Voi mahotonta sentään - kuten Antti sanoo - aina - kun bändi taputetaan uudelleen lavalle. No nyt taas taputettiin. Oli vaan makoisat esiintyjät Ensihoitajan risteilyllä. Siinä tanssikansaa hemmoteltiin, kun ensin lavalle asteli Neljänsuora ja seuraavaksi Finlanders. Voisiko enää muuta toivoa? Toki tanssikavereita olisi saanut olla ;-)

Tällainen määrä miehiä kipusi illan ja päivän aikana lavalle

 

Keskiviikon ylikiireisen työpäivän päätteeksi Ensihoitaja juoksi laukkuineen lähimmälle raitiovaunupysäkille mielessä jo siintäen Itämeri, siellä kelluva peltinen hökötys, jota risteilyalukseksi kutsutaan ja sen aluksen sisällä olevat esiintyjät. Voi ei - liikennevalot pysäyttivät Ensihoitajan ja spora pyyhälsi juuri nenän edestä. Onneksi tämä ei vielä hetkauttaisi Ensihoitajan aikataulua, mutta kun seuraava spora oli myöhässä ja vaihtoyhteys meni taas nenän edestä alkoi Ensihoitaja uskoa, että hänet on kirottu. Edelliselle risteilylle mennessä näet 9:n ratikka ajoi kolarin ja matkan tekoon tuli monta mutkaa. Vilkaisu kelloon kertoi kuitenkin, ettei vielä hätää ja Ensihoitaja ehti hyvissä ajoin satamaan. Liput ja mars laivaan. Hytti löytyi laivan perästä ja ... suoraan yökerhon yläpuolelta. Tästä Ensihoitaja ei kyllä yhtään tykännyt, koska oli suunnitellut pikku päikkäreitä ennen iltaa. Tuossa hytissä ei kyllä nukuttu - yökerhon meteli nimittäin kuului hyttiin paremmin, kuin itse yökerhoon. Meni sitten risteily hyvin lyhillä unilla, kuin konsanaan pahimmassa työvuorossa ensihoitajana. Onneksi Ensihoitajalla oli vielä tämä päivä sovittu vapaaksi - töihin herääminen kuudelta olisi voinut ottaa vähän tiukoille.
 

Mutta vaikka hytti oli surkeassa paikassa oli esiintyjäkaarti parasta a-luokkaa. Illan aloitti iskelmä etkot ja lopetti Finlandersien viimeinen "valssi". Siinä välissä kuultiin Neljänsuoraa ja maisteltiin ehkä hieman laivan herkkuja, soppailtiin tax freessä ja osan toimesta oli kallisteltu lasiakin ahkerasti. Laiva oli täynnä, kirjaimellisesi, joka penkille riitti istuja yökerhossa ja vähän enemmänkin. Tanssilattia oli niin täynnä, että tanssisuoritukset olivat lähinnä nojailua ja lavan edessä velloi useampi rivi faneja. Sinne myös Ensihoitaja työntyi kameroineen kuvaamaan ja laulamaan mukana.

 

Illan aikana kuultiin tuttua turvallista Neljänsuoraa. Pienistä äänetoisto-ongelmista huolimatta lavalla ja sen edessä riitti menoa ja meinikiä. Tutut ja tuntemattomat lauloivat kilpaa Antin ja Juhan kanssa niin Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa, kuin Siipirikkoakin. Joku yksinäinen sytkärinliekkikin valaisi lavanedustaa tunteellisimpien biisien aikana. Kaikenkaikkiaan illan tunnelma oli mahtava, yhtenäinen, harmoninen ja yhteisymmärrys oli täydellinen lavan edustalla: Kyllä siellä on nyt Suomenmaan paras bändi lavalla.

