Niin sinne risteilylle vol 2 piti mennä. Eli toukokuun ensimmäinen risteily merellä oli takana ja toinen alkamassa. Viking linen äärettömän hyvän asiakaspalvelun ansiosta meidän ei tarvinnut vaihtaa hyttiä saati poistua laivasta. Niin, ei taida vielä tarina kertoa, mutta lähtöpäivänä Ensihoitajan puhelin soi. "VikingLineltä päivää. Olitte toivonut, ettei tarvitsisi vaihtaa hyttiä tai poistua laivasta. Tässä on nyt sellainen ongelma, että teillä on eri luokan hytit." Joo toiselle ei saatu enää varattua a-allergiahyttiä. "Odotappas - kyllä se onnistuu 15e lisämaksulla ja sitten saatte matkata samassa hytissä ja niin poispäin..." Ihan uskomatonta palvelua. Eipä juuri nykypäivänä tällaista satu. Ensimmäiselle reissulle mennessä tämä toki aiheutti pientä hämminkiä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Piti vaihtaa hyttiluokkia, piti maksaa lisää ja vielä toiselle reissulle tulee yksi lisämatkaaja... Mutta vaikka jonoa kertyikin niin ei hymy satamassa hyytynyt työntekijältä eikä harjoittelijalta. Eli siis toiselle risteilylle saimme vielä yhden Nelkkuihin hurahtaneen mukaan hyttiin.
Laivalla oli tänään myös muuta ohjelmaa. FitFarm ja hyvinvointiristeily. Ennen Neljänsuoraa lavalle nousi näyttäytymään heidän porukkansa. Väkisin sitä omakin ryhti oli korjattava ja vedettävä vatsamakkarat sisäänpäin - niin timmiä porukkaa lavalle asteli. Laivalle luvattiin vaikka ja mitä ohjelmaa seuraavalle päivälle FitFarmin ympärille, mutta voi ei mikä pettymys. Kaikki ohjelma vaati erillisen osallistumismaksun. Ehkä ihan hieman olin yllättynyt, ettei mitään tarjottu tavalliselle matkaajalle, koska matka oli jo lähtöhinnaltaan korkeampi ja myyty hyvinvointiristeilynä. Olisihan se ollut kiva, että olisi jotenkin näkynyt meille matkaajille - ihan vaikka niin, että aamupala olisi ollut terveellisempi tai jotain. Mutta ei - me siis nautimme vain Neljänsuoraa ;-) Ehkä muutaman lasin skumppaa siinä sivussa ;-))
Tyttöjen kanssa oltiin siis sovittu, että pitäähän sitä risteilyn kunniaksi lasillinen ottaa - eli Fresitaa pullo pöytään ja lasia kouraan. Nyt jaksettiin taas odotella Neljänsuoraa lavalle. Ajoissa kuitenkin eturiviin - ettei vaan kukaan tule eteen :-) No, joo oisi sinne vielä myöhemminkin mahtunut, mutta mentiinpä nyt ajoissa. Enää ketään ei varmasti yllättänyt yhtään ketä siellä lavalla tai lavan edessä seisoi verhojen auettua. Keikka 4/5 alkoi ja taas mentiin. Kamera messissä ja hyvä fiilis takaraivossa. Tällä reissulla jopa Ensihoitaja ehti mukaan jopa illan keikkaan vaikka loppuihan sekin ihan liian pikaisesti. Mitä tässä loppuillan tekisi, kun pojat lopettivat jo puolille öin? Paras ruokapaikka laivalla ikinä on tuo punnitse ja säästä - vai mikä sweet and salt se nyt olikaan, mutta pientä yöpalaa sai punnitsemalla, eikä tarvinut tyytyä pelkkään voileipään, kuten muilla laivoilla. Joskin vähän monipuolisempi toki saisi tarjonta olla - pitsa tai purilainen maistuisi kyllä hyvin pompitun keikan jälkeen. Mutta saatiin lämmintä syömistä kuitenkin ja sen jälkeen vielä palattiin yökerhoon kuulostelemaan illan cover-bändiä. Aika hyvää musiikkia nuokin tarjoilivat, mutta niinhän siinä vain kävi, että silmät alkoivat lupsua kiinni ja sieltähän sitä piti siirtyä yökerhosta kannen kautta kohden hyttiä.
Onneksi tuo Ensihoitajan ja ystävien hytti oli sijoittunut ihan ulko-oven viereen sillä kokoajanhan siellä kannella olisi pitänyt kameran kanssa olla. Yön pikkutunteina hyttiin hipsiessä oli ihan pakko taas mennä kannen kautta. Puolikuu toisessa suunnassa ja nouseva aurinko toisessa. Ihan mahtavaa - onko koskaan sattunut Ensihoitajalle kameran kanssa tuollaista hetkeä, jossa päivä kohtaa kirjaimellisesti yön. Toisella suunnalla kuu loi merelle siltaa ja toisessa auringon halo nousi juuri horisontin ylle. Itse aurinkoa ei jaksettu jäädä odottamaan, mutta kyllä tuo aamun sarastus jo riitti saamaan sanattomaksi - upeaa oli. Onneksi edes osan sai tallennettua kameralla. Piiiiiitkällä valoitusajalla kuvista sai kyllä käsityksen hetken ainutlaatuisuudesta. Näitäkin kuvia löytyy Facebook sivulta Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa. Käykääpä katsastamassa sieltä mistä se Ensihoitaja puhuu.
