Tämän vuoden keikkaputki jatkuikin heti Lahden Pesäkallion jälkeen kohden laivaa ja Tukholmaa. Hieman harmittaa, että kaikki seikkailut osuvat nyt tähän yhteen putkeen, ja sitten taas kaikki keikat ovat kaukana ja tavoittamattomissa. Mutta ensin Ensihoitaja kasasi kimpunsa ja kampsunsa kasaan Lahden reissun yöpaikasta ja suuntasi kotiinsa kohden Etelä-Suomea, jossa auto parkkiin ja matkalaukun kanssa julkisiin. Kipikapi oli päivän teema. Vähän murua rinnan alle keskustasta ja kohden Katajanokkaa sekä Mariellaa. Matka Tukholmaan saisi alkaa.




Ratikka numero 4 pudotti Ensihoitajan Katajanokan vanhan vankilan eteen ja siitä matkalaukkua vetäen kohden satamaa - ja voi sitä sepelin määrää, joka tukki laukun pyörät ja tämän jälkeen laukkua sai kiskoa hiki päässä. Satamassa näkyi jo seisomassa Neljänsuoran keikkabussi, eli pojatkin olivat selvinneet Lahdesta satamaan. Matkakavereista ensimmäinen näkyi myös saapuvan samaan aikaan satamaan. Ei muuta kuin yhdessä laivaan ja sopimaan illan ohjelmakuvioista. Kaveri lähti syömään - Ensihoitaja ei, koska erinäisten sääennusteiden vuoksi matkalle oli luvattu tuulta, ei hirveästi tehnyt mieli syödä. Kuten Ensihoitaja on aiemminkin kertonut, hän on äärimmäisen matkapahoinvoiva - tällä reissulla se sitten testattiin miten nuo akurannekkeet pitivät pahoinvoinnin poissa. Nimittäin nyt keinui! Mutta palataanpa siihen myöhemmin.

Odotusaulassa ennen laivaan pääsyä todettiin, että tällä risteilyllä taidetaan risteillä eläkeläisten seurassa ja kuultiinkin, että Pohjolanmatkoilla oli 15 bussillista eläkeläisiä juhlimassa talven taittumista. Olikohan nyt ihan oikea kohderyhmä orkesterille Neljänsuora? No, meille bändi oli ainakin se oikea ;-)

Ensihoitaja oli varannut laivamatkan ajoissa, jo marraskuun puolella ja saanut näin luksushytin eli a-hytin parisängyllä. Oli muuten hyvä sänky ja loistavat tyynyt. Eipä ole ikinä ennen voinut sanoa samaa laivan sängyistä tai tyynyistä. Edellinen reissu Mariellalla oli hieman ekstempore ja matkassa enemmän väkeä - näin hytti oli 4:n hengen b-hytti ja voi hitsi niitä sänkyjä. Patjat olivat ihan loppuun nukuttuja, tikapuut risat ja tyynyt kiveä. Nyt näissä uudistetuissa luksushyteissä tilanne oli niin päinvastainen. Voi korjatkaapa ne kaikki hytit yhtä mahtaviksi. Ja mikä oli parasta - hytissä ei ollut sitä karmeaa, tunkkaiselle haisevaa ja likaista kokolattiamattoa. Ihan kuin olisi ollut uudemmassakin paatissa - niin hyvin oli uudistaminen tehty. Tai oikeastaan, enpä ole ikinä matkustanut millään laivalla näin siistissä ja hyvässä hytissä - en noilla uudemmillakaan.

Mutta siis, hytissä hetkeksi selälleen ja ruotosuoraksi sekä kukkamekot roikkumaan henkareihin ;-) Laivan lähdettyä tie kohden kauppaa ja siellähän sitä sitten jo tavattiin loput fanikaverit ja osa bändistäkin. Illan fiilikset lähtivät jo kohoamaan ja kauppareissun jälkeen sitä pitikin jo ruveta laittautumaan iltaa varten. Popit soimaan - siis Neljänsuora - ja kohden iltaa.

Vielä laiva ei keinunut ja Ensihoitajan fiilikset olivat katossa. Ei muuta kuin kohden laivan yökerhoa ja etsimään hyvää paikkaa. Tai no paikkaa, koska eihän Ensihoitaja kavereineen todellakaan aikonut istua keikkaa katsomassa. Pian paikalle saapuivat Ensihoitajan kaverit ja yhdessä aloitettiin illan tähtitanssi bändin odottaminen. 20.35 oli tarkoitus alkaa ensimmäisen setin ja silloin oltiin lavan edessä, kamerat valmiina. Ilta alkoi ja meitä faneja siirtyi siihen lavan edustalle ja vanhuksia tanssimaan meidän taakse lavalle. Ensimmäinen setti oli taas pitkälti suunniteltu tanssijoille ja vanhemman kansan makuun. Eli soitettiin perinteisiä valsseja, tangoja ja humppia sekä Neljänsuoran omia vanhempia balladeja. Ihanaa, koska noissa vanhoissa kappaleissa on niitä ihania kappaleita, joita harvoin kuulee.


