Voihan alkanut viikko. Niin sehän on täällä pk-seudulla yleisesti syyslomaviikko, mutta ei Ensihoitajalla. Ensihoitaja ei kerkeä vielä lomailla tai no pari päivää ehkä. Tänään oli kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen maanantai, että Ensihoitaja meni töihin myöhässä ja lähti ajoissa. Siis viime viikkojen 12h työpäivät ovat toivottavasti muisto vain. No keventyneen työtaakan ja loman kunniaksi olisi kiva tehdä jotain erilaista ja kivaa. Eli mitä? Nyt joku jo huutaa siellä ruudun takana, että mee Neljänsuoran keikalle, Jartsa Sillanpään konserttikiertueelle tai saattapi joku muukin kiva häppeningi olla menoillaan tässä lähimaastossa. Mutta, kun ei... edelleenkään ketään eikä mitään täällä pk-seudulla. Pitänee lähteä takas sisäiseen suomeen, missä Siltsu konsertoi ja Neljänsuora kiertää tanssilavoja...

Maanantaina Ensihoitajaa odotti työhuoneen pöydällä yllätys - uusi läppäri. Pitkään ja hartaasti sitä on toivottu ja nyt se oli ilmaantunut. Kone näytti siistiltä ja oikeastaan suorastaan uudelta, mutta... hups jostain syystä Ensihoitaja ei päässyt kirjautumaan koneelle sisään. Taas tekniikka rakastaa Ensihoitajaa. Pitänee odottaa, että atk-tuki kotiutuu syyslomalta, että saa koneen toimimaan ja syy on tietenkin jokin olematon sekunnissa korjattava asia vaan, kun ei pääse koneelle ei pääse asetuksia muokkaamaan. Se siitä, että Ensihoitaja on kuvitellut vuosia olevansa jonkinasteinen kotikutoinen nörtti, joka pärjää koneiden kanssa. Tai pärjää, mutta jostain syystä ei työpaikan koneiden kanssa ikinä mikään mene niin kuin toivoo. On se kumma juttu. No mutta kuinkas ollakaan muutaman päivän lepuutettua konetta niin tällähän sitä jo koneella kirjoitellaan. Eikä kyllä ikinä selvinnyt miksi ei ensi yrittämällä auennut, mutta tänään naps, ja kone oli auki.

Kun keventynyt työtaakka on kehuttu ja koneet kirottu niin minkäsmoisia tarinoita Ensihoitaja tänään kirjailisi? Olisko vuorossa vaikkapa tarina kesältä -99? Tarina alkaa kuumana heinäkuun iltapäivänä - itseasiassa Ensihoitajan nimipäivänä. Vuoroharjoitukseksi on määrätty pintapelastusharjoituksia - sopivaa puuhaa kuumana päivänä. Mutta mitäs sitten pelastettaisiin? Nukkea, ei voi virtaan heittää tai se on alajuoksulla ennen kuin ehditään sanoa hep ja koko vuorovahvuus vedessä - ei hyvä juttu. Ensihoitaja, sähän rupeet uhriksi! Keksii joku pojista ja saa asialle heti kannatusta. Just joo - ja varmasti rupean- ei ole uikkareitakaan. Nurisee Ensihoitaja. Ei tarvii olla. Menet sinne noissa vaatteissa. Ei ne oikeetkaan uhrit uikkareissa ole. Pienen harkinnan jälkeen Ensihoitaja lupautuu uhriksi, jos vaan talosta löytyy hänelle kuivat sopivan kokoiset vaihtovaatteet. Jopas rupesi olemaan pöydässä kuhinaa ja halukkaita pelastajia ilmaantui esiin yllättävän monta. Kukapa pojista ei olisi halunnut pelastaa nuorta Ensihoitajaa?

Ambulanssit, paloautot ja pintapelastusauto pakattiin ja ajettiin lähistöllä olevan joen rantaan. Ruiskumestari selvittää päivän harjoituksen kulun ja varmistaa, että onhan Ensihoitaja nyt tosissaan menossa veteen ja osaahan/jaksaahan tämä uida, sillä joessa on kova virtaus. Varmisteluista huolimatta Ensihoitajaa ei lasketa veteen ilman kelluntatakkia, ettei nyt vaan tule vahingossa oikeaa pelastettavaa. Sitten vaan tönäistään uhri veteen ja käsketään uida syvemmälle. Uidaan uidaan, mutta kun kelluntatakki on järkyttävän iso - sen sisään mahtuisi kaksi Ensihoitajaa - on uimiselle uusi haaste virran lisäksi.

Ensimmäiseksi harjoitellaan pelastamista pelastusnarun avulla. Ensihoitaja räpiköi joessa ja pojat koettavat heittää hänelle pelastusnarua. Ei muuten ollut niin helppoa, koska naru piti saada oikealle etäisyydelle virrassa, ettei virta vienyt sitä uhrin ulottumattomiin tai narupussi kopsahtanut Ensihoitajan päähän.

Seuraavaksi pintapelastuspari siirtyy pelastuslautan kanssa pelastamaan Ensihoitajaa. Vuorossa on hieman kokematon pelastuspari ja Ensihoitaja on saanut ohjeen olla mahdollisimman hankala pelastettava. Ensihoitaja näkee pelastusparin lähestyvän ja päättää yllättää ikävästi huolimattomasti lähestyvän pelastajan. Kun pelastaja erehtyy hetkeksi kääntämään katseensa sivuun Ensihoitajasta niin Ensihoitajapa päättää kiivetä pelastajan niskaan ja koettaa painaa tätä veden alle. Siinä alkoi kankeaan kuivapukuun puettu Ensihoitajaa, jopa pienempi pelastaja olla hätää kärsimässä. Onneksi kyseessä oli harjoitus ja pelastusparin toinen osapuoli reakoi tilanteeseen nopeasti. Seuraavaksi Ensihoitaja oli siirretty oikeaoppisesti pelastuslautalle selälleen. Eihän Ensihoitaja siinäkään suostunut kiltisti pötköttämään vaan päätti kokeilla pelastajiensa huomiokykyä. Ei muuta kuin täysi riehunta päälle ja pelastuslautta nurin. Nyt toinen pelastusparista rupesi jo olemaan aika kyllästynyt pelastettavaan, mutta mitäpä ei noudattanut ohjeita, kuten nuorempi pelastaja, jonka otteesta Ensihoitaja ei kiemurrellut mihinkään yrityksistä huolimatta. Ensihoitaja hihitteli salaa sisäänpäin, koska oli ollut niin hauskaa kerrankin päästä kiusaamaan pelastajapoikia.

Pelastusharjoitukset jatkuivat erilaisilla harjoitteilla ja Ensihoitajan huomio oli täysin kiinnittynyt rannalla pelastusyrityksiä valmisteleviin pelastajiin. Yhtä äkkiä jokin hipaisee Ensihoitajan jalkaa ja sitten tarraa siihen, lähtien vetämään Ensihoitajaa kohden joen pohjaa - apua kiljuu Ensihoitaja täysiä aivan varmana, että hänen jalkaansa on tarrannut joessa ajelehtiva ruumis... Rannalla olevat pojat ovat jo hyppäämässä veteen luullen Ensihoitajalle tulleen oikeasti jonkun hädän ennen kuin vedestä nousee esiin aiemminkin mainittu lapsuuden ystävä Peter Pan, joka taas oli päättänyt tehdä vähän jäynää - onnistui vaan vähän liian hyvin siinä. Säikähti säikäytettävän lisäksi koko työvuoro. Tuossa paikassa saikin olla varovainen, koska joki oikeasti virtasi niin, että pysyäkseen paikalla sai uida kokoajan ja se oli myös hyvin syvä tuolla kohden. Lisäksi joessa ajelehti satunnaisesti esim. tukinuitossa karanneita uppotukkeja, jollainen olisi voinut esimerkiksi tarttua Ensihoitajan vaatteisiin ja lähteä kiskomana mukanaan. Onneksi kuitenkin kyseessä oli vain Peter Panin jäynä ja pian asialle jo naureskeltiin porukalla rannalla.

Kaikkea sitä on Ensihoitajan kesään wanna be Ensihoitajana mahtunut ja niistä kaikista te olette nyt vain saaneet lukaista murto-osan. Nyt Ensihoitaja kuitenkin vetäytyy muutaman päivän syyslomalle - äipän herkkupatojen ääreen, ja niin vaihtamaan niitä talvirenkaita, ettei pääse talvi yllättämään. Mukavaa lomaa tai alkavaa lomaa niille joilla se on vielä edessä ja jaksuja töihin niille, jotka eivät lomalle pääse.