Lauantai ja senhän pitäisi olla perinteisesti siivouspäivä. Silläpä Ensihoitaja päätti kaivaa esiin pädin ja aloittaa taas tarinoinnin. Ihan mitä tahansa, mutta ei siivoamista... Ensihoitaja ei ole koskaan tykännyt siivoamisesta ja jo nuoruusvuosina keksi kaikkea, jolla vaihtaa siivoamista pois. Kotona olisi pitänyt osallistua jotenkin siivoamiseen. Rengasrallin aikaan Ensihoitaja tarjoutui vaihtamaan perheen autoihin renkaat, jos ei tarvitse osallistua siivoamiseen ja töissä laskujen teko päivä osui hallin siivoamispäiväksi - lähes poikkeuksetta. Siivoaminen on niin vihonviimeistä touhua ja se vaan pitää tehdä uudestaan ja uudestaan, joka viikko hamaan hautaan asti. Tänään taas on käynyt mielessä, josko palkkaisi siivoojan. Muutamat kaverit ovat näin tehneet ja elämällekin heillä kuuluu jääneen enemmän aikaa. Ongelma onkin enää vain se, mistä saa hyvän ja luotettavan siivoojan, joka ymmärtää Ensihoitajan erityiset arkistointimenetelmät eikä hermostu paperi- ja kirjavuoriin nurkissa? Jos jollain on tietoa tällaisesta pk-seudulla saa ilmiantaa.

Ai pitäisikö mun muka osallistua siivoamiseen?

Tänään paistaa taas aurinko, pitkästä aikaa...ja sääennusteiden mukaan tämä valoilmiö onkin tulevaisuudessa hyvin harvinainen. Pitäisi siis mennä ja nauttia kauniista syyssäästä. No, sehän tietenkin vaatisi musaa lenkille mukaan - eikö? No nyt on päässyt käymään niin, että tässä suuressa tavaroiden järjestelyvimmassaan muutama kuukausi sitten taisi Ensihoitaja järjestellä niitä niin, että mp-soitin hävisi taas sinne kuuluisaksi tulleeseen paikkaan, hyvään jemmaan. Ai kännykällä - ei sinne mahdu musiikkia. Se on ihan täynnä kuvia, videoita, sovelluksia... Niin kuka niitä käskee siellä säilyttää, mutta kun on ollut saamaton niitä siirtämään. Sitä paitsi nää uudehkot Lumiat on surkeita - ne ei tue kuin joitain aatamin aikaisia minitallennuskapasiteetin omaavia muistikortteja. Ihan tosi - Ensihoitaja meinasi vaihtaa päikseen äiteensä vanhan luurin muistikortin oman puhelimensa mukana tulleeseen. Tuli ilmoitus, ettei puhelin tule näin isoa muistikorttia. APUA! Haluu uudempaa tekniikkaa isolla näytöllä, valtavalla muistilla ja kaikilla hilavitkuttimilla, mutta kyllä ois kiva pitää taskussa tai pienessä tanssilavalaukussa noita ikivanhoja minipuhelimia.

Mutta mutta, mitäs Ensihoitajan viikkoon on kuulunut... Juu paperitöitä ja paperitöitä, mutta perjantaina Ensihoitaja pääsi viettämään aikaa ensihoitopäivillä. Niin aiheet olivat hyviä - luennoitsijat asiantuntijoita, mutta missä ihmeessä olivat kuulijat??? Kyllä harmitti, ihan kaikkien puolesta. Tätäkö tämä lama tekee? Vai kouluttivatko yksityisen sakun yrittäjät sittenkin ahkerammin työntekijöitään? Jos vaan ihmiset eivät oikeasti enää tule tällaisiin yhteisiin koulutuksiin niin kohta niitä ei kukaan järjestä eikä alan sosiaalisia kontakteja päästä luomaan. Niin niin, onhan tietenkin wepinaareja - varmasti helpompia ja halvempia järjestää. Siinä ohessahan voi päivystää sitä ambulanssiakin, mutta välillä olisi varmasti tärkeää nähdä niitä kolleegoita ihan nenätystenkin.

Viime tekstissä Ensihoitaja suunnitteli ensihoitopäiville osallistumisen lisäksi laulun sanoittamista. Asia on ollut kovasti mielessä ja aiheuttanut hirveitä synnytystuskia, mutta kun synnyttämismatkat maassamme vaan pitenevä,t niin pitenee myös Ensihoitajan laulun syntyminen. Ei siis onnistu - ei tule paperille mitään järkevää ja heti kun olet paikassa, jossa et pääse ajatuksia paperille laittamaan niin riimit rupeavat pyörimään päässä. Ainoa mikä on varmaa on se, että laulu tulee olemaan laulu rakkaudesta, rakkauden tuskasta ja perinteisen melankolinen suomi iskelmä. En enää yhtään ihmettele miksi niin monella laululla on niin monia tekijöitä. Toinen pää tässä tarvittaisiin, että saataisin ajatukset kasaan. Myös jonkinmoinen ajatus laulun rytmiikasta ja sävelmästä saattaisi auttaa asiaa, mutta kun näiden suhteen Ensihoitaja on ihan täysin avuton. Kaikki mitä Ensihoitaja musiikista osaa on soittaa ukko nooaa yhdellä sormella. Toisille tämä vain taitaa olla helpompaa - ainakin Vain elämää sarjassa Apulannan Toni Wirtanen kertoi jotain, että laulua syntyi heittämällä/vahingossa/hetkessä... Voi kun onnistuisi Ensihoitajaltakin - toisaalta Ensihoitajahan kanyloi varjoaan nopeammin ja intuboi ajatuksesta - eikä sekään onnistu kaikilta ;-)

Niin se laulu - Kun kuuntelee päivät pitkät Neljänsuoraa, Sillanpäätä, Yölintua ja kumppaneita niin laulun lajiksi siis väkisin on muotoutumassa aiemmin mainittu suomi-iskelmä. Toisaalta tuntuu, että kaikki on jo niissä lauluissa sanottu niin monta kertaa, ettei mitään jää enää jäljelle. Jokainenhan näistä bändeistä tai artisteista laulaa siitä suuresta kaipuusta, menetetystä rakkaudesta tai siitä mitä ei ole koskaan saavuttanutkaan. Joskus tarina saattaa olla onnellisempi, mutta silti kaikissa on se sama sanoma - rakkauden tuska. Siitähän se Ensihoitajakin toki haluaa kirjoittaa, mutta voiko siitä enää sanoa mitään uutta tai uudella lailla? Neljänsuoran Antti puhuu pomppumusiikista  tai suurista ballaadeista. Siltsun uusi levy kuulostaa jo puhdasveriseltä popilta. Yölintu on vuosia jo soittanut suuresta rakkaudesta ja yllättänyt sekaan laitetuilla vitsikkäillä lauluilla - kuten Naapurin sahtijenkka jne. Yhteistä kuitenkin näiden laulajien ja yhtyeiden musiikissa - uudessa ja entisessä - on se, että se tarttuu. Väkisinkin kappaleet jäävät soimaan päähän ja suurimpaan osaan sanat oppii muutaman kuuntelukerran jälkeen. Toiseksi monet näiden kappaleista saavat kuulijan herkistymään - joskus kotona näitä kuunnellessa on ihan Vain Elämää- ohjelman itkufiilikset. Varsinkin silloin, kun pysähtyy kuuntelmaan mistä näissä lauluissa lauletaan ja silloinhan niistä tietenkin löytää aina oman tai läheisen elämän. Juuri tällaisen laulun Ensihoitaja haluaa tehdä. Sellaisen, jonka kaikki muistavat kuultuaan, joka saa ihmiset laulamaan mukana ja joka saa pintaan suuria tunteita. Siellä ne ovat ajatukset päässä, odoteltaan koska ne putkahtavat paperille.... Suuria tunteita ja rakkauden tuskaa - Ensihoitaja taitaa jatkaa pohdintojaan imurin varressa. Hyvää viikonloppua kaikille :-)

Kyllähän se vaan niin on, että Ketonen osaa ottaa yleisön. Show-mies mikä show-mies

 Tai siskoni....

 Jospa tekisikin reggae-biisin Jukkapoika tyylillä?

 

Tai vaikka kantaaottavan laulun ala Skandinavian Music group