Tasan tavallinen maanantai - syyskuun viimeinen sellainen laatuaan. Ensihoitaja on palannut taas sorvin ääreen tekemään piiiiiiiitkää päivää. Tämän päivän Ensihoitaja on ollut ensihoitosimulaattoroinnissa ja hauskaa on ollut. Vai voiko töissä olla hauskaa? No, ainakin Ensihoitajalla ja hänen tiimillään oli väliin nauru kovin herkässä. Jokainen pääsi siirrettäväksi ja paketoitavaksi kaulureilla, tyhjäreillä ja kauhoilla. Väliin asentoja korjattiin ja harjoituksia tehtiin uudelleen, mutta lopulta "paketit" hipoivat lähes täydellisyyttä ja rankavammaisen siirto kauhoille tapahtui kuin ajatus. Eikös Ensihoitaja saisi nyt siis lähteä kotiin, kun kaikki on hienosti paketissa? Eipä tietenkään, Ensihoitajaa kutsuu vielä muutamat paperityö, tai siis eihän nykyään tehdä paperitöitä, vaan siis tietokonetöitä. Kuinka ollakaan - eipä ne tietokoneet olleet kovin suopealla päällä tänään vaan ihan kaikki mahdolliset ohjelmat päättivät vastustaa Ensihoitajaa - kaatuivat, tökkivät eivätkä auenneet. Eli Ensihoitaja tunnin konetta kirottuaan päätti lähteä kohden kotia kolkuttelemaan paikallisjunalla.

Junassa Ensihoitajan silmiin sattuu harvinaisen pitkä nuorimies, jossa on jotain tuttua. Mistä ihmeestä Ensihoitaja tuntee tämän miehen? Hetkinen - onkos tämän herran kuva Ensihoitajan kännykässä viikon takaiselta keikalta taltioituneena. Kyllä, kyllähän sen on pakko olla Neljänsuoran tuuraajana toiminut nuori kosketinsoittajapoika. Ai, kun osa  kokopäiväisistä pojista lähti tuonne maailman toiselle laidalle, niin tuuraajat istuvat meidän paikallisjunaan - pysyy Neljänsuora kiintiö täynnä. Voi tietenkin olla, että Ensihoitaja on pahasti erehtynyt ihmisestä, mutta mitä sitten - olihan se sittenkin ainakin melkein ;-))

Ensihoitaja vetäytyykin tästä tänään lyhyiden tarinoiden jälkeen peiton alle ja tapaamaan suuriten fanittamaansa miestä - nukkumattia. Hyvää yötä piltit. Ensihoitajat pysyköön hereillä tien päällä, muut nukkukoon rauhassa ;-)