Ensihoitajan tarinoita on tänään kasvanut kypsään vuoden ikään. Se kävelee jo itse, eikä tarvitse jatkuvaa tukea ja turvaa, mutta sitä enempi vahtimista, ettei sorru pahoille teille. Ihanaa todeta, että Ensihoitajan tarinat ovat eläneet ensimmäisen kriittisen vuoden ja vauhti on vain kiihtynyt - niin
lukijoiden määrissä, kuin Ensihoitajan tarinoiden julkaisu tiheydessä. Kiitos, ihan kaikille teille, jotka luette tätä ja kaikille, jotka esiinnytte tarinoissa - todelliset ja kuvitteelliset persoonat.

Tarinat juhlii ensimmäistä vuottaan ja Neljänsuora uutta levyään. Eilen Ensihoitaja pääsi maistamaan liveherkkuna levyjulkkareita - eipä aiemmin olekaan sellaisille päässyt/kerennyt. Ilta oli huima. Ensihoitaja poukkoili ensin töistä kotiin ja pika muodonmuutoksen jälkeen kohden Linnanmäkeä ja Taikakuuta. Ihana - eipä ollut ennen livenä nähtykään. Mahtavaa musaahan ne pojat soitteli ja keli helli Ensihoitajaa ja kaikkia muitakin paikalle saapuneita. Harmi vain, ettei ihan koko keikkaa ehtinyt kuulostella, kun piti suunnata askeleet kohden Virgin Oilia ja Neljänsuoran levyjulkkareiden etkoja. Ensihoitajahan oli luvannut pystyttää teltan ajoissa oven eteen ja mennä jonottamaan ;-)

Odotus palkittiin ja tasan 20.00 ovet aukesivat vieraille ja eihän siinä muu auttanut, kuin mennä ostamaan uusi levy ja sen jälkeen varaamaan hyvät paikat kuvaukselle. Siinä bändiä odotellessa vaihdettiin kuulumisia vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Tunnelma oli hyvä ja menojalka vipatti yhdellä sun toisella. Tunti - tuntuipa odotus pitkältä, kun oli kovasti mukavaa odotettavaa. Kellon viisarit matoivat eteenpäin kuin siirappiin kastettuna, mutta lopulta lavalle asteli Janne Kataja. Herralla oli kova meno heti alkuun. Onkos neiti neiti vai rouva? Ai what, minä - kyllä Ensihoitajalle sitä puhuttiin. Lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen Herra Kataja julisti, että Ensihoitaja on hänen ex ja koska heillä kannatetaan vihreitä arvoja niin pistin tuon kierrätykseen. Nyt taitaa Ensihoitajalla olla tuon asian kohdalla pikkuinen musta aukko, kun millään ei muista avioon astelleensa herra Katajan kanssa - saati eroanneensa, mutta dementiahan on salakavala tauti. Seuraavaksi vietiin puhelin vieressä olevan naisen kädestä ja show jatkui. Mutta mitäs me vielä odotettiin...?

Neljänsuora!!! Voi ihanaa - tänään nautiskellaan uudella levyllä livenä. Ensihoitaja odotti eniten kuulevansa kappaleen Syyskuu, jonka ensikuuleminen Iskelmäradiosta sai Ensihoitajan liikuttumaan kyyneliin. Kyllä siinä oli se The Kappale. Kauniit sanat, ihana sävel, loistava esitys - tässä ovat muusikko pojat kyllä onnistuneet ihan nappiin. Oikeastaan, kun tähän kappaleeseen päästiin niin pitääpä kertoa yksi uni. Ensihoitaja, kun näitä unia näkee ja vielä muistaakin ne. Unessa oli tarkoitus tehdä oma musiikkivideo uuden levyn kappaleista ja Ensihoitaja oli jotensakin päättänyt yhdistää biisit Syyskuu ja Sinä kesänä. Idea musiikkivideoon syntyi Ensihoitajan nuoruudenrakkaudesta ja sen kivuliaista vaiheista tuoda rakkaus ilmi rakkauden kohteelle (siis ihan kuin suoraan tuosta Sinä kesänä kappaleesta - oltiin neljätoista...nousin sun Nopsan selkään... vai miten se nyt menikään) ja tuo nuoruuden rakkaus lopulta kuihtui vuosien saatossa siihen, kun Syyskuu meidät eroitti... Niin siinä musiikkivideossa sitten ajettiin sillä Nopsalla aina sinne syyskuuhun, mutta lopuksi pyörä kaatuu ja elämä vie eteenpäin. No, unissahan kaikki on mahdollista - palata aikaan menneeseen - vaikkei sinne laulun mukaan pääsekään.

