Kyllä ne on huumetta, josta ei saa tarpeekseen - siis Neljänsuora. Sinne sitä oli taas mentävä, vaikka vasta viime viikolla vannoin, että seuraavan kerran vasta lokakuulla. Nii - Somerolle - Ensihoitaja kympin maantiedolla ja pitkällä matikalla tajusi, että hei - eihän tuo nyt niin kaukana ole tuo Somero. Miten kummassa sitä ei ole aikaisemmin tullut mietittyä. Mutta siis alle sata kilometriä sinne tuli, joten ei muuta kuin autoon ja menoksi.

Matka Somerolle kulki Lohjan kulmien jälkeen pienen pieniä teitä pitkin kauniissa maalaismaisemissa. Tienvarsilla huojui tuleentunut vilja, kuten siinä yhdessä laulussa lauletaan "Elokuussa vilja tuleentuu" ja siellä täällä näkyi maalaistaloja. Tienvarsi metsiä oli aukkohaukkauksen sijaan kauniisti harvennettu, joten väliin näkyi puidenlomasta veden pilkahtelua. Sateisen päivän jälkeen aurinko pilkahteli esiin lähes pilvettömältä taivaalta valaisten tanssimatkaa. Eihän näin hyvin alkanut reissu voi päättyä huonosti.

Perillä sanoo navi ja minkäänmoista kylttiä ei näy missään. Ensihoitaja ei ole ikinä nähnyt näin huonosti merkittyä tanssipaikkaa. Ainoa mistä Ensihoitaja päätteli olevansa oikeassa paikassa oli se, että autoja oli ihan hirveästi. Oli siinä oikean risteyksen kohdalla tiensuuntaisesti pienen pieni kyltti, jossa luki Esakallio, mutta miksi ihmeessä tanssipaikka ei ole hakenut tienreunaan virallista liikennemerkkiä, joka kertoisi mistä paikasta on kyse. Ihan pienenpienilläkin tanssipaikoilla on sellaiset ja ns.sisäänkäynnin yhteydessä näkyy isosti paikan nimi. Nyt parkkipaikka oli kaukana tanssilavasta ja oikein varma fiilis ei vieläkään ollut ollaankos tässä nyt oikeassa paikassa. Kun Esihoitaja sitten taapasteli muiden perässä ylös mäenpäälle näkyi siellä Neljänsuoran bussi ja store eli oikeassa paikassa oltiin. Vieläkään ei tanssipaikka kovin kuitenkaan itseään mainostanut. Epävarmasti Ensihoitaja katseli ympärilleen ja siinä talonreunalla pienellä mainittiin Esankallio ja lipunmyynti. Kesän aikana Ensihoitaja on kyllä tottunut paremmin merkittyihin tanssilavoihin, joilla on ollut pysäköintipaikalla pysäköinnin ohjaus ja tervetulleeksi toivottaminen, jopa ohjaaminen/sisälle opastaminen. Tällä paikalla tervetulleeksi toivotettiin vasta sisäovella - hus ulos vastaanottamaan ihmisiä - varsinkin meitä kaukaa ja ensimmäistä kertaa tulevia.

Illan tanssit aloitti yleensä tanssi-iltoihin poikkeavasti Neljänsuora, mutta sehän sopi Ensihoitajalle, joka pakkautui heti lavan edustalle. Alkuun näytti, ettei lavalle ole tulossa ketään muita, mutta kyllähän sieltä ennen keikan alkua tuli vastaan tuttuja tyttäriä ja uusia tuttavuuksia. Ei muuta kuin parti parti. Pojilla oli tekemisen meinikin ja hymyt herkässä. Niitä hymyjä ja tunnelmaa Ensihoitaja kasasi kuviin, jotka julkaisi jo facebook-sivullaan Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa (käykääs kattoon ja tykkään sivusta). Muuten kokonaisvaltaisesti oli illan lava todella haasteellinen kuvaajalle. Valoja oli vähän, lähinnä orkesterin omat valot ja lavan korkeuden vuoksi ne eivät toimineet kuvauksen apuna, enempikin haittasivat kuvausta. Kyllähän tuo lava olisi saanut olla puolimetriä matalampi niin olisi ollut helpompi katsella ja kuvata. Eniten Ensihoitajaa säälittivät kaksi pientä tyttöä, jotka koettivat niskat kenossa nähdä idolinsa - nenätkään kunnolla yltäneet lavan reunan tasalle. Ei ole helppoa olla pieni, muutenkin isot rynnivät eteen ja pomppivat päälle. Onneksi olivat rohkeita tyttöjä ja pyysivät reilusti apua nähdäkseen ja kuullakseen. Muuten fiksut vanhemmat tytöillä, kun olivat heille kuulosuojaimet hommanneet. Vaikka me aikuiset valitsemme itse korviemme suojaamisen tai suojaamatta jättämisen niin lasten korvat tulee suojata.

