Meillä oli partit - oliks teillä?

Risteily, risteily, risteily, syysloma ja Neljänsuora. Mitenkäs nämä nyt toisiinsa liittyy? No niin, että Ensihoitaja risteilee Neljänsuoraan tahtiin ees sun taas pitkin Itämerta - niin siis tosiaan ees sun taas - toinen reissu menossa ja vielä yksi edessä. Mitenkäs tämä nyt on näin päässyt karkaamaan käsistä tämä reissuaminen? Ai, pitäisikö syitä luetella? 1. Loma 2. Neljänsuora 3. Aina on mukava käydä katsomassa eteläisen naapurin vaatetarjontaa, josta löytyy väliin jotain erilaistakin, kuin meidän seppälöistä. ja 4. työsähköposti/-puhelin ei toimi, kuin suomen verkossa ja näyttää työ fb;kin pudonneen pois, eli loma on oikeasti loma, kun Ensihoitajaa ei saa kiinni sähköisillä vemputtimille - mikä ihana hiljaisuus. Kotona olisi kuitenkin lipsahtanut ja saattanut lukea ja vastailla emailiin. Nyt ollaan siis niin lomalla.

Niinpä alla siis Baltic Queen ja sen alla aaltoileva Itämeri. Satsaus hyttiin ja nukkumapaikkana a-Premium - luksus hytti parivuoteella - ainoa vaan, että nämä laivojen sängyt ovat kovia ja tyynyt vielä pahempia. Tiedetään - paloturvallisuus menee mukavuuden edelle tässä asiassa. Kyllähän se oli taas mielessä, että pitäisikö se ottaa oma tyyny mukaan niin matkasta tulisi astetta mukavampi, mutta seuraavaksi ajatus, että eihän tänne olla nukkumaan tultu. Eikä nukkumaan juuri ole ehditty, kuin aamuyön viimeisinä tunteina Neljänsuoran lauleskeltua illan viimeiset. Musisoinnista tällä reissulla ollaan saatu nauttia, orkesteri nimittäin esiintyy menomatkailtana sen 4:n setin verran, joten...


Ensimmäisenä iltana laivassa oli paljon matkaajia, ja varmaan yhtä runsaasti meitä Neljänsuoraan kuulemaan ja katsomaan tulleita. Lavanedusta täyttyi heti ensimmäisen tahdin noustessa ilmoille ja ensimmäinen kappale sai fanirivit hytkymään ja pomppimaan. Kameroita nousi sieltä ja täältä - show oli alkanut. Ai, että Ensihoitaja pääsi testailemaan uusia objektiivi hankintojaan ensimmäistä kertaa tällä reissulla ja pakko on sanoa, että vaikka ne kalliita olivatkin niin eihän ne rahat hukkaan menneet. Enää ei tullut mieleenkään ottaa vanhaa linssiä siihen kameran päähän - kyllä uusien kuvan laatu oli ihan toista luokkaa. Ainoa, että niiden ulottuvuus on vanhoihin verrattuna heikohko. Lyhyempi putki on vain lähikuvaukseen, pidempikään ei pääse niin lähelle, kuin vanha ja kauas sillä ei pääse ollenkaan - eli putkien kanssa pitää räveltää pitkin iltaa. Lisäksi uudet okulaarit ovat painavia - useita kiloja, että noin niin kuin käsivaralta kuvatessa on pian hauis kipeä ;-)

Mutta siis tuosta edellisestä lopputulemana voi Ensihoitaja onnellisena todeta, että kuvien laatu on aiempaa huomattavasti terävämpi ja liikkuvankin kohteen kuvaaminen onnistuu niin, ettei se "suttaannu" liikkeestä. Kyllä nyt kun on tuohon kuvaamisen aiempaa enempi perehtynyt niin ymmärtää miksi ne putket ovat eri hintaisia ja miksi se f arvo on merkityksellinen. Toki niillä edellisilläkin putkilla ihan kelpo kuvia sai, mutta nälkä kun kasvaa syödessä, myös tässä asiassa. Ensihoitaja taitaa olla himpun hurahtanut kaikenmoiseen kuvaamiseen kaikkialla.

