Taas viikonloppu. Ensihoitajalla on täydellinen vapaa. Välillä näitäkin on pakko pitää. Päivän ohjelma Ensihoitajalla on itsensä ravitseminen niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Takana Ensihoitajalla on ollut rankka työviikko ja fiiliksiä voisi kuvata Neljänsuoran Aurinkoon kappaleen ensimmäisen säkeen sanoin. Aina ei ole niin helppoa olla alansa pioneeri.

Aurinko on kauniimpi...

 



Oli tulta ja voimaa

tyttö hieman sekaisin

hän tahtoi muuttaa maailman ja niin

pettyi usein muihin ihmisiin.

(Petri Muck - kiitos hienosta biisistä)

 

Niin tänään Ensihoitaja päätti siis ottaa rennosti - aamun löhöilyt televisio ääressä ja päivällä ruuanlaittoa. Keittiötöitä ei voi mitenkään tehdä ilman kunnon musiikkia niinpä ylläri, ylläri 4S soimaan. Ensihoitaja yllätti itsensä ja kerrankin keskittyi siihen mitä kuunteli. Vuosia sitten, jo Hankotien laitaa levyn ilmestyessä Ensihoitaja löysi itsensä Neljänsuoran levyltä. Lolita...sehän suorastaan huusi Ensihoitajan elämää...siis sitä salaisempaa, johon ei kuulunut heijastinhousut...

 

 

Tanssitytön kengät...

 

Kesäiltaan kuumaan saapuu tyttö lavatanssin huumaan

Lyhyt hame kellokas, kengän malli pistokas...

 

...Ei saa kukaan, ei saa kukaan, kukaan ei saa tanssilavan Lolitaa

Valomerkin aikaan moni poika luottaa lemmen taikaan

Tyttö yöhön katoaa, kellohame heilahtaa...

(Lolita - Sirpa Peltola)

 

Jos lavalla olisi tanssikavereilla ollut tällaisia hymyjä niin olisi voinut yöhön katoaminenkin jäädä Lolitalta :-)

 

 

...ne jotka tuntevat Ensihoitajan voivat samaistua täysin tuohon yllä olevaan. Ensihoitaja vain katoaa yöhön pimeään. Niin siis lavatanssithan ovat Ensihoitajan salainen harrastus - suuri intohimo vaikka vuodet tienpäällä ovat harrastetta rajoittaneet. Siitä tulikin mieleen seuraava kappale, joka tänään jotenkin pisti miettimään miten samanlaista on Ensihoitajan elämä ollut kuin artistienkin...

 

Tällaisilla autoilla Ensihoitaja on kiertänyt Helsingistä - Kuusamoon ja Turusta - Lappeenrantaan...

 

Olen ympäri suomen kiertänyt

huoltoasemilla kahvit juonut

sinä mieltäni olet hiertänyt

ja muistoja päähäni tuonut...

(Pakko surra loppuun - Sara Suvela Johanna Vikstén)

 

 

 

 

Nukkua rattiin joutua harhaan

oltua aina jäljissä parhaan

vallata nurkasta pimeä soppi

nukkua ainakin huomiseen....

(Oppia olemaan - Tero Kaikkonen)

 

 

 

Hitsi näähän kertovat suoraan Ensihoitajan vuosista. Keikkaa ajettiin pitkin Suomea ja todellakin ne huoltoasemat tulivat tutuiksi enemmän kuin ne ystävät ja rakkaat, jotka odottivat. ja odottivat, koska Ensihoitajalla olisi aikaa heille. Odottavan aika on pitkä ja Ensihoitaja sai huomata, että matkassa kestivät ne kaikkein uskollisimmat ja pitkäaikaisimmat. Monille riitti, kun Ensihoitaja viidennen kerran soitti, että sorry en mä pääsekään - nyt lähdettiin pitkälle siirrolle. Kaikki te, jotka haaveillette olevanne uusia Ensihoitajia, muistakaa, että valintanne voi olla rankka läheisillenne - pitäkää huoli läheisistänne.

 

Nukkua rattiin - nukkua huomiseen. Niin tuttuja ajatuksia, kun pyörät ovat pyörineet ja nielleet alleen musta asfalttia ihan liian pitkään, ja kun nukkumatti on odottanut Ensihoitajaa jo toista yötä unihiekan kanssa kotiin. Nämä herättävä Ensihoitajan mielen monia muistoja - tänään jostain syystä haikeita - johtunee siitä, että taivaskin itkee tänään. Toisina päivinä samat kappaleet saavat hymyn huulelle ja monia ihania muistoja mieleen. Sellaista se on Ensihoitajan arki.

 

 



Ota mut syliin ja keinuta hiljaa

kuin tuuli keinuttaa pellon viljaa

soi yössä viulu

vain vaikenee lintujen laulu

niin hiljaa

hiljaa soi kantelein maan

(Ensihoitaja)



 

Mutta ennen kuin tämä menee ihan synkistelyksi niin palataanpa iloisempiin asioihin. Ensihoitaja on viime viikkoina lukenut palomiespäiväkirjansa ja välillä räkättänyt kaksin kerroin niitä lukiessaan. Ihan huippujuttuja ja niin mahtavia muistoja. Jospa Ensihoitaja paljastaisi tässä taas yhden tarinan uransa alku vuosilta. Jospa aloitettaisiin Ensihoitajan ensimmäisestä päivystysvuorosta.

 

Eletään kesää 1997 pienessä Suomalaiskaupungissa - sen polttokunnassa. Aamu on aikainen, kun Ensihoitaja saapuu asemalle ja huutelee käytävällä kaikki vielä nukkumassa olevat hereille. Ensihoitaja on lähdössä päivystämään ambulanssilla lähistöllä järjestettävään kuntoilutapahtumaan - vuoron pituudeksi on määrätty 28h. Tämä on Ensihoitajan ensimmäinen yön ylittävä työvuoro ja ensimmäinen kerta, kun hän pääsee ihan toiseksi ambulanssiin - hoitajaksi :-)

 

Ambulanssi, jolla Ensihoitaja on lähdössä liikkeelle on "pullanokkamersu" automaattivaihteilla. Tiuhti lähtee näyttämään Ensihoitajalle, missä auto on ja miten automaattivaihteilla ajetaan. Ensihoitajahan siis on nähnyt automaattivaihteisen auton ehkäpä vain unissaan ja kyseessä on siis vanha automaatti eikä mikään nykypäivän kickdown vaihteisto. Noin minuutin perehdytyksen jälkeen Ensihoitaja komennetaan puikkoihin ja peruttamaan auto ulos. Apua, miten ihmeessä tällä perutetaan. Kyllä Ensihoitaja osasi pakin laittaa päälle, mutta miten sitä vauhtia säädellään???? Täällä ei ole kytkintä. Ehkäpä se itse osaa mennä sopivan hitaasti ajatteli Ensihoitaja ja nosti jalan jarrulta. Apua, ambulanssi hyökkää vauhdilla taaksepäin. Missä on kytkin....??? Hätä ei lue lakia - jarru pohjaan. Hei täähän toimii, eihän tää sammunutkaan. Lamppu syttyy - siis jarrulla voi säädellä vauhtia :-)

 

Ensihoitaja ajaa auton tallin eteen ja kiipeää kiitollisena apparin paikalle - hoitajan esittäminen on huomattavasti helpompaa, kuin tämän auton ajaminen. Varsikin, kun hoitotoimia tuskin edes tarvitaan.

 

Päivä lähtee käyntiin Ensihoitajan ja hänen päivystysparinsa osalta alueeseen tutustumisella. Ensihoitajan pari on vanha mies - siis pari kymppisen Ensihoitajan mielestä jo suorastaan ikäloppu ja siksi seuraava tarina onkin aikanaan järkyttänyt kovin Ensihoitajan nuorta mieltä. Ensihoitajan istuskeli parinsa kanssa radan reunalla katselemassa avajaisjuhlaa, kun parin tuttu "vanha mies" tulee juttelemaan heille. Siinä juttelun lomassa mies kysyy; "ootteko te sukua, kun teissä on jotain samaa näköä?" Pari kommentoimaan tähän: "Ei, kun me ollaan naimisissa.... meillä on tää radio kihloina." Hyi noin vanha mies ees kehtaa sanoa noin... ajatteli Ensihoitaja. Nyt, jos sen ikäinen mies sanoisi samoin olisi Ensihoitaja ihan otettu ;-) Niin se vaan ikä muuttaa mieltä.

 

Heti avajaisten jälkeen ensihoitoyksikkö saa hälytyksen - mies kaatunut rullasuksilla. Ensihoitajan ensimmäinen oma keikka. Mutta voi, potilas ei puhu sanaakaan suomea, eikä englantia - yhteistä kieltä ei löydy, mutta se on selvää, että sattunut on. Tuolloin vielä hoidot eivät niin kummallisia olleet - potilas paareille ja sairaalaan. Ensihoitaja koetti selittää englanniksi potilaalle, että sairaalaan mennään, mutta hospitaali taisi olla vieras ja pelottava asia, joten ainoaksi keinoksi hoitaa ja rauhoittaa potilasta oli pitää tätä terveestä kädestä kiinni. Mutta siis Ensihoitajan elämän ensimmäinen oma keikka.

 

Illaksi Ensihoitajan päivystyskaveri vaihtuu - ihanaa nuorempi ja komeampi ja tietenkin paljon mukavampi. Nyt riittää tarinaa ja aika lentää kuin siivillä. Enää odotetaan, että päästäisi nukkumaan. Vihdoin yö saapuu ja "olympialaiset" hiljenevät. Ensihoitaja vetäytymään yöpuulle. Voitte arvata, ettei Ensihoitaja osaa nukkua, kun piippari suhissee ja särisee siinä vieressä ja mielessä kaihertaa, että jos siihen hälytykseen ei sitten herääkään. Tuohon aikaan Ensihoitaja nimittäin vielä osasi nukkua vaikka pommi olisi pudotettu viereen. Nykyään vuosien päivystäminen on tuottanut tulosta ja Ensihoitaja herää naapurin herätyskelloonkin.

 

Vihdoin saapui aamu ja se vaihtui päiväksi ja Ensihoitaja pääsi kotiin nukkumaan. Mutta...illalla kutsui jo naapuri kunnan tanssilava ja aamulla rokkikonsertti (vai voiko Kirkasta ja kumppaneista puhua rokkina???) Nuorena jaksaa valvoa, mutta vanhana taitaa sen, minkä nuorena on oppinut. Eli hyvää yötä tai valvotaanko vielä muutama vuorokausi?



Valitetaan videon laatua, parempi laatuisia ei blogiin saanut, kun bittirajoitus oli olematon.