Torstai on toivoa täynnä - varsinkin tämä torstai, sillä Neljänsuora esiintyisi Turussa Venuksessa. Keikkakin alkaisi kohtuulliseen aikaan 22.30 ja piti loppuakin joskus puolen yön seutuun, mutta mikäänhän ei tässä mennyt niin kuin Ensihoitaja oli kuvitellut. Alkujaan Ensihoitajalla piti olla alla kevyt torstaipäivä. Mutta kuinkas kävikään - sijaistamaan aamulla eli liikkeelle 6.30 ja illan kokouskin oli päätetty sijoittaa mahdollisimman kaukaiseen toimipisteeseen, eli päivän loppuessa 16.00 alkoikin jo olla kiire kotiin. Niin ja matkahan kulki pitkälti ruuhkaista tietöiden tilkuttamaa kehää pitkin, joten kotona oltiin vasta vähän jälkeen viiden. Parin tunnin päästä pitäisi oikeasti olla jo matkalla kohden Turkua ja, koska mikään ei ollut niin kuin suunniteltu Ensihoitajan työpäivä perjantaina alkoi 6.00. Arvatkaas ehtikö hirveästi nukkua?

Mutta siis matkaan kohden Turkua lähdettiin tuttujen tyttöjen kanssa, matkalla seuruetta kartutettiin iltavuorolaisella, jolle kyllä tuli todella kiire lähteä matkaan. Mutta pitihän sitä Turkuun lähteä, vaikka tuollainen arki-illan keikka ei ole niin helppo järjestää - onneksi kuitenkin perjantain jälkeen oli viikonloppu ja sitten saisi nukkua.

Siis Turkuun lähdettiin - kiireellä, mutta ehdittiin siinä kuitenkin mekko valita ja tukka kammata ;-) Mutta eipä paljon muuta. Tai - kokeneella nopeiden lähtöjen taidoilla Ensihoitaja nukkui puolen tunnin päikkärit. Ja onneksi niin, sillä muuten Turusta kotiin ajaminen olisi voinut olla työn ja tuskan takana. Tiukan työviikon väsymys painoi takana.

Turkuun ehdittiin ajoissa ja eihän siellä juuri muita ollutkaan kuin me. Taisi olla tuo torstai muillekin tiukka ja varsinkin, kun alun peräisen keikan ajankohta piti olla viikkoa myöhemmin. Tämä myös aiheutti Ensihoitajalle tuon tappavan kiireen keikalle lähdössä ja myös seuraavan päivän töissä. Tuolloin tuo harmitti - seuraavalla viikolla ei, koska siitä viikosta tuli Ensihoitajalle vielä tappavampi useamman sairauslomasijaistamisen vuoksi. Hups, aika montaa 12h päivää mahtui tuohon viikkoon ja jos torstaina olisi pitänyt liikahtaa vielä keikalle niin kuolema olisi ehkä korjannut. Myös perjantain Kouvolan keikka oli pakko jättää väliin - joskus on myös nukuttava.


Mutta takaisin Turkuun. Keikka pääsi vauhtiin ja kyllähän siihen lavan edustalle saapui muuta muukin kuin me. Keikalla soiteltiin paljon kokoelmalevyn biisejä - välillä vanhempaa, välillä uudempaa. Joskin niitä vanhempia ihan liian vähän. Koska noita huippu biisejä on sinne levylle laitettu voisi niitä nyt sitten keikoillakin soitella. Tahtoo!!! Siis tahtoo vanhoja biisejä, koska ne on ihan parhaita ja vaihtelu virkistää. Ihan niin kuin Ensihoitaja aiemminkin on sanonut. Kolmen ensimmäisen levyn biisejä kuullaan ihan liian harvoin ja silloinkin kun kuullaan niin kuullaan vain niitä samoja. Voi kun pojat soittaisivat joskus

sen Elämä kaunis biisin - se on vaan niin ihana.

Ilta eteni pikkuhiljaa omalla painollaan - ai juu yksihän oli joukosta poissa eli Jassea tuurasi Samuli. Eli sen vuoksi ei illan aikana ihan villisti voinut soitella ihan mitä biisejä vain, koska ihan koko Neljänsuoran tuotantoa Samuli ei voinut hallita. Mutta hyvin Samuli vetää vaikka Antti hatusta biisejä tempoili.

Mutta jos oli väsyneitä meissä kuulijoissa niin oli kyllä artistikin. Antti oli kuitenkin koko viikon harjoitellut Tähdet tähdet oopperavetoa. Tuollaiselle yökuuhkaaja ammatin harjoittajalle varmasti myös harjoitusten ja kuvausten aamupainotteisuus otti koville. Nimittäin Antista näki, että nyt on mies väsynyt ja ehdottomasti unen tarpeessa. Pitäisi treenata, pitäisi tehdä keikkaa ja vielä siinä ohessa hoitaa koko yritystä siis sitä Neljänsuoraa. Ei ihan niin helppo homma. Ei se artistinkaan työ ole pelkkää laulelua.

Niin siis Ensihoitaja oli ystävineen täysin varma, että keikka loppuu ensimmäisen setin jälkeen puolilta öin, mutta mitä - siihen tuli tauko ja meille tarjoiltiin musisointia vielä toisen setin verran. Tämän nyt on ihan mahdotonta ;-) Mutta vaikka väsymys painoi, eihän me toisesta setistä kieltäydytty - mukanahan sitä piti pomppia viimeiseen tahtiin saakka. Lopuksi vielä nimmareita ja nähdään studiolla oopperan merkeissä.

Hups, tulipas lyhtyt tarina, joka tuntuu olevan täynnä väsymystä. Seuraavassa ehkäpä enemmän tekstiä eikä niin väsyneenä, mutta tällä keikalla oli oma ja ehkäpä muidenkin väsymysaste ihan jotain odottamatonta. Voi kun tulis kesä ja valoisat yöt ja loma niin jaksais ihan erilailla nauttia keikoista. Kesää odotellen - tai no joulua siinä välissä. Senpä vuoksi muistakaas kaikki olla kilttejä kaikille, että pukki tuo lahjoja :-)