Muistaako teistä vielä joku tv-sarjan Puhtaat valkoiset lakanat - Raikkaan perheestä Hämeessä ja heidän taistelunsa pukutehtaan kannattavuudesta läpi vuosikymmenten. Ai, miksi Ensihoitaja aloittaa blogitekstinsä näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Ensihoitaja on nyt keväänmittaan katsellut tuota sarjaa, kun tuli siivotessa DVD:t vastaan. Tänä aamuna vuorossa oli toiseksi viimeinen levy. Vaikka sarjassa tapahtuikin ihan kaikenlaista sen matkanvarrella, niin iloista, kuin surullistakin niin tämän sarjan viimeinen osa oli kyllä niin surullinen, ettei sitä voinut itkemättä katsoa - puolet Raikkaan perheestä ja ystävistä kuolee, tehdas tekee konkurssin... - olisiko tv-sarjan kuitenkin voinut päättää jotenkin onnellisemmin vai oliko sittenkin hyvä lopettaa tarina kerrankin niin, ettei kaikki menekään onnellisesti loppuun - ei ainakaan kaikilla. Eli oliko sarja kuitenkin realistinen kuvaus ihmisten

elämästä. Olisi kuitenkin ehkä ollut mukavampi, jos koko kansan rakastama televisio perhe olisi saanut jatkaa elämäänsä onnellisena, siellä jossain meidän katsojien mielikuvissa. No, jospa seuraava sarja olisi onnellisempi. Näkyi samassa DVD-boksissa olevan Ruusun aika sarja seuraavana ;-)

Toisaalta nuo sarjathan: Puhtaat valkeat lakanat, Ruusun aika, Metsolat... ovat kuvattu kahdeksan-yhdeksänkymmentäluvun vaihteessa. Silloin, kun nousukausi vaihtui lamaan ja ihmiset menettivät vuosien työllä hankkimansa omaisuuden. Silloin puhuttiin, ettei enää syvempää lamaa voida saavuttaa ja että työttömyys on huippulukemissa. Miten väärässä silloin oltiinkaan. Sillä erilaisten tilastojen ja tarkastelujen valossa todellinen pohjakosketus on tehty nyt 2016. Valtio suunnittelee pakkolakeja, työnantaja- ja työntekijärjestöt neuvottelevat kilpailykykyneuvotteluja, sovitaan palkan nollakorotuksista, supistuksista, irtisanomisista, säästöistä ja nuorisotyöttömyydestä. Listaa kai voisi jatkaa loputtomiin. Jaa - ei tehdä kuitenkaan tv-sarjaa näistä - kuten edellisen laman aikana. Ollaanko me jo niin kyynistyttyjä, ettei tuollainen tv-sarja uppoaisi - onko lama jo niin arkea? Meidän jokapäiväistä arkea, että jossain joku menettää työpaikkansa, asuntonsa, perheensä, ettei se enää kosketa - siitä ei kannata tehdä ohjelmaa?

Menipäs vähän syvämietteiseksi ja kaikki yhden tv-sarjan vuoksi. Mennääs taas iloisempiin asioihin ja vaikka viime lauantaihin. Eli siis miksi juuri sinne? Valistunut arvaus varmasti kaikilta lukijoilta on, että Neljänsuorahan se on taas jossain ollut. Ja näinhän se oli - Ensihoitaja suuntasi tällä kertaa kavereineen Forssaan Statukseen eturiviin pomppimaan musiikin tahtiin ;-) Alkuperäisessä keikkalistassa Forssan keikkaa ei ollut ja Ensihoitaja ehti jo huolestua - eikö lomanaloitus keikkaa olisikaan, ehti Ensihoitaja jo säikähtää? Onneksi keikkakalenteriin ilmaantui Forssan keikka samalle päivälle, kuin Kaarinan Saaristo Open. Tuonne mennään - ja useamman tyttären voimin. Olihan Neljänsuora saatu takaisin lomalta ja lavalle.

Vaikka tässä tuli Ensihoitajalle kuukauden keikkatauko ei ilman musiikkia ole tarvinnut olla. Kaikenmoista musisointia tähän on mahtunut. Linnanmäellä, kun on nuo torstaitanssit ja kaikenmoista muutakin kivaa on ollut tarjolla Helsingissä ja lähikulmilla. Hym - mitäs kaikkea tässä on ehditty katsastaa. Kampissa oli Elias Kaskisen akuuttikeikka ja seuraavalla viikolla Elias ja päivänsankarit nousivat lavalle Lohjan torilla. Siinä välissä ehdittiin Linnanmäellä kuunnella Onnentähteä ja poiketa Janne Tulkin vetämässä yhteislauluillassa. Linnanmäen tansseissa kuunneltiin alkuun kaatosateessa Tomi Markkolaa ja seuraavalla viikolla edellistä tangokuningasta Teemu Roivaista. Kampin torilla tarjoiltiin Diandraa ja eilinen Helsinkipäivän konsertti kruunasi tämän viikon - JVG, Anssi Kela, Maija Vilkkumaa, J.Karjalainen, Sanni, Juha Tapio ja Cheek - ensimmäisenä esiintynyt Robin kuultiin vain viime säkeiden osalta ja vasta J.Karjalaisen viimeisille tahdeille päästiin sisään alueelle. Huippuartistit ja hyvä sää - eikä alue vetänyt sisäänsä meitä kaikkia halukkaita.

