Vappupalloja

Manta sai lakkinsa

Vappu! Kyllähän se on juhlien juhla - kesäkauden avaus. Tänä vuonna vappu osuikin vielä otollisesti perjantaille ja pidensi viikonloppua. Ensihoitajakin oli vapaalla ja ne ne on olleet vähissä - vapaat vaput. Kun Ensihoitaja 2001 oli ensimmäisen vappunsa töissä niin tämä vappu oli sen jälkeen neljäs vapaa vappu. Eli ei ihan turhan usein ole vapaata pidetty - niin ja huomion arvoista tässä on se, että näistä kolme vapaata ovat nämä viimeiset. Tänä vappuna juhlittiinkin sitten pitkän kaavan kautta. Ensin tarjosi jo keskiviikkona työhön liittyvä taho "kevätjuhlat", sitten lakitettiin Mantaa ja lopuksi syötiin pikniciä Ullanlinnanmäellä Kaivarissa. Eli kyllähän tuo vapun viettäminen jo riittää - onneksi maanantaina pääsee taas töihin ;-)

Ihmisiä riitti - arvioiden mukaan jopa 80 000

 Vappu tuo opiskelijoiden ja haalarikansan luvattu juhla sai Ensihoitajan miettimään vakavia asioita iloisen juhlan äärellä. Varsinkin, kun lehdistä on luettu teinisurmasta viime päivinä. Niin siis koulukiusaaminen ja se miksi se vaan rehottaa! Ensihoitaja on itse ollut lapsena koulukiusattu ja siihen riitti kovinkin pieni syy, että jouduit kiusaamisen uhriksi. Ensihoitajan kohdalla syitä oli esim. keltaiset housut, ulkonevat etuhampaat, musiikkimaku ja ja... Keltaisiin housuihin ei kuitenkaan jäänyt traumaa, sillä Ensihoitaja omistaa sellaiset nykyäänkin - useammatkin ja hampaat oiottiin myöhemmällä iällä. Niin ja tuo musiikki - Ensihoitajan ensimmäinen suosikki esiintyjähän oli siis Matti ja Teppo, ja kun sitä ei kehdannut tuoda ekan luokan levyraatiin otettiin mukaan lasten levy. Siitähän se vasta kiusaaminen ja kappaleen mukaan nimittely alkoi. Ei jäänyt suurta traumaa siitäkään - onneksi - sillä edelleen suomi-iskelmä maistuu. Listalta löytyy edelleen Matti ja Teppokin, toki ykkössijasta ei taida kellään tämän blogin lukijalla olla mitään epäselvyyttä ;-)

Mutta, mutta... kyllähän se kiusaaminen oli 80-luvulla ihan erilaista, kuin nykyään. Silloin lähinnä huudeltiin ja tönittiin - nyt mennään someen ja jaetaan toisesta raa'asti kaikki heikkoudet. Myös fyysinen kiusaaminen on saanut aivan uudet mittasuhteet - toista voidaan vahingoittaa raa'asti, jopa tappaa. Ensihoitaja ei kykene eikä pysty ymmärtämään miten maailma on mennyt tällaiseksi. Ihan uskomatonta, ettei koulukiusaamista saada kitkettyä. On olemassa vaikka mitä hankkeita ja kivaa koulua, mutta silti on aina se joku, jota kiusataan. Sitten vielä, kun saa lukea, että ne kiusatut ovat ne, jotka joutuvat vaihtamaan koulua ja vanhemmat, jotka koettavat saada lapsilleen oikeutta ovat kiusankappaleita. Ensihoitajan mielestä koulu- kuten kaikki muukin kiusaaminen olisi ehdottomasti saatava loppumaan. Miten hirveää on laittaa pieni lapsi kouluun joka aamu itkun kanssa. Pelko siitä mitä tänä päivänä sattuu ja miten lapsi kykenee isompana selviytymään kiusaamisen aiheuttamista traumoista.