Ilta eteni perinteiseen tanssilavatahtiin eli musiikkia 45 minuuttia ja taukoa 15 minuuttia. Illan loppua kohden tanssimusiikki muuttui enemmän popahtavaksi ja Neljänsuoran nykyhiteiksi. Jotkut vanhemmista tanssijoista eivät tästä taineet tykätä ja viimeisen setin aikana tanssilava alkoikin olla jo aika tyhjä. Mutta me jaksettiin heilua - loppuihan keikka kuitenkin jo ennen puoltayötä. Oisivat ne pojat saaneet vielä siihen vetäistä sen yhden setin - ihan pöljää mennä nukkumaan tähän aikaan, mutta illan shown jälkeinen housebändi ei enää meitä houkuttanut eikä pubin trubaduurikaan oikein innostanut. No, edellinen yö oli aika lyhyt, joten nukutaan sitten nyt. Mutta... nyt laiva alkoi jo keinua reippaasti. Oikeastaan paras idea nyt olisikin pistää pää tyynyyn ja nukkua keikkumisen ohi. Mitä nyt vähän piti kuvia katsella ja siirrellä siinä hytissä, mutta lopulta väsymys ja keinuminen veivät voiton ja Ensihoitaja pisti silmät kiinni.

Klo. 4.15 Ensihoitaja hyppäsi sängystä ylös siihen, että laiva tärisi ja paukkui ja ikkunasta tunki sisään valoa - eli perutettiin laituriin Ahvenanmaalla. Mahtava kuutamo, vaikkei se kokonainen ollutkaan valaisi merta ja Rosella puksutteli täysissä valoissa laiturissa. Pitihän Ensihoitajan tietenkin ikuistaa nämä ja kaivaa kameraa esiin. Harmi vaan, että hytin ikkunassa oli vesipirskeitä, joten kuvista ei saanut ihan täydellisiä, mutta hienoja ne kuitenkin olivat. Laivan lähdettyä satamasta piti hetki ihailla vielä kuunsiltaa, mutta sitten järki vei voiton ja väsymys painoi silmät kiinni. Välillä Ensihoitaja havahtui laivan keikkumiseen ja paukkumiseen, kun mentiin ristiaallokossa. Mutta ylösnousemus tapahtui vasta seitsemän jälkeen suomen aikaan. No, jospa tästä sitten heräisi ja lähtisi aamupalalle. Ensihoitaja ajatteli, että hänhän saa aterioida mummujen kanssa, kun tähän aikaan oli hereillä, mutta siellähän ne fanikaveritkin jo jonottivat syömään. Varaamaan paikat keulasta ja siinä sitä syödessä katseltiin aamun valastumista. Kylläpä olikin komea auringonnousu merellä. Eikä enää saarien välissä keikuttanutkaan.


Aamupalan jälkeen Ensihoitaja päätti lähteä pienille päiväunille ja hups - heräsi melkeen kahden tunnin unien jälkeen. Nyt kamera matkaan ja kuvaamaan sataman maisemia. Ihana aamu ja yllättävän lämmintä niinpä Ensihoitaja kuvaili ja kierteli kannella kuvaamassa useammankin hetken. Mahtava sää, mutta Ensihoitaja ei jaksanut lähteä maihin - jospa lähtisi kirjoittamaan tarinaa... Matkalla hyttiin Ensihoitaja törmäsi muutamaan illalla tapaamaansa naiseen ja jäi heidän kanssaan tarinoimaan.

Viimein Ensihoitaja päätti jatkaa matkaa hyttiin ja koneen äärelle, mutta sitä ennen olisi vielä kiva ottaa muutama kuva laivan peräikkunoista. Hups - kameran akku loppu. No, eipä kuvata enää vaan lähdetään tarinoiden maailmaan. Keitäs tuossa hyttikäytävällä seisoskelee? Kappas, bändihän se siinä - taas Ensihoitajan naapurissa ;-) Tuntuivat pojat olevan lähdössä maihin - Ensihoitaja vain sisäkannelle tarinaa kirjoittamaan (koska siellä oli parempi nettiverkko, kuin hytissä). Kannelta löytyikin hyvä nurkkaus ja niinpä tarina Pesäkallion keikasta alkoi syntyä - kuvatkin siirtyivät kohtuu livakasti myös fb-sivulle - tällaista ihmettä ei kyllä ole koskaan sattunut laivan netissä. Toki nyt netin käyttäjiä oli varmaan kohtuu vähän - tuskin eläkeläiset roikkuivat verkossa ja suurin osa oli maissa. Eli Ensihoitaja sai tarinan maailmaan ja mitäs sitten... päikkärit numero 2. Hups parin tunnin unet taas... tässähän lähdetään ihan just kohden Suomea, joten kait sitä pitää lähteä katsastamaan mitä laivalla tapahtuu ja iltaohjelmaankin pitäisi taas valmistautua... Mutta jätetäänpä loput seuraavaan tarinaan... ei makeaa mahan täydeltä. Mariella vol. 2 ilmaantuu luettavaksi pian - nopeammin kuin arvaattekaan ;-)