Saihan se Ensihoitaja sen Syyskuunsa ja monta muutakin huippis kappaletta. Fiilis oli hyvä niin lavalla, kuin lavan edessäkin. Hymy oli herkässä ja pomppufiilis tarttuvaa. Puolentoistatunnin setti hupsahti loppuun ennen kuin edes ehdittiin tajuta illan alkaneen ja juhlittiinhan siinä välissä Teetä ja paahtoleipää - levyn kultalevyä. Kylläpä oli hieno suoritus - varsinkin, kun kuulijakunnassa on paljon tietotekniikan keskellä eläviä ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkia spotifysta ja lataavat musiikkia eri kanavilta käyttöönsä. Hienoa pojat - olkaa ylpeitä suorituksestanne. Ensihoitaja ainakin on - isot onnittelut! Kyllä tuo levy kultansa on ansainnut. On juurikin se levy, joka aikanaan vakuutti Ensihoitajan siitä, että tätä bändiä kannattaa seurata. Niin ja olihan lavalla illan aikana vierailevana tähtenä myös Stig, joka lauloi yhdessä Antin kanssa Kesä vielä jäädä vois...

Niin olipa keikka - olipa. Kuvia - ööö tuhat - tai enemmän. Laatu - vaihteleva. Ensihoitaja on täälläkin mainostanut, että haluaisi kuvauskurssille ja sellaisellapa hän tuossa alkuviikosta poikkesi. Tuli testattua muutama uusi juttu ja... välillä muistettiin säädöt oikein ja välillä meni juuri väärin päin aukot ja valotus tai iso-herkkyys unohtui, mutta so? Kokeilemalla oppii ja vielä joskus ne kuvat ovat täydellisiä. Silti, hauskaa tämä on - pakko sanoa. Joskin koulutuksessa sanottiin, että kuvausharjoittelu kannattaisi aloittaa valoisassa kuvatuista liikkumattomista kohteista, kuten esim. maisemista. Ensihoitaja on kuulemma mennyt taas takapuoli edellä puuhun ja aloittanut sieltä vaikeammasta päästä eli vaihtelevan valaistuksen ja liikkuvan kohteen keikka kuvaamisesta. Mutta kun se on paljon hauskempaa, kuin kuvata jotain saarta tai vuorta. Mutta riittääpä taas kuvia teidän kaikkien iloksi.

Keikan jälkeen muodostettiin jono sulassa sovussa eri fanien kesken ja mitäpä muuta kuin se nimmari ja uusi levyhän se on saatava. Muuten ensimmäinen levy, jossa on oikeasti ensi-illassa otetut nimmarit - tai siis ennen ensi-iltaa otetut. Nimmarit ja kuvat otettu ja ei muuta kuin kotia kohti. Tällä kertaa onneksi julkisilla ja vain muutaman kilometrin päähän. Ilta oli mahtava Taikakuineen, Janne Katajineen ja Neljänsuorineen. Kotimatkallakin ajoi joku muu ja kotona odotti oma sänky... SEIS... mutta... kotimatkahan ei sujunutkaan aivan mutkitta. Ensimmäiseksi Ensihoitaja meinasi jäädä bussista, koska talviaikataulujen mukaan bussin lähtölaituri oli muuttunut. Seuraavaksi ihmettä aiheutti bussikuskin reittivalinta, lopulta niin, että Ensihoitaja päättää lähteä jututtamaan kuskia. No, ihan väärään paikkaanhan sitä olisi päädytty, jos ei itse olisi ollut hereillä - mikä ihme näitä kuskeja vaivaa. On hieman huolestuttavaa, jos kuski jättää osan reitistä ajamatta ja ajaa risteyksestä suoraan, kun pitäisi kääntyä, eikä edes itse huomaa olevansa väärällä reitillä. Kyllähän se on niin, että puhelimeen puhuminen ajon aikana vie keskittymiskykyä - vaikka sitten puhuisi siihen handfreehen. Ihan liikaa on nyt viime päivinä nähnyt autoilijoiden puhuvan/tekstaavan/somettavan ajaessaan. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, ettei ajaessa leikitä kännykällä. Kun on muutaman ihmisen raadon käynyt kaapimassa tieltä kasaan kolarin jälkeen miettii kaksi kertaa mitä siellä ohjaamossa tekee, kun ajaa. Eli jättäkää se kännykkä rauhaan ajaessanne, jonkun muun tai teidän henki voi olla kiinni juuri siitä vilkaisusta siinne faceen.

Mitenkäs tämä taas meni näin vakavaksi? Julkkareiden etkojen hehkutus. Toisaalta Ensihoitaja ei voi jättää tilaisuuttakaan käyttämättä, jos voisi vaikuttaa edes jonkun valintoihin näillä piilosaarnoillaan. Kun on nähnyt ihan liikaa - toivoisi, ettei kenenkään muun tarvitsisi. Ensihoitajan tavoite onkin tehdä itsestään täysin tarpeeton - tai ainakin pyrkiä siihen, että häntä ja hänen kollegoitaan tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Siispä rauhallisesti tiellä. Muistutuksena vielä - sinne on nyt lähtenyt paljon pieniä eskarilaisia ja koululaisia yksin liikenteeseen. Muistetaan asialliset tilannenopeudet ja se, että meidän kuuluu pysähtyä ja väistää suojatien käyttäjää. Turvallista liikkumista kaikille - varsinkin niille kaikkein pienimmille, jotka eivät vielä osaa varoa vaan luottavat aikuisen osaavan pysähtyä. Tehdään turvallinen tie kaikille!!!

Näihin muistutuksiin tällä kertaa. Käykäähän tykkäämässä fb:ssä sivusta Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa. Ensihoitaja lisää sinne valokuvia tästäkin keikasta.