Pojat keikan jälkeen poseeraamassa

Perjantai Tulisuudelma ja Neljänsuora. Muuten aivan loistava ilta, mutta eipä niitä tulisuudelmia näkynyt tai kuulunut.  Ei vaikka Tulisuudelmassa oltiin. Illan keikkaliput oli voitettu edellisviikolla Viherviisikon kisasta, jossa onni suosi Ensihoitajaa ja myös hänen ystäväänsä, joka voiton lisäksi juhli keikalla syntymäpäiväänsä - ystävä muuten näki Neljänsuoran ensimmäistä kertaa. Koska liput olivat mallia avec ja keikkaseurakin voitti liput piti Ensihoitajan löytää uusi kaveri reissulle. Lapsuuden ystävä lähti matkaan ja korkkasi myös Neljänsuora neitsyytensä. Lupasi toistenkin lähteä mukaan. Kyllähän se vaan on niin, että Neljänsuora huumaa yleisön. Uskomaton bändi ja mahtavaa live meininkiä.

Ensihoitaja ja tiimi oli paikoilla ajoissa ja aikamoinen pettymys oli se, että esiintyjä tulisi vasta puoliltaöin. Minkä ihmeen takia, ravintoloissa pitää odotuttaa esiintymisen kanssa aamuyöhön. Tällä iällä enää jaksa kukkua pikkutunneille ja sitten vielä ajella kotiin. Toki niinhän se on, että ravintolat elävät viinasta, joten myyntiä on saatava ennen kuin esiintyjä nappaa ostavat asiakkaat lavan eteen. Toisaalta, jos ravintolat aukeaisivat aiemmin  esim. 20 eikä 22 niin esiintyjä voisi nousta lavalle jo 22, tai mielusti jopa aiemmin. Viime aikoina on monesti tullut vastaan tämä sama asia eri yhteyksissä esim. tanssiryhmä kirjoittelee aiheesta ahkerasti fb:ssä. Ensihoitaja saattaisi itsekin lähteä useammin keikalle ja ehkä vähän kauemmaksikin, jos keikat alkaisivat aiemmin. Jos keikka loppuisi puoleen yöhön, niin silloin saattaisi jopa jaksaa ajella sen tunnin, tai reilunkin matkan kotiin. Nyt tekee puolikin tuntia tiukkaa ja seuraava ja sitä seuraava päivä menevät haaleassa vedessä, koska Ensihoitajan sisäinen kello menee ihan täysin sekaisin.

Vauhdikas otsis

Mutta siis keikka oli hyvä - mitä sitä muutakaan olisi voinut olettaa, kun lauteille nousi Neljänsuora. Ensihoitaja oli jotenkin alkuillan tanssin tiimellyksessä päätynyt sopivasti ihan lavan eteen ja koska lava oli pieni oli bändi esiintyessään aivan iholla yleisön kanssa. Siinä ne olivat poijjaat niin lähellä, että Ensihoitaja olisi voinut kajauttaa tulkintansa kappaleista ilmoille yhteislauluna Antin kanssa tai vaikka osallistua Juhan kitaran soittoon. Ei olisi edes tarvinnut kunnolla kättä ojentaa. Tämä toki asetti yhden suuren haasteen Ensihoitajan iltaan - miten kuvaat kohdetta, joka on sinusta noin 30 cm päässä, puolimetriä ylempänä ja varsinkin, kun on varautunut pitkällä putkella. No hätä keinot keksi ja putkessakin oli onneksi myös lähikuvaus mahdollisuus. Tulihan kuvia uudesta kuvakulmasta ;-)

Illan keikalla kuultiin taas tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, mutta myös runsaasti uuden - elokuussa ilmestyvän - levyn kappaleita. Elokuussa - kuin sopivasti Ensihoitajalle synttärilahjaksi. Illalla kuultiin tai ainakin Ensihoitaja kuuli ensimmäistä kertaa livenä uudet kappaleet Punakanelipuu ja Kaksi kauneinta. Kyllä - Kaksi kauneinta on edelleen ja livenäkin mahtava. Ensihoitaja on ihan myyty tuosta kappaleesta - vuosisadan kaunein rakkauslaulu. Romanssi ja Leif Fager ovat olleet ennen tätä kappaletta SE suuri rakkauslaulu, joka sai väreet kulkemaan selkärangassa ja kyyneleet nousemaan silmäkulmiin. Se on laulu. Se on suuri rakkauden osoitus. No, nyt tuli Kaksi kauneinta - jo ensi kuuntelulla se sai aikaan saman reaktion. Eli uusi vuosisadan kaunein rakkauslaulu on löytynyt. "Kaikki mitä ikinä toivon...löysivät toisensa sieluista kaksi kauneinta"

Hali bändikaverilta ja mikä katse halatulla ;-)

Punakanelipuu - sekin kuulostaa hyvältä ja jäi soimaan päähän. Uuden levyn kappaleet kuulostavat hyvältä ja paremmilta. Kuullun perusteella on tulossa kovasti monipuolinen levy ja himpun erilaista kuin aiemmin. Eli elokuuta odotellen ja siinä välissä toivottavasti mahdollisimman monta live kuuntelua. Alkaahan Ensihoitajan epävirallinen kesäloma tuossa tulevana torstaina (mitä nyt heti koko kesäkuun ensimmäinen viikko on täynnä töihin liittyviä palavereja, mutta...) ja näin mahdollistaa keikoille liikahtamisen. Ainoa vaan, että on nuo keikat kovasti kaukana, mutta jospa edes muutamalle. Kesälavat, kellohame, Neljänsuora ja voi taas tanssilavojen Lolita lähteä liikkeelle.


 Keikka on nautittu ja jääty taas seuraavaa odottamaan. Pahasti näyttää, että seuraava reissu voisi jopa venähtää heinäkuun puoliväliin. Pojat, kun meinaavat tässä väliin lomailla ja Ensihoitajan maantieteellisen sijainnin kannalta keikat ovat vähän kaukana. Kovasti edelleen houkuttaisi lähteä Vaakuna picknikiin - Neljänsuora ja Sillanpää... mutta kun on viikolla niin kaikki muut paitsi Ensihoitaja ovat töissä ja tällaiselle festari tyyppiselle keikalle ei kehtaisi yksin lähteä. Mutta ehkäpä sittenkin... eihän tuo Kouvola nyt niin kaukana ole.


 Mutta seuraavaa keikkaa odotellessa painetaan vielä muutama päivä duunia, valmistaudutaan kesään ja lomaan. Elämä on kuitenkin aikas ihanaa ja kaikkea kivaa on ihan nurkantakana, kunhan vain osaa sinne katsoa.

Muistakaahan kaikki nauttia alkavasta kesästä, sen valosta ja lämmöstä. Pitäkää huoli toisistanne, maltilla aurinkoa ja paljon aurinkorasvaa, ettei tule auringon polttamia. Ensihoitaja sai jo naamansa punottamaan viikko sitten.



 Seuraaviin keikkoihin, tarinoihin ja kuviin asti nauttikaa elämästä!