Se olisi taas yksi merellinen tarina ajankohtainen. Tällä kertaa mentiin taas Turusta ja nyt alla oli Baltic Princess. Eipä ollut Ensihoitaja tälläkään laivalla ennemmin vieraillut, mutta samanlainenhan tuo oli, kuin Helsingistä putputteleva Queen. Tällä kertaa oltiin reissussa tosi isolla fanikaveriporukalla. Matkaa oli suunniteltu kauan ja vapaita toivottu ja anottu hartaasti. Lopulta reissuun päästiin - kaikki. Ensihoitaja lähti matkaan - yllätys oman auton sijaan junalla. Ai miksi? Koska se oli niin älyttömän paljon halvempaa. Kympin pintaan suunta ja autoparkkikin olisi jo maksanut sen saman parikymppiä. Ja olihan se kiva reissuista väsyneenä vain kaatua junan penkkiin sen sijaan, että itse joutuisi ajamaan. Niin, muutama noheva lukija huomasikin jo varmasti edellisen lauseen monikon. Eli risteiltiin samointein pari reissua - mitä sitä nyt yhdelle lähteämään ;-)

Eli tässä tarjoillaan tarinaa Baltic Princess vol 1.

Matka kohden Turkua alkoi siis junalla ja vaihto oli Turun päärautatieasemalla - vaihtoväli 45 min. Tässähän ehtisi syödä jotain henkensä pitimiksi. Ensihoitaja ja ensimmäinen reissukaveri tapasivat asemalla ja lähtivät läheiseen puistoon ja siellä olevalle snäkärille etsimään ruokaa. Lista oli pitkä ja monipuolinen - hinnat aika kovat. Harkinnan jälkeen Ensihoitaja päätyi tilaamaan Aurajuustohampurilaiseen ja veden. Hetken päästä hampurilainen oli valmis, mutta missä se oli??? Paperikulma mihin hampurilainen oli laitettu oli ainakin kolme kertaa isompi kuin onnettoman pieni kolmella haukulla syötävä hampurilainen - ihan kohtuuton hinta tuosta tuo 5 euroa. Niin ja se vesi - kraanasta laskettua - toki laadukasta suomalaista vettä - mutta pienessä kertakäyttömukissa, jota omistaja kantoi sormillaan mukin reunoista - hyi, miten epäaseptista! No nyt sitten mennään näillä - jospa sitten laivasta löytyisi jotain syötävää. Tällä aikataululla aseman lähistön ravintoloihin ei ehdittäisi ja kumma kyllä isossa kaupungissa ei ollut aseman seudulla yhtään mäkkäriä tai heseä. Olisi nyt sitten osunut edes sellainen Hedbergin grillit huurussa snägäri, mutta voi ei - ei osunut ei.



Hampurilaisjärkytyksestä toivuttuaan Ensihoitaja suuntasi kavereineen takaisin asemalle odottamaan jatkojunaa satamaan. Siinä sitä sitten jo huristeli Neljänsuoran hilmakin heidän nenän edestään kohden satamaa, joten ainakin bändi oli ajoissa matkassa. Kauan ei tarvinut junaa odotella vaan kohta sitä jo kolkuteltiin kohden määränpäätä. Satamassa viestiä lopulle kaverijoukkiolle ja siellähän noita tyttöjä olikin jo. Ei muuta kuin lippuja hakemaan ja matkaan. Siinä sitä odoteltiin laivaan pääsyä porukalla ja kerrottiin kuulumisia. Bändin pojatkin siinä vilahtivat laivaan heti sen saavuttua satamaan eli oli hilma löytänyt satamaan.

Vihdoin laivan ovet aukesivat ja me innokkaat matkaajat pääsimme sisään. Kovin täynnä laiva ei ollut sunnuntain lähdöllä - joku tiesi kertoa, että jotain 800 henkeä olisi kansoittamassa laivan kansia. Vaikka meitä oli paljon, niin muita taisi olla aika vähän. Mutta eipä se ainakaan meidän fiiliksiä haitannut. Pikainen kierros kaupassa ja kiireesti valmistumaan iltaan. Meikkiä ja mekkoa sekä fiiliksiä iltaa varten.

Ajoissa nämä tytöt olivat yökerhossa odottamassa keikan alkua. Ei tainnut ihan hirveää tungosta olla eturiviin syntymässä, mutta ajoissa kannatti kuitenkin olla - eihän sitä koskaan voinut tietää. Ennen keikan alkua Ensihoitaja ja ystävät asettuivat hyviin asemiin lavan edustalle - Ensihoitaja tuttuun kulmaansa. Mutta voi - pian keikan alettua alkoi laivan rappusten alta työntyä saliin jäätävää ilmaa. Ei siis mitään ilmastointilaitteen työntämää kylmää, vaan suorastaan niin kylmää ilmaa, että se huurtui tullessaan saliin. Eikä laiva tätä saanut pois, vaikka Ensihoitaja kävi asiasta kysymässä laivan turvamieheltä. Tuntui olevan miehestä lähinnä huvittavaa, kun Ensihoitaja pyyteli voisiko tuota jäätävää ilmaa saada pois tai edes pienemmälle, ettei me jäädytä, kun ollaan pukeuduttu nätisti mekkoihin. Ei onnistunut ei - ilmeisesti laivayhtiöstä oli kiva palellutta kauniisti pukeutuneet naiset, sillä seuraavalla reissulla tuo kylmennys oli poissa, mutta ensimmäisellä reissulla se työnsi viimaa sisälle koko reissun. Mutta siis tuon kylmyyden pakottamana Ensihoitaja joutui siirtymään pois vakiopaikaltaan, joka tuntui niin oudolta. Melkeen meni pasmat sekaisin, niin omiin tapoihinsa sitä on juurruttu.

Mutta lavalla siis oli illalla Neljänsuora, jos se on jollekin jäänyt epäselväksi. Joskin suorasta puuttui yksi vakijäsen - Jasse, jota tuurasi Samuli. Olihan Samuli nähty suorassa aiemminkin, mutta siis näillä reissuilla taasen. On kyllä nyt tänä vuonna Ensihoitaja nähnyt harvoin kokonaista suoraa lauteilla, aina on ollut jollain tuuraaja - tai onhan tuo Jussi ollut uskollisesti kaikilla keikoilla matkassa, eikähän Antille voisi ollakaan tuuraajaa. Ohjelmisto oli tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, kunnes... illan päätteeksi kerrottiin, että huomisella päiväkeikalla mentäisiinkin vähän toisenlaista - Samuli pääsisi kuulemma yöksi harjoittelemaan biisejä Neljänsuoran uran alkuvaiheilta. Maistiaisia näistä annettiin jo illalla... olihan siellä kappaleita, myös Ensihoitajan historiasta Katinkaa, Tiikerihaita jne... Kylläpä rupesi tanssivarvasta vipattamaan. Harmi vaan, että taisi taas olla niin, että laivan ainoat miehet olivat, joko lavalla tai tiskin takana.


Ihan liian nopeasti ilta päättyi - viimeinen sulosointu soitettiin puolen yön maissa ja lavalle noussut housebändi ei jaksanut meitä innostaa - aiemmat vastaavat ovat kyllä olleet paljon parempia. Eli siis mitäs sitten nyt - kahvilan kautta hyttiin ja nukkumaan. Vaiko sittenkään nukkumaan? No, kyllähän tuo kello oli lähempänä neljää ennen kuin silmät ummistettiin ja mitäs sitten... aamulla klo. 6 ruotsin aikaan nämä tytöt päättivät herätä ja lähteä kannelle ihmettelemään miltä se maailma näyttää. Kyllähän sitä noilla unilla jo jaksaa ;-) aamupalaa ja aurinkoa, eihän laivalle nukkumaan ole tultu.

Edessä oli pitkä päivä aikaa soppailla ja ihailla maisemia. Välillä taidettiin ottaa pikkuruiset nokosetkin, mutta iltapäivä keikkaan oli vielä pitkä aika. Ja kiirehän siinä kuitenkin meinasi tulla - mihin ihmeeseen ne tunnit tuolla aalloilla karkaavat. Mutta sinne ne pojat taas nousivat lavalle. Ja niin, nyt sitten soitettiin todellakin niitä vanhoja kappaleita ja kuultiin monien toivoma - Ensihoitajan aiemmin kuulematon Tralallaa Juhan esittämänä. Juha lauloi ja Antti soitti kitaraa. Niin ja pitkän esitystauon takia joutui Juhakin tarttumaan Antin keinoon - lunttilappuun.

Tämäkin kaksi tuntinen vierähti ohitse ihan liian nopeasti ja sitten enää haettiin nimmarit ja otettiin yhteiskuvia. Niin ja niitä kuvia otettiin paljon - minä ja sinä ja me ja te ja nuo ja tuo. Kun kerrankin oltiin isolla porukalla liikkeellä niin pitihän niitä kuvia ottaa edestä ja takaa ja sivusta ja ja ja...   Sitten vielä heipat osalle porukastamme ja etsimään ruokapaikkaa meille laivaan jääville. Kohta meitä odottaisi jo uusi seikkailu merellä, joka kiitollisesti oli keinumatta koko reissun ajan.