Luonto on verhoutunut tänään upeaan syysasuunsa. Ensihoitajan ikkunasta näkyy oranssia, keltaista ja punaista. Vaahtera pudottelee värikkäitä lehtiään ympäristöönsä, mutta voi taivas on niin harmaa. Ensihoitaja miettii onkohan maailma muuttunut värikkääksi sen vuoksi, että Ensihoitaja sai vihdoin päätökseen ihan älyttömän suuren homman, jota on koko syksyn naputellut. Paperit lähtivät postiin eilen ja nyt voi vaan odottaa ja toivoa, että tulos olisi mieleinen. Kyllähän se vaati duunia - viimeisenä iltana istuttiin useamman naisen porukalla vielä ilta myöhällä naputtelemassa papereita, mutta ehdittiin - jopa vähän ennen deadlinea. Paperien pudotessa postilokeroon sai Ensihoitaja huokaista helpotuksesta. Tuntui kuin olisi iso paino nostettu harteilta. Nyt voidaan taas keskittyä muihin hommiin.

Loppuviikosta Vantaalla on ensihoitopäivät. Arvaatte varmaan missä Ensihoitaja on? Sinnehän sitä on suunnattava askeleensa. Jospa vaikka näkisi vanhoja tuttuja ja tutustuisi uusiin. Ehkäpä voisi oppiakin jotain uutta.

Osaako joku sanoa mitä tässä tapahtuu? Koneita paareilla??? Kyllä sinne mahtuu potilaskin ja vielä oikeasti kiireellinen potilas :-) Aika paljon vaan pienempi potilas, kuin noin normisti.

 

 

Viikko rupeaa kääntymään ehtoopuolelle ja Ensihoitaja surkuttelee, että tälle viikonlopulle ei ole mitään kivaa tiedossa missään lähiseudulla. Viime viikonloppuna olisi Yölinnun pojat musisoineet tuossa kulmilla, mutta voi ei - ei tänä viikonloppuna. Neljänsuorakin on vetäytynyt pk-seudulta koko loppuvuodeksi sisäiseen suomeen ja Sillanpään tulevaan konserttiinkaan ei olisi lippuja enää ollut kuin takimmaiseen riviin piippuhyllylle. Näin siinä käy, kun nuo työhommat vie kaiken ajan niin jää vapaan menotkin varaamatta ajoissa. Ensihoitaja mietiskelee tässä kovin miten voisi itseään piristää pyhinä. Pitänee katsella jotain muuta vaihtoehtoa, kuin musiikkia. Joskin Ensihoitajan viime aikojen ajatus on ollut, että nyt hän voisi toteuttaa suuren haaveensa - tehdä laulun. Sanoja on ollut paperilla parikymmentä vuotta ja nyt olisi se aika kasata ne paperit ja yhdistää ajatukset yhdeksi. Sillä musiikillinen aktiviteetti olisi tervetullutta. Okei, voihan Ensihoitaja soittaa levyjä kotona, mutta on huomattavasti viihdyttävämpää päästä musiikin maailmaan livekeikoilla. Niin, siis Ensihoitajan toinen salainen harraste lavatanssien lisäksi on runojen ja tarinoiden kirjoittelu. Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella Ensihoitajalla oli viimeksi aktiivinen kirjottamisajankausi. Silloin Ensihoitaja osallistui aktiivisesti erilaisiin kilpailuihin ja niissä runoillaan menestyikin, jospa siis nyt olisi aika saada sanat lauluun. Ehkäpä joku Ensihoitajan musikaalisista ystävistä saisi aikaan sävelen. Tällaisia haaveita tänään.