Voi, että Ensihoitaja on väsynyt - miten ihmeessä ihminen voi olla näin väsynyt? Ehkäpä sitä selittää se, että töitä on paiskittu oikein olan takaa. Lisäksi tämä kevään ihme - aurinko väsyttää. Eihän sitä osaa tai oikeastaan maltakaan nukkua, kun ulkona on niin valoisaa. Jonkin verran taas vaatii opiskelua, että osaa nukkua vaikka päivä valostuukin melkeen heti auringon laskettua uudelleen. Jo tuossa edellisissä tarinoissa tuo aurinko herätteli Ensihoitajaa merellä, nyt sitten kotona. Aina sieltä joku auringon säe pääsee, jostain rakosesta putkahtamaan huoneeseen, vaikka verhoja onkin useampi päällekkäin ja mallia pimentävä - jopa tuplana. Kyllähän toki valoisuus on ihanaa, mutta kun tuo nukkuminen ei näin alkuun meinaa onnistua. Pitäisiköhän mennä nukkumaan kellariin ;-) Ja valostumisen lisäksi tuo kiire töissä on ollut ihan jäätävä. Ensihoitaja parka - tämän vuorokaudesta puuttuu ihan takuuvarmasti tunteja, millään ei ehdi kaikkea, ja joskus kait sitä olisi pakko nukkuakin.

Väsymys toimii hyvänä aasinsiltana keikkaputkeen ja sen viimeiseen keikkaan 5/5. Nimittäin silloinkin rupesi olemaan turnauskestävyys jo aika koetuksella. Pari viimeistä vuorokautta oltiin kiikuttu merellä ja perjantai-ilta päätettäisiin vielä yhdellä keikalla - Turussa Venuksessa - eli kolmas yö valvoen. Vaiko kolmas yö Neljänsuoran keikalla? Mutta aloitataanpa turneen viimeisen keikan matka siitä mihin edellisessä jäätiin, eli ulostautumiseen laivasta. Niin, sieltähän on kiire ulos, joten siivoojat suorastaan heittivät meidät hytistä käytävälle ja siellähän oli varmasti kilometrin mittaiset jonot uloskäynneille. Juuri sitä surressa hissin ovet avautuvat ja sieltä putkahtaa kannelle - keitäs muita, kuin Neljänsuora. Heille avataan suoraan hyttejä vastapäätä oleva ovi kansille ja mehän livahdamme siitä samasta kipikapi kannelle ja sujahdamme näppärästi ihmisjonoon. Satamassa autoihin ja kohden Ensihoitajan hotellihuonetta. Tähän asti matka sujuikin näppärästi, mutta siitä eteenpäin reissu onkin taas tarinaa historiaan tallennettavaksi.

Ensihoitajan ystävä pudottaa Ensihoitajan ystävineen hotellin eteen ja lähtee metsästämään itselleen autopaikkaa. Ensihoitaja siirtyy sisäänkirjautumisjonoon. Turussa on ilmeisesti menossa nuorten koripalloturnaus ja nyt on tapahtunut jokin varausvirhe - jonossa edessä oleville pojille ei löydy huonetta. Siinä soitellaan ja naputellaan ees sun taas hieman vajaa puolituntia. Jono ei liiku mihinkään ja kello kipittelee pelottavasti kohden seuraavaa keikkaa. Kohta ei kerkeä enää vaatteita vaihtamaan. Ideahan oli siis, että koko jengi vaihtaisi vaatteet Ensihoitajan huoneessa. No, yksin töissä respassa oleva nainen saa sumplittua pojille huoneet - silloin tiskille saapuu mies, joka kertoo saaneensa vääränlaisen huoneen. Hän on tilannut triplahuoneen, joka onkin yksipuolisella päätöksellä muutettu kahden hengen huoneeksi varasängyllä. Ei toimi heille, ei... Ja taas aloitetaan soittelu - olisiko jossain vapaata. Tässä välissä vihdoin - yli tunnin odotuksen jälkeen Ensihoitaja ystävineen pääsee kirjautumaan sisälle hotelliin ja huoneeseen. Huipulla, kuten Ensihoitaja on toivonut, mutta... Mihin ihmeen siivouskomeroon Ensihoitaja on sijoitettu????

