17.9.2014 Finladia - Ensihoitaja sai lähes yksityiskeikan #neljänsuora
Antti laulaa tunteella illan viimeistä - Kesä vielä jäädä vois... #kvjvtour2014
Koska harvempi fani oli ehtinyt laivaan arki-iltana pääsi Ensihoitaja lähes iholle kuvaaman - kiitos pojat, taas aivan mahtava keikka.
Perjantai iltana - kahden melkein valvotun yön jälkeen Ensihoitaja muisti, että oli lupaillut kirjoittaa blogia ja sinne tarinan ensimmäisestä kontaktistaan ambulanssiin - niin löydettyään ne palokuntapäiväkirjansa, jotka se tunnettu joku oli piilottanut. Puolen yön aikoihin väsymyksen tylsistyttämissä aivoissa välähti. Ei Ensihoitajan luksuslukaaliin mikään voi hukkua ja sieltähän ne päiväkirjat löytyivät asunnon toisesta kaapista ;-) Ai, miksi Ensihoitaja päätti yöllä lähteä etsimään näitä kadonneita aarteitaan? No, siitä yksinkertaisesta syystä tietenkin, ettei Ensihoitaja muistaisi koko asiaa enää aamulla. Toisaalta viikolla tehty fanitusreissu Finlandialla sai mieleen muistumaan, että kaapissa saattaisi olla vielä muutamin vuosien takaisen muuton jälkeen purkamaton laatikko cd-levyjä ja siellä saattaisi olla vielä yksi Neljänsuoran levy kaapin kätköissä ;-)
Yöllinen muuttolaatikoiden purku toikin Ensihoitajalle täyspotin - löytyi Neljänsuoran kadoksissa ollut levy ja kaksi tarkoin vaalittua palomiespäiväkirjaa. Nyt siis voidaan palata suolenpätkien, veren ja varjoaan nopeammin kanyloivan Ensihoitajan tarinan ensimmäiseen päivään.
Eletään kesää 1997, Suomi ryömii syvän laman kourissa ja luullaan, ettei enää pahempaa voi maallemme sattua. Ihmisiä joutuu työttömäksi ja sanat eläkeputki, ansiosidonnainen ja työttömyys tulevat kaikille tutuksi. Yritykset karkaavat halvempiin maihin ja euro odottaa jo nurkan takana. Ensihoitaja elää nuoruuttaan ja on saanut elämänsä ensimmäisen kesätyön päiväsairaankuljettajana kotikuntansa palokunnasta. Ensihoitaja - tai ei silloin vielä mikään ensihoitaja, vaan ihan tavallinen abiturientti, jolla oli suuri haaveita elämänsä suhteen ja näihin ei silloin kuulunut ensihoitajuus. Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin ja Ensihoitaja oli saanut toukokuun lopulla päätöksen, että hän aloittaa kesäkuun alussa päiväsairaankuljettajan työt. Ei siinä mitään, mutta eihän Ensihoitaja tiennyt vielä tuolloin mitä päiväsairaankuljettaja tarkoittaa - luuli, että työ on mummojen roudaamista päiväsairaalaan ;-)
Koska Ensihoitaja asui pienellä paikkakunnalla, missä kaikki tunsivat toisensa törmäsi Ensihoitaja eräänä päivänä lapsuuden kerhokaveriinsa. Tämä kaveri Peter Pan oli töissä palokunnassa pelastajana - juuri valmistuneena ja innokkaana. Hei Ensihoitaja, sä tulet sitten kesäks ajamaan ambulanssia meille! Siis what??? Ensihoitajan suu loksahti auki, silmät pyörivät päässä ja ilmaakin piti haukoa hetki. Ei, eihän Ensihoitaja ambulanssiin hakenut, vaan niitä mummoja roudaamaan päiväsairaalaan. No, kyllähän siinä niin kävi, että Peter Pan oli oikeassa ja Ensihoitaja oli kuvitellut ihan omiaan. Muutaman päivän Ensihoitaja oli sydän kurkussa ja paniikissa asian suhteen, mutta koska oli lama Suomessa töitä saanut niin nehän oli hoidettava, joten kesäkuun ensimmäinen maanantai Ensihoitaja pyöräili letit liehuen palolaitokselle ottamaan selvää mihin oli päänsä pistämässä.
Miehiä, poikia, nuoria ja vanhoja. Tuosta ovesta sisään ja mihin sitten? Enää Ensihoitaja ei muista, miten perille päätyi, mutta pian hän istui kahvihuoneessa ihmettelemässä mitä ihmettä hän täällä teki. Kakkosvuoro oli lähdössä ja kolmonen tulossa. Pienessä keittiössä riitti kuhinaa ennen kuin päivä pääsi käyntiin. Haettiin sakuvaatteet ja näytetiin pukuhuone.
Suuri yllätys palolaitokselle ja Ensihoitajalle oli se, että Ensihoitaja oli talon historian ensimmäinen naispuolinen ensihoitaja, koko toimialueen toinen. Mitä sitten, minähän näytän, että pärjään. Housun lahkeet rullalle ja takin hihat viikaten niin kyllä se tästä. Kyllä Ensihoitaja pärjää, kun niin päättää.
Nyt - se suuri hetki - siellä se piipaa auto kiilteli tallissa sinivilkut katolla. Tai niitä oli siellä useampikin. Oikeasti tällöin Ensihoitaja oli niin paniikissa, että toivoi olevansa ihan jossain muualla, kuin siellä ambulanssin vieressä - vaikka haravoimassa hautausmaalla. Niin, Ensihoitaja ei vielä tuolloin tiennyt, että kohta hän olisi se "ensimmäinen, aito ja oikea Ensihoitaja" - ensihoitaja henkeen ja vereen.
Tämän näköisiä olivat ambulanssit Ensihoitajan uran alussa, kuvan ambulanssi ei liity mitenkään tarinaan
Pakkohan sitä oli mennä ja tutustua autoon. Ensihoitaja ihmetteli toki, mitä tällainen lettipäinen tytön tylleröinen teki täällä ambulanssin vierellä ihmettelemässä. Hoitovälinepakkin oli niin painava, että Ensihoitaja jaksoi sitä juuri ja juuri kantaa. Hoitovälineistä Ensihoitaja tunnisti ainoastaan verenpainemittarin ja sekin näytti erilaiselta kuin, se jolla koulu terkkari oli paineita lukukausitarkastuksissa mitannut. Apua, miten Ensihoitaja tulee selviämään tästä hengissä - kaksi kuukautta!
Iltapäivällä tuli Ensihoitajan ensimmäinen työtehtävä - hapen vaihto. Alkuun Ensihoitaja toki oli mukana kolmantena, mutta tälle vaativalle tehtävälle Ensihoitaja pääsi kuskin paikalle. Ensihoitaja, joka oli saanut ajokortin reilu puoli vuotta sitten istui tärkeänä kuskin paikalle ja ajoi auton ulos tallista. Kierretäänpä torin kautta - sanoivat pojat, näkevät kaverisi. Silloin se tapahtui - Ensihoitajan sydämessä läikähti ja hänen sisällään alkoi kyteä siemen ensihoitajaksi. Ihan hullua miettii Ensihoitaja tänään, eihän se voinut olla niin hienoa ajaa rundia kylän halki, mutta olihan se - se oli the hetki nuorelle Ensihoitajalle, vaikka paljon on tapahtunut ja käsitykset muuttuneet niin siitä se kuitenkin alkoi - elämä ja kasvu Ensihoitajaksi.
Ambulansseja, joka lähtöön. Kuvan ambulanssit eivät liity tarinaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti