisälukolle kiinnitys runkoon. Eipä täällä kannata pyörää jättää mihinkään ellei se ole vähintään tuplalukossa ja siltikin valvontakameran silmässä. On nuo pyörävarkaudet sen verta yleisiä. Niin, ihan uskomatonta, että joku kehtaakin varastaa toisen pyörän. Haloo hei, varkaat...

Juu Ensihoitajahan lupasi kirjoittaa ensihoitotarinoita tällä kertaa, kun ei voi Neljänsuoran keikoista kirjoittaa. Nelkkujen pojat löhöilevät jossain päin maailmaa lomalla eivätkä sulostuta meidän elämää sulosoinnuillaan. Toisaalta siellä se jatkaa Kaksi kauneinta listan kärjessä soimistaan - kiitos meidän kaikkien ahkerien peukuttajien. Mutta siis keikalle päästään vasta kesäkuussa - Ensihoitaja vasta kuun puolivälissä, niin nyt turistaan sitten muita juttuja.

Hengityskone ja miljoona ruiskupumppua - tehosiirto

Apua oikeasti Ensihoitaja on ajanut pillivaunua 15 vuotta ja kun pitäisi joku hauska tarina kertoa lyö täysin tyhjää. Sitten kyllä, kun on painanut julkaise nappia tulee mieleen miljoona tarinaa vuosien varrelta. Mutta jospa taas hypättäisiin 90-luvun viimeisiin vuosiin ja Ensihoitajan tarinan alkuun - opiskeluvuosiin. Niin kuin aiemmin on kerrottu Ensihoitaja päätyi alalle vähän niin kuin vahingossa ja ensimmäisen ambulanssikontaktin jälkeen Ensihoitajan pieni tytöntylleröisen sydän oli myyty ensihoidolle. Voitte arvata mitä se tarkoitti opiskelulle. Ensihoitaja oli valittu siihen aikaan vielä terveydenhuolto-oppilaitokseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta... Ensihoitaja oli päättänyt, että hän opiskelee

Välillä opiskellaan ensihoitoa - pelastusopisto Kuopio

ambulanssihoitajaksi. Tästä sitä väännettiin ja käännettiin opettajien kanssa - toisten enemmän, toisten vähemmän. Osan mielestä Ensihoitaja oli suorastaan täysi hullu, koska nainen ja sairaanhoitaja ei ikinä tule työllistymään ensihoitoon tai siihen aikaan vielä puhuttiin sairaankuljetuksesta. Mistään ensihoitaja opinnoista edes tiedetty - sillähän Ensihoitaja on se aito, ensimmäinen ja oikea ensihoitaja, koska jo tuolloin vankkumattomalla itsevarmuudellaan päätti minä olen Ensihoitaja. Eli Ensihoitaja - entinen hiljainen ja kiltti keskiverto opiskelija päätti avata suunsa ja tulla ensihoitajaksi. Ensihoitajasta tuli yli-innokas, joka opettajan painajainen, joka näki joka asiassa ensihoidon. Miten tätä mittaria käytettäisiin ensihoidossa? Miten tämä luu voidaan huomioida ensihoidossa? Miksi nostaa noin tai miksei näin ja miten sitten, kun pitää kantaa potilasta tai siirtää paareille, kun ei ambulanssissa ole tollasta siirtolevyä? Miksi pitää opiskella vaipanvaihtoa, kun en mä ambulanssissa niitä voi vaihtaa????... Varmasti puolet opettajista oli ihan hiilenä ja olisi halunnut vaan opettaa asioita "vanhan kaavan mukaan". Toisaalta, joutuivatpahan opettajatkin miettimään tuttuja asioita uudelta kannalta - niin uudelta, ettei monikaan jaksanut uskoa niiden oppien olevan tarpeen juurikin tuossa opetuksessa. Pakko on myöntää, että kun Ensihoitaja kirjoitti gradunsa sivuten ensihoitoa niin moni vanha opettaja sen luki ja ehkäpä ymmärsi miksi Ensihoitaja oli sellainen kuin oli opinnoissaan. Pitkälle on menty sairaanhoitajaopinnoista, mutta ensihoito - se ei ole unohtunut.

Voi Ensihoitaja parkaa, kun ensimmäinen vuosi opiskeltiinkin kaikkea muuta kuin ensihoitoa ja harjoitteluunkin mentiin sinne pitkäaikaisosastolle - mitä akuuttia täällä nyt voisi olla. Miksi ihmeessä Ensihoitajan tarvitsee opetella pesemään jotain ihmistä tai tai... Mutta voi sitä riemua, kun Ensihoitaja kuuli, että syksyn harjoittelussa pääsee sairaanhoitajan vastaanotolle - kotikaupunkiin!!! Siellä sairaanhoitajan vastaanotto on päivystyksessä - jeeeeeeeee! Alkujaan Ensihoitajan piti päästä sairaanhoitajan vastaanotolle 4:ksi viikoksi ja samanaikasesti tehtävään kotisairaanhoidon jaksolle 2:ksi viikoksi, mutta kun joku sähelsi paikkojen kanssa kävikin juuri toisin päin. Kotisairaanhoito oli siihen aikaan aika erilaista, kuin tänä päivänä ja ihan oikeasti Ensihoitajan elämän tylsin harjoittelu. Aamulla käytiin muutaman mummun luona ja päivä hengailtiin toimistolla. Ei sopinut ollenkaan
Ensihoitajan kiivaalle ensihoitajan sielulle. Mutta vihdoin koitti aamu, jolloin Ensihoitaja pääsi päivystykseen. Vuodentakaiselta palokunta kesältä Ensihoitaja tunsi lähes kaikki päivystyksen hoitajat ja saikin tämän vuoksi suoraan osallistua kaikkeen mitä päivystyksessä tapahtui - ei tainnut Ensihoitaja juuri ehtiä poiketa sairaanhoitajan vastaanotolla vaan viikot hujahtivat lääkäriä avustaessa sekä valvontahuoneessa.

Maalla mennään välillä keikalle lossilla - kyllä silmä lepää

Siinä työssäoppimisjakson puolivälillä sattui sitten tapaus, joka on jäänyt lähtemättömästi Ensihoitajan mieleen. Päivystykseen oli tullut myös toinen sairaanhoitajaopiskelja - tekemään viimeistä työssäoppimistaan. Tämä toinen opiskelija ei ollut työntekijöille ennastaan tuttu, eikä henkeen ja vereen ensihoitaja niin päivystyksen henkilökunnalta oli mennyt sekaisin opiskelijat. Ensihoitajaa luultiin valmistuvaksi ja juoksutettiin itsenäisesti avustamaan lääkäriä ja mukaan toimenpiteisiin sun muuta. Toinen opiskelija sitten harjoitteli valmiin hoitajan valvonnassa tikin poistoa ja hoitajan vastaanotolla toimimista. Niin eihän Ensihoitaja tätä silloin tajunnut, oli vain innoissaan kaikista mahdollisuuksista. Vuosia myöhemmin Ensihoitaja sattui yhden silloin työssä olleen hoitajan kanssa törmäämään ja hoitaja kysymään - sähän oli täällä meillä töissä vai oliko se niin, et vikassa harkassa? Juu - ei. Ensihoitaja siihen, että joo toisen vuoden opinnot alkoi tällä harjoittelulla täällä. Niinkö ja me kun luultiin, että sä oot melkeen valmis ja arvioitiin sua sen mukaan - taidettiin olla vähän tiukkoja. No, niinhän ne oli, mutta arviointi oli silti hyvä, koska Ensihoitaja sai todellakin tehdä sitä mistä piti ja missä oli hyvä.

Ai juu, piti kertoa se mieleen jäänyt tapaus eikä runoilla opiskeljoiden sekoittamisesta, mutta kun tämä tapauskin vähän liittyy tuohon. Päivystykseen on soittanut lähes sata vuotias rintakiputunteesta ja saanut ohjeet tulla lääkäriin ambulanssilla. Noin 15 minuuttia puhelusta Ensihoitaja kuulee huudon, pihalla on elvytys - heti avuksi. Eletään alku talvea (ainakin silloin satoi ensilumi) ja opiskelijat pukeutuivat vielä hoitajan mekkoihin. Ulkona, kylmä, lunta ja ihan liian lyhyeksi

Maalla on kaunista - töissäkin

lyhennetty hoiturin mekko ei houkuttanut Ensihoitajaa ja niinpä hän jonkun hoitajan ohjeella nappasi oven pielestä lääkärin takin suojaksi. Eikä muuta kuin elvyttämään. Kohteessa on jo ambulanssi - yllättäen kyydissään Ensihoitajaa tuntemattomat miehet (kun varmaan kaikki muut palolaitoksen työntekijät tunsivat Ensihoitaja) ja opiskelija. Lanssin henkilökunta hoitaa painelua ja hengitystietä. Ensihoitajan mukana tullut päivystävä lääkäri alkaa viritellä suonitietä. Ambulanssin opiskelija häärää apukäsinä missä tarvitaan. Mitäs Ensihoitaja voisi tehdä? Aloitappa vetämään niitä elvytyslääkkeitä, käy komento. Siis kukaan ei tässä vaiheessa tiedä Ensihoitajan taustaa. Ensihoitajan pyytää toista opiskelijaa etsimään lääkepakista adrenaliinia ja aloittaa lääkkeiden vetämisen ruiskuun. Tässä vaiheessa Ensihoitajaa ohjaava hoitajakin ehtii pihalle ja ottaa huolekseen ilmatien ylläpidon. Ensihoitaja jatkaa edelleen lääkkeissä, koska ohjaava hoitaja (hän oli ainoa, joka tiesi missä vaiheessa opintoja Ensihoitaja oli ja että tällä oli ensihoitotausta) ja lääkäri toteavat hänen sen osaavan. Lääkkeet tulevat annoksen ja nimen kanssa ilmatuissa ruiskuissa lääkärin käteen. Lisäksi Ensihoitaja kohteliaasti ohjasi myös lääkäriä. "Tässä Adrenaliinia 5 mg/ml, kerta-annos on 1 milligramma, eli yksi millilitra". Eipä tarvinut lääkärinkään ihmetellä. Oli nämä niin hyvin paukutettu päähän jo ensimmäisenä kesänä ambulanssissa.  Kyllä Ensihoitajaa toki jännitti niin, että oli ihme kun sai lääkeampullit auki niitä rikkomatta. Ikinä ollut käsitellyt tällaisia aineita todellisessa tilanteessa, insuliiniakin päässyt vain kerran pistämään aiemmin ja senkin insuliinikynällä.

Pian päädytään lopettamaan elvytys tuloksettomana, koska debrillaattori piirsi ruudulleen iskulätkien kautta pelkkää suoraa viivaa - asystolea, eikä Adrenaliini aiheuttanut tähän mitään muutosta. Potilas siirretään kaikkien sääntöjen mukaisesti odottamaan jatkotoimia ja selviää, että kyseessä oli juurikin tuo soittanut, potilas joka oli sanonut kotona, että kävelee. Puoliso ja sairaala suotta hössöttää - ei häntä mikään vaivaa ja, että ambulanssi on sairaita varten, taksi rikkaita. Eihän vanha puoliso voinut muuta kuin lähteä mukaan ja katsoa, että potilas oikeasti tulee edes sairaalaan. Niin tuosta opiskelijoiden sekoittamisesta - tuo toinen opiskelija ihmetteli, ettei hänelle annettu mitään tehtävää niin kaikki totesi, että ethän sä olis osannut. Eikä me vieläkään tajuttu, että ne ei tajua hänen olevan valmistuva, kun Ensihoitajalle nämä hommat olivat tuttuja kesäduunista ja hoiti toisen vuoden opiskelijana tehtävänsä "paremmin" kuin kukaan odotti. Mutta joo, tuollaisen suorilta jaloilta, hymy huulilla kuoleman Ensihoitajakin haluaisi vanhana. Tuo potilas lähti onnellisena käsi puolisonsa kädessä yhdessä kävellessä.

