Tänään Ensihoitajan on ihan pakko päästä kirjoittamaan blokiaan - vaikkei nyt olekaan mitään sanottavaa tai oikeastaan kerrottavaakaan. No, eihän Ensihoitajalta tarinat lopu ja kun sormet syyhyävät niin pakkohan sitä on tarinaa päästä suoltamaan. Tänään Ensihoitaja on todella iloinen, koska hänen järkyttävän isoa työmäärää on vähennetty ja reilusti. Ehkäpä Ensihoitaja ehtiikin pitää ennen joulua jokusen ylityövapaan.

Pitäisiköhän taas lähteä seikkailemaan kesään 1997? Viimeksi oltiin ensimmäisessä päivystyksessä - mentäisiinkö seuraavaksi sitten ensimmäiseen oikeaan keikkaan, jolla Ensihoitaja toimi kuljettajana. Oli helteinen heinäkuun alun ilta ja yksikkö, jossa Ensihoitaja oli töissä sai siirtotehtävän terveyskeskukselta läheiseen keskussairaalaan. Koska palomiehillä oli juuri alkanut kiivas jalkapallo peli päätettiin yksissä tuumin, että Ensihoitaja lähtee kesä pelastajan kanssa hoitamaan siirtotehtävän. Jos Ensihoitaja oli 19 niin tuleva työpari oli 20 ja kokemusta ensihoidosta molemmilla sellainen kuukausi. Tehtävälle lähdettiin innosta vapisten ja Ensihoitaja sai toimia yksikön kuljettajana, koska vain työparilla oli oikeus allekirjoittaa ensihoitokertomus. Tallista lähdettiin kohden terveyskeskusta innosta soikeana ja terveyskeskuksella todettiin, että potilas onkin kuntoilutapahtumasta tuttu "vanha mies", joka siirtyi selkäkivun vuoksi keskussairaalaan. Oli Ensihoitaja aika muikeana, kun mies tunnisti hänet ja vielä kehui, että onpa Ensihoitaja vahva nainen, kun jaksoi kantaa hänet paareilla ambulanssiin - niin siihen aikaan paareissa ei ollut pyöriä vaan ne kannettiin ihan hauisvoimalla. Pakko näin jälkikäteen on myöntää, että tuollaisen 90 kg painavan potilaan kantaminen pääpuolesta meinasi ottaa koville, mutta eipä ollut Ensihoitaja silloin vielä käynytkään salilla treenailemassa.

Potilas saatiin kuitenkin ilman erillisjärjestelmiä autoon (mitä nyt Ensihoitaja päätti kiireesti hommata salikortin) ja lähdettiin ajamaan kohden keskussairaalaa. Ylpeä Ensihoitaja ajaa keskustan lävitse lapa lasissa, josko ne kaverit nyt näkisi! Pian ollaan jo keskussairaalla, jossa potilas taas kannetaan sisään ja jäädään odottamaan potilaan vastaanottoa. Kellossa viisarit siirtyvät usean pykälän eikä kukaan hoitaja huomio Ensihoitajaa ja hänen pariaan. Hoitajia mennä viuhuu kyllä ohitse, mutta kukaan ei noteeraa Ensihoitajan yksikköä. "Anteeks, meillä olis teille potilas!" Nyt joku pysähtyy ja toteaa - "ai, ootteko te oikeesti tuomassa tänne jotain?" Silmät pyöreinä ihmetellään - no, taidettiin näyttää teineiltä ;-) Lopulta potilas saadaan luovutettua oikeaoppisesti ja kotimatka voi alkaa. Popit täysille ja tietenkin luukut auki ja kylän halki kohti kotia. Kylläpä oli nämä tytöt ja pojat ylpeitä ;-)

Kun kerta ensimetrejä Ensihoitajana muistellaan niin pitääpä tähän laittaa Ensihoitajan runoelma palokunta ajoista...

Täältä tuleva pelastajat

Liekit lyö läpi kattojen, pelastajat rohkeat saapua jo sais.
Yks, yks kaks turvamme on siis se näppäiltäköön.

Kiire, kiire on - pois alta vaan muut
Täältä tulevat pelastajat rohkeat.
Urheat pelastajat saapuvat
läpi tulen kulkevat
tuoden pelastuksen

Hätäkeskus neuvot antaa - hälytyksen asemalle laittaa.
Höökiin palomiehet kiitää
"Tulipalo, kiitti kuitti!"

Kiire, kiire on - pois alta vaan muut
Täältä tulevat pelastajat rohkeat.
Urheat pelastajat saapuvat
läpi tulen kulkevat
tuoden pelastuksen

Illan hämärään vilkkujen sini leiskuvan valon antaa,
UUU UUU UUU huutaa pillit
Pois alta vaan
täältä saapuu pelastajat

Kiire, kiire on - pois alta vaan muut
Täältä tulevat pelastajat rohkeat.
Urheat pelastajat saapuvat
läpi tulen kulkevat
tuoden pelastuksen

Saku, pönttö perään kiitää, pillit ilmaa viiltää
UUU UUU UUU viitosta silmään
kiire, kiire on pois alta muut
täältä saapuu pelastajat

Kiire, kiire on - pois alta vaan muut
Täältä tulevat pelastajat rohkeat.
Urheat pelastajat saapuvat
läpi tulen kulkevat
tuoden pelastuksen
(Ensihoitaja - 98)

Tällä kertaa näihin kuviin ja tunnelmiin, ettei mene ihan runoiluksi jää Ensihoitaja lukemaan itsekseen omaa runokirjaansa vuosien varrelta. Lisää luvassa - takuulla vaikkette haluakaan,