Huoneen ovi löytyy siivoojien pyyhe/lakanavarastokärrien takaa. Huoneessa on pitkä käytävä varsinaiseen huoneeseen, mutta missä on vessa??? Sängyn sivulta löytyy ovi - mitä tämähän ei mahdu aukenemaan, kuin puoliksi. Ei ole todellista - eihän Ensihoitaja mahdu tuosta ovesta tyllimekkoineen. Ihan päätöntä sisustamista. No, onhan huoneessa ajateltu estetiikkaa, kun leveä sänky on keskellä seinää, mutta olisiko nyt kuitenkin pitänyt käytännöllisyyden mennä kauneuden ohitse. Yöpöytä toiselle puolen ja sänky kiinni ikkunaseinään, jopa olisi toiminut paremmin. Nyt vaan ei ehtinyt Ensihoitaja kalustella huonetta uudelleen. Ensimmäinen ongelma olisi ratkaistu, mutta eihän nämä tähän loppuneet tämän huoneen kohdalla. Huone oli suorastaan kamala. Tähän mainittakoon, että Ensihoitaja on yöpynyt n. 5 v sitten samassa hotellissa ja oli kovinkin tyytyväinen silloin asiakaspalveluun ja huoneisiin. Ihan samanlainen huone oli silloinkin tilattu - yhdelle leveällä vuoteella. Silloin huone oli todella tilava. Tämä kolo oli niin pieni, että kun Ensihoitaja avasi matkalaukun lattialle ei huoneessa enää mahtunut liikkumaan. Muihin murheisiin Ensihoitaja ei nyt ehtinyt kiinnittää huomiota, kun oli mentävä. Pitäisikö tässä vielä mainita, että ne muut kaverit vaihtoivat ne vaatteet hotellin aulan inva vessassa. Eihän meitä neljä naista olisi mahtunut vaatteita tuossa huoneessa vaihtamaankaan...


Kaikesta huolimatta Ensihoitajalle saatiin taas eri mekko päälle ja kaikkien meikit sekä tukat järjestykseen ja oikein aikataulussa liikkeellekin. Hesen kautta keikalle - toivoivat muut matkaajat. Ensihoitaja, kun ei Hesen ruuasta tykkää ajatteli pärjätä ilman. Kun keikkaravintoa oli tallennettu vatsoihin suuntautuivat näiden neitien ja rouvien askelet kohden Venusta - sopivasti juuri, kun yläkerta aukeni. Äkkiä varaamaan paikat lavan edestä! Tällä kertaa sinne lavan eteen oli jo muitakin halukkaita tässä vaiheessa. Kaksi naista, jotka Ensihoitaja tunnisti fanikavereikseen facesta - nyt pitää lähteä moikkaamaan. Olipas kiva nähdä ihan livenä näitä virtuaali-ihmisiä.

Siinä sitä sitten taas tehtiin sitä, mistä Ensihoitaja ei tykkää yhtään - odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Ihan sietämättömiä nämä yökerhojen ja tanssiravintoloiden puolenyön esiintymisajat. Paaaaaaaaljon parempi olisi ollut aloittaa jo 22. Oltaisiin päästy nukkumaan me ja bändi. Kaikilla meillä kuitenkin jo useampi yö heilumista takana. Sitä paitsi huomiselle oli suunniteltu luvatusta sateesta huolimatta nähtävyyksien katselmuksia. Niin ja ne toteutettiinkin - minkä kesä kastelee, se kuivaakin. Ei muuta kuin aamulla ylös, ulos ja joen varteen. Vähänhän se sadepilvi näytti kuvissa tylsältä, mutta mitäs sitten Turun linnassa ei ainakaan satanut. Näistä seikkailuista löytyy runsaasti kuvia Facebookista sivulta Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa.

Mutta siis mennäänpä takaisin Venukseen. Vielä, kun ei olla päästy edes keikkaan numero 5/5. Vihdoin - puolenyön aikaan bändi asteli lavalle ja aloitettiin show Kaarinalla. Ai, mitä ollaan oltu laivalla pari keikkaa - näyttäis muutama muukin olleen. Veistelee Ketonen näille eturivin daameille. Kyllä huomasi, että vauhtia oli otettu jo useamman keikan verran. Jos ei nyt poikien meno ollut ihan päätöntä, niin lavan edustalla oli. Kyllä ne viisaat, kun sanoo valvomisen vastaavaan kunnon känniä ovat oikeassa. Olisikohan tässä kahteen edelliseen yöhön nukuttu vajaa seitsemän tuntia... Ei ihme, että laulatti ja nauratti. Mutta pakkohan tästä oli ilo ottaa irti, kun ei vielä tiennyt milloin seuraavan kerran keikalle pääsisi. Onneksi tuossa Linnanmäellä on noita keikkoja eri esiintyjille - lievittää vähän musatyhjiötä.

Keikan jälkeen piti saada vielä se yski nimmarikortti ja vaihtaa muutama sananen. Jospa sitten jossain kesällä nähtäisiin - hyvää lomaa vaan tässä välissä pojat. Koskakohan me nähdään seuraavan kerran? Onneksi tuonne pohjalle jäi tuollainen keikkaturnee 5/5 +1. Jaksoi taas jäädä odottamaan seuraavaa. Keikan, nimmarien ja kuvien jälkeen töppöstä toisten eteen ja kohden hotellia ja aah sitä sänkyä. Hyvä, että sai vaatteet päältä, kun jo kaatui sänkyyn ja uni vei. Hotellissa oli kuitenkin herättävä aamulla aamupalalle ihan liian aikaiseen.

