lauantai 25. heinäkuuta 2015


Takapulpetin pojat määrättiin eteen tiimitakeissaan ;-)
Heinäkuu on päässyt vierähtämään ehtoopuolelleen, samoin kuin Ensihoitajan kesäloma. Kesä ei ole silti vielä ehtinyt edes alkaa. Kiirettä sen sijaan on riittänyt. Miten ihmeessä sitä onkin onnistunut haalimaan itselleen näin paljon ohjelmaa. Kesälavat ja Neljänsuoran keikat ovat näytelleet aikas isoa roolia tämän kesän reissuissa ja Ensihoitajan suureksi iloksi viimeisellä lavareissulla pääsi jopa kesän ensimmäiset valssit pyörähtämään erään vanhemman herrasmiehen kanssa. Edes kerran kesässä – eikös?


Julle ja akkari

Tänään taivaalla näkyy erikoisen omituinen valoilmiö – aurinko ja Ensihoitaja päätti aloittaa tarinoidensa tarinoinnin auringossa mökillä. Niin joo – katsotaanpa mihin asti tämä koneen akku antaa tarinoita kirjoittaa, kun mökillähän ei tietenkään ole sähköjä ja mukana on vain tämä ”pöytäversio” kannettavasta – eli surkealla akulla varustettu kone. On se kumma, ettei nykytekniikalla saada näihin akkuihin kestävyyttä. Entisen miniläppärin akku kesti uutena 12 h, mutta tämän "täys" kannettavan vain 2 h. Niin ja netistä täällä Ensihoitajan mökillä on turha haaveilla. Kännykkäkin toimii, jos toimii ja edgeä kummallisemmasta verkosta on turha haaveilla. Pilvisenä päivänä pitää kiivetä mökin katolle, että edes onnistuu puhumaan. Täällä ollaan oikeasti maalla. Ei edes naapureita – ei lähimpään kilometriin. Ruuat voi säilöä lähteeseen, josta myös vesi on kannettava ja lähimpään kauppaan on lähes 40 km. Niin ja kännykän lataamiseen tarvitaan niitä kotona täyteen ladattuja varavirtapankkeja, joita Ensihoitaja on haalinut kaupat tyhjäksi. Ensihoitajan mökillä eletään mennyttä aikaa - aikaa ilman tekniikkaa. Niin tai no nuoruusvuosina, kun mökillä oltiin paljon, oli siellä kiinteä puhelin ja auton akulla toimiva mustavalkoinen 10 tuumainen (vai mahtoiko olla sitäkään) matkatöllötin. Voi sitä riemua, kun sai katsoa illalla mitä maailmalla tapahtui. Mutta kummasti sitä mökillä silloin kymmenen vuoden kieppeillä viihdyttiin – kotiin ei olisi millään tahtonut. Nykyään mökistä on tullut enemmänkin paikka, jossa on pakko poiketa katsomassa, että kaikki on kunnossa, ajaa ruohikko jne.  Mökin naapurissa oleva tanssilavakin, kun on kuihtunut mökkiläisten vanhetessa.
Jasse eläytyy täysillä soittoon



Jassen jalat oli koko illan ilmassa
Mutta, mutta… Ensihoitajanhan piti kirjoitella mitä tässä on taas ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. No ainakin lomailua ja pari Neljänsuoran keikkaa – Tuuloksen Kapakanmäellä ja Suomenniemellä Myllysillan lavalla. Kovasti suunniteltu Tommolan suurlavan keikka jäi kuitenkin välistä kesälomakiireiden vuoksi. Eiköhän nuo kaksi kuitenkin viikkoon ollut ihan riittävästi Ensihoitajalle. Toki talveksi varastoon on hyvä käydä nyt useampi – eikös vaan? Niin talvi ja pääkaupunkiseudun riennot ovat kovin erilaisia. Työt haittaavat myös hippasen harrastusta ja edelleen, kuten Ensihoitaja on aiemminkin vannonut, hän ei halua ajaa pitkiä matkoja. Lähemmäs sataatuhatta kilometriä, kun on vuosi tasolla aktiivivuosinaan lanssarina pyöritellyt rattia, niin on hirveän mukavaa vaan ”unohtaa” se auto sinne parkkipaikalle. Niin ja onhan siinä sekin hyvä puoli, ettei tarvitse edes ajatella uuden ostamista, kun vanhaan ei tule kilometrejä ;-)




Perjantai viikko sitten Ensihoitaja kuitenkin hyppäsi autonsa rattiin ja karautti matkaan kohden Tuuloksen Kapakanmäkeä ja Neljänsuoraa. Ja siellähän ne pojat vielä virittelivät soittopelejään, kun Ensihoitaja saapui paikalle. Illan aloitti kuitenkin Onnentähti. Ensihoitaja ei ollut tätä orkesteria ennen kuullutkaan livenä, mutta lukenut ja seurannut kuitenkin, joten täytenä yllätyksenä esiintyjä ei tullut. Hyvää cover-musaa omilla versioinneillaanhan ne soittivat. Ei mitään valittamista – päinvastoin Ensihoitaja tykkäsi. Seuraava setti oli sitten Neljänsuoran show ja viisi jo tutuksi tullutta miestä putkahti lavalle huutojen ja aplodien saattelemana.

