Ylläri keikka - tai siis keikka, jota ei oltu puolta vuotta aiemmin päästy suunnittelemaan. Forssan keikka lauantaille ilmestyi keikkakalenteriin vasta, kun Antti putosi Tähdet tähdet kisasta. No, mikäs meille sen paremmin sopi, kuin lähteä ajelemaan kohden Forssaa vapaan lauantain kunniaksi. Ai juu...juuri oltiin tultu mereltä ja näin meidän porukkamme oli normia pienempi. Me mentiin kahden naisen voimalle ja eturiviin tietenkin ;-) Alkuun näytti, ettei paikalla ole paljon ihmisiä, mutta yllättäen koko tanssilava oli tupaten täynnä. Täälläkin riitti sitä tönivää porukkaa. Illan päätteeksi ystävällä ranne kipeänä ja itsellä polvet ruvella. Oikeasti joku tönäisi meidät lavan reunaa vasten voimalla, koska kaatui itse meidän päälle. Muuten vieläkin on mustelma tuossa oikeassa polvessa.

Tuo Forssan lava on muuten maailman ahtain lava. Tällä kertaa aiemmista kerroista viisastuneena Ensihoitaja ei edes yrittänyt päästä omalle paikalleen, koska silloin Juhan kitara olisi ollut kokoajan tämän päässä ja etukaiutin korvassa. No nyt oli sitten laulajan mikki siinä päässä - vaikkei Ensihoitaja ollutkaan lähellekkään laulajan kohdalla. Mutta kaikkihan tietävät tämän artistin loikkimistahdin niin missä vaan voi saada mikin päähänsä - okei ei nyt ihan mutta melkein.

Illan vauhti oli kova ja taas mentiin pomppubiisilistalla. Niin ja muuten ekaa kertaa tuolla laskettiin bändi lavalle ennalta ilmoitettuna showtimena. Yleensä dj alkaa vasta showtime aikaan höpötellä, että kohta tulee... Nyt tuli ja esiintyi. Eli päästiin edes kohtuulliseen aikaan lähtemään kohden kotia. Mutta mitäs illan showhun mahtui? Ainakin Meri kävi lavalla laulamassa Antin kanssa bändin duetoimat biisit Tää valssi ja Jos sä meet. Niin pitkästä aikaa, koska Merillä on nykyään jo omat showmaailman bisneksensä. Käykääpä tsekkaamassa Meri Airamaa - nytkin on juuri joululauluja tulossa muutaman muun artistin kanssa.

Tuttuja naamoja tuolla Forssassa oli vähän - ei siis juurikaan ketään vakikävijää, jos meitä ei lasketa. Ja keikan päätteeksi - missäs pojat? Joku tökkää olkapäähän ja Juhahan se siinä... me unohdettiin nimmarikortit, et ei tulla jakamaan nimmareita. "Paitsi meille, koska meillä on omat kortit mukana - siis omat levyn kannet ja niihin saadaankin nimmarit Jullen avustuksella. Olipas hyvä, että juuri tälle reissulle tuli mieleen, että Ensihoitajallahan on autossa parit levyt ilman nimmaria. Tai ei tullut mieleen vaan ensimmäistä kertaa varmaan kesän jälkeen tuli vaihdettua toinen levy soimaan. Ai mikä levy on jaksanut laulattaa kaikki matkat kesästä marraskuulle? No se kaikkein vähiten tunnettu ja kuultu Neljänsuoran levy - Sua vain hän kaipaa. On muuten mahtava levy. Suosittelen ihan kaikkia kuuntelemaan. Siis ihan uskomattomia biisejä - niitä saisi nousta

soittolistalle enemmänkin kuin tuo Juuri tänä yönä. Jaa, mikäs sitten meni tämän melkeen puhki soitetun levyn sijaan soittoon? No Neljänsuoraa tietenkin - sitähän ei ollut vaikea arvata, mutta mikä levy? Anttilan alennusmyynneistä löytyi autoon Riisiä hiuksissa, ennastaan siellä oli valtava maailma, mutta soittoon päätyi tietenkin bändin kokoelma ja sieltä levy nro2. Jossa on ihan parhaat biisit - vielä kun ykköseltä olisi sinne laitettu tuo Yön reunalla niin ei levyä tarvitsisi juuri vaihtaa ;-)

No, tulihan se Antti sentään keikan jälkeen näyttäytymään ja nimmareita sai kaikkialle muualle, paitsi niihin unohtuneisiin kortteihin. Ja yhteiskuvia - sellainenhan mekin otettiin. Ei muuten ollakaan ennen ikinä päädytty selfieen Antin kanssa. Kerta se on ensimmäinenkin. Tultiin vaan vähän siniseksi noiden valojen johdosta. Kuva kuitenkin ;-)


Apua, nyt on taas tässä ollut niin paljon kaikkea - ei ehkä niin paljon Neljänsuoraa, mutta muuten, että puolet jutuista on jo ehtinyt unohtua. Harva pää ja paljon muistettavaa niin tällaista se on. Sitten kun painaa julkaise nappia niin muistaa miljoona juttua, jotka olisi pitänyt tähän päästä tarinoimaan. Tuossa männä viikolla, kun Ensihoitaja tyhjenteli muistikortteja ja lataili kameran akkuja Antin joulukonserttia varten niin kuin varkain hiipi mieleen ajatus: Voisipa omankin muistikortin tyhjätä tai edes osan ajatuksista siirtää varamuistiin odottamaan käsittelyä ja jospa itsensäkin voisi ladata pistämällä pistokkeen seinään. Harmi, ei onnistu - ehkäpä tulevaisuudessa keksitään keinot, mutta vielä on pakko vaan huokasta ja todeta - loput seuraavassa tarinassa.