Ensihoitaja lupasi viimeksi tarinoida välistä taas noita ensihoitotarinoita. Eli niitä siis tänään, mutta myös kolmea eri musiikkitapahtumaa on pakko ruotia. Ensihoitaja ehti torstaina piipahtaa Länsisatamassa kuulostelmassa Anssi Kelaa, perjantaina mentiin Rantajameilla Neljänsuoran, Apulannan ja Jenni Vartiaisen tahtiin. Sunnuntaina vielä pinnistettiin Kamppiin Lidlin grillimaisterikisaan ja konserttiin katsastamaan Stig, Egotrippi, JVG ja Yö. Olipa siinä viikolle musiikkia ja mikä parasta ensimmäinen ja viimeinen tapahtumista olivat tässä kotikulmilla ja aivan ilmaisia happeningeja. Säästyi monta roposta, Ensihoitaja paran pussista. Mutta nyt niitä Ensihoitajan lupaamia ensihoitotarinoita heti tähän alkuun.

Mennään taas pitkälle ja kauas niihin vuosiin, kun Ensihoitaja teki syntyään. Ensihoitaja ajatteli kertoilla teillä tänään kokemuksiaan ensimmäisestä verenpaineenmittaamisesta. Ensihoitaja mahtoi olla tuossa vaiheessa ollut ambulanssityössä pari viikkoa, kun työkaveri Hattivatti päätti opettaa Ensihoitajaa mittaamaan verenpainetta. Joka aamu Ensihoitaja oli tarkistanut pakin. Niin, siihen aikaan tuo pakki oli alumiininen salkku, jota kutsuttiin B-pakiksi. Eli Ensihoitaja oli käpeltänyt kyllä verenpainemittaria ja nähnytkin sitä käytettävän, mutta että miten se mittaus tehdään. Hattivatti etsi Ensihoitajan kanssa esiin androidi verenpainemittarin (manuaalinen verenpainemittari, jossa on viisari) ja stetoskoopit. Sitten tuli ohjeita - miten mansetti kiinnitetään, miten pulssia tunnustellaan ja miten verenpaine kuunnellaan stetoskoopilla. Vaikka kuinka Ensihoitaja muisteli, ei hän kyllä muistanut koskaan kenenkään kuunnelleen hänen verenpainettaan stetoskoopilla ja mittarikin oli ollut kovin eri näköinen - sellainen pylväs.

No, kait se oli se stetoskooppikin ollut pako olla niillä kerroilla, kun Ensihoitajan paineita oli mitattu, mutta ei Ensihoitaja tämä ollut silloin tippaakaan kiinnostanut. Mutta nyt Ensihoitaja kuunteli Hattivattia korvat hörössä. Siis ensin etsitään rannepulssi ja sitten pumpataan mansettiin painetta niin, että se pulssi häviää - varuilta vähän ylikin. Sitten kyynärtaipeeseen stetoskooppi ja aletaan laskemaan painetta alaspäin. Sitten seis, kun pulssi kuuluu. Ai miksi? No siinä on yläpaine. Sen jälkeen taas lasketaan painetta pois, kunnes pulssi taas häviää. No mitäs siinä sitten tapahtuu? Siinä on se alapaine. Kokeilepa Ensihoitaja nyt sinä. Pikkasen jännitti - onneksi oli niin helle, ettei kukaan huomannut Ensihoitajan otsalle kihoavia hikihelmiä. Mansetti kiinni - rannepulssi tsek - sitten pumpataan ilmaa. Apua, miksei sitä mee??? Ai - tää paineruuvi oli auki. Nyt mansetti alkaa kiristyä. Pulssia ei enää tunnu. Mistäs Ensihoitaja nyt tietää mihin hän sen stetoskoopin laittaa??? Mutta kun täältä ei kuulu mitään - mistä Ensihoitaja tietää onko se oikeassa kohdin, se stetoskooppi?

Kädet hikisyydestä lipsuen Ensihoitaja sai joitakin arvoja mitattua - No Hattivatin tarkistusmittauksella arvot hieman heittivät, mutta noin niin kuin ensikertalaiseksi kohtaisen hyvä suoritus. Mutta kyllä se oli kovin jännittävä toimenpide silloin - ensimmäisellä kertaa. Mutta niinhän se on, että vain tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin.

