Merelle ja taas Neljänsuoran perässä. Tällä kertaa alla oli aparaatti nimeltään Baltic Queen - kyseessä iskelmäristeily ja määränpää Tallinna. Toisena esiintyjänä lavalle kipusi Markku Aro ja Diesel, joka aloitti ja lopetti reissun. Ensihoitaja, kun niin toivoi, että Neljänsuora olisi esiintynyt molempiin suuntiin. Iskelmäristeilyillä onkin kaikkein tyhmintä se, etteivät esiintyjät esiinny yhtä paljoa. Markku Aro veti montaa settiä molempiin suuntiin ja bändi vielä enemmän. Olisihan sitä paluumatkan ohjelmaan mahtunut edes yksi Neljänsuoran setti. Ensihoitajasta nuo päiväkeikat ovat vielä mukavampia, kun niissä ihmiset eivät ole niin humalassa. Niin tuolla risteilyllä humalaisia riitti tai sitten vaan ihmiset selvinpäin olivat kovasti aggressiivisia. Sillä siinä keikan aikana selän takana oli jokunen nyrkkitappelu. Itse siinä eturivissä onneksi säästyi näiltä törmäilijöiltä, mutta onhan se hassua, ettei samalle lavalle mahdu tanssijat ja "tanssijat" siinä muurissa lavan edessä. Onhan se tanssilattia pieni, mutta ei se siitä sillä suurene, että seisojatkin tanssisivat.

Mutta siis takaisin alkuun ja reissuun lähtöön. Meitä lähti reissuun täysi hytillinen ja pari muutakin hyttiä. Jokainen saapui satamaan omalta suunnaltaan omilla vemputtimillaan. Ratikalla, autolla, bussilla ja millä kukin. Ensihoitaja sai kyydin ystävältään - harvinaista, sillä yleensä matkassa ollaan julkisilla. Eipä tarvinut raahata laukkua ensin bussiin, sitten junaan ja vielä ratikkaan. Mutta olipas kallista satamassa pysäköinti. Jotain 30e sai ystävä pulittaa vuorokaudesta, eikä toisten ystävien laivaan ajaminenkaan tullut sen halvemmaksi. Huh, huh... tuolla hinnalla olisi jo ajanut taksilla.

Satamassa haimme liput ja suuntasimme kohti laivaa, johon päästiinkin suoraan sisälle. Etsimään hytti ja ei ole todellista... Ensihoitaja avaa sänkynsä ajatuksella ottaa sieltä pyyhkeen vessaan käsiä varten... peitossa on mustia karvoja - ihan kuin ne olisivat koiran jäykkiä karvoja ja kyseessä on kuitenkin allergiahytti. Nyt on kyllä tarkistettava myös muut sängyt. Ja mitäpä sieltä paljastuu... ystävän yläsängyn tyynyssä on pitkiä kiharia mustia hiuksia... mahtaakohan olla ollenkaan järkevää tämä laivayhtiön toiminta, että hytteihin pedataan puhtaat petivaatteet jo aamulla laivan ollessa Tallinnassa satamassa??? Näissä sängyissä ainakin oli nukuttu - joten ei muuta kuin kohden laivan infoa ja reklamoimaan asiasta.

Odotellessa, että hytissä pedataan uudelleen Ensihoitaja kavereineen lähtee katsastamaan laivaa ja esiintyjien artistitapaamista Iskelmä baariin. Siellähän se Antti jo kertoo loppuvuoden suunnitelmista omien joulukonserttien ja bändin Tamperetalon konsertin suhteen. Tästä se taas lähtee tämäkin reissu ja kohta sekin on vain muisto menneiden päivien.