Mutta Neljänsuoran keikalle päästiin sisälle ja ihan eturiviin. Tunkuahan tuossa lavalla meinasi tulla, mutta sinne sitä päästiin omille paikoille :-) Koska bändi tuli keikalle toiselta keikalta ja me paikalle ajoissa oli roudaaminen vasta vauhdissa, kun kaarsimme pihaan. Ylläri - ensimmäisinä paikalla ;-) Vihdoin baarikin avasi ovensa 20 min myöhässä ja laski meidät sisälle kuuntelemaan, kun pojat virittelivät soittimiaan. Ja voi sitä iloa, kun Antti lauleli pienenpätkän Viimeistä äkkilähtöä. Voi, kun oikeasti soittaisivat näitä vanhoja kappaleita keikoilla. Mitenkäs se menikään tuo Antin kertoma noista kokoelmalevyille toivotuista biiseistä? Kuulemma yllättäviä tuloksia, vanhoja kappaleita ja paljon slovareita. Mutta Ensihoitajaa ei kyllä yllätä olenkaan. Ihan parhaitahan nuo vanhojen levyjen biisit ovatkin - muuten aika monet Jullen tekemiä - eli näin myös orkesterin itsensä näköisiä - ainakin Ensihoitajasta.


Illan aikana mentiin tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, ehkä vähän erilaisessa järjestyksessä, mutta väliin mahtui muutama vähän harvemminkin soitettu kappale. Olipa kiva kuulla niitäkin piiiiitkästä aikaa. Itse asiassa aikas montaa kappaletta Neljänsuoran levyiltä on jäänyt vuosien saatossa kuulematta. Niitä on soitettu levyjen julkaisun yhteydessä, mutta sitten ne ovat painuneet unholaan. Mitäs Ensihoitaja on nyt pari vuotta käynyt aktiivisesti keikoilla ja omien laskujensa mukaan n. 40 levytettyä kappaletta on edelleen kokonaan kuulematta livenä. Olisiko siis aika saada näitäkin kappaleita soittoon. Ihan huippukappaleita tuossa joukossa. Voi, kun ne nousisivat taas takaisin soittoon. Ensihoitaja niin odottelee noita vuosien saatossa arkistojen kätköihin kadonneita kappaleita. Onneksi sieltä on jo kaivettu soittoon muutamia huippuja, kuten Tähtien tiellä, Sun kanssa ja Yhtenä iltana. Vielä, kun saisi soittoon esimerkiksi Yön reunalla, Viimeinen äkkilähtö, Se ei käy enää, Tiimalasin verran aikaa...Yhtään näistä Ensihoitaja ei ole keikoilla kuullut. Ja voisihan noita ennen soitettujakin taas nostaa setteihin. Kun Ensihoitaja aloitti keikkailu-uransa niin lavoilla soi aina Irwinin hattu. Eipä ole enää piiiiitkiin aikoihin kuulunut sitäkään. Sitten on noita, silloin tällöin kuultuja Viikonloppu, Nostalgia perjantai, Riisiä hiuksissa... Vaihtelu virkistäisi ;-)

No Forssassa kuultiin kuitenkin kaksi harvemmin soitettua Juuri tänä yönä ja Testamentti - olipas mukavaa vaihtelua. Edelliskeikalla vaihtelua toi Ole hyvä, ole paha. Biisi kerrallaan vanhat soittoon, eikös vaan pojat? Ei hyviä kannata jättää pölyttymään. Taisi Ensihoitaja pikkaisen kiristääkin...ettei viitsi ajella perässä, jos ei saa välillä jotain uuttakin kuultavaa... ;-D

Forssassa keikka oli taputeltu ihan ihmisten aikoihin, koska showtime oli jo 23 - vaikkakin tuon paikan tavanmukaisesti aloitus viivästyi 15 min niin keikka oli ohitse jo puoli yhdeltä yöllä. Sitten vain nimmarit - uusilla korteilla - ja kohti kotia. Valoisassa yössä oli mukava ajella varsinkin, kun matkassa oli seuraa lähes kotiovelle asti. Sinne se jäi keikka - muistoihin. Ei kun seuraavaa odottamaan ;-)