Voi pojat - se on Ensihoitaja kotiutunut Neljänsuoran keikalta - ei kun siis Tukholman risteilyltä ;-) Pari päivää merellä ja Ensihoitajan onneksi tuuli pysyi kovin maltillisena. Mitä nyt vähän tänä viimeisenä aamuna keikutteli laivaa. Maarianhaminan saaristossa välillä kallisteltiin kovastikin ja avot - onneksi juuri silloin nousi bändi lavalle ja pääsi hypiskelemään lavalle. Tällöin ei haitannut niin tuo kallistelu, mitä nyt tuli uusia muuveja tanssahteluun ;-) Mutta siis todella mukava reissu takana - vaikkei koskaan Tukholmaan asti päästykään, kiitos kello sekoilun.

Antti ja tiukka laulu hetki

Johan "sumun" keskellä

Tällä keikalla Jussin nähtiin normaalin totisuuden lisäksi hymyilevän leveästi useampaankin otteeseen

Kyllä se on kitaristin elämä haastavaa - pitäisi soittaa ja laulaa - kyllähän tässä kädet loppuu

Jarkon soolo

 

 

Lähtöiltana Ensihoitaja ja Vilijonka valmistautuivat hyvissä ajoin istumaan näköalapaikalle yökerhoon. Ensihoitaja odottamaan Nelkkujen keikkaa ja Vilijonka tutustumaan kyseiseen bändiin. Ensihoitaja ei kykene ymmärtämään miksei juuri kukaan hänen kolleegoistaan tai ystävistään tunne Neljänsuoraa. Kyllähän ne pojat ovat nuottia toisen perään laittaneet jo niin montaa vuotta ja Ensihoitajakin käynyt ensimmäisillä lavakeikoilla jo kymmenkunta vuotta sitten. Toisaalta asiaa voinee selvittää se, että Ensihoitajan kolleegoista useampi on sen verran vanhempi, että he kuuntelevat toisenmoista musiikkia ja kaverit taas eivät ymmärrä juuri mitään tanssiharrastuksen päälle. Mutta, mutta... Ensihoitaja on ehtinyt tässä vuosien mittaan raahata mukanaan useammankin kaverin keikalle ja käännyttää ihmisten musiikkimakua aiemmasta poikkeavaan suuntaan - viime vuosina enemmän, kun Ensihoitajallakin on vihdoin ollut vapaata käydäkin niillä keikoilla. Toisaalta Ensihoitajan kolleega yllätti joulun alla Ensihoitaja, pyytämällä Ensihoitajaa mukaan Antin joulukonserttiin. Siis pyysi Ensihoitajaa!!! Oli muuten hyvä joulun kirkkokonsertti Lohjalla ja laulajalla niin komea ja hyvin istuva puku päällä. Kyllähän se niin on, että saisivat miehet useamminkin pistää pukua pykälään. On vaan paljon paremman näköstä, kuin iänaikaiset farkut. Yleensäkin Ensihoitaja toivoo, että suomalaiset rupeaisivat pukeutumaan paremmin ainakin juhliin. Olisihan se kivaa, että arki erottuisi juhlasta ;-)

 

 

Esiintyihän siellä laivalla muitakin kuin Neljänsuora. Joku showkin oli, jossa oli mukana sirkustaiteilija, laulajaa ja tanssijaa. Sirkustaiteilija se, se oli notkea tyttö ja vau mikä tasapaino. Sanoin tätä on kyllä mahdoton kuvata ja nopean liikehdinnän takia Ensihoitaja ei häntä juuri saanut ikuisettua, mutta jonkun kuvan kuitenkin.

 





Niin, Ensihoitaja tuossa aiemmin kertoi, että Tukholman päässä tapahtui kello sekoilu. Ensihoitaja oli laittanut herätyksen kännykkään kello 8.00, jolloin laivalla alkoi aamupalatarjoilu. No, kännykän kellohan oli tietenkin kääntynyt omia aikojaan ruotsin aikaan ja aamulla Ensihoitaja heräsi rauhassa ajatellen, ettei mihinkään ole kiire. Eihän sitä ollutkaan - kännykän kellon mukaan, mutta siinä puolen tunnin loikoilun jälkeen Ensihoitaja ja Vilijonka alkoivat ihmetellä, että miten täällä Ruotsissa on kasin jälkeen näin valosaa. Kyllä Suomessa vasta ysin jälkeen rupeaa näyttämään tältä. Siinä pohdiskellessa Ensihoitajalla välähti - kännykät kääntää itse itsensä ja näihän se oli - rannekello näytti jo lähes puolta kymppiä.

Onneksi Ensihoitaja ja Vilijonka ovat tottuneita hoitajina "vartin lähtöihin" ja he istuivat aamupalapöydässä jo puolelta. Joten niin kiire ei onneksi tullutkaan aamupalan suhteen. Mutta, kun aamu lähti liikkeelle ravakasti niin päivä meni ihmetellessä. Yhtäkkiä kello oli jo puolenpäivän ja näin Tukholma kierros sai jäädä odottelemaan parempia säitä. Muutama valokuva käytiin kannella räpsimässä ja ihmettelemässä meridieseliä laivaan tankkaavaa tankkeria.

 

Koska laivareissun tarkoitus oli nautiskella hyvästä musiikista ja laivan maittavista seisovista pöydistä niin eipä Tukholman väliin jääminen haitannut. Illan syöminkeihin ja keikalle piti kuitenkin ruveta varustautumaan ajoissa. Meikit, vaatteet ja irtoletit... kyllähän siinä tunti ja toinenkin saattaa mennä, vaikka ne vaatteet oli kotona jo katsottu valmiiksi, niin silti piti eri vaihtoehtoja sovitella. Niin tottakai Ensihoitajalla oli vaihtoehtoja mukana, jos tänään ei valittu vaate mielyttäisikään ;-)

 

 

Siinä kaunistautuessa Ensihoitaja totesi Vilijonkalle - pitäisiköhän meidän laittaa verhot ikkunaan, kun tässä sovitellaan vaatteita. Mä haluisin nähdän sen kuka sut tuolta näkee - hei me ollaan avomerellä... No siinähän kävi sitten juuri niin...siis, että Vilijonka näki sen... Joskin ei sillä hetkellä, mutta.... Ensihoitaja heräsi aamuyöllä siihen, että koko hytti oli valoisa ja ulkoa kuului ihme kolahduksia. Ensimmäiseksi Ensihoitaja tietenkin etsi kännykkää ja katsoi, että kello on 4.20 ja ... hetkinen ikkunasta näkyy mies, joka kohoaa ikkunan editse. Joku nyt saattanee arvata mistä on kyse. Laivahan tietenkin ankkuroitu Ahvenanmaan satamaan ja mies joka ikkunan takana vilahti "ajoi" kävelyputkea kiinni laivan kylkeen ja sisääntulo sattui olemaan juuri Ensihoitajan hytin ylläpuolella. Aika hauska sattuma kuitenkin.

 

Näin valtava on maailma...

 

 



Toinenkin ilta tuli aikanaan. Ensihoitaja ja Vilijonka laittautuivat ensin laivan karaokeen kuulostelemaan laulantaa ja odotusten mukaisesti, jotkut laulajat käyttivät kovin eri sävelasteikkoa, kuin Ensihoitaja tunsi ja toiset lauloivat lähes kuin enkelit. Sopivan kuulosteluajan jälkeen siirryttiin odotusasemiin yökerhoon. Eilinen show-ryhmä esiintyi taas ensin ja sitten lavalle asteli Nelkut. Voi pojat - luvassa olikin hieman erilaista Nelkkua, kun Antti väänsi perussetin lisäksi rokkia ja valssia, tangoa ja humppaa. Siinä olisi jo Ensihoitajan isäkin ollut tyytyväinen tanssija tällä ohjelmistolla. Ja Ensihoitajan kamera lauloi - kuvia ja videoita. Kyllähän noita erikoisempia kappaleita piti ihan äänen kanssa ikuistaa, kun ne tavallisethan voi kuulostella koska vaan levyltä, mutta vaihtelu virkistää.

Illan ohjelmisto laulettiin, soitettiin ja tanssittiin - ja sitten oli luvassa nimmareita, kuvia ja halauksia. Ensihoitaja oli opettanut Vilijonkaa käyttämään järkkäriään, että saisi vihdoin onnistuneen kuvan itsestään ja Antista sekä koko bändistä. No, eihän se tietenkään onnistunut. Pitäisiköhän Ensihoitajan tyytyä yksinkertaisempaan tekniikkaan? Onneksi bändistä löytyi pelastaja Jasse, joka nappari Ensihoitajalle muistoksi kuvan - bändistä ja Ensihoitajasta, joskin tällä kertaa ilman Jassea. Toisaalta - kuvan käsittelyllä saa ihmeitä aikaan ;-) Mutta siis kuva ja nimmarit saatiin. Ei kun uuteen reissuun, josko jo ensi viikolla?

Näihin kuviin ja tunnelmiin - ei makeaa mahan täydeltä...