Ensihoitaja on ollut pidennytyn viikonvaihteen yhdistetyllä työ- ja lomareissulla sisäisessä Suomessa, missä paikalliset nauttivat parhaillaan viimeisiä talvilomapäiviään. Kun Ensihoitaja oli hoitanut työt hän suuntasi tapaamaan lainalapsiaan - varhaisteini-iän kynnyksellä olevia tytön tylleröitä.

Koska tämän talviloman sää ei ollut kovinkaan talvinen piti tyttöjen kanssa keksiä, jos jonkinmoista aktiviteettiä. Pihalle ei kehdannut mennä lässimään vetiseen loskaan. Pelkkä telkkarinkaan katselu ei tuntunut järkevältä ja kun ei oltu pitkään aikaan nähtykään niin ikävähän se oli tullut. Niinpä Ensihoitaja keksi Hemulin kanssa uuden hahmon Kutinaattorin. Se oli pitkä-  ja nopeasorminen kutituksen mestari, joka kaappasi kutitettavansa kutitusansaan. Ja kylläpä oli hauskaa - nauramista riitti ja paljon. Kaikenlisäksi Kutinaattori saattoi hyökätä missä vain, ja milloin vain - silloin, kun sitä vähiten odotti. Isosisko Samu-Sirkka, kuultuaan Kutinattorista oli kyllä ihan möksönä, kun hän ei enää ollut ollut tässä vaiheessa Ensihoitajan ja Hemulin luona vaan palannut jo kotiin omien kavereidensa pariin. Hänkin olisi halunnut tavata Kutinaattorin ;-)

Nyt jäi nämä laulut väliin

Nuorempi tyttäristä on odottanut jo vuoden päivät pääsevänsä Ensihoitajan kanssa reissuun laivalla Tallinnaan. Ensihoitajan ja Hemulin piti tällä viikolla päästä lähtemään reissuun, jossa kumpikin olisi saanut jotain - Ensihoitaja Neljänsuoran keikan ja Hemuli laivamatkan. Mutta, mutta...eihän Hemuli ehtinyt saada passia ja kaikenmoiset lupakirjeetkin olisi Hemulin äipän pitänyt ehtiä kirjoitella, että Ensihoitaja olisi alaikäisen saanut viedä pois maasta. Vai mitä säätöjä niitä nykyään tarvitaankaan. Hemulin kanssa asiasta oli puhuttu joululomalla ja Ensihoitaja oli lauleskellut Hemulin kanssa 1500 palan Titanic palapeliä kasatessaan Neljänsuoran kappaleita Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa sekä Siipirikkoa. Ja yhtä äkkiä Hemuli laulaa niitä mukana. Eihän tässä mitään ihmeellistä muuten, mutta Hemuli lauloi niitä ihan oikealla sävelellä - Ensihoitaja, kun ei ole ikinä osannut laulaa - nyt vissiin osasi, koska Hemuli ei tuntenut kappaleita ennastaan. No nyt tunsi - oli kuulemma You Tubesta kuunnellut, että voisi keikalla laulaa mukana ;-) Valitettavasti Ensihoitajan ja Hemulin reissu sekä Neljänsuora jää aikaan tulevaan ja odottamaan keikkaa, jolle alaikäinen Hemuli pääsisi.

Maaliskuu on Antti kuu
Tässä näitä Ensihoitajan
joulun omakuva tuotteita

Ensihoitajalle tässä vapaan pyörteissä pälkähti päähän, että Neljänsuorallahan ei ole olenkaan minkäänmoista faniklubia vaikka pojat ahkerasti fanejaan infoavat ja kuuntelevat täällä netin somemaailmassa. Monilla julkimoilla tällainen kuitenkin on. Jari Sillanpäällä esimerkiksi. Fani club antaisi mahdollisuuksia aivan uudenmoiseen toimintaan fanien keskuudessa. Siis juurikin vaikka fanien keskenään. Bändi voisi  myös clubin kautta houkutella faneja erilaiseen aktiiviseen toimintaan, josta olisi hyötyä molemmin puolin. Kun katselee fanijoukkoja siellä on paljon myöhäisemmän nuoren aikuisuuden saavuttanutta henkilöä, joilla monilla voi olla vaikeaa saada keikkaseuraa, kun puolison on jäätävä hoitamaan lapsia kotiin ja kaverit ovat vuorotyössä jne. Faniclubin kautta voisi helpommin tutustua ihmisiin, jotka tykkäävät samanmoisesta tekemisestä ja menemisestä. Ja mikä mainoskanava orkesterille - meillä on faniclubi. Jäsenmaksulla saa esim. vuosittain kalenterin, jossa tutut pojat hymyilevät. Fanituotteita voisi saada ennakkohankintaoikeudella ja muutaman euron alennuksella. Voitaisiin järjestää keikkaa, johon clubilaiset olisivat vippejä tai bändi tulisi tapaamaan clubilaisia jutustelun merkeissä ennen keikkaa tai ihan mitä vaan - Ensihoitajalla on kyllä ideoita - vanhalla markkinoinnin ja mainonnan ammattilaisella. Nyt niitä annetaan vielä ilmaiseksi ;-)  Niin juu, jos ei vielä ole missään ilmennyt niin Ensihoitaja on ehtinyt uransa aikana kaikenmoista - opiskella myös tutkinnon kaupalliselta alalta. Näitä taitoja Ensihoitaja on vuosien saatossa käyttänyt monenmoiseen - esim. entisen työpaikkansa markkinointiin ja mainontaan - ihan menestyksekkäästikin. Tai ainakin yrityksen tulos näytti voitolliselta ;-)