Näitä sekoiluja kuka on kukin Ensihoitajan elämässä on tapahtunut varsinkin opiskeluvuosina. Ensimmäisenä kesänä ambulanssissa Ensihoitajaa luultiin toistuvasti lääkäriksi, koska oli autossa kolmantena ja nainen. Lisäksi tähän harhaan saattoi auttaa se, että silloin opiskelijat ja kesähemmot puettiin täysin valkoisiin. Lisäksi vaatteet olivat miesten kokoa, joten silloin vielä pieni Ensihoitaja hukkui niihin  - valkoinen suojatakki roikkui polvissa ja saattoi näin vaikuttaa toki lääkärin takilta. Yksikin mies kolaripaikalla suri maahan levinneitä antibioottejaan, mutta ilahtui sitten, että hei teillähän on lääkäri mukana - sehän uusii mun antibioottireseptin. :-)

Mutta tällaisia sekoilutarinoita tällä kertaa. Ensi kertaan auringonpaisteesta nauttien! Sateenkin jälkeen tulee ainakin sateenkaari ;-)

Pojat keikan jälkeen poseeraamassa

Perjantai Tulisuudelma ja Neljänsuora. Muuten aivan loistava ilta, mutta eipä niitä tulisuudelmia näkynyt tai kuulunut.  Ei vaikka Tulisuudelmassa oltiin. Illan keikkaliput oli voitettu edellisviikolla Viherviisikon kisasta, jossa onni suosi Ensihoitajaa ja myös hänen ystäväänsä, joka voiton lisäksi juhli keikalla syntymäpäiväänsä - ystävä muuten näki Neljänsuoran ensimmäistä kertaa. Koska liput olivat mallia avec ja keikkaseurakin voitti liput piti Ensihoitajan löytää uusi kaveri reissulle. Lapsuuden ystävä lähti matkaan ja korkkasi myös Neljänsuora neitsyytensä. Lupasi toistenkin lähteä mukaan. Kyllähän se vaan on niin, että Neljänsuora huumaa yleisön. Uskomaton bändi ja mahtavaa live meininkiä.

Ensihoitaja ja tiimi oli paikoilla ajoissa ja aikamoinen pettymys oli se, että esiintyjä tulisi vasta puoliltaöin. Minkä ihmeen takia, ravintoloissa pitää odotuttaa esiintymisen kanssa aamuyöhön. Tällä iällä enää jaksa kukkua pikkutunneille ja sitten vielä ajella kotiin. Toki niinhän se on, että ravintolat elävät viinasta, joten myyntiä on saatava ennen kuin esiintyjä nappaa ostavat asiakkaat lavan eteen. Toisaalta, jos ravintolat aukeaisivat aiemmin  esim. 20 eikä 22 niin esiintyjä voisi nousta lavalle jo 22, tai mielusti jopa aiemmin. Viime aikoina on monesti tullut vastaan tämä sama asia eri yhteyksissä esim. tanssiryhmä kirjoittelee aiheesta ahkerasti fb:ssä. Ensihoitaja saattaisi itsekin lähteä useammin keikalle ja ehkä vähän kauemmaksikin, jos keikat alkaisivat aiemmin. Jos keikka loppuisi puoleen yöhön, niin silloin saattaisi jopa jaksaa ajella sen tunnin, tai reilunkin matkan kotiin. Nyt tekee puolikin tuntia tiukkaa ja seuraava ja sitä seuraava päivä menevät haaleassa vedessä, koska Ensihoitajan sisäinen kello menee ihan täysin sekaisin.

Vauhdikas otsis

Mutta siis keikka oli hyvä - mitä sitä muutakaan olisi voinut olettaa, kun lauteille nousi Neljänsuora. Ensihoitaja oli jotenkin alkuillan tanssin tiimellyksessä päätynyt sopivasti ihan lavan eteen ja koska lava oli pieni oli bändi esiintyessään aivan iholla yleisön kanssa. Siinä ne olivat poijjaat niin lähellä, että Ensihoitaja olisi voinut kajauttaa tulkintansa kappaleista ilmoille yhteislauluna Antin kanssa tai vaikka osallistua Juhan kitaran soittoon. Ei olisi edes tarvinnut kunnolla kättä ojentaa. Tämä toki asetti yhden suuren haasteen Ensihoitajan iltaan - miten kuvaat kohdetta, joka on sinusta noin 30 cm päässä, puolimetriä ylempänä ja varsinkin, kun on varautunut pitkällä putkella. No hätä keinot keksi ja putkessakin oli onneksi myös lähikuvaus mahdollisuus. Tulihan kuvia uudesta kuvakulmasta ;-)

Illan keikalla kuultiin taas tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, mutta myös runsaasti uuden - elokuussa ilmestyvän - levyn kappaleita. Elokuussa - kuin sopivasti Ensihoitajalle synttärilahjaksi. Illalla kuultiin tai ainakin Ensihoitaja kuuli ensimmäistä kertaa livenä uudet kappaleet Punakanelipuu ja Kaksi kauneinta. Kyllä - Kaksi kauneinta on edelleen ja livenäkin mahtava. Ensihoitaja on ihan myyty tuosta kappaleesta - vuosisadan kaunein rakkauslaulu. Romanssi ja Leif Fager ovat olleet ennen tätä kappaletta SE suuri rakkauslaulu, joka sai väreet kulkemaan selkärangassa ja kyyneleet nousemaan silmäkulmiin. Se on laulu. Se on suuri rakkauden osoitus. No, nyt tuli Kaksi kauneinta - jo ensi kuuntelulla se sai aikaan saman reaktion. Eli uusi vuosisadan kaunein rakkauslaulu on löytynyt. "Kaikki mitä ikinä toivon...löysivät toisensa sieluista kaksi kauneinta"