Ensihoitaja erehtyi tuossa päivänä muutamana pohtimaan tuota Neljänsuoraa ja sitä miksi hän on nyt näin hurahtanut niiden keikoilla käynteihin. Niin kuin Ensihoitaja on aiemmin jo kertonut, ensimmäinen live-keikka on nähty jo siinä 2009, mutta siis silloin ketään ei notkunut lavan edessä, mutta tanssi sitä enemmänkin. Ensihoitajalle on jäänyt elävästi tämä reissu mieleen yhtenä parhaista tanssi-illoista, koska silloin sai tanssia lähes koko illan (tauot sai vain pakenemalla vessaan) ja musiikki oli kivaa kuunnella ja tanssata. Tätä ennenkin Ensihoitaja oli kyllä kuunnellut orkesteria ja taisi joku levykin olla hyllyssä, mutta tästä eteenpäin koetti Ensihoitaja parka järjestellä työvuorojaan niin, että pääsisi kyseisen esiintyjän ollessa paikkakunnalla vapaalle. Eihän tämä tietenkään onnistunut ja näin seuraava live esiintyminen olikin Hartwall areenan liekeissä keikka 2013 (oliko se 13?). Mutta tälläkin keikalla Ensihoitaja vakuuttui entistä enemmän – tästä minä tykkään. Uusien työkuvioiden ja koko elämän kokoisen muutoksen alla Ensihoitaja ei kuitenkaan enempää ehtinyt miettiä miten ja missä voisi bändiä kuulla ja nähdä, mutta sitten tuli kesä 14 ja kesäristeilyn aika. Mitenköhän sattuikaan – siellä esiintyi Neljänsuora. Ei Ensihoitaja silloinkaan vielä uskaltautunut eturiviin, mutta hyvät näköalapaikat piti kuitenkin saada ja ensimmäiset kuvat ja videot ovat tuolta reissulta tallennettu.










Vieläkään Ensihoitaja ei kovin tarkasti seurannut bändin liikehdintää, fb seurantaan porukka oli jo päässyt, mutta syksyllä Ensihoitaja päätti lähteä kuulolle, kun bändi esiintyi iltaristeilyllä laivalla. Alkuun tilanne näytti toivottomalta – kolme risteilyä, eikä Ensihoitaja saa järjestettyä itseään vapaaksi töistä, mutta erinäisten onnekkaiden tapahtumien johdosta Ensihoitaja pääsi varaamaan reissun viimeisenä päivänä klo. 12.00. Päivän työt tehtiin tehokkaasti ja 14 Ensihoitaja hyppäsi ratikkaan – teki matkalla satamaan meikin ja juoksi viime tipassa sisään laivaan ja kiireesti hyviin asemiin – silloin jo kameransa kanssa – odottamaan keikkaa. Paikalla ei ollut ketään – tai oikeastaan ketään ja Ensihoitaja sai lähes privakeikan. Alkutiedoista poiketen bändi esiintyikin meno ja paluumatkalla. Mikäs sen parempaa. Paluumatkalla Ensihoitaja uskalsi jo siirtyä tanssilattian viereen odottamaan keikkaa. Nyt laiva oli täydempi ja taisi mukana olla jo enemmän fanejakin. Mutta ei tämä vielä ollut se, joka vakuutti Ensihoitajan siitä, että tätä bändiä kannattaa käydä katsomassa toistekin. Ensimmäinen oli laulaja, joka vetäisi Siipirikkoa polvillaan lattialla Ensihoitajan edessä ja kukas nyt ruskeita silmiä voi vastustaa ja toinen oli puhelias kitaristi, joka heittäytyi juttelemaan nimmarinhaussa. Niin, jos ei niitä ruskeat silmät ovat huumetta, niin puheliaat miehet myös. Täytyihän tämän huumaantumisen jälkeen käydä pikaisesti varmistamassa, ettei kyseessä ollut vain hetken huumaa, joten siitä alkoi Ensihoitajan kiertue-elämä. Joskin talvella se on ollut aikas laihan laista ja tulee olemaankin. Työ kuitenkin ennen huvia – valitettavasti.

 

No niin sitten niihin keikkoihin vai – kuvia nyt pitää ainakin lisätä ja niitähän on taas runsaasti. Ensihoitaja päätti ensimmäisen kerran eläessään kuvata keikan täysin manuaaliasetuksilla Kapakanmäellä ja kuvien suurin piirtein onnistuttua siitä huolimatta uskaltautui Ensihoitaja jo Suomenniemellä kokeilemaan ihan uusiakin asetuksia. Eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Ehkäpä tämänkin asian oppii ihan vain rohkeasti kokeilemalla. Ja niinhän se on, että jos jotain tosissaan haluaa, niin sitä sitten mielusti opetteleekin.

Mutta siis Neljänsuora esiintyi perjantaina Kapakanmäen tanssipaikalla. Alkuillasta (Ensihoitaja on mielellään aina ja kaikkialla liian aikaisin) meno oli kovin rauhallisen näköistä ja Onnentähti viritteli ensimmäisen setin lähes tyhjälle lavalle. Pikkuhiljaa paikalle alkoi kuitenkin valua ihmisiä ja siellä joukossa myös tuttuja naamoja. Ennen Neljänsuoran ensimmäistä settiä lavan eteen oli jo varattu paikat ja tuttu muuri ympäröi lavan. Kameroita nousi esiin eturivistöjen laukuista ja kuvausasetuksia viriteltiin otollisiksi. Keikka sai alkaa. Ensimmäinen setti oli taas enemmän tuttuja tanssikappaleita ja viimeiseen settiin säästettiin bändin kovia hittejä sekä uusia biisejä. Ah, mikä ihanuus oli se, että illan aikana soiteltiin myös Neljänsuoran vanhempaa tuotantoa – ihan kuten myös tapahtui Myllysillalla. Ensihoitajan suosikkilistalta ei enää jäänyt juuri biisejä soittamatta. Tähtien tiellä, Sun kanssa, Uusi vuodenaika, Yhtenä iltana, Yksi päivä ja yksi yö niin ja tietty ne tutut ja tunnetut Löytäjä saa pitää, Valtava maailma, Raudat ranteissa sekä ihania uusia kappaleita… Enää kaikkia muistakaan. Ainoat tuosta kärki kympistä soittamatta jääneet taisivat olla Aurinko, Vastatuuleen ja Kiiltävää. Ehkäpä ensi kerralla? Juha – rupeappa tekemäänä uusia kappaleita, että saadaan kympin kärki muuttumaan. Toki uusia kappaleita Ensihoitaja ei ole vielä sijoittanut listoilleen – pitää antaa niille ensin hieman aikaa… Kaksi kauneinta toki on yksi ihanimmista kappaleista, mutta odotellaan nyt ensin se levy.




Ai mutta siitähän se Ensihoitaja pääsikin seuraavaan mukavaan juttuun, siitä uudesta levystä. Ihanaa, pääsee etkoille (levyjulkarien) – niin kerrankin tapahtuu Helsingissä ja ihmisten aikaan, joten vaikka työpäivä todennäköisesti on ennen ja jälkeen niin ei haittaa menoa. Taitaa olla kyllä paras mennä ja pystyttää teltta Virgin Oilin eteen 13.8, kun Viherviisikko lupailee ilmaista sisäänpääsyä, jos ihmiset jakavat riittävästi tuolla fb:ssä tapahtumapäivitystä. Olettehan nyt kaikki muistaneet sen käydä jakamassa? Ai, ette – sitten heti tuumasta toimeen, ja jos olette itse jo jakaneet niin kehoittakaapa kavereitannekin jakamaan, niin päästään porukalla etkoilemaan – eiks jeh!

Kapakanmäen jälkeen pojat ja monet fanit jatkoivat matkaa kohden Tommolan suurlavaa Mäntyharjulla, mutta lomakiireisiin väsähtänyt Ensihoitaja päätti jättää reissun väliin ja lähteä samalle seudulle Myllysillan lavalle seuraavana torstaina. Ei ole todellista totesi Ensihoitaja, kun torstainakin satoi ja satoi ja satoi. Avolava ja sade sää – ei unelmakeli. Tukka ei asettunut mitenkään ja mikään reissussa oleva vaate ei tuntunut riittävän lämpimältä keikalle. Lopulta kuitenkin auton nokka kääntyi kohden Suomenniemeä ja uutta Neljänsuora-seikkailua. Jos oli Kapakanmäellä näyttänyt alkuun hiljaiselta, niin Myllysilta oli ihan pystyyn kuollut. Muutama ikäihminen ja Ensihoitaja. No, eipä se Ensihoitajan vauhtia haitannut vaan sittenpä alkuillasta pääsi tanssilattiallekin ja kyllähän sinne eturiviin riitti muutama muukin, kunhan Neljänsuora kiipesi lavalle ja niinhän sitä taas mentiin.