Illan aloitti Markku Aron orkesteri Diesel ja myöhemmin illalla lavalle nousi itse Markku Arokin. Ja vihdoin myös Neljänsuora. Mutta siinä Neljänsuoraa odotellessa ehdittiin kaverin miehen kanssa pyörähdellä muutamat tanssit parketilla, jos sitä nyt voi tanssimiseksi sanoa, kun lava oli niiiiiiiiiiin täynnä tanssijoita. No, tanssittiin kuitenkin. Ei nyt maailman lennokkaimmalla askeleella, mutta kuitenkin. Ja mitäs sitten - sinne eturiviin ja miksi sinne nyt oli niin kiire??? Siksi, että Ensihoitajalla ei oikeasti ollut kameraa mukana - tai no kameraa siis oikeaa kameraa. Noissa laivan valoissa tuolla pikkusella puolijärkkärillä ei kyllä tehnyt mitään. Onneksi kännykkä kamera pelasti mustavalko puolellaan kuvista tuli siedettäviä, mutta silloin siis oli oltava lähellä, koska tuo zoomi ei niin kummoinen ole tuossa kännykässä. Olisi pitänyt vaan ottaa se kunnon kamera mukaan. Aina ei vaan jaksaisi sitä rahdata, kun se painaa kuin synti noiden härpäkkeidensä kanssa.

Koska nyt oltiin iskelmäristeilyllä ja pojat soittivat illan viimeiset setit niin musisointi oli pomppupohjaista. Mentiin siis kovaa ja vauhdilla...eikä niitä ihquja balladeja. No, tanssijat olisivat niitä varmasti odottaneet Ensihoitajan lisäksi, mutta muuten pikkujoulutunnelmissa oleva kansa taisi enemmän toivoa noita vauhdikkaita.

Keikka loppui aikanaan - onneksi ei kuitenkaan yhteen settiin vaan taisivat ne pojat vetää kaksi tuntia meille musisointia. Ja mitäs sitten - teinit diskoon ja nää vanhukset nukkumaan. Aamulle laitettiin kello soimaan heti kasin jälkeen, että ehdittäisiin maihin soppailemaan. Ensihoitaja oli jotenkin kuvitellut keksivänsä kivoja joululahjoja sataman basaareista, mutta joko väsymys rajoitti mielikuvitusta tai sitten siellä ei vaan ollut mitään kivaa tarjolla. Oikeasti - ikinä tainnut onnistua ulkoistamaan itseään kyseisestä rakennuksesta ilman kassin kassia. Onneksi sentään Rimistä löytyi sitä hiusväriä mitä Ensihoitaja oli hakemassa. Ovat Suomessa menneet Ensihoitajan vuosia käyttämän värin lopettamaan. Ei kuulemma käy kaupaksi. Onneksi Virossa ollaan eri mieltä - taitaa siellä olla vielä suosittukin, koska nytkään tuota ei ollut kuin muutama paketti hyllyssä.

Niin ja pitäähän sitä ostaa myös muutama pullo kuohuvaa - eilinen kun taisi mennä Ensihoitajan uuden valkoisen Neljänsuora huppariin ja pitkin lattioita... onneksi tuo punainen väri lähti melkeen kokonaan pois vaikkei laivalla päässytkään kunnolla pesemään. Ei pitäisi mennä aukomaan lämpimiä kuoharipulloja ;-) Ei ainakaan valkoista päällä.

Maista kiirehdittiin hyvissä ajoin laivaan - ei siellä viitsinyt kovin montaa ylimääräistä askelta ulkona ottaa, kun vettä tuli kaatamalla ja tuuli rikkoi sateenvarjot. Mennään sitten ja käydään hetkeksi lepäämään, mutta mitä... hytti oli käyty siivoamassa - pedit pedattu ja pyyhkeet viety. Eihän noihin enää voi pitkälleen käydä. Siinä sitten käytiin taas asiaa ihmettelemässä infossa ja selvisi sitten miksi lähtiessä oli ne pedit ihan likaiset. Totesi se infon nainen, että sen kun meette ja makaatte hytti on teidän käytössä koko matkan. Niin no niin olivat tainneet edellisetkin matkaajat tehdä ja sitten vain laittaneet sängyt takaisin kiinni. Kukaan ei ollut sitten katsonut ovatko ne vielä puhtaaksi pedattuja. En ymmärrä mitä järkeä tuossa nyt on. Tehdään työ kaksi kertaa. Onko se nyt jotenkin aikaa säästävää tai edes ekologisesti järkevää, kun joudutaan turhaan pesemään lakanoita ja viedään lähes tyhjiä roskiksia pois jne. Vai siis luottaako laivayhtiö vain siihen, ettei kukaan kehtaa enää mennä niihin pedattuihin sänkyihin. Niin - no joskus on siivoojat myös sanoneet, ettei niihin enää saa mennä ja punkkien eteen laitettu tuoli ym antaneet sen kuvan, ettei sinne tosiaankaan mennä. Tuntuu hullulta, mutta ehkäpä nuo viisaat ovat taas olleet viisaita. Homma vaan sillä ihmetyttää, ettei muilla reiteillä tapahdu vastaavaa - ei vaikka noilla Turun reitin laivoillakin on vielä tiukempi aikataulu.

Paluumatkan ohjelmatarjonta laivalla oli vähäistä - artistien nimmarikeikka, joka sekin keskeytettiin kesken, kun nimmarijono kiemurteli pitkin iskelmäbaaria ja radioväen piti päästä tekemään haastatteluaan ja aloittamaan iskelmävisa. No, me ehdittiin ne nimmarit saada, mutta organisaatio petti sen verran, ettei yhteiskuvaa artisteista ehditty ottaa vaan ihmiset rynnivät heti ottamaan yhteiskuvia Markku Aron ja Neljänsuoran kanssa. Olisihan se ollut kiva saada sellainen kuva missä kaikki esiintyjät olisivat. Samanlainen kuin edelliseltä Neljänsuora - Taikakuu reissulta. Mutta aina ei voi voittaa... tuo fanitapaamisen aika vaan on liian lyhyt, kun paikalla on suosittuja esiintyjiä. Olisihan tuo voinut alkaa ennemminkin, koska juuri mitään ohjelmaa ei paluureissulla ollut. Mitä nyt Markku Aro veti vielä juuri ennen satamaan saapumista yhden setin. Tämä on muuten kanssa asia mikä ihmetyttää. Miksi ihmeessä esiintyjät lopettavat vasta laivan saapuessa satamaan, kun kuitenkin pitäisi saada ihmiset ja orkesteri nopsaan ulos ja uudet sisään? Turun päässäkin, kun viikkarin laivalta tullaan satamaan on aikaa junaan siirtyä vaivaiset 20 minuuttia. Vaikka viimeksikin oltiin siinä ekoina ovella tuli silti kiire junaan. Hesan päässä Ensihoitajalla ei ole tätä ongelmaa - onneksi - koska nyt noita paikallisliikenteen aparaatteja menee pitkälle yöhön :-)

Mutta niin se vaan tuokin risteily pikkuhiljaa kääntyi kohden loppua ja ei enää kuin heippa vaan kaverit - nähdään taas seuraavalla keikalla tai no osan kanssa muutenkin, mutta aikas monen kanssa odoteltaisiin seuraavia treffejä seuraavalle risteilylle asti. Se tässä bändin perässä juoksemisessa onkin ehkä kivointa, että on tämän myötä tutustunut ihmisiin eri puolelta tätä laajaa Suomen maata ja ihan erilaisista ympyröistä tulevia ihmisiä, joihin ei olisi muuten missään tutustunut. Ainakin mä oon tosi iloinen - jotain ihan muuta kuin normi arki ja työjutut. Erittäin hyvä tapa päästää irti arjesta.

Mutta seuraava reissu odottaa jo ihan kulman takana, joten on aika paketoida tämä tarina ja lähteä tekemään uusia muistoja. Merellä nähdään.