Kyllä sitä iltaa ja konserttia oli odotettu - pitkästä aikaa kokonainen ehjä ja oikea Neljänsuora nousi lavalle. Niin nuo pojathan ovat vuoronperään viettäneet isyyslomia. Ensin Johan ja nyt viikonloppuna keikoille palasi isyyslomalta Juha. Ensihoitaja toivottaa onnea molemmille perheille ja niiden tuoreille tulokkaille. Kyllähän sitä vauvan ja tuoreen äidin kanssa pitää kotona olla, mutta on se mukavaa, kun malttoivat taas palata lavalle meitä viihdyttämään. Mutta voi - pitkään odotettu Vantaan Energian Neljänsuoran ja Jari Sillanpään konsertti olikin hieman pettymys. Ei esiintyjien osalta vaan järjestelyjen - Ensihoitaja oli ystävineen ostanut seisomakatsomo liput sillä odotuksella, että silloin päästään lähelle lavaa ns. bilepaikoille - tanssimaan ja laulamaan lavan edustalle. Mutta ovella selvisi, että seisomakatsomo onkin hallin lehterillä, eli siellä kahvion ja myyntikojujen edessä. Ihan hirveän kaukana lavasta. Niin ja järkkäriäkään ei saanut alueelle tuoda, joten piti tyytyä pikkuiseen puolijärkkäriin. Eli sorry kaikki - kuvien laatu ei ole tuttua Ensihoitaja tyyliä, mutta lähelle tuolla pääsi - 60x zoomi.

Parasta järjestelyissä oli se, että ovet olivat auki ennen ilmoitettua aikaa, joten sisälle pääsi tällaiset aikaiset liikkujatkin ja ennen keikkaa ehdittiin poiketa Storessa soppailu kierroksella. Nii-in Ensihoitajahan on vannonut, ettei enää osta yhtään mitään tuolta poikien Storesta, kun ei saa punaisia vaatteita, eikä uusia tekstejä, mutta uusi huppari lähti matkaan. Olihan tuo puhdasta multaa kuitenkin eri sydämellä, kuin se ensimmäinen versio ;-) Oikeastaan ostamisen ajatus on kuitenkin siinä, että kannatetaan nyt tuota poikabändiä ;-) Joskin Ensihoitaja on vahvasti sitä mieltä, että poikien kannattaisi ottaa tuotevalikoimaansa muutamia tilaustuotteita - esim. huppareita voisi tilata ennakkoon eri väreillä tai esim. mukeja oma suosikkinsa kuvalla. Painettaisiin vasta sitten, kun olisi tilaajat olemassa. Siinähän se on markkinoinnin perusidea - tehdään tarvitseville. Tuo kuvatuote bisnes, kun nytkin tuntuu fanien joukossa rehottavan. Edelleen voisi myös olla se fani-club, joka esim. painattaisi kuvakalenterin jäsenilleen. Ei mutta keikastahan tässä piti puhua, mutta kun on tänään nämä yrittäjyysasiat olleet kovasti pinnalla, niin intoutui Ensihoitaja taas yhdestä lempi aiheestaan.

 
 
 

 Eilisen illan Siltsu Nelkku setin aloitti Neljänsuora puolitoistatuntisellaan. Siellä me fanit kökötimme lehterin reunalla - kuin varikset aidalla kuuntelemassa musiikkia. Ei, ei, ei - ei ottanut tunnelma noustakseen, kun takana kahvilan pitäjä kolisteli kuppejaan ja täydet valot hohkasivat silmäkulmaan. Muutenkin - ihan liian kaukana lavasta ja eihän tässä nyt edes voi laulaa ja tanssia... Niin ja se Ensihoitajan rakas järkkäri oli siellä kotona. Oli niin tyhjä olo, kun käsissä ei ollut kameran painoa ja tuo puolijärkkäripokkari oli niin toivottoman hidas. Olisiko sittenkin pitänyt ostaa se kalliimpi, jota olisi itse voinut tarkentaa ja vähän enemmän noita asetuksiakin rustailla? No jospa jatkossa taas mukana saisi olla tuo oma rakas epeli. Mutta kun tarpeeksi räpsi otoksia niin tulihan niitä jokunen kelvollinen tuolla pienelläkin. Eritoten Julle oli tämän illan helpoin kuvauskohde, koska joku kohde valaisin oli suunnattu suoraan hänen ja näin ei huonosti valaistu lava huonontanut kuvia. Antin kuvaaminen sitten... jos se on vaikeaa normisti siitä lavan edestä - nopealla järkkärilläkin niin nythän se oli lähes mahdotonta. Lavalla, kun oli herra buracell niin ennen kuin kamera ehti tarkentaa kuvauskohteen oli kohde hävinnyt. Johan taas oli piilotettu ylhäältä kuvaajilta kaiuttimien taakse niin, että puoliksi luvattomalla alueella roikkuen onnistui jokusen kuvan napsaista.