Muutaman tunnin unien jälkeen, Ensihoitaja herää taas valoistuvaan päivään. Verhon raosta tarkastus, kannattaako jo nousta vai vieläkö sitä voisi hetken nukkua. Verhon raottelu herättää kuitenkin muutkin hyttiläiset ja ei muuta kuin ylös ulos ja kannelle. Tällä kertaa herätetään myös kaverit toisesta hytistä mukaan katsomaan aamuhetkeä. Tänään meri ei enää ollut niin öljyinen kuin edellisenä aamuna, mutta hieno sää oli edelleen. Ei voi oikein edes kuvitella, että tuollaista säätä voisi olla toukokuulla, mutta nyt siitä otettiin kaikki ilo irti. Kansiseikkailun jälkeen vähän jokaisen vatsa kurisi aamupalan kuuloisesti, joten sinne sitten - onneksi sieltä sai jatkaa upean maiseman seuraamista tänäkin aamuna.
Kun ruumis oli ravittu ja sielukin saanut makupalansa alkoivat silmät lurpata taas siihen malliin, että hytti kutsuisi edes hetken. Ei tarvinut unta kauan odotella - kunnolla ei ollut edes pää koskettanut tyynyä, kun jo unikuvat tavoittivat Ensihoitajan - ehkäpä myös muut matkaajat. Pitkään ei kuitenkaan ehditty unia katsella, kun vanha ensihoitaja otti Ensihoitajassa vallan. Laivaa lähestyi kopterin lapojen räpätys. "Jollain on jokin hätä - kopteri tulee!" Huusi Ensihoitaja ja pomppasi vauhdilla ylös sängystä. Juu, ei Ensihoitajaa ei nyt tarvita, mutta niin syvällä nuo äänet ovat, että saavat vieläkin pomppimaan ilmaan. Siinä sitä sitten porukalla ihmeteltiin mitä tuo kopteri tuossa pörrää, useita lähestymisyrityksiä kohden kantta - ainakin neljä ennen kuin lapojen läpätys vaimeni. Ensihoitaja ennätti jo uskoa, että kyseessä oli vain lähestymisharjoitukset - eihän vielä oltu kovin kaukana Tukholmasta, mutta Neljänsuoran tekniikan pojilta kuultiin, että oli se kopteri tullut kannelle.
No, kun kerran oltiin herätty niin mitä tässä enää nukkumaan. Vaatteet päälle ja katsomaan mitä laivalla oli meille tarjota. Kauppaa, Bingoa, musiikkia ja ja ja... edelleen miksei laivalla ole mitään päivä ohjelmaa??? Ensimmäinen ohjelmanumero oli tänäänkin kaupassa järjestettävä Neljänsuoran nimmarin jako ja tietovisa. Koska tämän päivän tietovisassa oli vähäisesti osallistujia päätti Ensihoitaja matkaseuroineen myös osallistua kisaan. Ja mitä - tänään palkinnot olivatkin juuri sitä mitä Ensihoitaja oli kaivannut. Meikkipussi ja suklaata...taisi siellä jokin samppoo tai vastaava näytekin olla, mutta pussukka löysi heti paikkansa pikkukameran suojana ja suklaahelmet sijoittuivat voittajan mahaan ;-) Edelleen vaan ne kysymykset olivat meille ihan liian helppoja, mutta ei varmaankaan niille, jotka harvemmin keikoilla käyvät. Kauppakeikan tärkein anti oli kuitenkin kortti 4/5 ja meidän porukan yhteiskuva poikien kanssa. Kiitos Villelle kuvaamisesta :-)
Jotenkin siinä kaupassa höperöitsimme bändin kanssa niin kauan, että melkeen tuli kiire keikalle. Onneksi eturiviin ei nytkään ollut ihan hirveää tunkua, joten pääsimme turvallisesti tutuille paikoillemme ;-) Ja niin pääsi keikka taas alkuun. Teetä ja paahtoleipää... kävikös moni aamupalalla? Ai te - olittekos taas siellä joskus kuudelta? Kyselee Antti näiltä hömelöiltä faneilta. Ei, ei...tänään vasta seiskalta, kun sen verran nukutti ;-) Huomenna tuskin jaksetaan enää herätä ollenkaan, mutta sitä ennen meillä on vielä kaksi settiä tarjolla Neljänsuoraa... Mutta Venuksen tarina taputellaan vasta seuraavassa tarinassa. Sitä odotellessa älkää paleltuko viilenneessä kesäkuun alussa. Ja myöhästyneet onnittelut kaikille valmistuneille, peruskoulun päättäneille, yläkouluun tai alakouluun siirtyville, työpaikan saaneille, pääsykokeisiin valmistuville tai ihan vaan yleisesti onnea ihan kaikille. Muistakaa opiskella - se kannattaa aina!
Ps. tältä reissulta noita kuvia oli ihan hirveästi - mitäköhän Ensihoitaja on keikalla tehnyt...kuvannut ja kuvannut ja kuvannut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti