Enää ei päästä kirjoittamaan Tähdet tähdet tarinoita, sillä se on nyt ohitse - Antin osalta, mutta myös koko kausi on ohi ja Tähtien tähti valittu. Kolmanneksi Tähtien tähdeksi ruunattiin aika moisten ennakko-odotusten saattelemana Pete Parkkonen. Muttei tuo Anttikaan huonosti pärjännyt. Peukut hänelle. Mutta kun Tähdet tähdet loppui, saatiin taas Neljänsuora keikoille. Tällä kertaa mentiin kohden Karjalohjaa ja Päiväkumpua.

Tuonne piti varata sisäänpääsyä varten liput etukäteen. Niin - arvatkaapa oliko Ensihoitaja moista ilmoitusta huomannut? No, ei todellakaan, mutta onneksi yksi kavereista oli ollut tarkkasilmäisempi. Kuulemma on vähän noita lippuja jäljellä... Eihän tuo kovin iso mestakaan ollut, varsinkin kun siinä samassa tilassa oli ruokailua varten puoli salia pöytiä. Mutta parkkipaikat olivat kivasti siinä pihalla.

Mutta siis perjantai-ilta ja aikainen esiintymisen aloitus, eli taas tuli kiire. Töissä neljään tai vähän ylikin ja sitten suitsait sukkelaan mekkoa päälle ja tukkaa kuosiin. Ja...eikun matkaan kohden Lohjaa, josta napattaisiin kyytiin yksi synttäreiltä lähtijä. Hälle se vasta kiire tuli, kun piti töiden jälkeen ehtiä synttäreille ja keikalle. Mutta niin vaan matka jatkui kohden Karjalohjaa pikkuisia ja mutkaisia paikallisteitä pitkin. Oikeasti - onko näillä ollut liikaa asfalttia vai ei, kun tuntui että koko matka oli pelkkää mutkaa. Lopulta kuitenkin päästiin perille kohteeseen, sisälle ja mitä - tietenkin lavan eteen - siinähän ne parhaat paikat ovat ;-) Kauaa ei tarvinut enää odotella ennen kuin lavalle alkoi nousta tuttuja miehiä - ensimmäisenä valomies Ville. Ja arvatkaas mitä...?

Vihdoinkin ne oli valmiina - siis ne meidän hupparit. Niin no eihän tuossa kauaa mennyt, kun kesällä - olisiko ollut heinäkuulla - kun niitä toivottiin tilaukseen laitettavan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä tuo Tähdet tähdet vähän sotki tilaajan aikatauluja ja varsinkin muistia ;-) Mutta niinhän se vaan Ville kauppasi meille painotuoreet hupparit. Seuraavalle reissulle saisi uutta päälle.

Huppareiden kanssa vierähtikin aikaa sen verran, että ihan just oli bändin aika nousta lavalle. Lava oli aikas pieni noin niin kuin syvyyssuunnassa - vähän reilumpi leveydessä ja mikä erikoista niin matala, että lavan reuna oli Ensihoitajan polven korkuudella. Ei siinä muuten mitään, mutta laulajalle jäi kovin vähän tilaa liikkua, vaikka lavaa hänen kohdaltaan oli laajennettukin roudauslaatikoilla leveämmäksi. Ei niiden päälle voinut kuitenkaan mennä noin vain pomppimaan. Niin ja Ensihoitajan helmat - missä ne olivat - kitaristin nappuloissa, että jos kuului outoja äännähdyksiä kitarasta niin ne olivat tämän helmojen aikaan saamia ;-)


Illan aikana vedettiin kaksi settiä. Tällä kertaa taas enemmän sitä uutta ja pompittavaa musisointia. Eivätkä edes suostuneet vetämään päivitettyä versiota Siipirikosta vaikka Ensihoitaja kuinka sitä odotti. Joo, puhe osuudet vedettiin vanhan version perään, mutta kun olisi pitänyt saada taltioitua se uusi versio kokonaisuudessaan. Kuten aiemminkin on ollut tarinoissa Ensihoitajan tavoite on saada kaikki levytetyt kappaleet joskus taltioitua itse keikoilta. Harmi vaan, että niitä kaikkia ei soiteta varmaan koskaan. Tänään yksi ystävä juuri totesi, että hän on tilastoinut mitä kappaleita hänen käymillään keikoilla on soitettu...yllättävän paljon oli covereita ja kyllähän se oli niin, että top 20 soi melkeen joka keikalla. Loppupäätä oltiin soitettu kerran tai kaksi.

Olisi kyllä jo aika laulella niitä lauluja sieltä bändin alku vuosilta. Niin, niitäkin joita on sinne kokoelma levylle poimittu - niistäkään kaikkia ei Ensihoitaja ole koskaan kuullut livenä - osaa hyvin harvoin. Ainakin nuo kuulemattomat kappaleet olisi aika kuulla levylle päätyneistä - eikös? Toki tuon ystävän listan mukaan jossain on soiteltu niitäkin kappaleita, joita Ensihoitaja ei ole onnistunut kuulemaan - siellä oli listalla Naiset hei. Eihän tuo mitenkään kuulu Ensihoitajan suosikkeihin, mutta livenä sekin olisi kiva kuulla - joskin Paha tyttö olisi myös aika kuulla. Voisi vaihtaa Tuhmat tytöt välillä pahoiksi ;-)

No, mutta takaisin Karjalohjalle. Illan ensimmäinen show oli ja meni. Tauolla vaihdettiin kuulumisia niiden fanikavereiden kanssa, joita nähtiin harvemmin. Juteltiin kaikenmoisesta vakavasta ja vähemmän vakavasta, mutta illan vakava aihe oli koulukiusaaminen. Oikeasti Ensihoitaja nostaa tämän aiheen taas tänne blogiinkin, koska kyseessä on niin hirveä asia. Ensihoitaja ei vain yksinkertaisesti kykene ymmärtämään miksei tätä asiaa saada kuriin. Omilta kouluvuosilta on hyvin muistissa opettajien ääliömäinen lausahdus, "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Voipi olla niinkin, mutta ihmisiä tässä ollaan ja kaikenmoiseen kiusaamiseen pitää puuttua. Toiselle se sinusta pieneltä tuntuva juttu ei ole ollenkaan pieni. Mietippä itsesi aina sen toisen tilalle... mitäpä, jos sinä olisit se, kenen kanssa kukaan ei halua tehdä tehtäviä tai viettää välituntia. Ensihoitaja tietää, että monella tarinoiden lukijoilla on kouluikäisiä lapsia. Keskustelkaa heidän kanssaan siitä mitä on kiusaaminen ja mitä pitää tehdä, jos näkee jonkun kiusaavan toista.

Nykypäivänä tuo kiusaaminen on vielä aika rankkaa - vaikkei nyt puhuttaisikaan näistä ääripäistä, mistä luetaan lehdessä, kun lapsi/lapset pahoinpitelevät toisen/toiset sairaalaan. Miksei kukaan uskalla puuttua? Tai no, nythän oli se tarina, missä se lukiolaistyttö meni väliin. Mutta Ensihoitaja ei kykene ymmärtämään miten välituntivalvoja ei näe, eikä kuule mitään. Jos piha-alue on niin iso, ettei sitä voi kohtuudella yksi valvoja valvoa niin sitten laitetaan enemmän valvojia pihalle. Ei luulisi olevan iso juttu. Mutta siis - tämä tekninen vallankumous on antanut kiusaamiselle uusia ulottuvuuksia. Järkyttävää, että eihän tuossa ole kuin muutama päivä, kun lehdessä tai siis somessa oli juttu, että alakoululaiset ovat yllyttäneet toisiaan ärsyttämään opettajia ja sitten kuvaamaan, kun opettaja menettää hermonsa. Sitten video nettiin... eli koulukiusaaminen ei enää olekaan vain oppilaiden välistä - vaan siinä kiusataan nyt jo opettajia. Mietityttää vaan eikö tuota puhelimen käyttöä voida rajoittaa oppilaitosten tiloissa/alueella. Itse ainakin toivoisin, että jokaisella olisi myös tässä mielessä koskemattomuus ja rauha oppia uutta ja opettaa sitä uutta.

Mutta joo, taas Ensihoitaja syrjähti aiheesta - joskin ei niin pahasti - Neljänsuorahan on mukana siinä Älä kiusaa prokkiksessa, joten eikös aihe sovi tähän hyvin. Eikähän se ole koskaan pahasta muistuttaa, että jokainen voisi uhrata edes hetken miettiäkseen aihetta ja voisiko itse tehdä jotain kiusaamisen vähentämiseksi. Ei kaikkien tarvitse olla kaikkien kavereita, mutta kaikkien kanssa tulisi elää rauhallista rinnan eloa, hyväksyen kaikki sellaisina kuin he ovat. Hyvä on myös muistaa, että jokaisella voi olla huono päivä, eikä aina jaksa olla sosiaalinen, mutta hymyillään kun tavataan - eikö?

Mutta tuonne Karjalohjalle. Paikalla oli paljon ihmisiä - ehkäpä vielä paljon pitkän linjan faneja ja bändin tuttuja/sukulaisia/kavereita jne. Ainakin illan päätteeksi nimmarijono oli pitkä ja kiemurteli pitkin salia. Omaan vuoroa sai odottaa ja kauan. Niin ja mitä - niitä kuvia haluttiin taas erilaisilla kokoonpanoilla. Tulikin hyviä! Ilta päättyi onneksi varhain tai no, normaaleihin keikkoihin nähden varhain ja kotiinkaan ei ollut ihan kohtuuton matka. Lisää tällaisia keikkoja aikaiseen ja lähelle niin me tytöthän tullaan vaikka joka viikko ;-)

Mutta ennen seuraavaa tarinaa taitaa Ensihoitaja pyörähtää aalloilla hakemassa uusia aiheita kirjoittaa ja edellinenkin meri seikkailu odottaa vielä vuoroaan. Siihen asti - mukavaa joulun odotusta. Huomenna alkaa jo joulukuu. Onhan kaikki jo käyneet joulupukin apulaisena? Jos ei niin vielä kerkee - ostaa vaikka Neljänsuoran vastikään ilmestyneen kokelmalevyn aikuisille tai Mölyapinat lapsille. Ps. eikä ollut maksettu mainos :-) Menkää silti ostoksille niin saattavat pojat tehdä meille uuttakin musaa ostettavaksi. Ps. huomisesta alkaen Ensihoitajan tarinoita - rakkaudesta musiikkiin fb-sivulla on taas tarjolla joulukalenteria - mitähän siellä on tällä kertaa tarjolla???

Tänään olisi tarjolla tarina numero 100. Siis oikeasti onko Ensihoitaja rustannut jo niin montaa tarinaa - ihan niin monta keikkaa ei toki vielä ole, mutta onhan Ensihoitajalla muitakin juttuja tarinoissa tai oli. Viime aikoina on ollut niin kiire, ettei ole keikkojakaan meinannut keretä naputella. Mutta tarinassa numero sata mennään taas studioon. Niin taas - kolmannen kerran. Tällä kertaa kuultaisiin heviä. Niin, ja koska kaikki jo tietävät, että tässä jaksossa Antti tippui niin - oltiin studiossa viimeistä kertaa. Hienostihan Antti siellä pysyi kokonaista kuusi jaksoa. Toki me oltaisiin mielusti kuulosteltu vielä muutama genre ja yhteislauluja muiden esiintyjien kanssa. Mutta nyt ei voi mitään - hevi ja Ketonen vaan ei ollut se yhdistelmä, jolla kansa olisi äänestänyt.

Alkujaan tässä studioiden välissä oli tarkoitus pyörähtää keikalle Kouvolaan kuulostelmaan Neljänsuoraa, mutta... talvi teki tuloaan ja kaikki Nelkkukaverit olivat menossa jonnekin muualle, töissä tai jotain. Yksin ei huvittanut lähteä ajelemaan lumentuiverrukseen pimeässä. Toinen syy oli voitto - Ensihoitaja voitti perjantai-illaksi liput standup komiikan pariin Helsingin Presidenttiin Viherviisikolta. Mentiin lapsuuden ystävän kanssa kuuntelmaan Jack Björkludia ja parisuhdeopasta. Show oli ihan ok, mutta voi harmi miten vähän oli kuulijoita. Salissa oli tilaa varmaankin jollekin 500:lle ja paikalla oli noin 30 ihmistä. Ei menty sitten ihan ohjelman mukaan vaan esiintyjä veisteli juttuja paikallaolijoista. Mukava pläjäyshän tuo oli ja sai hymyn huulille. Mutta tuon jälkeen ei enää kerennyt millään Kouvolaan - tai kerennyt ja kerennyt, mutta ei millään jaksanut. Mutta pääsipä sitä sitten studioon sunnuntaina kuitenkin. Eihän siellä kuultaisi tietenkään Neljänsuoraa, mutta paikalla studiossa oli myös bändistä Juha. Sehän olikin jo melkeen kuin keikalle olis menty ;-)

Oopperassa putosi Mikko, mutta me näkisimme lavalla vielä hevi Antin. Tätä vetoa ainakin Ensihoitaja oli odottanut toisiksi eniten, heti oopperan jälkeen. Miltäköhän hevi-Antti mahtaisi näyttää? Ihan heti ensimmäisenä ei kyllä Anttia hevilaulajana osaa kuvitella. Pitkää lettiä eikä raspikurkkua nähtykään, mutta sellainen Neljänsuoran näköinen hevi vetohan sieltä tulla tupsahti. Ei laulussa ollut mitään vikaa - päin vastoin - musiikillisesti se oli oikein mainio, muttei se kyllä heviä ollut. Myös vaatettaja ja maskeeraaja olisivat voineet onnistua työssään paremmin. Kerrankin Ensihoitaja on samaa mieltä Veitolan kanssa lepakkopuku ei tehnyt Antista pelottavaa hevimiestä vaan kyseessä oli yhtä pelottava hahmo, kuin lapsi lepakkopuvussa hallowenina. Olisivat vaan antaneet Antin laittaa sen perukin - julkaistujen kuvien mukaan se teki hevi-Antista paljon hevimmän näköisen. Ja miksi se tähti silmän päällä? Se ei ollut yhtään heviä - ei.

Mutta vaikka kuinka nätisti laulettiinkin ja yleisön seassa käytiin laulun aikana ketkuttamassa lanteita niin ei. Antin oli aika lähteä kisasta. Harmi, mutta jos positiivisesti ajattelee - päästään taas useammin keikalle koko bändin kanssa ja kuullaan useampi kappale. Harmi vain, että keikkakalenteriin ilmaantuneet lauantaikeikat eivät oikein osuneet kohdalleen. Menivät ihan turhan kauas. Tai no, käytiinhän sitä jo yhdellä.

Muuten hevi jakso ei hirveästi aiheuttanut tuntemuksia. Musiikkilajina hevi on käytännössä katsoen Ensihoitajalle täysin tuntematon. Ehkä tämä ei siksi saanut Ensihoitajaa ollenkaan innostumaan niin kuin viime jakson ooppera. Ai, no ei Ensihoitaja mitään ooperastakaan ymmärää, mutta se kuitenkin puhuttelee kovin erilailla, kuin hevi. Mutta jos pitäisi tuon illan kovin veto valita niin Pete Parkkosen avausnumero oli aivan huima. Kokonaisuus oli todella hevi. Peten voisi nähdä minkätahansa hevibändin keulahahmona. Tässä jaksossa siis äänet olisi menneet Petelle, jos niitä ei olisi kohdennettu eräälle kisasta pudonneelle Ketoselle.


