Risteilyt jatkuu...nyt ollaan jo vaiheessa vol 2 eli maanantai ja uusi reissu kohden Tallinnaa samaisella paatilla, jolla jo edellinen 22 h oli seilattu. Kaksi ensimmäistä reissua Ensihoitaja oli varannut ajoissa ja sai näin jatkaa matkaa samassa hytissä ja nukkua suomen päässä olo ajan. Kun laiva kiinnittyi 16 maissa satamaan kävi Ensihoitaja saattamassa ystävänsä ulos laivasta ja palasi itse hyttiin katselemaan hetkeksi unikuvia. Tunnin päikkärit ja ylös kaunistautumaan iltaa varten. Ei muuten ole mitään vaikeampaa, kuin vetää tussikajalilla siistejä rajauksia, kun laiva keikkuu aallokossa ja oma olo on sen vuoksi hippasen heikko. Eihän tuo tuuli nyt niin kova ollut, mutta mentiin sivu aaltoon niin jopa teki pahaa Ensihoitaja paran päässä. Oksettava olo onneksi pysyi kuitenkin poissa pahoinvointirannekkeilla. Eli pakko oli käydä pitkäkseen vuoteelle ja vaan katsella rauhassa Salkkarit hytin telkkarista, josta onneksi näkyi mtv3. Salkkareiden jälkeen oli pakko nousta ja ruveta sovittelemaan vaatteita päälle ja nenää kohden yökerhoa, että voisi nähdä muutakin kuin hytin seinät.



Koska Ensihoitaja oli päivällä syönyt Tallinnan vanhassa kaupungissa ystävänsä kanssa, ei tänään tarvinut etsiä ruokapaikkaa laivalta vaan pienet matkassa mukana olleet eväät riittivät. Siispä mekkoa päälle ja kohden yökerhoa. Olihan se toinenkin bändi kiva nähdä ja kuulla minkämoista musisointia se tarjosi laivayleisölle. Kovin tyhjältä yökerho näytti - eikähän sinne illan aikanakaan hirveää tungosta tullut, mutta tuttuja naamoja sinne lavan eteen kertyi tällekin illalla heti Neljänsuoran kiivetessä lavalle. Loman toiset bileet olivat alkaneet.

Tämän illan musisoinnissa oli tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, mutta myös aiemmalta illalta soittamatta jääneitä kappaleita. Lisäksi taisi Ensihoitaja kuulla muutaman biisin, jota ei ole livenä aiemmin kuullutkaan. Eli taas riitti kuvattavaa ja tallennettavaa tuleville sukupolville. Välillä poikien pomppumeininki oli niin rajua, että... No, kuvista näette - ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta vaikka alkuun tuntui vähäisen väkimäärän vuoksi, ettei se ilta tästä vauhtiin pääse niin kah, kyllähän se vauhti taas kiihtyi tuttuihin lukemiin.

Ensimmäisellä tauolla Ensihoitaja istui lavan reunalla kameroineen niin siihen tuli vanhampi rouva juttelemaan orkesterista. Ilmeisesti rouva ei ennastaan tuntenut orkesteria, mutta oli jostain lehdestä lukenut Antin haastattelun ennen reissua. Illan aluksi Antti oli mennyt laulamaan yleisön joukkoon Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa ja oli siinä laulun lomassa ottanut tätä rouvaa kiinni kädestä ja katsonut silmiin. Rouva oli aivan myyty ja toivoi saavansa matkaan mukaan nimmarit, joskin pelkäsi, ettei jaksa valvoa aamuyön pikkutunneille asti ja odottaa nimmareita. No Ensihoitajahan päätti auttaa rouvaa ja poikien marssiessa lavalle seuraavalle setille Ensihoitaja kertoi rouvan toiveen Antille ja senhän pojat keikan jälkeen toteuttivatkin. Oli tyytyväinen rouva ja kävi vielä kiittelemässä Ensihoitajaakin, kun nimmari oli järjestynyt - lupasi kertoa kaikille kuinka hyvä orkesteri oli kyseessä.