Tuon Ensihoitajan ensimmäisen ensihoitokesän aikana Ensihoitaja sai opetella varmasti miljoona toimenpidettä, mutta monen toimenpiteen kohdalla Ensihoitajalla ei vielä ollut hajuakaan miksi niitä tehdään. Onneksi Ensihoitajalla oli kokeneet kaverit mukana kertomassa miksi ja miten mikin asia tehdään. Kummasti ne asiat alkoivat kesän mittaa kiinnostaa ja aueta. Kun jotain uutta tuli vastaan niin Ensihoitaja avasi suunsa ja kysyi sekä kaivoi esiin kirjoja ja luki. Niin, silloin internet oli vielä kovin kaukainen ajatus tiedon etsintään. Ei edes kirjastossa tainnut tuolloin vielä olla julkisessa käytössä nettiä, eikä Ensihoitajalla kotona varsinkaan. Näin nykypäivänä ajatus tuntuisi kovin vieraalta, ettei tietoa saisi sekunneissa oikein valituilla hakusanoilla napsahtamaan näytölle vaikka keikan aikana älypuhelimeen.

Mutta taisi verenpaineenmittaus olla yksi ensimmäisiä toimenpiteitä hoitotyössä, jonka Ensihoitaja opetteli tekemään - tai ehkäpä ennen sitä Ensihoitaja pääsi jo mittailemaan verensokereita. Oli sekin jännä asia, kun Ensihoitaja oli ikänsä kammonnut verta ja pelännyt neuloja. Mutta onneksi verensokerineula oli pieni, eikä se edes näkynyt "automaatistaan" pistettäessä. Vertakin tuli vain pieni pisara, joka imaistiin verensokerimittarissa olevaan luiskaan. Ei, Ensihoitaja ei pyörtynyt ennakko odotuksestaan huolimatta, vaan jopa sai tuloksen mittariin ja tajusi, että ei se veri ole vaarallista eikä pistämiseen kuole.

Kun on työelämään siirtymisen vaiheita käsitelty ja käyty taas lävitse yksi asia Ensihoitajan ensihoitajaksi kasvun polulla niin siirrytäänpä viime viikon musiikilliseen antiin.

Ensihoitajan musiikki viikko alkoi torstaina Helsinki-Tallinna reitin 50-vuotisjuhlan merkeissä Anssi Kelan musisoidessa. Ensihoitaja on vuosia kyllä kuunnellut Anssia, mutta ei muistaakseen kertaakaan nähnyt tätä herraa livenä. Sää oli hippasen epävakainen ja pariin otteeseen saatiin vettä niskaan, mutta Anssi veti hienon setin valitettavan harvalle kuulijakunnalle. Kuultiin uusia biisejä ja niitä takuuvarmoja vanhoja tuttuja. Ihailtavaa keikalla oli se, että laulaja soitti itse ja mitä erilaisimmilla kitaroilla koko keikan ajan. Vielä isompi hatunnosto keikan jälkeen, kun selvisi, että artisti oli laulanut koko tunnin setin kipeänä. Voi ääni parkaa! Mahtava show - Ensihoitaja ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Onneksi huomasi ilmoituksen fb-sivulla. Alunperinhän Ensihoitaja oli menossa Linnanmäelle kuuntelemaan Saija Tuupasta, mutta ystävällisen fb-kaverin kerrottua, että Saijan tilalla onkin Tomi Markkola, jonka Ensihoitaja on jo nähnyt niin Viikingin fb-mainoksesta silmiin sattunut Kela veti pidemmän korren. Tippaakaan ei harmita valinta - vaikka kumpikin artisti olisi ollut loistojuttu nähdä.

Ensihoitajan musiikillinen viikko jatkui jo seuraavana päivänä perjantaina Rantajameissa Lohjalla. Voitte varmasti arvata kenen artistin vuoksi Ensihoitaja oli päättänyt reissuun lähteä. No, Neljänsuoran tietenkin, mutta se, että Apulanta esiintyi samassa tapahtumassa oli tietenkin iso plussa. Ja ei kun taas matkaan. Ajoissa pelipaikalle ja auto hyvään paikkaan parkkiin. Mitä - mikä tuo valoilmiö on, joka tuolta pilkahtelee? Äsken vielä satoi kaatamalla ja nyt kaikki pilvet väistyivät - jeeeeee!!!! Ensihoitaja vääntäytyi rannan tuntumassa olevalle portille ja mikäs se tuolla soi - Nelkuthan ne siellä vetävät settiä. Saahan Ensihoitaja ekstra esiintymistä ;-) Pian portin tuntumaan alkoi kertyä ihmisiä ja sieltähän niitä fanikavereita jo alkoi putkahdella. Porttien auettua Ensihoitajan ja kavereiden askeleet suuntasivat tietenkin jo suoraan lavan eteen. Hyvät pelipaikat oli saatava, koska onnettomalla kännykkäkameralla ei kauempaa saisi minkään valtakunnan kuvia.


