Takapulpetin pojat määrättiin eteen tiimitakeissaan ;-)

Heinäkuu on päässyt vierähtämään ehtoopuolelleen, samoin kuin Ensihoitajan kesäloma. Kesä ei ole silti vielä ehtinyt edes alkaa. Kiirettä sen sijaan on riittänyt. Miten ihmeessä sitä onkin onnistunut haalimaan itselleen näin paljon ohjelmaa. Kesälavat ja Neljänsuoran keikat ovat näytelleet aikas isoa roolia tämän kesän reissuissa ja Ensihoitajan suureksi iloksi viimeisellä lavareissulla pääsi jopa kesän ensimmäiset valssit pyörähtämään erään vanhemman herrasmiehen kanssa. Edes kerran kesässä – eikös?

Julle ja akkari

Tänään taivaalla näkyy erikoisen omituinen valoilmiö – aurinko ja Ensihoitaja päätti aloittaa tarinoidensa tarinoinnin auringossa mökillä. Niin joo – katsotaanpa mihin asti tämä koneen akku antaa tarinoita kirjoittaa, kun mökillähän ei tietenkään ole sähköjä ja mukana on vain tämä ”pöytäversio” kannettavasta – eli surkealla akulla varustettu kone. On se kumma, ettei nykytekniikalla saada näihin akkuihin kestävyyttä. Entisen miniläppärin akku kesti uutena 12 h, mutta tämän "täys" kannettavan vain 2 h. Niin ja netistä täällä Ensihoitajan mökillä on turha haaveilla. Kännykkäkin toimii, jos toimii ja edgeä kummallisemmasta verkosta on turha haaveilla. Pilvisenä päivänä pitää kiivetä mökin katolle, että edes onnistuu puhumaan. Täällä ollaan oikeasti maalla. Ei edes naapureita – ei lähimpään kilometriin. Ruuat voi säilöä lähteeseen, josta myös vesi on kannettava ja lähimpään kauppaan on lähes 40 km. Niin ja kännykän lataamiseen tarvitaan niitä kotona täyteen ladattuja varavirtapankkeja, joita Ensihoitaja on haalinut kaupat tyhjäksi. Ensihoitajan mökillä eletään mennyttä aikaa - aikaa ilman tekniikkaa. Niin tai no nuoruusvuosina, kun mökillä oltiin paljon, oli siellä kiinteä puhelin ja auton akulla toimiva mustavalkoinen 10 tuumainen (vai mahtoiko olla sitäkään) matkatöllötin. Voi sitä riemua, kun sai katsoa illalla mitä maailmalla tapahtui. Mutta kummasti sitä mökillä silloin kymmenen vuoden kieppeillä viihdyttiin – kotiin ei olisi millään tahtonut. Nykyään mökistä on tullut enemmänkin paikka, jossa on pakko poiketa katsomassa, että kaikki on kunnossa, ajaa ruohikko jne.  Mökin naapurissa oleva tanssilavakin, kun on kuihtunut mökkiläisten vanhetessa.

Jasse eläytyy täysillä soittoon

Jassen jalat oli koko illan ilmassa

Mutta, mutta… Ensihoitajanhan piti kirjoitella mitä tässä on taas ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. No ainakin lomailua ja pari Neljänsuoran keikkaa – Tuuloksen Kapakanmäellä ja Suomenniemellä Myllysillan lavalla. Kovasti suunniteltu Tommolan suurlavan keikka jäi kuitenkin välistä kesälomakiireiden vuoksi. Eiköhän nuo kaksi kuitenkin viikkoon ollut ihan riittävästi Ensihoitajalle. Toki talveksi varastoon on hyvä käydä nyt useampi – eikös vaan? Niin talvi ja pääkaupunkiseudun riennot ovat kovin erilaisia. Työt haittaavat myös hippasen harrastusta ja edelleen, kuten Ensihoitaja on aiemminkin vannonut, hän ei halua ajaa pitkiä matkoja. Lähemmäs sataatuhatta kilometriä, kun on vuosi tasolla aktiivivuosinaan lanssarina pyöritellyt rattia, niin on hirveän mukavaa vaan ”unohtaa” se auto sinne parkkipaikalle. Niin ja onhan siinä sekin hyvä puoli, ettei tarvitse edes ajatella uuden ostamista, kun vanhaan ei tule kilometrejä ;-)