Muutaman kappaleen jälkeen Ensihoitaja tunsi kuinka joku koputti häntä olkapäähän. "Anteeksi - mikä tää bändi oli? Ja kuka tuo laulaja on?" Neljänsuora ja Antti Ketonen. Ai! Ja hetken päästä tämä samainen henkilö huutaa täysiä hyvä Anttia fanirivistössä ;-) Oli sen verran vanhempaa ikäpolvea, että oli, joko vain tullut risteilemään, tai Finlandersia katsomaan, mutta taisi saada Nelkut uuden fanin.

 

Valitettavasti illalla ei ollut orkesterille annettu enempää kuin tunti esiintymisaikaa. Olisihan noita poikia kuunnellut mielusti enempikin. Mutta oli miten oli, Juha oli todella liekeissä illan aikana, kuten yllä näette. Taisi väliin käydä niinkin, että Juha tuurasi Anttia laulajankin

 

Kyllä oli Jassellakin virtaa koskettimien takana, Ensihoitaja kateellisena katseli miten mies soitti kahta koskettimistoa ja pomppi ilmaan ja lauloi ja ja... Ensihoitaja ei vuosien harjoittelusta huolimatta ikinä oppinut soittamaan kuin yhdellä sormella urkuja ja kitara opinnot loppuivat, koska sormet eivät nuorena tyttönä riittäneet kitaran kaulan ympäri - niin ja opettajakin eteni opetuksissa kansalaisopistolla ihan liian nopeasti. Ehkäpä sitten eläkepäivillä. Nyt Ensihoitaja keskittyy tähän sanalliseen puoleen ja jos hän joskus saisi sen oman laulun sanat valmiiksi Niiskuneidin sävellettäväksi...

Vaikka seuraavat pojat piilottelivat lavalla soittimiensa taakse ja pimeisiin nurkkiin niin Aholaidan Hannua he eivät haastattelussa karkuun päässeet. Ei vaikka Jasse koettaa kovasti mennä mikkiä karkuun lavan puolelle.





Johan melkeen pääsi piiloutumaan Ensihoitajan kameraa rumpujen taakse, mutta mutta, jossain välissä Ensihoitaja pääsi yllättämään rumpalin.

 

Saatiinhan se Jussikin muutamaan kuvaan

 Ensimmäinen yö meni Ensihoitajalla myöhään - koska eihän meno ja meininki loppunut Neljänsuoran esiintymiseen, vaan lavalle nousi seuraavaksi Finlanders. Jos Nelkkujen keikalla oli ollut lava täynnä faneja, niin nyt se oli täynnä tanssijoita. Kyllä Ensihoitajaa harmitti, ettei laivalla ollut kuin vanhempia pariskuntia, joten tanssikaveria ei löytynyt. Ensihoitaja, kun rakastaa tanssia ja kun musiikkia olisi tarjoillut paras tanssiorkesteri niin avot, olisipa ollut tanssin iloa. Oli kuitenkin ilo kuunnella hyvää soitantoa ja katsella miten ihmiset tanssivat lavalla.

 

 

Näiden miesten kuvaaminen lavalla oli niin haasteellista, että Ensihoitaja jakaa tässä kuvan artistitapaamisesta. Lavan lähellekään ei päässyt ja tanssijoiden tönimänä kuvien laatu oli mitä oli.

 

Ilta muuttui yöksi ja aamuyön pikkutunteina orkesterit vaikenivat ja Ensihoitaja pääsi muutamaksi tunniksi unten maille. Ihan liian aikaiseen soi kello ja Ensihoitaja vääntäytyi ylös laivan liian pehmeältä lavitsalta. Vaatteet päälle ja kiireesti maihin, että ehtisi käydä siellä ja täällä. Ei Ensihoitajan pitänyt soppailla, mutta niinhän siinä vain pääsi käymään, että tuolla oli aivan ihana käsilaukku ja tuolla niin hyvän värinen paita, että pakkohan ne oli ostaa. Onneksi oli mukana iso  matkalaukku ;-) Siitä huolimatta kotimatkasta tuli kovin hikinen kiskossa matkalaukkua ja kantaessa täyteen ahdettua reppua. Helsingin julkisessa liikenteessä - ruuhka-aikana.  Onneksi ei heti tarvitse lähteä uudelleen. Kyllähän se on niin, että oma maa mansikka ja oma sänky paras sänky. Viime yönä meni kevyesti 11 h unet ja nyt rupeaisi olemaan päiväunien paikka.

 

 

Paluumatka alkoi ja heti satamasta irrottua Ensihoitaja totesi, että nyt tuulee ja laiva keinuu. Koska Ensihoitaja kärsii järkyttävästä matkapahoinvoinnista, niin kotimatka ei ollut ollenkaan niin mukava, kuin menomatka tyynessä säässä. Kuvan aallot eivät kuvaa laivan keinuntaa, mutta ehkäpä vinoon mennyt horisontti kertoo, miten paljon laiva keinahteli. Aikaa ennen akurannekkeita Ensihoitajan paluumatkalla olisi jäänyt Neljänsuora katselematta ja Ensihoitaja olisi maannut naama vihreänä hytissä halailemassa vessanpyttyä. Niin ja nyt puolet sanoo, että akupunktiorannekkeet - pyh, taikauskoa, ei ne toimi, mutta toimii ne - ihan oikeasti. Ensihoitaja osti ensimmäiset akurannekkeensa muutama kesä sitten kuumana kesäpäivänä Tallinnan laivalta. Laiva keikkui ja tärisi, kun kuljettiin ristiaallokossa. Olo oli hirveä, oksetti ja päässä pyöri. Naama oli kalpeampi kuin laivan valkoinen seinä. Siinä sitten tuli laivanhenkilöstöön kuuluva nainen kyselemään - Onkos huono olo? Oletko kokeillut akurannekkeita? Hän itse ja hänen laivalla työskentelevä tytär käyttävät näitä myrskyllä. Ajattelin, että tuskin käyttävät ja vielä vähemmän ne toimii, jotkut ihme pallot ranteissa - kuulostaakin kovin hullulta, mutta... olo oli jo sitä luokkaa, että Ensihoitaja päätti kokeilla ihan mitä vain, jotta selviäisi hengissä kotiin asti. Niinpä Ensihoitaja osti akurannekkeet (joita onneksi sillä laivalla oli myynnissä), ja asensi ne ohjeiden mukaan ranteisiin. Ja naps, kun ensimmäinen ranneke oli paikallaan niin, päässä vellova pahaolo loppui siihen paikkaan. Eli pakko oli uskoa. Nykyään Ensihoitaja ei kuvittelekaan risteilyä ilman rannekkeita ja on luopunut lähes kokonaan matkatablettien käytöstä ja matkustaminen on mukavampaa. Ennen huono-olo tuli vielä reissun jälkeen noista tableteista - rannekkeet eivät tätä tee. Kaikkien kannattaa kokeilla - oma kokemushan se on, mitä kukin uskoo. Ainoa mikä akurannekkeissa on huonoa - ne eivät ole kauniit bilevaatteiden kanssa, mutta jospa joku rupeaisi valmistamaan niistä kauniimpia versioita.

 

Mutta siis kokonaisuudessaan onnistunut reissu, vaikka univelkaa tulikin kerättyä reilusti ja vieläkin keinuttaa. Lisää kuvia ja videoita ilmestyy pikkuhiljaa Ensihoitajan FB sivustolle Ensihoitajan tarinoita - ja Neljänsuoraa. Käykää tykkäämässä sivustosta niin näette tuoreimmat julkaisut. Kaikki ei tule kerrallaan - ei makeaa mahan täydeltä. Kuvia nimittäin tältä reissulta tuli mukaan ja paljon.

 

Kiitos pojat poseerauksesta ja viimeisestä kappaleesta Uusi vuoden aika, joka on yksi Ensihoitajan ehdottomista suosikeista