Ensimmäisen tauon aikana sade oli loppunut ja Ensihoitaja pääsi katsastamaan millaisessa paikassa lava sijaitsi. Aivan mahtavat maisemat – joka suunnasta näkyi vettä ja koivuja – mikä supisuomalainen tanssilavamaisema. Paikka olisi ollut suorastaan jumalainen kauniina kesäiltana, kun aurinko olisi kimmeltänyt laineilla ja tuuli suhisuttanut koivuja. Menipäs nyt runolliseksi, mutta ehkäpä tämä paikka on katsastettava myös toisen kerran – paremmalla säällä. Ehkäpä jo ensi kesänä.



 
Viime  viikkojen Nelkkukeikoilla Ensihoitaja on varmasti kuvannut enemmän kuin koskaan ja saanut mielestään ihan parhaita kuvia. Millään ei tänne blokiin eikä edes facen sivuilla pysty kaikkea mahduttamaan, mutta ehkäpä näitä kuvia voi sitten talven keikkataukojen aikana hyödyntää, mutta Kapakanmäellä sai loistavia kuvia muuten niin piilossa pysyttelevistä Jussista ja Johanista. Juha on aina ollut kiitollinen kuvattava ja Jassekin oli kerrankin kunnolla Ensihoitajan kameran reitillä. Laulusolisti Ketonen sitten innostui poseeraamaan kuvissa ja muutenkin Ensihoitaja onnistui moneen kuvaan tallentaa tämän älyttömän pomppufiiliksen. Ihan mahtavaa - kiitos pojat, kun jaksatte poseerata lavalla ja lavan vierellä. Kesän keikkoja on sitten mukava fiilistellä kuvien ja filmailujen pohjalta pitkinä ja pimeinä talvipäivinä ;-)
Ensihoitaja - pieni työnarkomaani on huomannut ensimmäisen kerran tänä vuonna lomallaan miettineen töiden sijaan jotain ihan muuta ja siitä kuuluu iso kiitos sille, että Ensihoitaja on saanut uutta mietittävää Nelkkujen keikoista - missä, milloin ja ketäköhän siellä on. On myös ollut ihana todeta saanneensa uusia kavereita ja tuttavia niin keikoilla, kuin näiden tarinoidenkin myötä. Ihana nähdä miten erilaisia meitä Nelkku faneja on. Toivottavasti Ensihoitaja saa vielä nähdä monta keikkaa ja tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin - Ensihoitaja on yltiö sosiaalinen nimimerkin käytöstä huolimatta ;-) Nykäiskää vaan rohkeasti hihasta, jos luulette tunnistavanne ;-)

Tanssilavoja ja Neljänsuoraa. Siitä on Ensihoitajan kesä ja loma tehty. Jos luoja suo, niin tässä kuussa olisi vielä yksi kesälava jäljellä ja sitten taas mennään. Toivottavasti silloin olisi edes mekko keli. Tuossa aiemmin Ensihoitaja mainitsi, että bändillä on etkot Helsingissä – siis uuden levyn julkaisuetkot. Kesän ja kevättalven aikana bändi on keikoilla soitellut useampaakin uutta kappaletta. Viimeisillä keikoilla molemmilla on paljastettu yksi uusi biisi. Jännityksellä odotellaan saadaanko seuraavalla keikalla taas uusi ”ensiesitys”. Mutta tältä erää Ensihoitaja taitaa päättää tarinansa tähän – venähti nytkin jo nämä keikkatarinat pikkaisen pitkähköiksi. Mukavaa loppukesää ja toivottavasti vähän edes vähempi sateita. Jos uskaltaudutte metsänsyliin marjaan tai sieneen muistakaa olla varovaisia, siellä on kuulemma nähty kaikenmoisia karvaisia eläimiä ja ravustajat – veneillessä pelastusliivit päälle!





 Koska Ensihoitaja koettaa nyt mahduttaa tähän kahden keikan älytöntä kuva saalista, niin pistettään tähän loppuun meidän kaikkien silmäniloksi kasa kuvia, jotka eivät mahtuneet tuonne tekstin väliin.

Kiitos Nelkut - Antti, Julle, Jasse, Johan ja Jussi keikoista, mukavasta fiiliksestä (vai mitenkäs se Viherviisikon teema oli - hyvällä fiiliksellä?) ja mahtavista poseerauksista. Ensihoitaja on nauttinut kesäreissuista täysin rinnoin - mitä noista säistä, kun on muuten ollut mahtavan mukavaa ;-)














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti