Vihdoinkin koneen ja nettiyhteyden ääressä yhtä aikaa. Ja niin, että molemmat suostuvat toimaan. Kyllä tämä loman lopettelu ottaa Ensihoitajalla koville. Mitenkäs sitä nuorempana ja jaksoi lyhyillä lomilla tai ilman lomia painaa aina vaan. Nyt ei oikein riitä tuplalomatkaan. Niin ja nyt vielä, kun sormet ovat syyhynneet päästä kirjoittelemaan tarinoita ja lisäilemään "kesäkiertueen" vimpat kuvat. Niin sinne se kesäloma hupsahti ja Ensihoitaja on pikkuhiljaa rimpuilemassa itseään taas työhön ja normaaliin arkeen ilman ihania kesätansseja ja Neljänsuoran keikkoja. Onneksi pojat järkkäävät levyjulkkarien etkot tänne pääkaupunkiin niin saa Ensihoitaja edes hieman lievitystä vieroitusoireisiin äkillisesti päättyneelle kesäturneelleen. Niin, ja kun katsoo ikkunasta ulos ja lämpömittariin, niin avot kesähän se sieltä tuli!!! Kumma asiahan se on, että ekstrapitkän, kylmän ja märän loman jälkeen töiden aloittelu tuo kesäsäät. Onneksi kuitenkaan ei tarvitse istua toimistossa 8-16, vaan Ensihoitajan työ on kovasti liikkuvaa ;-)

Öö - ehkä mä osaan jo nää sanat?!?!

Viime viikolla Ensihoitaja aloitteli työt, mutta siitä huolimatta aina vielä yhdelle Neljänsuoran keikalle kerkeää. Ei muuta kuin tanssimekkoa sovittelemaan päälle ja auton keula kohden Hartolaa - Krouvin lavaa. Koska Neljänsuora aloitti illan settinsä normaalia myöhemmin, niin alkuillasta Ensihoitaja ehti seisomaan naisten hakuriviin ja mieluisaksi yllätyksekseen pääsikin tanssimaan - ja paljon. Voi sitä nautintoa, kun ensimmäisen setin aikana Ensihoitaja ehti tanssia tangot, humpat, foksit, jenkat ja varmaan jotain muutakin. Ihania viejiä, jotka todellakin osasivat tanssia ja vielä tanssiessa huomioida tanssitettavansa. Ensimmäinen setti loppui jenkkaan, jota vei mahtava viejä - harvinaista - osasi viedä pyörimällä molempiin suuntiin. Pienen tauon jälkeen tanssittiin toinen setti - naisten haku. Ensihoitaja ei koskaan ole kovin innostunut naisten hausta, mutta ainahan kiitoshaun voi hakea ja niin lavalla pyörähdeltiin tanssin pyörteissä vielä toistakin settiä.

Tauolla solisti kävi salaa kokeilemassa kitaraa

Tanssin huuman katkaisi Neljänsuoran saapuminen odotettua aikaisemmin lavalle. Mielettömän nopean roudaamisen jälkeen bändi oli valmis aloittamaan settinsä ja Ensihoitaja pyörähti viimeisen tanssin pyörähdyksen lavan eteen kameransa kanssa valmiuteen. Ihanaa - ensin on tanssittu alkuilta ja nyt nautitaan musiikista. Pojat virittivät taas keikan tunnelman kattoon ja pikkuhiljaa lavan eteen alkoi valua muitakin kuin Ensihoitaja. Pian meno oli taas tutussa vauhdissa - ehkä hieman normaaliakin reippaammassa olihan bändi ottanut jo alkulämpimät Tampereella. Eikähän tanssit vielä tähän loppuneet vaan toisen orkesterin noustessa lavalle päätti Ensihoitaja pakata kameran ja lähteä taas "hypylle" ja kyllähän sitä vieläkin vientiä riitti. Ainoa asia, jota Ensihoitaja jäi oikeastaan illalta tanssillisesti kaipaamaan oli kunnon polkat - varsinkin, kun erään herran kanssa oli jo pyörähtelystä sovittu. On nimittäin harvinaista, että pääsee polkkaa nykypäivänä tanssimaan. Harmi, mutta muuten ilta oli aikas mahtava ja oikein onnistunut. Tanssittua tuli pitkästä aikaa niin paljon, että vanha tanssija oli seuraavana päivänä niin kipeä. Joka ikistä lihasta särki ja jopa sängystä nouseminen otti koville. Kaikille tiedoksi, että kyllä tanssi on kokonaisvaltaista ei riitä, että jalkoja särkee vaan myös vatsalihakset, selkälihakset, pakarat, reidet jne olivat kovilla. Pikkuhiljaa rupeaa käveleminen onnistumaan ilman kipua. Harmi, että kesä ja kesälavat rupeavat nyt loppumaan, juuri kun Ensihoitaja pääsi vauhtiinsa ;-) No, ensi kesänä sitten.


Neljänsuora kipusi taas lauteille ja mitä, mitä - taas tarjoiltiin uutta musaa, uudelta levyltä. Nyt mentiin lapsuuden kesiin ja ensisuudelmiin. Olipa tarttuva kappale - tämäkin varmasti niittää minuutteja radiokuuntelussa. Ensihoitajan "kesäkiertueella" on ollut aiemmissa tarinoissa mainittujen hienojen hetkien, ihmisten ja paikkojen lisäksi ollut myös mahtavaa kuulla uuden levyn kappaleita, joita ei vielä ole voinut missään muualla kuulla. Nyt näitä uusia on tarjottu meille lavakansalle isolla kädellä. Sinä kesänä, Ei oo, Kaarina... joka viikko tullut jokin uusi biisi, jo aiemmin kuultujen uusien lisäksi. Nyt vaan odottamaan julkkarikiertueen etkoja ja viimeisiä uusia kappaleita - niin ja sitä levyä kotikuunteluun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä tämä "kesäkiertueen" viimeinen keikkakin. Ei enää yhtään laulua, eikä yhtään tanssia. Nimmarit ja kuvat ja kiitos tästä. Ihan mahtava ilta taas kerran. Nähdään pojat etkoilla - monet fanituttavuudet myös, eiks jeh!

Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta Ensihoitaja taitaa jättää tarinat tällä erää tähän, että pääsee pian kirjoittamaan uutta. Nauttikaa, jos nuo luvatut helteet nyt saapuvat. Aurinkovoide kannattaa kuitenkin muistaa. Nimimerkki viime viikolla punaiseksi paahtunut.