Lopulta Ensihoitaja päätti, että eihän tuo ota, jos ei annakaan ja päätti mennä kokeilemaan viehätysvoimaansa vanhempaan järkkärimieheen. "Saanko mä mennä tonne alas ja eteen ottamaan valokuvia, kun pitäisi saada niitä mun blogiin?" "Mihin blolgiin?" "Mä kirjoitan sellasta blogia näistä Neljänsuoran keikoilla käynneistä, kun Ensihoitajan tarinoita..." "Ai, joo no mene sitten - mäkin luen sitä." Eli näin Ensihoitaja sai ihan luvan mennä ottamaan siihen lavan edustalle hetkeksi kuvia. Eihän ne siitäkään tuolla kameralla olleet järkkärin veroisia, mutta kuitenkin. Pitää nyt vaan tyytyä siihen, että tämä tilaisuus oli suunniteltu selkeästi vanhemmalle väestölle, koska siellä permantopaikalla istui iäkkäämpää ja apuvälineillä liikkuvaa yleisöä. Eiväthän he olisi nähneet mitään, jos lavan edustalle olisi laskettu tanssiva kansa. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten toisinpäin

 

Niin muuten, kun Ensihoitaja saapui ystävineen tapahtumapaikalle, niin yksi vanhempi järjestyksen valvoja kyseli tuletteko Veijaria katsomaan. "Ei, kun tuota Neljänsuoraa, mutta kyllähän se Jari siinä sivussa menee." Siitä virisi sitten keskustelua, että Neljänsuora ei enää koskaan ole oikein missään stadissa esiintymässä ja sitä harmiteltiin puolin, jos toisinkin. Kyllähän se olisi aika saada Neljänsuora myös pääkaupungin tanssi/esiintymispaikkoihin. Kyllä ainakin nuorempi tanssikansa saapuisi pyörähtelemään bändin tahdissa ja onpa tuolla maalla näkynyt sitä vanhempaakin väestöä tanssimassa Siipirikon ja muiden hittien tahdissa.

 

Eilen pojat kuitenkin kipusivat Vantaalla lavalle ja valloittivat yleisönsä. Keikalla mentiin aika tutulla setillä - varman päälle, että ne vähemmän innokkaatkin fanit tunnistivat kappaleet. Taisi joku muukin laulaa meidän lisäksi Siipirikko, mansikkaa ja valkoapilaa sekä kahta kauneinta ja mitä noita nyt oli. Kuitenkin - ihan liian pian setti oli soitettu ja alkoi tauko. Neljänsuoran Storella kiemurteli pitkä jono innokkaita kuvan ja nimmarin hakijoita - ehkä joku siinä samassa jonotti kahvia tai vessaan, mutta kauan nimmarien jako jokatapauksessa kesti. Uskollisesti pojat jaksoivat kirjoittaa nimensä jokaiseen korttiin ja hymyillä joka kuvassa - meillekin, vanhoille keikka kehäraakeille ;-)

Tässä jonottaessa poikien juttusille putkahti taas mieleen, että saisihan tuo Silsukin meitä faneja muistaa. Niin onhan niitä nimmareita jaettu, mutta silloin kun Siltsu niitä on viimeksi jakanut monet meistä eivät ole vielä olleet edes täysi-ikäisiä, eikä niitä nimmareita olla päästy hakemaa. Onhan Ensihoitajalla muutama nimmari - yksi levyn kannessa... (siitä olisikin tarina kerrottavana) ja toinen ystävän hommaamana tuttavan kauppana. Niin tuo levyn kannessa oleva nimmari. Sen Ensihoitaja sai varmaan kymmenkuntavuotta sitten tanssireissulla. Illan esiintyjä oli tuolloin Jari Sillanpää ja illalla todella vähän tanssikavereita. Ensihoitaja pääsi kuitenkin tanssimaan erään herran kanssa. Tanssin aikana vaihdettiin muutama sana siitä, että Ensihoitaja tykkää Sillanpäästä. Tanssin jälkeen herra saatteli Ensihoitajan pois lavalta ja totesi, että eiköhän me tanssita vielä toistekin. Siinä ilta eteni ja seuraavan setin aikana samainen herra tuli pokkaamaan Ensihoitaja. Ensimmäisen kappaleen jälkeen herra sanoi Ensihoitajalle - ostin sulle tällasen - toivottavasti sulla ei tätä ole. Ensihoitaja sai käteensä Sillanpään Varastetut helmet. Eihän siinä muuta kuin kauheasti kiitoksia ja mitäs tässä levyn kannessa on... Jarin nimmari. Siis aito nimmari. Mistä ihmeestä tämä mies oli senkin hommannut. Niin ja miksi? Se ei Ensihoitajalle selvinnyt ikinä. Jokatapauksessa Ensihoitaja sai levyn, nimmarin ja kivaa tanssiseuraa. Kaikkea voi näköjään sattua tanssilattialla ;-)

Mutta nyt siis saatiin vain toiselta esiintyjäkaartilta nimmareita ja kuvia. Niitähän sitä sitten napsittiinkin - oikein useamman kameran ja kännykän voimin. Ja ihan hassujahan niistä tuli - niistä meidän yhteiskuvista. Kiitos taas Neljänsuoran pojat. Ehkäpä nähdään nopeammin kuin arvaattekaan ;-) Seuraavaa tarinaa odottaessa käykääs vaihtamassa kesätassut menopeleihinne - taitaa se kesä sieltä tulla.

.