Perjantai viikko sitten Ensihoitaja kuitenkin hyppäsi autonsa rattiin ja karautti matkaan kohden Tuuloksen Kapakanmäkeä ja Neljänsuoraa. Ja siellähän ne pojat vielä virittelivät soittopelejään, kun Ensihoitaja saapui paikalle. Illan aloitti kuitenkin Onnentähti. Ensihoitaja ei ollut tätä orkesteria ennen kuullutkaan livenä, mutta lukenut ja seurannut kuitenkin, joten täytenä yllätyksenä esiintyjä ei tullut. Hyvää cover-musaa omilla versioinneillaanhan ne soittivat. Ei mitään valittamista – päinvastoin Ensihoitaja tykkäsi. Seuraava setti oli sitten Neljänsuoran show ja viisi jo tutuksi tullutta miestä putkahti lavalle huutojen ja aplodien saattelemana.

Ensihoitaja erehtyi tuossa päivänä muutamana pohtimaan tuota Neljänsuoraa ja sitä miksi hän on nyt näin hurahtanut niiden keikoilla käynteihin. Niin kuin Ensihoitaja on aiemmin jo kertonut, ensimmäinen live-keikka on nähty jo siinä 2009, mutta siis silloin ketään ei notkunut lavan edessä, mutta tanssi sitä enemmänkin. Ensihoitajalle on jäänyt elävästi tämä reissu mieleen yhtenä parhaista tanssi-illoista, koska silloin sai tanssia lähes koko illan (tauot sai vain pakenemalla vessaan) ja musiikki oli kivaa kuunnella ja tanssata. Tätä ennenkin Ensihoitaja oli kyllä kuunnellut orkesteria ja taisi joku levykin olla hyllyssä, mutta tästä eteenpäin koetti Ensihoitaja parka järjestellä työvuorojaan niin, että pääsisi kyseisen esiintyjän ollessa paikkakunnalla vapaalle. Eihän tämä tietenkään onnistunut ja näin seuraava live esiintyminen olikin Hartwall areenan liekeissä keikka 2013 (oliko se 13?). Mutta tälläkin keikalla Ensihoitaja vakuuttui entistä enemmän – tästä minä tykkään. Uusien työkuvioiden ja koko elämän kokoisen muutoksen alla Ensihoitaja ei kuitenkaan enempää ehtinyt miettiä miten ja missä voisi bändiä kuulla ja nähdä, mutta sitten tuli kesä 14 ja kesäristeilyn aika. Mitenköhän sattuikaan – siellä esiintyi Neljänsuora. Ei Ensihoitaja silloinkaan vielä uskaltautunut eturiviin, mutta hyvät näköalapaikat piti kuitenkin saada ja ensimmäiset kuvat ja videot ovat tuolta reissulta tallennettu.

Vieläkään Ensihoitaja ei kovin tarkasti seurannut bändin liikehdintää, fb seurantaan porukka oli jo päässyt, mutta syksyllä Ensihoitaja päätti lähteä kuulolle, kun bändi esiintyi iltaristeilyllä laivalla. Alkuun tilanne näytti toivottomalta – kolme risteilyä, eikä Ensihoitaja saa järjestettyä itseään vapaaksi töistä, mutta erinäisten onnekkaiden tapahtumien johdosta Ensihoitaja pääsi varaamaan reissun viimeisenä päivänä klo. 12.00. Päivän työt tehtiin tehokkaasti ja 14 Ensihoitaja hyppäsi ratikkaan – teki matkalla satamaan meikin ja juoksi viime tipassa sisään laivaan ja kiireesti hyviin asemiin – silloin jo kameransa kanssa – odottamaan keikkaa. Paikalla ei ollut ketään – tai oikeastaan ketään ja Ensihoitaja sai lähes privakeikan. Alkutiedoista poiketen bändi esiintyikin meno ja paluumatkalla. Mikäs sen parempaa. Paluumatkalla Ensihoitaja uskalsi jo siirtyä tanssilattian viereen odottamaan keikkaa. Nyt laiva oli täydempi ja taisi mukana olla jo enemmän fanejakin. Mutta ei tämä vielä ollut se, joka vakuutti Ensihoitajan siitä, että tätä bändiä kannattaa käydä katsomassa toistekin. Ensimmäinen oli laulaja, joka vetäisi Siipirikkoa polvillaan lattialla Ensihoitajan edessä ja kukas nyt ruskeita silmiä voi vastustaa ja toinen oli puhelias kitaristi, joka heittäytyi juttelemaan nimmarinhaussa. Niin, jos ei niitä ruskeat silmät ovat huumetta, niin puheliaat miehet myös. Täytyihän tämän huumaantumisen jälkeen käydä pikaisesti varmistamassa, ettei kyseessä ollut vain hetken huumaa, joten siitä alkoi Ensihoitajan kiertue-elämä. Joskin talvella se on ollut aikas laihan laista ja tulee olemaankin. Työ kuitenkin ennen huvia – valitettavasti.

 

No niin sitten niihin keikkoihin vai – kuvia nyt pitää ainakin lisätä ja niitähän on taas runsaasti. Ensihoitaja päätti ensimmäisen kerran eläessään kuvata keikan täysin manuaaliasetuksilla Kapakanmäellä ja kuvien suurin piirtein onnistuttua siitä huolimatta uskaltautui Ensihoitaja jo Suomenniemellä kokeilemaan ihan uusiakin asetuksia. Eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Ehkäpä tämänkin asian oppii ihan vain rohkeasti kokeilemalla. Ja niinhän se on, että jos jotain tosissaan haluaa, niin sitä sitten mielusti opetteleekin.

Mutta siis Neljänsuora esiintyi perjantaina Kapakanmäen tanssipaikalla. Alkuillasta (Ensihoitaja on mielellään aina ja kaikkialla liian aikaisin) meno oli kovin rauhallisen näköistä ja Onnentähti viritteli ensimmäisen setin lähes tyhjälle lavalle. Pikkuhiljaa paikalle alkoi kuitenkin valua ihmisiä ja siellä joukossa myös tuttuja naamoja. Ennen Neljänsuoran ensimmäistä settiä lavan eteen oli jo varattu paikat ja tuttu muuri ympäröi lavan. Kameroita nousi esiin eturivistöjen laukuista ja kuvausasetuksia viriteltiin otollisiksi. Keikka sai alkaa. Ensimmäinen setti oli taas enemmän tuttuja tanssikappaleita ja viimeiseen settiin säästettiin bändin kovia hittejä sekä uusia biisejä. Ah, mikä ihanuus oli se, että illan aikana soiteltiin myös Neljänsuoran vanhempaa tuotantoa – ihan kuten myös tapahtui Myllysillalla. Ensihoitajan suosikkilistalta ei enää jäänyt juuri biisejä soittamatta. Tähtien tiellä, Sun kanssa, Uusi vuodenaika, Yhtenä iltana, Yksi päivä ja yksi yö niin ja tietty ne tutut ja tunnetut Löytäjä saa pitää, Valtava maailma, Raudat ranteissa sekä ihania uusia kappaleita… Enää kaikkia muistakaan. Ainoat tuosta kärki kympistä soittamatta jääneet taisivat olla Aurinko, Vastatuuleen ja Kiiltävää. Ehkäpä ensi kerralla? Juha – rupeappa tekemäänä uusia kappaleita, että saadaan kympin kärki muuttumaan. Toki uusia kappaleita Ensihoitaja ei ole vielä sijoittanut listoilleen – pitää antaa niille ensin hieman aikaa… Kaksi kauneinta toki on yksi ihanimmista kappaleista, mutta odotellaan nyt ensin se levy.

Ai mutta siitähän se Ensihoitaja pääsikin seuraavaan mukavaan juttuun, siitä uudesta levystä. Ihanaa, pääsee etkoille (levyjulkarien) – niin kerrankin tapahtuu Helsingissä ja ihmisten aikaan, joten vaikka työpäivä todennäköisesti on ennen ja jälkeen niin ei haittaa menoa. Taitaa olla kyllä paras mennä ja pystyttää teltta Virgin Oilin eteen 13.8, kun Viherviisikko lupailee ilmaista sisäänpääsyä, jos ihmiset jakavat riittävästi tuolla fb:ssä tapahtumapäivitystä. Olettehan nyt kaikki muistaneet sen käydä jakamassa? Ai, ette – sitten heti tuumasta toimeen, ja jos olette itse jo jakaneet niin kehoittakaapa kavereitannekin jakamaan, niin päästään porukalla etkoilemaan – eiks jeh!

Kapakanmäen jälkeen pojat ja monet fanit jatkoivat matkaa kohden Tommolan suurlavaa Mäntyharjulla, mutta lomakiireisiin väsähtänyt Ensihoitaja päätti jättää reissun väliin ja lähteä samalle seudulle Myllysillan lavalle seuraavana torstaina. Ei ole todellista totesi Ensihoitaja, kun torstainakin satoi ja satoi ja satoi. Avolava ja sade sää – ei unelmakeli. Tukka ei asettunut mitenkään ja mikään reissussa oleva vaate ei tuntunut riittävän lämpimältä keikalle. Lopulta kuitenkin auton nokka kääntyi kohden Suomenniemeä ja uutta Neljänsuora-seikkailua. Jos oli Kapakanmäellä näyttänyt alkuun hiljaiselta, niin Myllysilta oli ihan pystyyn kuollut. Muutama ikäihminen ja Ensihoitaja. No, eipä se Ensihoitajan vauhtia haitannut vaan sittenpä alkuillasta pääsi tanssilattiallekin ja kyllähän sinne eturiviin riitti muutama muukin, kunhan Neljänsuora kiipesi lavalle ja niinhän sitä taas mentiin.

Ensimmäisen tauon aikana sade oli loppunut ja Ensihoitaja pääsi katsastamaan millaisessa paikassa lava sijaitsi. Aivan mahtavat maisemat – joka suunnasta näkyi vettä ja koivuja – mikä supisuomalainen tanssilavamaisema. Paikka olisi ollut suorastaan jumalainen kauniina kesäiltana, kun aurinko olisi kimmeltänyt laineilla ja tuuli suhisuttanut koivuja. Menipäs nyt runolliseksi, mutta ehkäpä tämä paikka on katsastettava myös toisen kerran – paremmalla säällä. Ehkäpä jo ensi kesänä.

 

Viime  viikkojen Nelkkukeikoilla Ensihoitaja on varmasti kuvannut enemmän kuin koskaan ja saanut mielestään ihan parhaita kuvia. Millään ei tänne blokiin eikä edes facen sivuilla pysty kaikkea mahduttamaan, mutta ehkäpä näitä kuvia voi sitten talven keikkataukojen aikana hyödyntää, mutta Kapakanmäellä sai loistavia kuvia muuten niin piilossa pysyttelevistä Jussista ja Johanista. Juha on aina ollut kiitollinen kuvattava ja Jassekin oli kerrankin kunnolla Ensihoitajan kameran reitillä. Laulusolisti Ketonen sitten innostui poseeraamaan kuvissa ja muutenkin Ensihoitaja onnistui moneen kuvaan tallentaa tämän älyttömän pomppufiiliksen. Ihan mahtavaa - kiitos pojat, kun jaksatte poseerata lavalla ja lavan vierellä. Kesän keikkoja on sitten mukava fiilistellä kuvien ja filmailujen pohjalta pitkinä ja pimeinä talvipäivinä ;-)

Ensihoitaja - pieni työnarkomaani on huomannut ensimmäisen kerran tänä vuonna lomallaan miettineen töiden sijaan jotain ihan muuta ja siitä kuuluu iso kiitos sille, että Ensihoitaja on saanut uutta mietittävää Nelkkujen keikoista - missä, milloin ja ketäköhän siellä on. On myös ollut ihana todeta saanneensa uusia kavereita ja tuttavia niin keikoilla, kuin näiden tarinoidenkin myötä. Ihana nähdä miten erilaisia meitä Nelkku faneja on. Toivottavasti Ensihoitaja saa vielä nähdä monta keikkaa ja tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin - Ensihoitaja on yltiö sosiaalinen nimimerkin käytöstä huolimatta ;-) Nykäiskää vaan rohkeasti hihasta, jos luulette tunnistavanne ;-)

Tanssilavoja ja Neljänsuoraa. Siitä on Ensihoitajan kesä ja loma tehty. Jos luoja suo, niin tässä kuussa olisi vielä yksi kesälava jäljellä ja sitten taas mennään. Toivottavasti silloin olisi edes mekko keli. Tuossa aiemmin Ensihoitaja mainitsi, että bändillä on etkot Helsingissä – siis uuden levyn julkaisuetkot. Kesän ja kevättalven aikana bändi on keikoilla soitellut useampaakin uutta kappaletta. Viimeisillä keikoilla molemmilla on paljastettu yksi uusi biisi. Jännityksellä odotellaan saadaanko seuraavalla keikalla taas uusi ”ensiesitys”. Mutta tältä erää Ensihoitaja taitaa päättää tarinansa tähän – venähti nytkin jo nämä keikkatarinat pikkaisen pitkähköiksi. Mukavaa loppukesää ja toivottavasti vähän edes vähempi sateita. Jos uskaltaudutte metsänsyliin marjaan tai sieneen muistakaa olla varovaisia, siellä on kuulemma nähty kaikenmoisia karvaisia eläimiä ja ravustajat – veneillessä pelastusliivit päälle!

 Koska Ensihoitaja koettaa nyt mahduttaa tähän kahden keikan älytöntä kuva saalista, niin pistettään tähän loppuun meidän kaikkien silmäniloksi kasa kuvia, jotka eivät mahtuneet tuonne tekstin väliin.

Kiitos Nelkut - Antti, Julle, Jasse, Johan ja Jussi keikoista, mukavasta fiiliksestä (vai mitenkäs se Viherviisikon teema oli - hyvällä fiiliksellä?) ja mahtavista poseerauksista. Ensihoitaja on nauttinut kesäreissuista täysin rinnoin - mitä noista säistä, kun on muuten ollut mahtavan mukavaa ;-)

Ensihoitaja lupasi viimeksi tarinoida välistä taas noita ensihoitotarinoita. Eli niitä siis tänään, mutta myös kolmea eri musiikkitapahtumaa on pakko ruotia. Ensihoitaja ehti torstaina piipahtaa Länsisatamassa kuulostelmassa Anssi Kelaa, perjantaina mentiin Rantajameilla Neljänsuoran, Apulannan ja Jenni Vartiaisen tahtiin. Sunnuntaina vielä pinnistettiin Kamppiin Lidlin grillimaisterikisaan ja konserttiin katsastamaan Stig, Egotrippi, JVG ja Yö. Olipa siinä viikolle musiikkia ja mikä parasta ensimmäinen ja viimeinen tapahtumista olivat tässä kotikulmilla ja aivan ilmaisia happeningeja. Säästyi monta roposta, Ensihoitaja paran pussista. Mutta nyt niitä Ensihoitajan lupaamia ensihoitotarinoita heti tähän alkuun.

Mennään taas pitkälle ja kauas niihin vuosiin, kun Ensihoitaja teki syntyään. Ensihoitaja ajatteli kertoilla teillä tänään kokemuksiaan ensimmäisestä verenpaineenmittaamisesta. Ensihoitaja mahtoi olla tuossa vaiheessa ollut ambulanssityössä pari viikkoa, kun työkaveri Hattivatti päätti opettaa Ensihoitajaa mittaamaan verenpainetta. Joka aamu Ensihoitaja oli tarkistanut pakin. Niin, siihen aikaan tuo pakki oli alumiininen salkku, jota kutsuttiin B-pakiksi. Eli Ensihoitaja oli käpeltänyt kyllä verenpainemittaria ja nähnytkin sitä käytettävän, mutta että miten se mittaus tehdään. Hattivatti etsi Ensihoitajan kanssa esiin androidi verenpainemittarin (manuaalinen verenpainemittari, jossa on viisari) ja stetoskoopit. Sitten tuli ohjeita - miten mansetti kiinnitetään, miten pulssia tunnustellaan ja miten verenpaine kuunnellaan stetoskoopilla. Vaikka kuinka Ensihoitaja muisteli, ei hän kyllä muistanut koskaan kenenkään kuunnelleen hänen verenpainettaan stetoskoopilla ja mittarikin oli ollut kovin eri näköinen - sellainen pylväs.

No, kait se oli se stetoskooppikin ollut pako olla niillä kerroilla, kun Ensihoitajan paineita oli mitattu, mutta ei Ensihoitaja tämä ollut silloin tippaakaan kiinnostanut. Mutta nyt Ensihoitaja kuunteli Hattivattia korvat hörössä. Siis ensin etsitään rannepulssi ja sitten pumpataan mansettiin painetta niin, että se pulssi häviää - varuilta vähän ylikin. Sitten kyynärtaipeeseen stetoskooppi ja aletaan laskemaan painetta alaspäin. Sitten seis, kun pulssi kuuluu. Ai miksi? No siinä on yläpaine. Sen jälkeen taas lasketaan painetta pois, kunnes pulssi taas häviää. No mitäs siinä sitten tapahtuu? Siinä on se alapaine. Kokeilepa Ensihoitaja nyt sinä. Pikkasen jännitti - onneksi oli niin helle, ettei kukaan huomannut Ensihoitajan otsalle kihoavia hikihelmiä. Mansetti kiinni - rannepulssi tsek - sitten pumpataan ilmaa. Apua, miksei sitä mee??? Ai - tää paineruuvi oli auki. Nyt mansetti alkaa kiristyä. Pulssia ei enää tunnu. Mistäs Ensihoitaja nyt tietää mihin hän sen stetoskoopin laittaa??? Mutta kun täältä ei kuulu mitään - mistä Ensihoitaja tietää onko se oikeassa kohdin, se stetoskooppi?

Kädet hikisyydestä lipsuen Ensihoitaja sai joitakin arvoja mitattua - No Hattivatin tarkistusmittauksella arvot hieman heittivät, mutta noin niin kuin ensikertalaiseksi kohtaisen hyvä suoritus. Mutta kyllä se oli kovin jännittävä toimenpide silloin - ensimmäisellä kertaa. Mutta niinhän se on, että vain tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin.

Tuon Ensihoitajan ensimmäisen ensihoitokesän aikana Ensihoitaja sai opetella varmasti miljoona toimenpidettä, mutta monen toimenpiteen kohdalla Ensihoitajalla ei vielä ollut hajuakaan miksi niitä tehdään. Onneksi Ensihoitajalla oli kokeneet kaverit mukana kertomassa miksi ja miten mikin asia tehdään. Kummasti ne asiat alkoivat kesän mittaa kiinnostaa ja aueta. Kun jotain uutta tuli vastaan niin Ensihoitaja avasi suunsa ja kysyi sekä kaivoi esiin kirjoja ja luki. Niin, silloin internet oli vielä kovin kaukainen ajatus tiedon etsintään. Ei edes kirjastossa tainnut tuolloin vielä olla julkisessa käytössä nettiä, eikä Ensihoitajalla kotona varsinkaan. Näin nykypäivänä ajatus tuntuisi kovin vieraalta, ettei tietoa saisi sekunneissa oikein valituilla hakusanoilla napsahtamaan näytölle vaikka keikan aikana älypuhelimeen.

Mutta taisi verenpaineenmittaus olla yksi ensimmäisiä toimenpiteitä hoitotyössä, jonka Ensihoitaja opetteli tekemään - tai ehkäpä ennen sitä Ensihoitaja pääsi jo mittailemaan verensokereita. Oli sekin jännä asia, kun Ensihoitaja oli ikänsä kammonnut verta ja pelännyt neuloja. Mutta onneksi verensokerineula oli pieni, eikä se edes näkynyt "automaatistaan" pistettäessä. Vertakin tuli vain pieni pisara, joka imaistiin verensokerimittarissa olevaan luiskaan. Ei, Ensihoitaja ei pyörtynyt ennakko odotuksestaan huolimatta, vaan jopa sai tuloksen mittariin ja tajusi, että ei se veri ole vaarallista eikä pistämiseen kuole.

Kun on työelämään siirtymisen vaiheita käsitelty ja käyty taas lävitse yksi asia Ensihoitajan ensihoitajaksi kasvun polulla niin siirrytäänpä viime viikon musiikilliseen antiin.

Ensihoitajan musiikki viikko alkoi torstaina Helsinki-Tallinna reitin 50-vuotisjuhlan merkeissä Anssi Kelan musisoidessa. Ensihoitaja on vuosia kyllä kuunnellut Anssia, mutta ei muistaakseen kertaakaan nähnyt tätä herraa livenä. Sää oli hippasen epävakainen ja pariin otteeseen saatiin vettä niskaan, mutta Anssi veti hienon setin valitettavan harvalle kuulijakunnalle. Kuultiin uusia biisejä ja niitä takuuvarmoja vanhoja tuttuja. Ihailtavaa keikalla oli se, että laulaja soitti itse ja mitä erilaisimmilla kitaroilla koko keikan ajan. Vielä isompi hatunnosto keikan jälkeen, kun selvisi, että artisti oli laulanut koko tunnin setin kipeänä. Voi ääni parkaa! Mahtava show - Ensihoitaja ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Onneksi huomasi ilmoituksen fb-sivulla. Alunperinhän Ensihoitaja oli menossa Linnanmäelle kuuntelemaan Saija Tuupasta, mutta ystävällisen fb-kaverin kerrottua, että Saijan tilalla onkin Tomi Markkola, jonka Ensihoitaja on jo nähnyt niin Viikingin fb-mainoksesta silmiin sattunut Kela veti pidemmän korren. Tippaakaan ei harmita valinta - vaikka kumpikin artisti olisi ollut loistojuttu nähdä.

Ensihoitajan musiikillinen viikko jatkui jo seuraavana päivänä perjantaina Rantajameissa Lohjalla. Voitte varmasti arvata kenen artistin vuoksi Ensihoitaja oli päättänyt reissuun lähteä. No, Neljänsuoran tietenkin, mutta se, että Apulanta esiintyi samassa tapahtumassa oli tietenkin iso plussa. Ja ei kun taas matkaan. Ajoissa pelipaikalle ja auto hyvään paikkaan parkkiin. Mitä - mikä tuo valoilmiö on, joka tuolta pilkahtelee? Äsken vielä satoi kaatamalla ja nyt kaikki pilvet väistyivät - jeeeeee!!!! Ensihoitaja vääntäytyi rannan tuntumassa olevalle portille ja mikäs se tuolla soi - Nelkuthan ne siellä vetävät settiä. Saahan Ensihoitaja ekstra esiintymistä ;-) Pian portin tuntumaan alkoi kertyä ihmisiä ja sieltähän niitä fanikavereita jo alkoi putkahdella. Porttien auettua Ensihoitajan ja kavereiden askeleet suuntasivat tietenkin jo suoraan lavan eteen. Hyvät pelipaikat oli saatava, koska onnettomalla kännykkäkameralla ei kauempaa saisi minkään valtakunnan kuvia.


Keikkaa odoteltiin sulassa sovussa tutustuen uusiin naamoihin ja vaihtaessa kuulumisia vanhempien tuttavuuksien kanssa. Ja niinpä odotus palkittiin - sieltä se asteli vanhalle kotilavalleen Neljänsuora. Ja kuten jo kaikki arvon lukijat tiedätte, pojat eivät pettäneet, vaan vetivät taas loistoshown. Väliin meno kiihtyi niin kovaksi, että kitaristi varasti jo laulajan mikinkin ja Jasse soittaessaan akkaria vei mennessään puoli lavaa. Siinä sitten laulettiin tuttuja ja uusia hittejä yhdessä lava ja lavan edusta. Niin ja keikan jälkeen tietenkin piti käydä muutama sana vaihtamassa, nimmari hakemassa ja kuva ottamassa. Kiitos näille herroille taas keikasta - pian nähdään uudestaan! Talvella lupaan pysyä pois jaloista, jos nyt hipsin puolilla kesäkeikoista.

Nelkkujen nimmareita ja kuvia odotellessa lavan valtasi Jenni Vartiainen. Koska Ensihoitaja oli kyseisen esiintyjän jo tänä kesänä nähnyt niin nyt piti pitää juoma ja lepotauko. Eli vesipullo kouraan ja istumaan penkin päähän. Onneksi keikka kuului ja näkyi myös siihen. Vanhemmiten ei enää jaksa koko iltaa heilua.

Jennin jälkeen lavalle nousi vanha tuttu vuosien varrelta Apulanta - Sipe ja Toni. Odotellessa esiintyjiä lavalle ja katsellessa lavarakenteiden nousemista sai Ensihoitaja todeta, että tässä showssa on luvassa valoja ja sehän ei ole ollenkaan hyvä kuvaamisen kannalta. Apulanta taisi olla illan suosituin, koska 40 min ennen keikan alkua enää lavan eteen pääsemisestä ei ollut toivoakaan. Fanimuuri oli jo parissa rivissä aidan takana ja se muuri ei koostunut vain nuorista vaan ihan kaiken ikäistä väkeä seisoskeli siinä edessä. 

Viimein Apulannankin keikka pääsi vauhtiin tutuilla hiteillä. Ihmiset pomppivat ja heiluivat sen mitä ahtaudessa pystyi ja taisi jokainen osata laulaa kappaleet - pääasiassa Ensihoitajakin - vaikkei useampaan vuoteen ollutkaan poikia nähnyt. Aivan koko keikkaa Ensihoitaja ei jaksanut etualueen ihmismassassa puristua vaan siirtyi väljemmille vesille - niin siis minne. Koko teltta oli kuin lyötynä täynnä ja vasta pihalla tungos hieman hellitti. Onneksi keikka kuului ja näkyikin uloskin sillä sisällä ahtaus alkoi olla jo ahdistava, kun painoa ei enää edes saanut vaihdettua jalalta toiselle. Hyvä oli tämäkin keikka. Kiitosta vaan Apis.

Lauantai oli Ensihoitajalle musiikillisesti vapaa, mutta sunnuntaina mentiin jo aamupäivästä. Stig, Egotrippi, JVG ja Yö oli kattaus Kampissa. Stigiä eikä JVG:tä Ensihoitaja ollut aiemmin nähnyt, joten sen verran eteen piti päästä, että muutaman kuvan saa ikuistettua ja Egotrippi vaan on niin hyvä, että sinne tunnelman ytimeen oli tungettava. Viimeiseksi jääneen Yön osalta oli annettava sen verta periksi, että suurin osa keikasta katseltiin istuskellen torin reunan rappusilla. Mutta olipa kiva, kun kerrankin tällaista ohjelmaa lähellä ja päivällä. Ensihoitaja, kun ei tykkää valvoskella aamuyölle. Nyt viimeinen esiintyjä lopetteli pian 20.00 jälkeen - yleensä ei vielä silloin ole edes aloitettu. Tästä kait pitäisi sanoa kiitos Lidlille ja toivottaa onnea musiikin keskellä grillimaisterin ja grillauksen Suomen mestarin tittelin voittaneelle!




Mutta nyt Ensihoitaja ei jaksa olla tuotteliaampi tekstissään, joten hän vaikenee tällä erää tähän musiikin ilotulitukseen.