Niin aiemmin tuolla ylhäällä Ensihoitaja kirjoitti, ettei huoneen kaikki huonot puolet olleet vielä tulleet vastaan - no aamusta niitä alkoi taas putkahdella esiin. Aamupalan jälkeen Ensihoitaja pötkähti vielä vähäksi aikaa nukkumaan - todellakin vähäksi, sillä huoneeseen työntyvä - vain englantia puhuva - siivooja herätti Ensihoitajan kesken parhaiden unien. Juu ei puhu Ensihoitaja englantia, ei varsinkaan juuri herätettynä, kun ei edes ymmärrä missä on. Olisi ollut kiva, että huoneessa olisi ollut kyltti - älä häiritse, täällä nukutaan. Ei muuten edes etsimisellä löytynyt sellaista. No, jospa sitten suihkuun, kun kerran on herätty - mutta hyi suihkutilan silikoonit olivat ihan mustina...

No kaikesta tästä huolimatta Ensihoitaja sai itsensä pikaisesti liikkeelle ja köpöttelemään kameran kanssa Aurajoen rantaan. Sigyn, Suomenjoutsen, joenrannan ravintolalaivat ja lopulta Turun linna. Ei mennyt hommat ihan suunnitelmien mukaan, koska vettä tuli ihan omiksi tarpeiksi. Ei istuttu lasilliselle laivan kannelle tai piknikille puiden alle. Mutta ei annettu sen lannistaa - Suomen kevät on kovin ihmeellinen. Nähdään mitä nähdään ja nautitaan siitä. Linnassa oli näkemistä suojassa tuulelta ja tuiskulta. Niin ja montaa tuntia - huh, huh, että tuli käveltyä. Varmaan 10 kilometriä tuon päívän aikana - harmi, että aktiivisuusranneke jäi kotiin. Koska useampi yö oli menty muutaman tunnin unilla ja päivän liikunta oli uuvuttanut Ensihoitajan täysin oli ihan pakko sulkea silmät hetkeksi ja herättyä oli tietenkin nälkä. Ei - Ensihoitaja ei jaksaisi lähteä hakemaan ruokaa mistään. Mitäs huonepalvelusta saisi? Lista olisi ihan kiva ja kohtuu hintainenkin, mutta... missäs sitä söisi tuota grillatun kanan puolikasta? Huoneessa nimittäin ei ollut minkään valtakunnan pöytää. Nojatuoli (jonka verhoilu oli likainen), kulmakaappi ja sänky... Eli päälle ja ulos. Makkaraperunat ja limun voisi syödä ehkä juuri ja juuri tuossa sängyllä.

Kohden torigrilliä. Pettymys - sieltä ei löytynytkään Hedbergin Grillit huurussa annosta, joten ihan oikeasti päädyttiin niihin makkaraperunoihin. Valtava nälkä ja väsynyt Ensihoitaja - sehän sopi rasvainen roskaruoka. Eväiden kanssa kohden hotellia ja ruuat siihen sängylle!!! Mitäs jos katsoisi hetken telkkaria. Tota noin, aika pieni tuo telkkari ja aika korkealla. Eihän Ensihoitaja edes näe lukea noita tekstityksiä ja kelle tuo telkkari on oikein asennettu - vastapäisen huoneen asukkaille vai? Se sängyn pöljästi sijoittanut sisustaja oli taas ollut vauhdissa. Kaappi oli tietenkin asennettu huoneen nurkkaan, kun kulmakaappi oli. Ihan älytöntä. Kyllähän nyt melkeen sata euroa maksaessaan odottaisi jotain muuta, kuin kulahtaneen huoneen, missä mikään ei toimi ja edes sen veskin oven, joka mahtuu aukeamaan kokonaan. Ensihoitaja ei aio enää ikinä yöpyä tuossa hotellissa. Ala-arvoinen huone ja palvelua ei saanut, koska kahden vuorokauden aikana minkä hotellissa viivyin respassa oli aina kilometrin mittainen jono. Mielessä kävi oikeasti oliko tuo huone oikeasti tehty siivouskomeroon, koska ne puhtaat lakanat/pyyhkeet olivat siinä oven edessä. Ei muuten ole kovin miellyttävää ajatella, että tuollaiset tavarat on sijoitettu käytävälle - ihan vain yksi sana HYGIENIA!

Mutta joo keikka numero 5/5 saatiin taputeltua - Turku nähtiin niiltä osin, kun se kaatosateessa onnistui. Nyt vaan odottelemaan uutta Neljänsuoran keikkaa - ehkäpä se on jo lähempänä kuin arvaammekaan, mutta ensin jotain ihan muuta - ainakin Teemu Roivaista Linnanmäellä ;-)