Keikkaa odoteltiin sulassa sovussa tutustuen uusiin naamoihin ja vaihtaessa kuulumisia vanhempien tuttavuuksien kanssa. Ja niinpä odotus palkittiin - sieltä se asteli vanhalle kotilavalleen Neljänsuora. Ja kuten jo kaikki arvon lukijat tiedätte, pojat eivät pettäneet, vaan vetivät taas loistoshown. Väliin meno kiihtyi niin kovaksi, että kitaristi varasti jo laulajan mikinkin ja Jasse soittaessaan akkaria vei mennessään puoli lavaa. Siinä sitten laulettiin tuttuja ja uusia hittejä yhdessä lava ja lavan edusta. Niin ja keikan jälkeen tietenkin piti käydä muutama sana vaihtamassa, nimmari hakemassa ja kuva ottamassa. Kiitos näille herroille taas keikasta - pian nähdään uudestaan! Talvella lupaan pysyä pois jaloista, jos nyt hipsin puolilla kesäkeikoista.

Nelkkujen nimmareita ja kuvia odotellessa lavan valtasi Jenni Vartiainen. Koska Ensihoitaja oli kyseisen esiintyjän jo tänä kesänä nähnyt niin nyt piti pitää juoma ja lepotauko. Eli vesipullo kouraan ja istumaan penkin päähän. Onneksi keikka kuului ja näkyi myös siihen. Vanhemmiten ei enää jaksa koko iltaa heilua.

Jennin jälkeen lavalle nousi vanha tuttu vuosien varrelta Apulanta - Sipe ja Toni. Odotellessa esiintyjiä lavalle ja katsellessa lavarakenteiden nousemista sai Ensihoitaja todeta, että tässä showssa on luvassa valoja ja sehän ei ole ollenkaan hyvä kuvaamisen kannalta. Apulanta taisi olla illan suosituin, koska 40 min ennen keikan alkua enää lavan eteen pääsemisestä ei ollut toivoakaan. Fanimuuri oli jo parissa rivissä aidan takana ja se muuri ei koostunut vain nuorista vaan ihan kaiken ikäistä väkeä seisoskeli siinä edessä. 

Viimein Apulannankin keikka pääsi vauhtiin tutuilla hiteillä. Ihmiset pomppivat ja heiluivat sen mitä ahtaudessa pystyi ja taisi jokainen osata laulaa kappaleet - pääasiassa Ensihoitajakin - vaikkei useampaan vuoteen ollutkaan poikia nähnyt. Aivan koko keikkaa Ensihoitaja ei jaksanut etualueen ihmismassassa puristua vaan siirtyi väljemmille vesille - niin siis minne. Koko teltta oli kuin lyötynä täynnä ja vasta pihalla tungos hieman hellitti. Onneksi keikka kuului ja näkyikin uloskin sillä sisällä ahtaus alkoi olla jo ahdistava, kun painoa ei enää edes saanut vaihdettua jalalta toiselle. Hyvä oli tämäkin keikka. Kiitosta vaan Apis.

Lauantai oli Ensihoitajalle musiikillisesti vapaa, mutta sunnuntaina mentiin jo aamupäivästä. Stig, Egotrippi, JVG ja Yö oli kattaus Kampissa. Stigiä eikä JVG:tä Ensihoitaja ollut aiemmin nähnyt, joten sen verran eteen piti päästä, että muutaman kuvan saa ikuistettua ja Egotrippi vaan on niin hyvä, että sinne tunnelman ytimeen oli tungettava. Viimeiseksi jääneen Yön osalta oli annettava sen verta periksi, että suurin osa keikasta katseltiin istuskellen torin reunan rappusilla. Mutta olipa kiva, kun kerrankin tällaista ohjelmaa lähellä ja päivällä. Ensihoitaja, kun ei tykkää valvoskella aamuyölle. Nyt viimeinen esiintyjä lopetteli pian 20.00 jälkeen - yleensä ei vielä silloin ole edes aloitettu. Tästä kait pitäisi sanoa kiitos Lidlille ja toivottaa onnea musiikin keskellä grillimaisterin ja grillauksen Suomen mestarin tittelin voittaneelle!




Mutta nyt Ensihoitaja ei jaksa olla tuotteliaampi tekstissään, joten hän vaikenee tällä erää tähän musiikin ilotulitukseen.