Sunnuntaina alkoi telkkarista Tähdet, tähdet toinen kausi. Ihan huippua. Ensihoitaja on aina ollut vannoutunut suomi-iskelmä/poppi fani. Ensimmäinen muistikuva on jo kolmen ikävuoden kieppeiltä, kun Ensihoitaja pyysi itselleen joululahjaksi Matin ja Tepon lp:n. Vuosien saatossa fanitettavat esiintyjät ovat säilyneet ja muuttuneet, mutta Matin ja Tepon jälkeen yksi iso kiinnostuksen kohde on ollut Arja Koriseva - nyt Ensihoitaja odottaa innolla miten pitkälle ja miten Arja vetää Tähdet, tähdet. Niin, kun muistellaan noita entisiä aikoja ja esiintyjiä niin siis ensimmäinen oli Matti ja Teppo. Ala-asteella, kun oli levyraati niin mitäs Ensihoitaja olisi sinne muuta vienyt, kuin Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti... Voitte vaan arvata mitkä naurut Ensihoitaja sai osakseen??? Muut kun toivat Dingoa ja Madonnaa... Lapset olivat armottomia erilaisuuden kohdalla jo 80-luvullakin, mutta sitä ei vaan silloin saatu jaettua somessa koko maailmalle. Mutta ei kait ollut ihme, että Ensihoitaja tykkäsi iskelmästä lapsena, kun aloitteli jo tutustumista tanssin saloihinkin tanssilavoilla ala-aste iällä ja oli tutun mökkilavan aktiivinen kävijä ala-asteen viimeisinä ja yläasteen vuosina. Yhtään tanssi-iltaa ei voinut jättää väliin - ei millään syyllä, kun oli se oma tanssiparikin.




Juhannuksen tanssikarkeiloita Seurasaaressa

 

 

Kun katsoo Ensihoitajan levykokoelmaa tänä päivänä voi todeta, että suomalaista on - ainoa vieraskielinen levy on ruotsalainen Thomas Ledin! Matin ja Tepon jälkeen tuli Arja Korisevaa, Isto Hiltusta, Laura Voutilaista, Kurrea, Joel Hallikaista, Yölintua, Jari Sillanpäätä ja Neljänsuoraa. Kaikki ovat edelleen Ensihoitajasta huippuhyviä, mutta kun kaikkia ei voi käydä livenä katsomassa, kun työt haittaavat vapaa-ajan viettoa ja vuodet ratissa ovat karsineet ajohaluja niin nyt sitten satsataan näihin kolmeen viimeiseen - jos sattuvat kulmille esiintymään. Pitkälle Ensihoitaja ei lähde edes maailman parhaan esiintyjän perässä - ei kiinnosta enää tippaakaan reissata, varsinkaan jos pitää itse ajaa - hyvän kuskin kyytiin voisi ehkä lähteä. Niin viimeiset aktiivivuodet ampparin ratissa nielivät tietä alleen tahtiin 100 000 km/vuosi. Ensihoitaja pysyy mielusti kaukana autoista - varsinkin omastaan, koska siitä puuttuu kaikenmoiset sellaiset herkut, kuin automaatti ja vakionopeuden säädin ja ja ja katumaasturikin olisi kiva... Eri asia sitten, jos ja kun joskus omasta ruudusta löytyy se unelma auto (Ensihoitajan tarvitsee nyt vaan odotella muutama kymmenen vuotta, että saa asuntolainen maksettua ja pääsee haaveilemaan autoista) Niin, jos hyvät suomi esiintyjät kiinnostavat Ensihoitajaa niin myös laatuautot - vaikkei tällä erää ajaminen kiinnostakaan. Tilanne on kyllä viime vuosina parantunut, kun Ensihoitaja on ruvennut olemaan kurkkuaan myöten täynnä julkisia, aikatauluja ja ääriään myöden täynnä olevia kulkuneuvoja. Kohta varmaan kaivetaan taas oma pölyttymästä alle.