Voi tuota iltaa - ei lähdetty kotiin ihan samalla fiiliksellä kuin edellisestä jaksosta. Vaikka varmaan me kaikki - Ketonen itsekkin - tiedettiin pudotuksen olevan lähellä, ei oltaisi haluttu kuitenkaan vielä pudota. Eikä vielä olisi ollut aikakaan - olisi siellä ollut vielä muitakin lähteäkseen. No, ei auttanut itku markkinoilla - päätökseen oli tyydyttävä ja seuraavalla viikolla kisaa katseltiin kotisohvalta miettien miltä se seuraava genre olisi mahtanut kuulostaa Ketosen vetämänä.

Nyt lähdetään studioon - nimittäin Tähdet tähdet studioon ja kuuntelemaan oopperaa. Niin - myöhässähän tämä nyt tulee, kun kisassakin eletään jo semifinaali-iltaa, mutta aiemmin ei ole kerennyt tarinoiden kimppuun, kun on pitänyt käydä hakemassa uutta tarinoitavaa noilta keikoilta ja näiltä studioreissuilta. Mutta nyt pistetään kirjaimia jonoon tarkoituksena kertoa vähän fiiliksiä oopperajaksosta.

Ensihoitaja oli ohjelman alusta asti odottanut eniten oopperajaksoa ja Antin ooppera vetoa, koska se vaan on yksinkertaisesti ehkä kauimpana siitä laulajan omasta genrestä. Toki ooppera kiinnosti muidenkin esiintyjien osalta. Ei sitä joka päivä näe Mikko Alataloa vetämässä oopperaa. No Mikkohan tuolloin putosi, joskin ei mitenkään huonolla suorituksella. Ensihoitajan mielestä Mikon veto oli ihan huisi - olisi jopa voinut äänestää, ellei niitä ääniä olisi pitänyt Ketoselle osoittaa.

Mutta mennäänpäs takaisin alkuun. Oopperajakso ja tietenkin frakkeja ja iltapukuja sekä rooliasusteita. Jos odotus studiolle ei olisi tapahtunut ulkona, ja jos ei olisi ollut niin kylmä, niin sata varmasti Ensihoitaja olisi pukeutunut mekkoon. Olisipa saatu hieno yhteiskuva Antin kanssa, kun kerrankin sen miehen näki jossain muussakin vaatteessa, kuin niissä iän ikuisissa t-paidoissa ja farkuissa. No, kuvahan saatiin, mutta nyt mekko Ensihoitaja oli se farkku/t-paitatyttö. No, aina ei voi voittaa - tärkeintähän oli, että studioon päästiin kannustamaan omaa suosikkia kohden voittoa.

Taashan meitä oli studiossa useampi tuttu. Ensihoitajalla muutama työkaverikin, koska muutama ystävä tuolta Neljänsuora-maailmasta estyi saapumasta paikalle. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Siis oikeasti - ooppera ei ehkä itsessään ole se Ensihoitajan juttu, mutta tämä ilta oli mainio. Pakko kait paljastaa, jos ei ole täällä aiemmin tullut sanottua, että Ensihoitaja on kerran eläessään käynyt oopperassa - muutama kuukausi sitten ja siksi, että kaverin kaveri oli sairaana. Mutta niinhän se oopperakin yllätti Ensihoitajan positiivisesti. Toisaalta kokeneet oopperan kävijät sanoivat, että tuo CirOpera olikin sellainen "helppo" ooppera, joka sopi hyvin ensikertalaiselle. Hitsi tässähän vahingossa vielä sivistyy. Oopperaa, teatteria, musiikkia oikein konserttisaleissa... mitäköhän tästä vielä tulee?

Tähdet tähdet studiossa yleisöä ohjeistettiin illan menoon, artistit kävivät tervehtimässä meitä fanejaan ja pian koitti ensimmäinen taltiointi - alun yhteisbiisi. Ihan mahtavaa - miehet frakeissa ja Johanna Försti iltapuvussa. Mitä onko tuo ääni meidän Antin? Mitä, mitä Arttuhan vetää kuin ammattilainen! Miten tuo Mikkokin kuulostaa tuolta? Ihan mahtavia suoriutumisia heti avausnumerossa. Kyllä meillä vain on monipuolisia esiintyjiä.

Koska tämä oli se jakso, mitä Ensihoitaja oli eniten odottanut niin tottakai nyt, kun juuri tätä jaksoa pääsi vielä studioon katsomaan tilanne oli kutkuttavan jännittävä. Illan avaa esityksellään, kukas muukuin Antti "seitsemän" Ketonen. Sevillan parturina Antti pääsi hurmaamaan naisia - flirtti-ilmeillään, vai mitenkäs se Veitolan kommentti meni. Erinäisten lehtijuttujen mukaan Antin biisivalinta ei ollut helpoimmasta päästä. Sanoja oli paljon ja italiaako siinä laulettiin - aikaa harjoitella viikko. Ei mikään helppo tehtävä tuollaisella popiskelmän laulajalle, joka vielä pääsääntöisesti laulaa suomalaista tuotantoa. Uusi genre, uusi kieli ja oopperan mahtipontisuus. Mutta hienosti se onnistui. Ensihoitaja oli myyty - vaikkei olisi puolueellinenkaan oman suosikkinsa puolesta niin hyvä veto tuo Sevillan parturi Antilta oli.

Antin jälkeen lavalla nähtiin huikeita suorituksia. Arttu - ihan mahtava Arttu Wiskari. Miten ihmeessä tuo mies onnistuu jakso jakson jälkeen yllättämään. Pete on ollut alusta asti tasaisen varma. Johannalle ainakaan Ensihoitaja ei ollut asettanut mitään ennakko-odotuksia, koska ei tätä ennestään tiennyt sen paremmin, mutta jakso jaksolta Johanna selviytyy loistavasti haasteista. Sitten Mikko ja Benjamin. Kumpikaan ei ole Ensihoitajan mielestä oikeaa ainesta tähän kisaan. Molemmat kyllä omalla paikallaan loistavia esiintyjiä, mutta eivät tässä kisassa. Toisen aikahan sitten tuli tämän jakson päätteeksi - Mikko lähti, mutta lähti kyllä hienon vedon jälkeen. Ensihoitaja oli ainakin positiivisesti yllättynyt siitä millaisen vedon Mikko oopperaa esitti. Koska Mikko nyt vaan on se lapsuuden pomppalooran ja känkkäränkän laulaja - ei tähtien tähti oopperalavalla.