Ensihoitajalla ei ole omia lapsia. Ensihoitaja on kuullut ystäviltään, että näiden lapsia kiusataan ja mikään ei tunnu saavan kiusaamista loppumaan. Ensihoitajalla on ystävissä opettajia, psykologeja ja kouluterkkoja, jotka kertovat kiusaamisesta. Ensihoitaja on itse puuttunut koulukiusaamiseen ja saanut sen loppumaan. Ensihoitaja haluaisi, että aikuiset avaisivat silmänsä niiden omien kullannuppujen kohdalla ja niiden naapurienkin ja puuttuisivat heti pieneenkin kiusaamiseen. Mitään leikillään kiusaamista ei todellakaan ole - se satuttaa aina jotakin. Ei se hevonen rakkaudesta potki - ihan tyhmä lause, mitä Ensihoitajalle lapsena aina hoettiin, kun opettajalle valitti kiusaamisesta. Ensihoitaja selvisi kiusaamisesta ja taistelee nyt muidenkin puolesta, mutta kaikki eivät selviä. Kaikilla kiusatuilla ei ehkä ole voimaa tai tukea, kuten Ensihoitajalla. Aikuiset meidän on tehtävä jotain!!! Taas tää Ensihoitajan tarina menee tosi paatokselliseksi, mutta yksi asia, joka saa Ensihoitajan näkemään punaista on kiusaaminen - tapahtui sitä lasten tai aikuisten välillä. Miksei vaan anneta niiden "erilaiseksi" koettujen ihmisten olla rauhassa. Jos ei tykkää - ei tarvii silti mennä ja kiusata. Ei ymmärrä - ja toivoo, ettei kukaan muukaan ei ymmärrä. Eli edes te, jotka tätä luette PUUTTUKAA ja VÄLITTÄKÄÄ!!!

Mitenkäs tämä nyt putkahti tämä juttu vapun vietosta koulukiusaamiseen - ohut oli aasin siltä opiskelijan juhlasta koulumaailmaan, mutta jospa nyt taas iloisempia aiheita. Ensihoitaja vaan haluaa välillä vähän herätellä ihmisiä miettimään, ettei kaikilla välttämättä ole kaikki niin hyvin kuin meillä. Pienillä teoilla saa ihmeitä aikaan, eikä se maksa yhtään mitään.

Ensihoitajan kotikutoinen
Nelkkujen kotikeikka

Keikkajuomaa ;-)

Niin Ensihoitajan vappu on ollut tänä vuonna kolme päiväinen. Eilisaamu alkoi perinteisellä Ulliksen reissulla (niin no kolmas kerta Ensihoitajalle, kun täällä ole kauempaa asunut). Kasseissa oli skumppaa ja lasit. Kallion reunalle istahdettiin niitä sitten nauttimaan auringonkin pilkahtaessa pilven raosta. Siinä sitten tuli puheeksi kaverin kanssa, että Neljänsuora olis illalla Kouvolassa. Lähetään sinne, totesi Tuutikki. Ai, siis täh, mitä, häh??? Ensihoitaja oli ihan kysymysmerkkinä. Eihän sinne ole pitkä matka. No mitä nyt jotain 150 km reilu. Ois lähetty, ei se kaukana olis ollut Tuutikki oli edelleen tätä mieltä. Ainoo vaan, että se skumppapullo oli jo juotu ja Ensihoitajalla on periaate, että sinä päivänä, kun otat et aja. Jäi sitten Kouvola käymättä. Eipä kuitenkaan hätiä, sillä Ensihoitaja on viimeisen vuoden aikana kuvaillut videoita Nelkkujen keikalta ja liittänyt musaa kuviin niin Ensihoitaja ja Tuutikki järjestelivät sitten itselleen kotikutoisen keikan tietokoneen ja television avustuksella. Kävihän se näinkin, tuli halvemmaksi ja helpommaksi. Ei paljon innosta ajaa yöllä pimeässä keikan jälkeen parin tunnin matkaa kotiin ja näin hätiin tuskin olisi majapaikkaa saanut millään järjestymään. Onneksi nuo poijjaat tulevat tuohon Vantaalle parin viikon päästä - ainoo vaan, että Tuutikki ei silloin matkaan pääse työvuoron vuoksi. On tuo vuorotyö vaan viheliäinen keksintö ja varsinkin nuo viime tipassa saapuvat vuorot. Onneksi Ensihoitaja tekee nykyään töitä pääasiassa virka-aikana.

Juu työnteosta tulikin mieleen, että tässä olisikin aika kiittää kaikki niitä pelastus, sammutus, poliisi, ensihoito ja hoitohenkilöitä, jotka olivat juhlapyhät töissä auttamassa, turvaamassa ja pelastamassa vapun juhlijoita. Oli turvallista juhlia, kun tiesi, että ammattilaisapua on aina saatavissa. Siltikin, vaikka turha ilkivalta, ylemmääräinen ryyppääminen ja rellestäminen sitoi näitä rajallisia resursseja. Ainakin Helsingissä kuului pillien huuto ja näkyi useampikin pelastusajoneuvo, joko vain tarkkailemassa, tai kiitämässä auttamaan avun tarvitsijaa. Ihan varmasti jokainen sai tarvitsemansa avun, jos ei heti niin kohta. Kiitos!

Tuohon vappuun vielä palatakseni niin Ensihoitajan vappu alkoi siis yhteistyötahon tarjoamilla kevätjuhlilla jo keskiviikkona. Pientä ohjelmaa, hyvää syötävää ja skumppaa - jatkot karaoken ääressä. Ensihoitajahan ei siis laula, mutta Ensihoitajan kollega Mörkö yllätti Ensihoitajan täysin laulamalla Siipirikkoa. Siis mitä, häh, täh? Ensihoitaja ei tiennyt, että Mörkö edes tiesi Neljänsuoraa - saati sitten niiden kappaleita. No näkyi tietävän ja Siipirikkoa laulettiin jo matkalla karaokepaikkaan. Muutkin kollegat ilahduttivat yleisöä lauluillaan - vain Ensihoitaja jätti väliin. Jos Ensihoitaja ei ole vielä täällä maininnut niin kuuro kissakin juoksi häntä karkuun lapsuudessa, kun Ensihoitaja antaumuksella lauloi Turhaan, aivan turhaan on katkeruutta kantaa sisälläin... (Kuurankukka, Hallikaista). Voi niitä vuosia, oltiin nuoria ja nättejä ja käytiin salaa kuuntelemassa Hallikaista - ensimmäisille keikoille, kun ei ikä riittänyt sisäänpääsyyn.

Voi sitä iskelmän ilotulitusta Ensihoitajan elämässä. Kaikkea sitä on kuunneltu ja fanitettukin milloin mitäkin ja kulloin ketäkin. Aiemmin jo useassa tekstissä on mainittukin Matti ja Teppo, joka on siis kulkenut matkassa 3 v asti. Muistellessa taakse päin niin taitaa kuitenkin olla niin, että Matti ja Teppo on livenä nähty vasta viitisen vuotta sitten. Ensihoitaja ei ole hirveästi aiemmin käynyt livekeikoilla. Lapsuus ja alku nuoruus meni tutulla tanssilavalla, missä ei julkisesiintyjiä ollut ja loppu nuoruus meni töissä. Tai jos erehtyi tanssilattialle niin sieltä ei enää kerennyt pois katsastamaan minkäsmoinen se esiintyjä oli. Esiintyjä kiinnosti tuolloin lähinnä sen vuoksi, kenen mukana tulivat parhaat tanssittajat. Neljänsuoraakin Ensihoitaja on fanittanut vuosia - ensimmäinen tanssikeikkakin on jostain vuosilta 2008-2009 tai sinne päin, mutta fanituskeikka vasta viime syksyltä. Niin, enää ei taida Ensihoitajasta olla tanssijaksi tanssilavalle, koska tuntuu tuolla tanssipiireissä olevan luuseri, jos ei tanssi ns. kädenalitansseja. No, tanssitaan niiden kanssa, joille perinteinen kelpaa ja käydään sitten esiintyjien kanssa hyppimässä lavan edessä. Käyhän se näinkin. Varsinkin, kun nykyään on nuo pyhät vapaata ja sillä pääsee mukaan ihan erilailla, kuin vuorotyöhommissa. Tänään Ensihoitaja jo tsekkasikin kaikki mahdolliset kesäkeikat, joille voisi kohtuullisella (siis todella kohtuullisella) kulkemisella päästä katsastamaan Nelkkujen keikkaa. Löytyihän sieltä muutama paikka, joihin voisi kesällä pyrähtää kuulolle ja ehkäpä jopa tanssahtelemaan, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Mutta tällaisiin kesäisiin tanssiajatuksiin on hyvä päättää tämä blogiteksti. Nähdään Nelkut ja Nelkkujen fanit kesälavoilla. Ensihoitajiin ei toivottavasti tarvitse näillä reissuilla tutustua muuta kuin tietää, että te valvotte meidän hyväksi.

Kesää ja tanssilavoja odottaessa