Reissatessa viimeaikoina yksin ja yhdessä laivoilla Ensihoitaja on kummastellut kovasti ihmisten välinpitämättömyyttä laivan turvaohjeista. Ei paljon kavereita ole kiinnostanut - tuskin muitakaan. Ensihoitaja on aina tarkistanut vähintään missä se pelastusasema on ja muutaman reitin sinne. Niin, eihän ne kerrostalon kokoiset laivan uppoa ja niin vaan Estoniakin 20 vuotta sitten upposi. Ei kait kukaan voinut odottaa, että Titanic uusiutuu ja vielä tässä meidän kotoisalla ja turvallisella Itämerellä. Koska tällainen järkyttävä tapahtuma tapahtui tässä meidän omilla vesillä ja se ikävää 20 vuotispäivää vietettiin tässä syksyllä niin Ensihoitaja, jota kaikki tällainen kiinnostaa monesta näkökulmasta päätti lukea Estoniasta aikanaan kirjoitettuja kirjoja ja tarkkoja dokumentteja. Miten voi olla mahdollista, että tuollainen valtava esine voi upota muutamissa kymmenissä minuuteissa ja miksi juuri sille yölle sattui silmitön myräkkä, joka vaikeutti pelastustyötä ja kylmetti laivasta ulos päässeetkin uhrit hetkessä.

Tällaisia tapauksia sattuu - valitettavasti - ja niistä opitaan - toivottavasti. Mutta lyhyt on ihmisen muisti. Ensihoitaja ei unohda - turvallisuus on kuitenkin vain meidän kaikkien pieniä tekoja. Pieni inhimillinen virhe voi aiheuttaa valtakunnallisesti tai jopa maailmanlaajuisesti merkityksellisen katastrofin. Näin jokaisen pitää huolehtia siitä, että osaa omalta osaltaan toimia ja auttaa tarvittaessa muita toimimaan. Ensihoitajan hartioita toki painaa aina taakkana oman työn tuoma kokemus - varmista aina poistumistie.

Tyttöjen kanssa on vuosia leikitty leikkiä mitä jos... Se alkaa usein: Mitä, jos olisit ollut Titanicilla miehesi ja murrosikäisen poikasi kanssa eikä heitä olisi laskettu pelastusveneeseen - olisitko itse pelastautunut? Ystävät miettivät tätä monelta kantilta ja monet vastauksista alkoivat kysymyksellä: Olisiko minulla muita lapsia ja ovatko ne mukana vai kotona? Usein vastaukset olivat jäisin, mutta vastaukset muuttuivat toisinpäiseksi heti, kun kerrottiin, että kotona on lapsia tai mukana on tytär, joka pääsee pelastusveneeseen. Perusteluiksi ilmoitettiin, että silloin tästä toisesta lapsesta tulisi orpo, mutta jos muita lapsia ei olisi haluaisi perhe pitää ehdottomasti yhtä ja toivoa yllä loppuun asti. Sinäänsä hauska ajatusleikki, mutta onhan sitä helppo leikkiä lämpimässä ja rauhassa kotisohvalla missä ei ole todellista vaaraa. Toinen asia olisi miettiä sitä pakkasessa laivan partaalla - pelastaudunko vai jäänkö? Kukaan meistä ei sitä tiedä, ne harvat jotka Titanicilta selvisivät miettivät varmasti loppuelämänsä olisiko pitänyt lähteä vai jäädä. Estonialla tätä ei paljon tarvinut miettiä, koska tilanne eteni niin nopeasti, että jokainen toimi selviämisviettinsä varassa.

Jännä, kun Ensihoitaja oli täällä kirjoitellut näitä Estonia ajatuksia niin seuraavassa 112 ohjelmassa Titanicin pelastustoimista puhuttiin ja soitettiin autenttista ääninauhaa. Aivan hirveähän tuommoinen tapahtuma on - hirveä kaikille. Menehtyneille, pelastuneille, heidän läheisilleen, auttajille, paikalla olleille matkustajalauttojen ihmisille... Ensihoitajallekin - vaikka tämä pieni tyttönen vielä silloin oli. Eihän tällaista katastrofia toivoisi kukaan, eikä kenellekään.

Ensihoitaja vetäytyy taas Ensihoitaja maailmaansa miettimään maailman menoa ja meinikiä sekä odottamaan kuun loppua ja risteilyä Tallinnaan työkavereiden kanssa ja esiintyjänähän reissulla on tietenkin N E L J Ä N S U O R A ja toivottavasti myös ne uudet biisit.