Lettuselfie

Hupsista ja niinhän se viikko lomaa katosi taas jonnekin. Joskin tällä viikolla Ensihoitaja on kerennyt tehdä vaikka ja mitä. On vierailtu kotikonnuilla, vietetty yhdet häät ja seikkailtu lainalapsen kanssa Helsingissä - Lintsin laitteissa sekoitettu päätä ja könytty pimeissä Suomenlinnan linnoituksen käytävissä. Sää - no se on ollut mikä on, mutta melko lailla kuivana on kuitenkin päästy paikasta paikkaan. Niin unohtuikos jotain? Niin no, Neljänsuoran keikka tietenkin Ristiinassa Metsälinnassa. Eipä ole Ensihoitaja ennen noin pitkää keikkareissua tehnytkään, mutta kesälava ja keikka olihan se pakko kokea. Reissuun lähtiessä sää suosi, mutta voi - autosta ulos noustessa saattoi jo sanoa, että sää oli viilentynyt ja poislähtiessä auton mittari näytti +8:n. Ei kovin kesäinen mekko sää. Kalsasta säästä huolimatta Neljänsuoran saapuminen lavalle sai "muurin" veret kiertämään ja tanssikansan tanssikengät vipajamaan. Voi kun olisi löytynyt lavalta tanssikavereita, kun oli niin hyvää musiikkia tarjolla. Ensihoitajan oli ehkäpä välissä otettava muutama tanssiaskel itsekseen lavanedessä. Pojat virittelivät ilmoilleen mahtavat twistit ja jivet sekä tangon tumman taian. Ah! Mutta ehkäpä joku toinen kerta sitten.

Mutta taas on keikan jälkeen todettava, että erilainen keikka, kuin aiemmat. Kyllä ne pojat osaa muuntautua tilanteeseen tilanteen mukaan musikaalisesti. Ihan turhaan tuolla kirjoitellaan, ettei soita tanssittavaa musiikkia. Illan ensimmäinen setti oli ihan täysin perinteiseen lavatyyliin, keskimmäinen hieman modernimpaan makuun - käden alta tanssittavaksi sopivaa ja viimeisellä viriteltiin bändin omia tunnetuimpia kappaleita ja miksikäs niitä ei voisi muka tanssia ihan siinä missä muitakin. Ihania hitaita tunnelma kappaleita ja nopeita biittejä. Ainakin Ensihoitajalle kelpaisi, jos lavan edestä ehtisi tanssimaan.

Ensihoitaja taas tämän keikan jälkeen ihmettelee, että miten ihmiset kehtaavat väittää, ettei Neljänsuoran keikoilla voi tanssia. Kyllä Ensihoitajalta ainakin tangon taika ja hidas valssi taittuvat ja niitä esimerkiksi pojat tarjoilivat. Toki eri paikoissa soitetaan erilaista keikkasettiä, mutta sehän on ihan järjestäjän ja keikkamyyjän välinen sopimus, missä sovitaan mitä toivotaan esitettävän ja mitä orkesteri soittaa. Eri keskustelupalstoilla saa lukea myös kommentteja - nuorista naisista, jotka asettuvat lavaneteen ja valtaavat tanssilattian... Taaskaan ei Ensihoitaja ymmärrä. Lavan edessä on nähty ihmisiä vauvasta vaariin - naisesta mieheen ja kyllä ollaan koetettu olla hyvin vähän tanssijoiden tiellä. Mutta niinhän se on, ettei kaikkia voi miellyttää ja kun yhdelle kumartaa niin toiselle väkisin pyllistää. Itse Ensihoitaja kuuntelee, katselee, kuvaa ja tanssii tämän bändin tahtiin eikä se muuri siinä lavan edessä haittaa.

Elikäs siis Ensihoitajalla on ollut kiireinen viikko - Ensihoitaja ei ymmärrä kyllä yhtään mihin aika valuu. Loma rupeaa kääntymään jo ehtoopuolelle ja ei vielä ole edes kesä oikein alkanut. Toki häissä saatiin nauttia helteistä - vähän liikaakin, mutta ei vielä yksi päivä kesää tee. Ei Ensihoitaja nauti liiasta helteestäkään, mutta olisihan se tietenkin kiva, jos ulkona tarkenisi edes kesävaatteissa ja kastumatta. Melkeinhän tässä alkaa odottaa talvea ja kunnon pakkasia :-) Toisaalta eipä ole säät paljon hidastaneet tahtia ja Linnanmäelläkin oli viileässä kelissä paljon mukavampi olla erilaisissa vemputtimissa, kuin helteellä. Taisivat muutkin ajatella niin - jonot olivat nimittäin äärettömän pitkät. Vuoristorataan ja Vekkulaan odotettiin ainakin reilu vartti, eivätkä muutkaan jonot kovin lyhyitä olleet. Siinähän se päivä meni - jonottaessa.



Lintsin jälkeen seikkailu jatkui Suomenlinnan linnoituksissa. Vaikka siellä käy kuinka monta kertaa tuntuu, että joka kerta löytyy jokin uusi tunneli, käytävä tai kolo, missä ei ennemmin ole käyty ja se pitää just nyt tarkistaa. Sateisen kesän jälkeen lähes jokainen käytävä ja tunneli tulvi tai oli kuramössönä ja niinpä seikkailujen jälkeen saaresta kotiutui kurakenkäisiä ja märkiä tyttösiä. Ja seikkailu tietenkin piti päättää matkaan uudella P-junalla Lentoasemalle, jonne juna ei kyllä vielä pysähtynyt. Olihan kuitenkin kiva ajella uutta reittiä ja nähdä mistä sitä on niin paljon puhuttu viime vuosina.

Mutta tällainen vähän lyhyempi tarina tällä kertaa, koska Ensihoitajan pitää keretä ihastelemaan Saija Tuupasen keikkaa kohta ja huomenna taas Rantajamit. Mutta näistä enemmän seuraavissa tarinoissa ja ehkäpä jokunen muistelma taas ensihoidon menneiltä vuosilta. Koittakaa maltaa, vaikkei niitä helteitä saapunutkaan kuin pariksi päiväksi.