Hali bändikaverilta ja mikä katse halatulla ;-)

Punakanelipuu - sekin kuulostaa hyvältä ja jäi soimaan päähän. Uuden levyn kappaleet kuulostavat hyvältä ja paremmilta. Kuullun perusteella on tulossa kovasti monipuolinen levy ja himpun erilaista kuin aiemmin. Eli elokuuta odotellen ja siinä välissä toivottavasti mahdollisimman monta live kuuntelua. Alkaahan Ensihoitajan epävirallinen kesäloma tuossa tulevana torstaina (mitä nyt heti koko kesäkuun ensimmäinen viikko on täynnä töihin liittyviä palavereja, mutta...) ja näin mahdollistaa keikoille liikahtamisen. Ainoa vaan, että on nuo keikat kovasti kaukana, mutta jospa edes muutamalle. Kesälavat, kellohame, Neljänsuora ja voi taas tanssilavojen Lolita lähteä liikkeelle.


 Keikka on nautittu ja jääty taas seuraavaa odottamaan. Pahasti näyttää, että seuraava reissu voisi jopa venähtää heinäkuun puoliväliin. Pojat, kun meinaavat tässä väliin lomailla ja Ensihoitajan maantieteellisen sijainnin kannalta keikat ovat vähän kaukana. Kovasti edelleen houkuttaisi lähteä Vaakuna picknikiin - Neljänsuora ja Sillanpää... mutta kun on viikolla niin kaikki muut paitsi Ensihoitaja ovat töissä ja tällaiselle festari tyyppiselle keikalle ei kehtaisi yksin lähteä. Mutta ehkäpä sittenkin... eihän tuo Kouvola nyt niin kaukana ole.


 Mutta seuraavaa keikkaa odotellessa painetaan vielä muutama päivä duunia, valmistaudutaan kesään ja lomaan. Elämä on kuitenkin aikas ihanaa ja kaikkea kivaa on ihan nurkantakana, kunhan vain osaa sinne katsoa.

Muistakaahan kaikki nauttia alkavasta kesästä, sen valosta ja lämmöstä. Pitäkää huoli toisistanne, maltilla aurinkoa ja paljon aurinkorasvaa, ettei tule auringon polttamia. Ensihoitaja sai jo naamansa punottamaan viikko sitten.



 Seuraaviin keikkoihin, tarinoihin ja kuviin asti nauttikaa elämästä!

Nyt Ensihoitaja kykenee vihdoin sukeltamaan antaumuksella tarinoihinsa, kun Viherviisikon järjestämä Neljänsuoran keikkalippu kilpailu päättyi illalla ja Ensihoitajan tarinoita voitti sieltä liput ensi perjantain keikaille. Kerrankin palkinto, joka oikeasti menee hyötykäyttöön, koska Ensihoitaja olisi joka tapauksessa mennyt keikalle - nyt pääsee palkittuna ;-) Toiseksi Ensihoitaja ei ole vuosikymmeniin voittanut yhtikäs mitään. Nyt on ollut jokin ihme keskittymä - neljä voittoa helmikuusta. Ensin Suomipopilta levy (joskin ei ollut Neljänsuoran levy), sitten sairaanhoitajapäiviltä vaaka ja kävijäkyselystä lippu kevään messuille ja nyt Neljänsuoran liput. Viimeksi Ensihoitaja on voittanut ehkä yläasteikäisenä. Silloin Ensihoitaja voittikin vähän jokapäivä jotain. Lotossa, vakiossa, kauppojen arvonnoissa. Kaikkea pientä ja kivaa. Ensihoitajan mieleen on ehkä parhaiten jäänyt ala-asteella voitettu vaaleanpunainen Geisha kassi. Se oli niin hieno ja juuri sopiva leirikoulureissulle. Tuo laukku on muuten vieläkin hengissä - kierrätettynä Ensihoitajan lainalapselle.

Mutta mutta  mitäs Ensihoitajan piti kirjoittaa ennen kuin tuo voitto vei pään sekaisin, sotki rytmit ja vei yöunet? Niin muuten tuossa arvonnassahan oli hauskaa se, että Niiskuneiti oli myös osallistunut kisaan ja he olivat Ensihoitajan kanssa sopineet, että jos voitetaan niin yhdessä mennään. Arvaatte varmaan miten kävi? Molemmat voittivat ;-) Kun Ensihoitaja katsoi videon fb:stä, jossa Antti luetteli voittajia niin 1,2...29 ja Ensihoitajan nimeä ei ollut vielä mainittu, mutta 30 ja Ensihoitajan tarinoita Ensihoitaja voitti! Melkeen menetettyään kokonaan toivonsa. Ihan kuin tässä nyt olisi kyse niin suuresta jutusta - kaksi lippua, mutta se on se voittamisen huuma ;-) Eli ei muuta kuin kameran akku latautumaan ja tyhjä muistikortti paikalleen :-)

Ensihoitaja on viime aikoina töissään pohtinut ja keskustellut paljon ergonomiasta nykyisessä toimistopainotteisessa työssään ja vanhassa ensihoitotyössään. Toimistossa voidaan käytännössä vaikuttaa monin eritavoin ergonomiaan, mutta jostain syystä kovin vähän niihin on kiinnitetty huomiota. Ensihoitaja on useamman vuoden valitellut siitä, että tietokonepöytä on ns. suorareunainen, eikä kaareva. Myös rannetukien puute ja irtohiiri paljon koneella olevalle eivät ole missään mielessä järkevää. Työtuolikin pitäisi olla anatomisempi. Miksi ihmeessä näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota. Hoitotyössä on kuitenkin pyritty luomaan toimivia ratkaisuja ja käytetään apuvälineitä, mutta toimistot ovat aivan kauheita - varsinkin niillä, jotka oikeasti eivät tee toimistotyötä. Vaikka tekevätkin sitä sykäyksittäin paljon. No, odotellaan - ensi syksyksi on lupailtu sähköpöytiä ja parempia työtuoleja.

Ensihoidossa Ensihoitaja on todennut, että ergonomisella työskentelyllä on iso rooli työssä. Aina ensihoitotehtävillä ei toki voi noudattaa hyvää ergonomia, mutta pyritään kuitenkin aina parhaaseen. Jos ensihoitaja huolehtii omasta nostotekniikastaan ovat siirrot potilaallekin mukavampia. Ensihoitaja keskusteli tästä Ensihoidon ergonomiasta tässä päivänä muutamana ergonomian ammattilaisen kanssa ja sai aikaan melkeen riidan väittäessään, ettei aina voi ergonomisesti toimia kohteissa. Ensihoitaja kertoi hieman väritetyn tarinan aiheesta. Olipa kerran hälytys. Aarne tehtävä - kohteessa eloton. Ensihoitaja syöksyi heijastinhousuihinsa sängystään ja juoksi käynnistämään pakkasessa viruvaa ambulanssiaan. Tässä vaiheessa myös Ensihoitajan kollega oli saanut itsensä liikkeelle ja pian mentiin pillit vinkuen. Kohde ei ollut kaukana ja kohteeseen oli hälytetty myös toinen ambulanssi. Ambulanssit tulivat kohteen pihaan perä jälkeen valaisten ympärillä olevat pellot vilkkujen sinellään. Sisään ja hups potilas oli lattialla seinän ja vesisängyn välissä alasti. Potilas oli hyvin isokokoinen, tilat ahtaat ja lattialla muovimatto, joka oli tarttunut tiukasti kiinni potilaaseen. Näin ensihoitajat eivät saaneet potilasta siirrettyä oikein mihinkään. Pään ja seinän väliin tilaa sen verran, että tiimin pienin mahtui sinne varmistamaan hengitystien ja painelija jotenkin siihen potilaan ja sängyn väliin. Siis mikä tilanne. Kalusteet niin painavia, etteivät ne ihmisvoimin liiku ja potilas niin hankalassa paikassa. Alastonta, elotonta, isokokoista ihmistä on myös erittäin haastavaa siirtää, joten ergonomiasta jouduttiin tinkimään, mutta toisaalta siirtokin olisi ollut epäergonominen. Näin ensihoitotiimi päätyi pienempään pahaan ja aloitti nopeasti tehokkaan elvytyksen omasta ergonomisesta asennostaan tinkien. Tässä teille kaikille tarina ensihoitotyön ergonomiahaasteista ja tarina on melkeen kokonaan Ensihoitajan mielikuvituksen tuotetta - tai on siinä mukana totuuden rippeitäkin, mutta... muistetaan tässä tietosuoja ja vaitiolovelvollisuus niin tarinaa on hieman väritetty ja muutettu.

Toinen esimerkki ergonomiasta ja sen toteuttamisesta ensihoidossa liittyy kantovälineisiin ja kerroksiin. Ensihoitaja sai pienikokoisen naiskollegan kanssa tehtävän kiireellisellä koodilla keskelle ei mitään. Taas mentiin pillit vilkkuen ja läikkyen. Oli sydän talvi ja lunta ihan joka paikassa. Korvessa olevan talon pihaan ei edes päästy aivan perille vaan reput ja laukut pakattiin selkään ja tarvottiin lumessa kohteeseen. Ambulanssista iltaa - missäs meidän potilas on? Tuolla ylhäällä viittoi useamman päihtyneen herran joukko. Ja ei kun yläkertaan. Sieltähän se potilas löytyi, mutta potilaalle ei hoitojenkaan jälkeen löytynyt jalkoja vaan hänet piti saada kannettua alas. Kyseessä on vanha rintamamiestalon tyyppinen talo ja porraskäytävä ahdas, jyrkkä ja pimeä. Kantotuoli - sillä mennään. Potilas tuoliin ja kantoon. Alku menee hyvin, mutta sitten ensimmäisessä käännöksessä tulee ongelma - tuoli ja kantajat eivät mahdu kääntymään. Onneksi potilas ei ole kovin iso, mutta lopulta Ensihoitaja istuu rappusella ja pudottelee tuolia rappukerrallaan päihtyneiden ystävien kanssa. Eipä taas ergonomia ihan toteutunut, mutta eihän siihen jumiinkaan voinut jäädä odottamaan lisäapua, joka olisi tullut ehkä noin puolen tunnin päästä. Ainakaan Ensihoitaja ei olisi jaksanut pidellä tuolia ja potilasta tuota aikaa ja takaisinkaan ei enää voinut mennä, koska Ensihoitaja oli ihan jumissa tuolin "alla". Taaskaan ei toteutunut täydellinen ergonomia.

Kolmas tarina on lähinnä hupaisa vaikka siinä ei olisi välttämättä ollut onnellinen loppu, kuten tässä tarinassa. Ensihoitaja oli lähtenyt jatko-opintoihin ja teki keikkaa ystävänsä ensihoitoyrityksessä maalla. Eräänä talviyönä yksikkö sai hälytyksen, että auto jumissa hangessa ja apparin paikalla olevalla hengitysvaikeus. Taas mentiin kiireesti, mutta... lunta oli tullut ja sitä tuli. Ensimmäinen suoritus oli päästä ulos päivystyskämpästä, jonka oven eteen lunta oli kertynyt tuulen tuomana niin, että Ensihoitaja sai ovea auki noin 10 cm. Sitten vaan voimalla hakkaamaan lunta ovella ja päälimmäiset vaatteet ovesta ulos, vatsa sisään ja änkeytyminen oven raosta. Kyllähän otti koville. Niin ja sitten ovi piti saada kiinni - ja kuinkas ollakaan sinnehän oli ehtinyt jäätyä lunta kynnykseen eikä ovi tahtonut mennä kiinni. Lopulta ovi saatiin kiinni ja nyt piti vielä saada ambulanssi ulos tallista. Ja tietenkin niidenkin ovien edessä oli lunta ja paljon eikä ovi tietenkään ollut mallia ylöspäin aukeava. Kola käteen ja juoksun kanssa oven edus puhtaaksi. Eikä tässä vielä mitään, sitä lunta kun tuli koko ajan ja paljon oli vielä ajettava suhteellisen hiljaakin ja työkaverikin piti hakea kylän toiselta puolen - onneksi tuo oli sentään tajunnut lähteä vastaan kävelemään ja oli oikeastaan jo hallin risteyksessä, kun Ensihoitaja vihdoin sai ajopelin ulos ja ovet kiinni. Tällaista elämä oli vapaamuotoisessa varallaolossa, kun 15 min valmiudessa päivysteltiin.

Vihdoin päästiin kohti kohdetta ja miten ihmeessä tuolla voi olla autossa??? Oli Ensihoitajan ja kollegan hämmennys, sillä tie oli täysin tukossa lumesta. Vanha kevytperäinen, takaveto Sprintteri ei tahtonut lumessa nousta ja niinhän se oli auto jätettävä ison tien kupeeseen ja taas kamat kantoon. Tuohon aikaan ei edes ollut hoitotarvikereppuja vaan pakit piti ottaa käsiin. Hikihän siinä tuli ja omaakin henkeä ahdisti, kun oltiin saatu rämpiä paksussa lumessa muutama satametriä ylämäkeen ja vielä vähän alamäkeenkin. Lunta oli pahimmilla paikoin Ensihoitajaa reiteen asti ja hanki koskematon. Ensihoitajan kollega - pitkä mies, joka oli tottunut erän kävijä harppoi edellä ja Ensihoitaja koetti hyppiä hänen jälkiinsä. Kovillehan se otti, mutta lopulta oltiin perillä. Potilas oli autossa ja auto oli jumiintunut hankeen, niin ja sitä henkeä ahdisti oikeasti ja kovasti. Erilaisia apuja oli onneksi hälytetty kohteeseen ja ensimmäinen apu oli korkealla maavaralla oleva maastoajoon soveltuva pelastuslaitoksen yksikkö. Toki sen tulo kesti naapurikunnasta, mutta sillä aikaa potilasta hoidettiin hän omassa autossa. Mitenkäs tämä potilas siirretään? Kukaan tuskin aikoo lähteä puolimetrisessä hangessa kantamaan. Pienen harkinnan jälkeen köysi potilaan auton keulaan ja toinen pelastusyksikön vinssiin ja koko auto potilaineen nykäistään isolle tielle maastoajoneuvolla. Olipahan nyt näppärää siirtää potilas paareille ja ambulanssiin. Tässä sitten toteutui ainakin siirron ergonomia ensihoitohenkilöstöä ja potilasta palvelevalla tavalla. Tiedä sitten miten se ergonomia toteutui, kun tutkimuksia tehtiin apparin paikalla istuvalle takapenkiltä ja oven raosta.

Oho - nytpäs tuli käytännön ergonomiatarinoita, mutta eipä Ensihoitaja ole viime aikoina juuri ensihoitotarinoita ehtinytkään kirjoitella, kun on noita Neljänsuoran keikkoja ollut ja niitä on pitänyt fiilistellä. Ensihoitajalle tuo ensihoito on kuitenkin niin lähellä sydäntä, ettei siitä ikinä pääse eroon ja tuskin pitääkään. Onpa siitä sitten mukava tarinoida muillekin. Joskin Ensihoitajan ehkä pitäisi muuttaa bloginsa nimeä ja tehdä siitä Ensihoitajan Neljänsuora tarinoita ;-)





Mutta nyt Ensihoitaja vaikenee hetkeksi ja jää odottelemaan ensi perjantaita ja Neljänsuoraa! Siellä toivottavasti nähdään ainakin joidenkin lukijoiden kanssa ja näiden ympärillä olevien poikien kanssa. Vielä kerran kiitos lipuista Viherviisikko ja Neljänsuora.

Vappupalloja

Manta sai lakkinsa

Vappu! Kyllähän se on juhlien juhla - kesäkauden avaus. Tänä vuonna vappu osuikin vielä otollisesti perjantaille ja pidensi viikonloppua. Ensihoitajakin oli vapaalla ja ne ne on olleet vähissä - vapaat vaput. Kun Ensihoitaja 2001 oli ensimmäisen vappunsa töissä niin tämä vappu oli sen jälkeen neljäs vapaa vappu. Eli ei ihan turhan usein ole vapaata pidetty - niin ja huomion arvoista tässä on se, että näistä kolme vapaata ovat nämä viimeiset. Tänä vappuna juhlittiinkin sitten pitkän kaavan kautta. Ensin tarjosi jo keskiviikkona työhön liittyvä taho "kevätjuhlat", sitten lakitettiin Mantaa ja lopuksi syötiin pikniciä Ullanlinnanmäellä Kaivarissa. Eli kyllähän tuo vapun viettäminen jo riittää - onneksi maanantaina pääsee taas töihin ;-)

Ihmisiä riitti - arvioiden mukaan jopa 80 000

 Vappu tuo opiskelijoiden ja haalarikansan luvattu juhla sai Ensihoitajan miettimään vakavia asioita iloisen juhlan äärellä. Varsinkin, kun lehdistä on luettu teinisurmasta viime päivinä. Niin siis koulukiusaaminen ja se miksi se vaan rehottaa! Ensihoitaja on itse ollut lapsena koulukiusattu ja siihen riitti kovinkin pieni syy, että jouduit kiusaamisen uhriksi. Ensihoitajan kohdalla syitä oli esim. keltaiset housut, ulkonevat etuhampaat, musiikkimaku ja ja... Keltaisiin housuihin ei kuitenkaan jäänyt traumaa, sillä Ensihoitaja omistaa sellaiset nykyäänkin - useammatkin ja hampaat oiottiin myöhemmällä iällä. Niin ja tuo musiikki - Ensihoitajan ensimmäinen suosikki esiintyjähän oli siis Matti ja Teppo, ja kun sitä ei kehdannut tuoda ekan luokan levyraatiin otettiin mukaan lasten levy. Siitähän se vasta kiusaaminen ja kappaleen mukaan nimittely alkoi. Ei jäänyt suurta traumaa siitäkään - onneksi - sillä edelleen suomi-iskelmä maistuu. Listalta löytyy edelleen Matti ja Teppokin, toki ykkössijasta ei taida kellään tämän blogin lukijalla olla mitään epäselvyyttä ;-)

Mutta, mutta... kyllähän se kiusaaminen oli 80-luvulla ihan erilaista, kuin nykyään. Silloin lähinnä huudeltiin ja tönittiin - nyt mennään someen ja jaetaan toisesta raa'asti kaikki heikkoudet. Myös fyysinen kiusaaminen on saanut aivan uudet mittasuhteet - toista voidaan vahingoittaa raa'asti, jopa tappaa. Ensihoitaja ei kykene eikä pysty ymmärtämään miten maailma on mennyt tällaiseksi. Ihan uskomatonta, ettei koulukiusaamista saada kitkettyä. On olemassa vaikka mitä hankkeita ja kivaa koulua, mutta silti on aina se joku, jota kiusataan. Sitten vielä, kun saa lukea, että ne kiusatut ovat ne, jotka joutuvat vaihtamaan koulua ja vanhemmat, jotka koettavat saada lapsilleen oikeutta ovat kiusankappaleita. Ensihoitajan mielestä koulu- kuten kaikki muukin kiusaaminen olisi ehdottomasti saatava loppumaan. Miten hirveää on laittaa pieni lapsi kouluun joka aamu itkun kanssa. Pelko siitä mitä tänä päivänä sattuu ja miten lapsi kykenee isompana selviytymään kiusaamisen aiheuttamista traumoista.


Ensihoitajalla ei ole omia lapsia. Ensihoitaja on kuullut ystäviltään, että näiden lapsia kiusataan ja mikään ei tunnu saavan kiusaamista loppumaan. Ensihoitajalla on ystävissä opettajia, psykologeja ja kouluterkkoja, jotka kertovat kiusaamisesta. Ensihoitaja on itse puuttunut koulukiusaamiseen ja saanut sen loppumaan. Ensihoitaja haluaisi, että aikuiset avaisivat silmänsä niiden omien kullannuppujen kohdalla ja niiden naapurienkin ja puuttuisivat heti pieneenkin kiusaamiseen. Mitään leikillään kiusaamista ei todellakaan ole - se satuttaa aina jotakin. Ei se hevonen rakkaudesta potki - ihan tyhmä lause, mitä Ensihoitajalle lapsena aina hoettiin, kun opettajalle valitti kiusaamisesta. Ensihoitaja selvisi kiusaamisesta ja taistelee nyt muidenkin puolesta, mutta kaikki eivät selviä. Kaikilla kiusatuilla ei ehkä ole voimaa tai tukea, kuten Ensihoitajalla. Aikuiset meidän on tehtävä jotain!!! Taas tää Ensihoitajan tarina menee tosi paatokselliseksi, mutta yksi asia, joka saa Ensihoitajan näkemään punaista on kiusaaminen - tapahtui sitä lasten tai aikuisten välillä. Miksei vaan anneta niiden "erilaiseksi" koettujen ihmisten olla rauhassa. Jos ei tykkää - ei tarvii silti mennä ja kiusata. Ei ymmärrä - ja toivoo, ettei kukaan muukaan ei ymmärrä. Eli edes te, jotka tätä luette PUUTTUKAA ja VÄLITTÄKÄÄ!!!

Mitenkäs tämä nyt putkahti tämä juttu vapun vietosta koulukiusaamiseen - ohut oli aasin siltä opiskelijan juhlasta koulumaailmaan, mutta jospa nyt taas iloisempia aiheita. Ensihoitaja vaan haluaa välillä vähän herätellä ihmisiä miettimään, ettei kaikilla välttämättä ole kaikki niin hyvin kuin meillä. Pienillä teoilla saa ihmeitä aikaan, eikä se maksa yhtään mitään.

Ensihoitajan kotikutoinen
Nelkkujen kotikeikka

Keikkajuomaa ;-)

Niin Ensihoitajan vappu on ollut tänä vuonna kolme päiväinen. Eilisaamu alkoi perinteisellä Ulliksen reissulla (niin no kolmas kerta Ensihoitajalle, kun täällä ole kauempaa asunut). Kasseissa oli skumppaa ja lasit. Kallion reunalle istahdettiin niitä sitten nauttimaan auringonkin pilkahtaessa pilven raosta. Siinä sitten tuli puheeksi kaverin kanssa, että Neljänsuora olis illalla Kouvolassa. Lähetään sinne, totesi Tuutikki. Ai, siis täh, mitä, häh??? Ensihoitaja oli ihan kysymysmerkkinä. Eihän sinne ole pitkä matka. No mitä nyt jotain 150 km reilu. Ois lähetty, ei se kaukana olis ollut Tuutikki oli edelleen tätä mieltä. Ainoo vaan, että se skumppapullo oli jo juotu ja Ensihoitajalla on periaate, että sinä päivänä, kun otat et aja. Jäi sitten Kouvola käymättä. Eipä kuitenkaan hätiä, sillä Ensihoitaja on viimeisen vuoden aikana kuvaillut videoita Nelkkujen keikalta ja liittänyt musaa kuviin niin Ensihoitaja ja Tuutikki järjestelivät sitten itselleen kotikutoisen keikan tietokoneen ja television avustuksella. Kävihän se näinkin, tuli halvemmaksi ja helpommaksi. Ei paljon innosta ajaa yöllä pimeässä keikan jälkeen parin tunnin matkaa kotiin ja näin hätiin tuskin olisi majapaikkaa saanut millään järjestymään. Onneksi nuo poijjaat tulevat tuohon Vantaalle parin viikon päästä - ainoo vaan, että Tuutikki ei silloin matkaan pääse työvuoron vuoksi. On tuo vuorotyö vaan viheliäinen keksintö ja varsinkin nuo viime tipassa saapuvat vuorot. Onneksi Ensihoitaja tekee nykyään töitä pääasiassa virka-aikana.

Juu työnteosta tulikin mieleen, että tässä olisikin aika kiittää kaikki niitä pelastus, sammutus, poliisi, ensihoito ja hoitohenkilöitä, jotka olivat juhlapyhät töissä auttamassa, turvaamassa ja pelastamassa vapun juhlijoita. Oli turvallista juhlia, kun tiesi, että ammattilaisapua on aina saatavissa. Siltikin, vaikka turha ilkivalta, ylemmääräinen ryyppääminen ja rellestäminen sitoi näitä rajallisia resursseja. Ainakin Helsingissä kuului pillien huuto ja näkyi useampikin pelastusajoneuvo, joko vain tarkkailemassa, tai kiitämässä auttamaan avun tarvitsijaa. Ihan varmasti jokainen sai tarvitsemansa avun, jos ei heti niin kohta. Kiitos!

Tuohon vappuun vielä palatakseni niin Ensihoitajan vappu alkoi siis yhteistyötahon tarjoamilla kevätjuhlilla jo keskiviikkona. Pientä ohjelmaa, hyvää syötävää ja skumppaa - jatkot karaoken ääressä. Ensihoitajahan ei siis laula, mutta Ensihoitajan kollega Mörkö yllätti Ensihoitajan täysin laulamalla Siipirikkoa. Siis mitä, häh, täh? Ensihoitaja ei tiennyt, että Mörkö edes tiesi Neljänsuoraa - saati sitten niiden kappaleita. No näkyi tietävän ja Siipirikkoa laulettiin jo matkalla karaokepaikkaan. Muutkin kollegat ilahduttivat yleisöä lauluillaan - vain Ensihoitaja jätti väliin. Jos Ensihoitaja ei ole vielä täällä maininnut niin kuuro kissakin juoksi häntä karkuun lapsuudessa, kun Ensihoitaja antaumuksella lauloi Turhaan, aivan turhaan on katkeruutta kantaa sisälläin... (Kuurankukka, Hallikaista). Voi niitä vuosia, oltiin nuoria ja nättejä ja käytiin salaa kuuntelemassa Hallikaista - ensimmäisille keikoille, kun ei ikä riittänyt sisäänpääsyyn.

Voi sitä iskelmän ilotulitusta Ensihoitajan elämässä. Kaikkea sitä on kuunneltu ja fanitettukin milloin mitäkin ja kulloin ketäkin. Aiemmin jo useassa tekstissä on mainittukin Matti ja Teppo, joka on siis kulkenut matkassa 3 v asti. Muistellessa taakse päin niin taitaa kuitenkin olla niin, että Matti ja Teppo on livenä nähty vasta viitisen vuotta sitten. Ensihoitaja ei ole hirveästi aiemmin käynyt livekeikoilla. Lapsuus ja alku nuoruus meni tutulla tanssilavalla, missä ei julkisesiintyjiä ollut ja loppu nuoruus meni töissä. Tai jos erehtyi tanssilattialle niin sieltä ei enää kerennyt pois katsastamaan minkäsmoinen se esiintyjä oli. Esiintyjä kiinnosti tuolloin lähinnä sen vuoksi, kenen mukana tulivat parhaat tanssittajat. Neljänsuoraakin Ensihoitaja on fanittanut vuosia - ensimmäinen tanssikeikkakin on jostain vuosilta 2008-2009 tai sinne päin, mutta fanituskeikka vasta viime syksyltä. Niin, enää ei taida Ensihoitajasta olla tanssijaksi tanssilavalle, koska tuntuu tuolla tanssipiireissä olevan luuseri, jos ei tanssi ns. kädenalitansseja. No, tanssitaan niiden kanssa, joille perinteinen kelpaa ja käydään sitten esiintyjien kanssa hyppimässä lavan edessä. Käyhän se näinkin. Varsinkin, kun nykyään on nuo pyhät vapaata ja sillä pääsee mukaan ihan erilailla, kuin vuorotyöhommissa. Tänään Ensihoitaja jo tsekkasikin kaikki mahdolliset kesäkeikat, joille voisi kohtuullisella (siis todella kohtuullisella) kulkemisella päästä katsastamaan Nelkkujen keikkaa. Löytyihän sieltä muutama paikka, joihin voisi kesällä pyrähtää kuulolle ja ehkäpä jopa tanssahtelemaan, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Mutta tällaisiin kesäisiin tanssiajatuksiin on hyvä päättää tämä blogiteksti. Nähdään Nelkut ja Nelkkujen fanit kesälavoilla. Ensihoitajiin ei toivottavasti tarvitse näillä reissuilla tutustua muuta kuin tietää, että te valvotte meidän hyväksi.

Kesää ja tanssilavoja odottaessa