Ja tapahtui niinä päivinä, että... ei kun mitäs Ensihoitajan pitikään kirjoittaa...? Joulu meni ja arki koputtelee taas ovella, kunnes vietetään taas uutta vuotta. Ensihoitaja viettää tässä pyhien välipäivät kesälomaansa - ei ainakaan nahka kärvähtämään pääse - ja palaa sitten taas vuoden alusta töihin entistä ehompana. Ainoa vaan, että loman lisäksi tuli sitten lomaa Neljänsuorastakin, koska joulun seutu on täynnä omaa juhlaa ja sitten pojat pitävät lomaa. Mutta niin tässä tämän ja edellisenkin tarinan välillä oli taukoa - reilu pari viikkoa taisi olla, ettei keikat ja Ensihoitajan polut kohdanneet. Forssan jälkeen seuraavan kerran heiluttiin sitten joulukuun alulla aalloilla aalloilla. Toki ihan keikatta tuo pätkä ei mennyt, vaan siinä käytiin katsastamassa Taikakuuta melkein paikallisessa. Vaihteluhan tunnetusti virkistää eli välistä jotain muutakin kuin Neljänsuoraa - varsinkin, kun pojat olivat suunnanneet keikkabussinsa keulan ihan liian kauas etelästä.

Mutta nyt mentiin taas laivalle - Gracelle ja tuplaristeilyä joulukonsertilla oli tarjolla. Meitäkin oli matkassa iso lössi, tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja. Osan kanssa nähtiin ensi kertaa livenä ja toisten kanssa taas törmättiin ensi kertaa juttusille. Toki meitä vanhoja partoja riitti joukossa myös enempi ja vähempi. Pikkujoulu fiiliksillä kokoonnuttiin sataman lähtöaulaan ja viriteltiin tunnelmaan kohdilleen. Missä olisi kenenkin hytti ja mikä illan ohjelma? Milloin bändi aloittaisi ja käytäisiinkö vielä laivassa syömässä? Näitä tuttuja suunnitelmia punottiin ja todettiin, että ajoissa pitää mennä yökerhoon, koska laiva on loppuunmyyty. Eturiviin - tai mielummin ei, koska Gracen lava on ihan älyttömän korkea - saa niskat kenossa tuijotella lavalle.

Me todettiin heti satamassa, ettei ole todellista - meillä on taas sama hytti, kuin viimeksikin ja sitä edellisellä kerralla tällä laivalla. Onkohan ne jo päättäneet, että tämä porukka käy niin usein, että niille pitää oma hytti nimetä? No, paikka on kyllä mitä erinomaisin, joten sopii meille. Ei liian kaukana mistään.

Pikaisesti sisään laivaan, vaatteet vaihtoon, korjailemaan haivenia järjestykseen ja vielä viimeistelemään meikkejä. Ihanaa uusi mekko päälle ja menoksi. Grace, kun on ainoa laiva, jossa tämäkin vilukissa tarkenee siinä mekossa. Ikinä ei ole Ensihoitaja tajunnut, miksi ihmeessä laivat jäädyttävät ihmiset sillä jäätävällä viimalla, jota Balticit työntävät sieltä lavan sivuilta ja alta tanssilattialle. Vaikka siellä kuinka hikipäässä tanssittaisi niin, ei se nilkkojen tasolle tuleva kylmä ilma tee hyvää kellekään. Onneksi tällä laivalla tällaista ei kuitenkaan ole. Silti ilmanvaihto toimii ja tiloissa on mukava olla. No ehkäpä tämä onnistuu vain tällaisella uudemmalla laivakalustolla.

Ohjelman mukaan illan show olisi jo 22.30 vai oliko se 22.00, mutta siis ajoissa, kun ottaa huomioon miten myöhään laiva irrottautuu satamasta. Melkeen tuli kiire saada itsensä ajoissa liikkeelle - tai no, eihän se yökerhokaan ollut auki vielä kun nämä kiipesivät sen oven taakse. Sinne vaan jonottamaan, josko pääsisi sisään. Tässä jonotellessa ehti vaihtaa lisää kuulumisia niiden kanssa, joita ei vielä oltu satamassa ehditty jututtamaan ja taisi siinä jokunen sana ihan uusienkin tuttavuuksien kanssa tulla vaihdetuksi. Pikkuhiljaa siihen ovella alkoi ilmaantua bändinkin jäseniä, eli kohta varmaan päästäisiin sisään. Ja heti ovien auettua sinne eteen ja kamera käyttövalmiuteen. Pikkasen Ensihoitaja oli varautunut pikkujouluajan menoon ja meininkiin sekä loppuun myydyn laivan tungokseen. Eli mukana oli vain järkkäri lyhyellä putkella ja sillä uudella telejatkeella.

Siis niin, onkohan Ensihoitaja edes vielä hehkuttanut uusinta hankintaansa kameramaailmassa? Eli siis 1,4xtelejatketta. Ai mikä se on? No sellainen välikappale kameran ja putken väliin, että saadaan millejä lisää... toki siinä valovoimaa menetetään, mutta kun tuo jatke maksoi siinä 150e ja 70 mm putki, mistä Ensihoitaja on haaveillut lähemmäs 1000e tai enemmänkin niin voitte arvata kumpaan harrastekuvaajan kannatti satsata? Ja sitä paitsi tuolla jatkeella saa tuosta 200 mm:stäkin kepoisasti luokkaa 300 mm olevan zoomin. Niin ja mikä parasta - jatke ei paina juuri mitään. Ihan ääri zoomilla pikkaisen heikentää kuvaa, mutta ainakin tälle kelpaa ja ei nyt aina ole ihan pakko zoomata ihan äärilleen. Niin ja pienentäähän tuo jatke tuota aukkoakin himpun, mutta ei niin oleellisesti, että kannattaisi sijoittaa lähemmäs tonnia uuteen putkeen. Niin olisihan noita jatkeita ollut 2x, mutta siitä jo viisaammat puhuivat, että vaikuttaisi paljon enemmän kuvanlaatuun. No, tällä erää tuo pienempi jatke ajoi asiansa, joten sillä mennään. Mutta pakko on olla tyytyväinen hankintaansa.

Mutta siis, ei tuossa jatkeessa ainakaan mitään vikaa ollut. Kuvat onnistuivat ja tällä kertaa valotkin laivalla olivat hyvin maltilliset - eli oli kiva kuvata. Vähän tuo ihmispaljous ja se, ettei kameraa oikein voinut laskea kädestään koko illan aikana haittasi, mutta tulipahan sitten otettua vähän enemmän kuvia ;-) Niin, pian - oikeastaan jo ennen keikan alkua - tanssilattia alkoi olla täynnä fanikansaa. Tuttuja ja tuntemattomia. Osan saattoi myös tunnistaa fb:n profiilikuvan kautta, mutta yhteistä kaikille oli, että odotettiin lavalle saapuvaa Neljänsuoraa. Verhot aukesivat ja siellähän ne olivat tutut miehet lavalla. Ja taas mentiin - pitkälle iltaan mukavan musiikin tahtiin. Taidettiin me siellä vähän kaverin miehen kanssa valssatakin illan aikana, mutta eihän se tuolla tungoksessa oikein ottanut luistaakseen tanssi - kävelyksi ja nojailuksihan tuo meni ;-)

Illan mittaan soiteltiin hyvin moninaisesti Neljänsuoran tuotantoa vuosien varrelta. Mutta kyllähän se setti kuitenkin oli aika pomppubiisi painotteista. Ei aivan normi laivasettiä, mutta toisaalta tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan tanssiristeily vaan enemmän tällainen pikkujoulujamittelu. Ja taidettiin siellä muutama vanhempikin biisi soittaa meidän iloksi. Mutta siis...päiväkeikkahan oli vielä tulossa...toiveiden iltapäivätanssejahan sitä laivalla aina on soiteltu... Puhumattakaan siitä risteilystä numero kaksi.

Koska reissussa oli paljon perheitä ja myös niitä nuorempia Neljänsuorafaneja keikka loppui jo puolilta öin ja lavalle nousi jokin laivayhtiön housebänd. Ihan kivaa musiikkiahan nekin soittivat, mutta ei sitä koko iltaa jaksanut kuunnella. Tai oikeastaan Ensihoitaja antoi tällä kertaa periksi kovin aikaiseen, koska edellisen yön unet olivat jäänett kovin lyhiksi - kiitos hurmaavien naapurin. Sinne oli näet tultu kotiin vasta siinä hiljaisuuden alettua ja sitten päätettiin ruveta seurustelemaan ystävien kanssa. Musiikit jympyttämään ja hillitön höpötys siihen päälle. Ja kuinka ollakaan, kohta haukkuivat kaikki talon koirat...aamu viiteen saakka...!!! Ja sitten - nuo ihmiset eivät varmaan nuku koskaan...sillä vähän jälkeen kahdeksan päänpäällä laitettiin pyykkikone käyntiin ja korkokengät jalkaan. Koeta siinä sitten nukkua. Ja huoh!!! Juuri kun seuraavana yönä ja ehkä sitäkin seuraavana olisi ollut tarkoitus valvoa.

Mutta niin väsyneeksi tuo edellinen yö oli saanut, että ystävien siirtyessä laivan diskoon Ensihoitaja siirtyi nukkumatin luo ja sen enempiä ihmettelemättä kohden unimaata. Ja niin sikeään uneen, ettei edes ystävän tuleminen hyttiin ja valojen sytyttäminen saanut heräämään tätä maailman herkkäunisinta, tätä joka herää naapurin herätyskelloon. Toki puolustukseksi on sanottava ehkä, että korvissa oli kunnon tulpat ja hytissä soi täysillä Neljänsuorat. Niin - Ensihoitajallahan on aina joku mölytoosa päällä. Silloin ei herää niin helposti, kun naapurissa lähdetään liikkumaan tai kun se ystävä tulee hyttiin ;-) Viimeksi ei edes päässyt ovesta ennen kuin Ensihoitaja pomppasi pystyyn. Kaikkea se väsymys teettää :-)

Mutta näin sammuivat valot ensimmäisenä iltana laivalla. Toisella kuultiin joulukonsertti ja päiväkeikka. Ne taitavatkin sitten olla ihan oma tarinansa... muuten tästä tulee niin pitkä, ettei kukaan jaksa lukea ja mihin ne kaikki kuvatkaan mahtuisivat. Joulut meni - nyt odotetaan alkavaa uutta vuotta. Kiitos kaikki lukijani tästä vuodesta! Aika kovissa lukemissa mennään, kun 10 000 vierailijaa teksteissä lähestyy ja sivuilla fb:ssa on jo yli 100 tykkäystä. Joulukalenterikin tavoitti viikottain keskimäärin 1500 henkeä. Kiitos, kun jaksatte - Ensihoitajakin koettaa jaksaa ;-)