Ihana lokakuu - miten se onkin näyttänyt meille viime päivinä parhaita puoliaan. Aurinko, ruska Helsingissäkin ja ja ja... Ihan mahtavaa. Tämän loistavan sään vuoksi Ensihoitaja kaivoi mp3:n esiin ja pisti Nelkut korville, lenkkarit jalkaan ja suuntasi uuden kameransa kanssa kohden yhtä lempipaikkaansa Suomenlinnaa. Pikkasenhan tuo sää oli vilpakka, mutta kesällä ansiokkaasti opittu kerrospukeutuminen toimi jälleen. Voi kun tää syksy jatkuisi tällaisena vielä pitkään. Huomattavasti mukavampaahan se on herätä aurinkoisin päiviin, kuin perinteiseen lokakuun sateeseen.

Ai, juu onkos tässä tapahtunut muuta? Onhan sitä kaikenmoista. Junat esimerkiksi eivät tänään toimineet ollenkaan ja kotimatka Helsingistä oli aika haastava. Ai, ette halua kuulla siitä tarinaa. No, kelpaisiko Neljänsuora tarinat? Jollekin ainakin, sillä Ensihoitaja kuuli selkeästi ainakin yhden joon. Mistäs tarina sitten alkaisi? Alkaisiko se torstai iltapäivästä? Torstaina starttasi Länsisatamasta Iskelmän 15-vuotissynttäriristeily. Joo, ei Ensihoitaja ei ollut laivassa, koska perjantaina piti vielä tehdä töitä, mutta oli sopinut rehvilöt muutaman tyttären kanssa satamaan. Siinä tyttäriä odoteltiin sitten yhdessä Aholaidan Hannun kanssa. Monta tuttuahan sinne laivaan meni - hei, hei vaan ja pitäkää hauskaa.


Mutta pääsi Ensihoitajakin tällä viikolla keikalle. Forssaan perjantaina! Fanikaverien kanssa oli sovittu, että kerrankin oltaisiin ajoissa liikkeellä ja oltiin. Syömään ja juoruamaan - ainoa vaan, että suunniteltua ruokapaikkaa ei enää ollutkaan. No, ABC ei petä koskaan. Ruokaa, juoruamista ja kuvia - niinhän se alkuilta meni. Netistä oltiin katsastettu, että Status avaa ovensa 21 ja hyvissä ajoin jengi oli Statuksen parkkipaikalla. Siinähän se oli bändin bussikin parkissa ja roudaus hyvässä vauhdissa. Koska ulkona oli kylmä odotella ovien avautumista ahtautuivat eri puolilta maata saapuneet fanit yhteen autoon nostattamaan tunnelmaa. Autossa soi tietenkin Neljänsuoran Juhlat ja kohta päästäisiin sisään. Ovien auettua heti ostamaan lippuja ja sisälle. Siellähän oli orkesterin pystyttäminen täydessä vauhdissa ja paikalla - ööö - me. Kyllähän sinne pian saapui muitakin tuttuja ja mehän saatiin oikein privakeikka, kun tehtiin soundchekiä muutaman biisin verran. Niin ja kuultiin Anttia sähkökitaran varressakin.

Pikku hiljaa ihmisiä alkoi valua paikalle ja paikat lavan edustalta oli varattava, jos hyvän paikan aikoi saada. Puolelta yöltä odotus palkittiin ja Aalloilla aalloilla pamahti soimaan. Tuttua ja varmaa villiä menoa, vaikkakin koskettimien takaa Jasse olikin vaihtunut Samuliin (toivottavasti nimi oli oikein). Lava vain oli aika pieni Ketosen hypyille ja katto pelottavan lähellä ;-) Mutta ei se paljon menoa haitannut. Vauhtia riitti vaikka takana oli jo päivällä keikka Iskelmän synttäriristeilyllä. Taas se keikka loppui, juuri kun meno alkoi olla parhaimmillaan. Nimmarit ja kuvat ja heippa - nähdään!

Kyllä nuo keikkapaikat saisivat aloittaa nuo esiintymiset aiemmin - ei ei ei, tuo keikka puolelta yöltä ja siihen kotimatkat päälle, ei oikein jaksa. Pitää jättää montaa väliin. Jos esiintymiset alkaisivat 22 niin voisi ajella vähän kauemmaskin katsomaan, kun silti olisi kotona ihmisten aikaan. Tanssilavat on ihan parhautta, kun niiden keikat alkaa jo 20-21. Hei kaikki ravintoloitsijat - bändi lavalle aiemmin! Ensihoitaja on ihan liian vanha siihen, että kotiin tullaan yhtä aikaa Hesarin jakajan kanssa.

Mutta mitäs muuta Ensihoitajalla olisi tässä tarinoitavana? Ei kait sen erikoisempaa - seuraavia keikkoja odotellessa. Tässä välissä on töiden lisäksi tiedossa muutakin kivaa in real-life. Kyllä ne pojat siellä säilyy vaikkei niitä nyt muutamaan viikkoon pääse kuulostelemaankaan.

Muistakaa nauttia viimeisistä auringon säteistä ennen kaamosaikaa. Niin ja vielä kerran muistutus heijastimet heilumaan.