Tuona toisena iltana laivalla oli paljon eläkeläisväkeä ja, kun Ensihoitajalla on tarkka kuulo kuuli hän erilaisia kommentteja esiintyjästä. Yleinen mieliala oli, että niin hyvin ne soittaa ja ihana ääni tuolla laulajalla ja kun se tuli meidän luokse, mutta voi kun ei tuo  musiikki ole meidän jalalle tanssittavaa. No, eipä ole ei - normi Neljänsuora iskee kyllä kädenaltatanssijaan, mutta vanhempi syliotteella tanssiva kansa ei näitä kappaleita osaa välttämättä tanssia. Mutta kuunnella ja katsella oli kuulemma kiva. Niin ja tuolta rouvalta, joka oli nimmaria halunnut saatiin myös me fanit kiitosta ja kannustusta. Ollaan kuulemma tosi mukana, nätisti pukeutuneita ja meidän into saa heidätkin innostumaan.

Sinne se vaan toinenkin ilta kääntyi - aamuyön pikkutunteihin - tai jo isompiinkin ennen kuin ehdittiin nukkumatin luo. Muutama tunti unta ja Ensihoitaja ampaisi ylös ja kohden Tallinnaa - tälle päivällekin oli laadittu tarkka suunnitelma missä sitä maissa käydään ja ah... Ensihoitajan matkaan tarttui kassillinen ihania uusia vaatteita... mihin ihmeeseen nämä kaikki mahtuvat, kun ne pitäisi raahata kotiinkin asti ja mihin ne siellä mahtuvat????!?!?!?

Tänään Ensihoitaja löysi niin paljon kaikkea maista, että meinasi ihan tulla kiire takaisin laivaan. Ei kannata jäädä kyydistä, kun seuraavan matkan lippu oli vielä Suomessa ja illalla paluumatkalla vielä keikka vol 3 tarjolla. Mutta, kun yöllä ei ehtinyt nukkua niin laivan irrottua satamasta saivat aallot taas keinuttaa Ensihoitajan päikkäreille. Ainoa vaan, että 14 jälkeen siivoojat tulivat siivoamaan hyttiä ja Ensihoitajan piti valua kaikkine tavaroineen satamaan odottamaan viimeistä lähtöselvitystä ja takaisin laivaan pääsyä. Ihan yli hankalaa, kun tämän viimeisen matkan Ensihoitaja pääsi varaamaan vasta viikkoa ennen ja näin joutui ottamaan sen toiselta matkatoimistolta, jotta sai luksushytin. Ihan pöljää, ettei Tallink koko laivaa hallinnoivana voi järjestää etukäteen niin, että sama hytti säilyisi eikä laivasta tarvitsisi poistua välillä. Tulisi yhtiöllekin halvemmaksi, kun ei tarvitsisi koko ajan hyttejä siivoilla. Mutta juuri, kun Ensihoitaja vääntäytyi kasseineen ulos hytistä hän törmäsi käytävällä fanituttuihin ja he ystävällisesti tarjoutuivat majoittamaan Ensihoitajan laukut, niin ei tarvinut raahata niitä kuitenkaan maihin välillä. Kiitos heille tästä avusta.


Mutta pian oltiin taas menossa kohden uutta Nelkkuseikkailua - tällä kertaa Ensihoitajan hytti oli bändin ja muiden fanien kanssa eri käytävällä, mutta seuraava hytin oli olisi jo ollut sviitti - eli eikös siinä melkeen matkustettu itsekkin sviitissä? Muuten ihan kiva, mutta siitä hytistä oli kyllä unohtunut jotain - nimittäin lämmitys. Vaikka säädin oli maks lämmöillä tarkeni nippanappa kahden toppatäkinalla vaatteet päällä... mutta tästä lisää tarinassa vol. 3.

Talvi tulee - menkääpäs vaihtamaan talvirenkaat niin ei pääse talvi yllättämään. Tänään oli jo tiet liukkaat ja maa kuurassa. Vaikkakin pekka poudat lupailivat huomiseksi taas +11. Eli on hyvä keli ruuvailla ne piikkikiekot alle tai vaikka lähteä ulos, siivota koti tai vaan nauttia pyhäpäivästä. Hyvää pyhäinmiesten päivää - ajatukset ovat niiden läheisten luona, jotka ovat jo meidät jättäneet - sytytetään kynttilä heidän kaikkien muistolle.