Mutta illan vedot kaikkiaan ilahduttivat Ensihoitajaa kovin. Paha olisi ollut ääntään kohdentaa, jollei sitä omaa ennakkosuosikkia olisi ollut. Ja niin... eihän tässä kisassa oikeasti ole juuri mitään tekemistä laulamisen kanssa, vaan kyseessä on viihdeohjelma. Ai miten niin...no jokainen äänestää tai on äänestämättä, sen mitä lompakon rahkeet antavat periksi ja se kellä on eniten tai rikkaimmat fanit saa eniten ääniä. Jos haluttaisiin oikeasti valita paras - niin ei kait me musiikkia sen enempää ymmärtämättömät voitaisi noita ääniä syytää isoilla euromäärillä suosikeillemme. Ja vielä jos kansan äänellä haluttaisiin sitä parasta, niin tietenkin olisi järkevää, että jokainen voisi äänestää vain kerran/jakso. Mutta kun halutaan tehdä viihdettä ja sen tekemiseen tarvitaan rahaa, jota tulee äänistä niin silloin tulokset ovat erilaisia. Studiossa pisti korvaan erään Benjaminin nuoren fanin sanat - mä äänestin Benkkua 180e:lla tänään. Ihan oikeasti - vaikka Antti olisi ollut kuinka hyvä ei ainakaan Ensihoitajalla olisi ollut varaa antaa noin paljon ääniä yhdessä jaksossa - jollain, kun pitäisi elääkin. Sama ilmiö näkyi varmasti myös kisan tuntemattomampien osallistujien kohdalla. Myöskään aikuisen kansan suosikkien Einin ja Mikon kohdalla runsaat äänestämiset olivat varmasti harvinaisimpia. Mutta kovat laulajat siellä ovat nyt tänään semifinaalissa - Arttu, Pete ja Johanna. Onnea heille kaikille tasapuolisesti jatkoon - vaikkakin Ensihoitaja kannustaa edelleen A:ta, eli Antin siirryttyä keikkailemaan meidän iloksi niin sitten hyvä Arttu!


Juu - tällä kertaa studiossa melkeen pidätettiin henkeä, kun Antti joutui pudotusuhassa olevien riviin. Mutta jes! Matka sai jatkua vielä seuraavaan - hevi jaksoon. Se olisi pakko nähdä se, sillä Antti ja hevi kuulosti vielä vieraammalta, kuin Antti ja ooppera. Mutta ei tuosta tässä enempää - se on sitten taas ihan oma tarinansa.

Torstai on toivoa täynnä - varsinkin tämä torstai, sillä Neljänsuora esiintyisi Turussa Venuksessa. Keikkakin alkaisi kohtuulliseen aikaan 22.30 ja piti loppuakin joskus puolen yön seutuun, mutta mikäänhän ei tässä mennyt niin kuin Ensihoitaja oli kuvitellut. Alkujaan Ensihoitajalla piti olla alla kevyt torstaipäivä. Mutta kuinkas kävikään - sijaistamaan aamulla eli liikkeelle 6.30 ja illan kokouskin oli päätetty sijoittaa mahdollisimman kaukaiseen toimipisteeseen, eli päivän loppuessa 16.00 alkoikin jo olla kiire kotiin. Niin ja matkahan kulki pitkälti ruuhkaista tietöiden tilkuttamaa kehää pitkin, joten kotona oltiin vasta vähän jälkeen viiden. Parin tunnin päästä pitäisi oikeasti olla jo matkalla kohden Turkua ja, koska mikään ei ollut niin kuin suunniteltu Ensihoitajan työpäivä perjantaina alkoi 6.00. Arvatkaas ehtikö hirveästi nukkua?

Mutta siis matkaan kohden Turkua lähdettiin tuttujen tyttöjen kanssa, matkalla seuruetta kartutettiin iltavuorolaisella, jolle kyllä tuli todella kiire lähteä matkaan. Mutta pitihän sitä Turkuun lähteä, vaikka tuollainen arki-illan keikka ei ole niin helppo järjestää - onneksi kuitenkin perjantain jälkeen oli viikonloppu ja sitten saisi nukkua.

Siis Turkuun lähdettiin - kiireellä, mutta ehdittiin siinä kuitenkin mekko valita ja tukka kammata ;-) Mutta eipä paljon muuta. Tai - kokeneella nopeiden lähtöjen taidoilla Ensihoitaja nukkui puolen tunnin päikkärit. Ja onneksi niin, sillä muuten Turusta kotiin ajaminen olisi voinut olla työn ja tuskan takana. Tiukan työviikon väsymys painoi takana.