Niin mitäs Ensihoitajan pitikään tarinoida. Ai juu - mahtaakohan eräs herrasmies muistaa, että halusi Ensihoitajan kirjoittavan hänet tarinaansa. Nyt on kirjoitettu - ja vihjeeksi kenestä on kyse niin... moni blogin lukija tuntee tämän pujopartaisen miehen ;-) Niin ja pitääkös niistä pojista tai keikasta kertoa jotain? Ensimmäisen illan energia oli taas mieletön - fanit ja bändi pomppi ja pomppi ja pomppi. Pomppumeininki oli niin kova, että Ensihoitajan aktiivisuusranneke kertoi aamuyöllä hytissä ylitetyn jo reilusti normi työpäivän aktiivisuus lukemat ja vielä oli edessä toinen pomppu ilta. Ensimmäisen illan setti oli taattua Neljänsuoraa - Ensihoitajakin sai kauan toivomansa ja poikien Forssassa lupaaman Vastatuuleen biisin. En kyllä ymmärrä miksei sitä soitella enempi - on niin mahottoman mukava rallatus. Kiitos taas Juha ihan huipusta kappaleesta.

Iltaa kohden meno sen kuin kiihtyi vaikka vain aivan kaikkein uskollisimmat taisivat jaksaa jatkaa heilumista pikkutunneille asti. Kun kaikki kappaleet oli kuultu ja orkesteri vetäytyi lavalta muistamaan meitä nimmareilla oli meitä enää jäljellä enää kourallinen - mutta sitäkin innokkaampi kourallinen. Nimmaria sinne ja nimmaria tänne - valokuvaa sun ja mun kanssa ja teidät kaikki ja niin poispäin. Tämän jälkeen vielä hytissä piti siirrellä kuvat koneelle ja tietenkin katsoa miltä ne uudet kuvat näyttävät - ja hyviltähän ne noin niin kuin yleisesti näyttivät pienen miniläppärin ruudulta, mutta... niitä kuvia oli ja paljon...hups about 3000 kuvaa tuli napsittua - mikä lie Ensihoitajan villinnyt? No, mikä ne uudet objektiivit ja se, että kerrankin kuvista - myös takapulpetin pojista sai kuvia, joista heidät saattoi tunnistaa. Ainoa vaan, että lavarakenne hieman haastoi tuon kuvaamisen takaosaan. Mutta erinäisien venyttelyjen ja kipuilujen ansiosta myös Johan saatiin kuvaan rumpujen takaa.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja muutaman tunnin yöunien jälkeen Ensihoitaja vääntäytyi ylös ystävänsä kanssa ja maihin. Pitihän se Tallinnan tarjonta käydä katsomassa ja syömässä vanhassa kaupungissa. Mutta vaikka ilta oli ollut kuinka hauska tahansa ja maissa onnistunut reissu niin uni rupesi painamaan Ensihoitajan ja ystävän luomia - lisäksi aallokko keinutteli laivaa himpun epämukavasti paluumatkalla, joten päiväunet houkuttelivat laivan paluumatkan ohjelmaa enemmän. Hyvä, että herättiin saattamaan ystävä maihin ja hoitamaan Ensihoitajan tämän päivän iltahommat, että Ensihoitaja saa edelleen mennä parti, parti pitkin merta ;-) Kun ystävä oli saatu turvallisesti maihin päätti Ensihoitaja vielä hetken täydentää univajettaan ja jakaa muutaman kuvan fb:ssä, kun pääsi mobiililla satamassa kuvia jakamaan laivan verkko ei riittänyt minkäänmoisen kuvan siirtoon. Tämänkin tarinan kuvitus pitää tehdä vasta suomessa, kun mobiili toimii :-(

Mutta onni tässä kaiken loppumisessa on se, ettei se Ensihoitajalta vielä loppunutkaan - toinen risteily oli vielä edessä... Harmi vaan, ettei toinen ystävä päässyt matkaan erinäisten sattuumusten vuoksi, mutta onneksi laivassa reissasi ees sun taas muutama muukin innokas fani ;-)

Reissu numero kaksi ja kolme tarinoita tulossa ja kuvia... PALJON. Malttakaahan odottaa kiltisti - Ensihoitajakin koettaa malttaa mielensä tämän tökkivän verkon vuoksi - onhan se kuitenkin verkko vaikka hidas onkin.