Turkuun ehdittiin ajoissa ja eihän siellä juuri muita ollutkaan kuin me. Taisi olla tuo torstai muillekin tiukka ja varsinkin, kun alun peräisen keikan ajankohta piti olla viikkoa myöhemmin. Tämä myös aiheutti Ensihoitajalle tuon tappavan kiireen keikalle lähdössä ja myös seuraavan päivän töissä. Tuolloin tuo harmitti - seuraavalla viikolla ei, koska siitä viikosta tuli Ensihoitajalle vielä tappavampi useamman sairauslomasijaistamisen vuoksi. Hups, aika montaa 12h päivää mahtui tuohon viikkoon ja jos torstaina olisi pitänyt liikahtaa vielä keikalle niin kuolema olisi ehkä korjannut. Myös perjantain Kouvolan keikka oli pakko jättää väliin - joskus on myös nukuttava.


Mutta takaisin Turkuun. Keikka pääsi vauhtiin ja kyllähän siihen lavan edustalle saapui muuta muukin kuin me. Keikalla soiteltiin paljon kokoelmalevyn biisejä - välillä vanhempaa, välillä uudempaa. Joskin niitä vanhempia ihan liian vähän. Koska noita huippu biisejä on sinne levylle laitettu voisi niitä nyt sitten keikoillakin soitella. Tahtoo!!! Siis tahtoo vanhoja biisejä, koska ne on ihan parhaita ja vaihtelu virkistää. Ihan niin kuin Ensihoitaja aiemminkin on sanonut. Kolmen ensimmäisen levyn biisejä kuullaan ihan liian harvoin ja silloinkin kun kuullaan niin kuullaan vain niitä samoja. Voi kun pojat soittaisivat joskus

sen Elämä kaunis biisin - se on vaan niin ihana.

Ilta eteni pikkuhiljaa omalla painollaan - ai juu yksihän oli joukosta poissa eli Jassea tuurasi Samuli. Eli sen vuoksi ei illan aikana ihan villisti voinut soitella ihan mitä biisejä vain, koska ihan koko Neljänsuoran tuotantoa Samuli ei voinut hallita. Mutta hyvin Samuli vetää vaikka Antti hatusta biisejä tempoili.

Mutta jos oli väsyneitä meissä kuulijoissa niin oli kyllä artistikin. Antti oli kuitenkin koko viikon harjoitellut Tähdet tähdet oopperavetoa. Tuollaiselle yökuuhkaaja ammatin harjoittajalle varmasti myös harjoitusten ja kuvausten aamupainotteisuus otti koville. Nimittäin Antista näki, että nyt on mies väsynyt ja ehdottomasti unen tarpeessa. Pitäisi treenata, pitäisi tehdä keikkaa ja vielä siinä ohessa hoitaa koko yritystä siis sitä Neljänsuoraa. Ei ihan niin helppo homma. Ei se artistinkaan työ ole pelkkää laulelua.

Niin siis Ensihoitaja oli ystävineen täysin varma, että keikka loppuu ensimmäisen setin jälkeen puolilta öin, mutta mitä - siihen tuli tauko ja meille tarjoiltiin musisointia vielä toisen setin verran. Tämän nyt on ihan mahdotonta ;-) Mutta vaikka väsymys painoi, eihän me toisesta setistä kieltäydytty - mukanahan sitä piti pomppia viimeiseen tahtiin saakka. Lopuksi vielä nimmareita ja nähdään studiolla oopperan merkeissä.

Hups, tulipas lyhtyt tarina, joka tuntuu olevan täynnä väsymystä. Seuraavassa ehkäpä enemmän tekstiä eikä niin väsyneenä, mutta tällä keikalla oli oma ja ehkäpä muidenkin väsymysaste ihan jotain odottamatonta. Voi kun tulis kesä ja valoisat yöt ja loma niin jaksais ihan erilailla nauttia keikoista. Kesää odotellen - tai no joulua siinä välissä. Senpä vuoksi muistakaas kaikki olla kilttejä kaikille, että pukki tuo lahjoja :-)