Kolme settiä - mikäs sen parempaa, kun tanssilavat ja juuri tuo kolme settiä. Baareissa mennään kuitenkin vain sillä 1.5 h:lla. Harmi vaan, että taisi olla kesän viimeinen tanssilava - seuraavaa kesää odottaen. Ensimmäinen setti oli perinteisiä tanssikappaleita ja voi heti illan alkuun kaksi Ensihoitajan mieleistä kappaletta - Syyskuu ja Yhtenä iltana. Toisaalta onneksi soitettiin heti pois kuljeksimasta, ennen kuin loppuillan fiiliksissä olisi nostattaneet kyyneleet silmiin. Meikit leviää - ei sovi lavalla itkeskellä - varsinkin, kun pitää noita yhteiskuviakin napsia. Nyt pojat jakoivatkin nimmareita fiksusti jo viimeisen tauon aikana, mutta kyllähän se vaan niin on, että ne yhteiskuvat pitäisi ottaa aina illan aluksi, kun tukka on kuosissa, meikit kohdillaan ja varsinkaan tanssillisen illan päätteeksi ei ole kiva, kun kuvissa ollaan hiki päässä niin esiintyjät, kuin tanssijatkin. Siinäpä ideaa!

Toisen setin tauolla siis päästiin treffaamaan viisikkoa ja hakemaan Jassen puuttuva nimmari huppariin. Nyt voi hyvällä mielellä sen osalta maltaa odottaa seuraavia Neljänsuora seikkailuja, kun on koko bändi kuitannut hupparin. Piti ihan tuonne Somerolle lähteä tuota nimmaria hakemaan, eihän ilman Jassea olisi Neljänsuoraa ;-) Vakaana aikeena oli Ensihoitajalla ja muutamalla ystävällä saada myös tuon tauon aikana yhteiskuvia yksin ja erikseen ja bändistä jne, mutta nimmarijono sen kuin kasvoi ja haave jäi, koska seuraava setti kolkutteli oven takana - onneksi pojat lupasivat vielä keikan jälkeen tulla kojulle jakamaan viimeiset nimmarit, myymään levyt ja meidän kanssa niihin kuviin. Viimeiset heipat ja toteamus toivottavasti nähdään pian - mutta viimeistään lokakuussa. Oli se niin haikeaa, kesällä kun todettiin - nähdään ensi viikolla. Mutta onneksi seuraava kesä on jo melkeen nurkan takana - enää kahdeksan kuukautta, sehän on melkeen heti ;-) Ja onhan tässä talvellakin kaikkea kivaa. Nelkkuja ja Siltsua, merta ja seikkailua. Niin ja välillä on varmaan ihan hyvä rauhoittua vaan tekemään töitä ja olemaan kotona - eipä sitä täällä ole juuri paljon viime kuukausina tullut oltuakaan.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan - niin myös tämä ilta. Ensihoitaja lähti ajelemaan kohden kotia ihmetellen, että mitenkäs täällä on näin valoisaa. Hetkinen tuossahan se syy möllöttää taivaalla - iso ja pyöreä täysikuu. Mahtava näky, kun kuu loisti pilvettömältä taivaalta, viljapeltojen päällä leijui usva ja muuten oli täysin pimeää. Ensihoitajan oli pakko pysähtyä napsimaan matkalla tästä näystä muutama valokuva - onneksi oli tuo järkkäri messissä, koska kännykällä kuvat eivät olisi onnistuneet.

Matka jatkui ja taivaanrannassa vilahteli silloin tällöin kirkkaita elosalamia, kuu valaisi ja autossa soi Juhlat levy - voi kun seuraava reissu olisi jo. Mukavaa syyskuuta - siitä voi tunnelmoida vaikka Syyskuun soidessa ;-)

Tuohon alle Ensihoitaja laittoi vielä vinon pinon kuvia - Ensihoitajasta näissä kuvissa välittyy niin hyvin se tekemisen fiilis - nautinto tekemiseen, rakkaus musiikkiin ja ehkä siitä riittää vähän meillekin lavan edessä.

Ja se on Juhlat...

Kättä ylös...

Fiiliksellä...

Ihana pitkä viikonloppu takana ja siihenhän tietenkin kuului Neljänsuoran keikkaristeily kohden Tukholmaa. Viime viikot ovatkin olleet ihan musiikin ilotulitusta. Neljänsuoran levyjulkkarit, Jari Siltsu Sillanpään synttäribileet ja nyt kaksi päivää Neljänsuoraa ihanan tyynellä Itämerellä vanhan rouvan Mariellan tanssilattialla. Mutta nyt se loppuu - tämä riemu. Pahasti näyttää siltä, ettei syyskuussa enää Neljänsuoran reissuille päästä. Voihan syyskuu - vaikkakin Syyskuu onkin niin ihan biisinä niin ei kuukautena. Ensin keikat ovat kaukana ja sitten vielä pojat "kehtaavat" pitää kaksi viikkoa lomaa. Siis oikeasti ovat sen kyllä todellakin ansainneet, tuon kesän keikkatahdin ja uuden levyn vuoksi. Toivottavasti malttavat lomastaan nauttia. Erinäisten kuulopuheiden mukaan myös lokakuu näyttää keikkarintamalla huonolta, joten pitäisiköhän keksiä jotain muuta kivaa seuraaville kuukausille?

Keskittyminen musiikkiin



Ilosta työhön

Mutta palataanpa viime torstaihin. Ensihoitaja oli pakannut itsensä ja ystiksiä Viking Linen Mariellaan ja laukussa oli mukana jonkunmoinen bilefiilis. Kaikessa rauhassa siinä katseltiin laivan lähtöä ja kierreltiin kaupassa, kun Ensihoitaja lähti ihmettelemään infon luo risteilyohjelmaa. Laiva irrottautui satamasta 17.30 ja risteilyohjelmaa näkemättä Ensihoitaja oletti showtimen olevan klo. 22 hapenissa, mutta mitä risteilyohjelmassa lukikaan. 18.30!!! Nyt tuli kiire - mutta onneksi Ensihoitaja on noihin vartin lähtöihin tottunut. Vaateet vaihtoon ja kiireesti yökerhoon. Muut matkalaiset jäivät vielä tässä vaiheessa hyttiin sonnustautumaan iltaan - Ensihoitaja asteli yökerhoon juurikin h-hetkellä, kun ensimmäiset tahdit kajahtivat ilmoille. Ihan älytöntä kyllä tuohon aikaan esiintyminen - ketään ollut yökerhossa tai no Ensihoitaja ja pari muuta bändiin hurahtanutta. Onneksi ei ollut tullut otettua laivalta seisovaa pöytää sillä siellä olisi ollut kattaus parhaillaan. Tuntui se kyllä oudolta, kun ihan istumaan siihen lavanreunapöytiin pystyi jäämään ja näkemään keikan. Ei oikein edes Ensihoitaja tohtinut viritellä kameraansa valmiuteen, kun tuntui hassulta ettei lavan edessä ollut tuttua muuria. No musiikkia ja itse esiintymistähän tämä väen vähyys ei heikentänyt - ehkä jopa päin vastoin, mutta tuntuihan se hullulta, kun normisti sinne eteen on sellainen tunku.

Ihan paras kuva Jussista ikinä

Illan pomppufiilis

Kieli keskellä suuta...

Ensimmäinen setti sitten vain fiilisteltiin - vanhojen ja vielä vanhempien biisien matkassa. Taidettiinpa taas soitella niitä Ensihoitajan suosikkeja, kuten Tähtien tiellä ja Sun kanssa, muutama muukin (älkääkä nyt vaatiko, että Ensihoitajan pitäisi muistaa mitä missäkin setissä tai minäkin päivänä soitettiin. Muisti on kuin seula - hyvä, mutta harva). Joka tapauksessa näitä ensilevyjen helmiä kuultiin ja voi, että niistä tämä tyttö tykkää. Onneksi ennen toista settiä oli pidempi tauko, koska nopeisiin lähtöihin tottunut Ensihoitajakaan ei ole niin nopea, että ehtisi meikata, pukeutua, koristautua, laittaa kampauksen ja himpun ehkä muutenkin laiva iltaan valmistautua. Niin se huono muisti - olikohan siinä pari tuntia taukoa, jonka aikana tietenkin hytissä viriteltiin Neljänsuorat poppikoneeseen ja nostateltiin tunnelmaa loppuiltaa varten. Jaiks vielä pari tuntia tarjolla menoa ja meninkiä ala Neljänsuora.

Täysillä...

Toiselle setille jo Ensihoitajan kaveritkin olivat saaneet itsensä valmiiksi ja lavan läheisyyteen marssittiin ajoissa. Ensin istuttiin sivistyneesti pöytien ääreen, mutta musiikin alettua Ensihoitajaa ei enää mikään pidätellyt poissa lattialta. Popopoing fiiliksellä hypellen lavan eteen ja kamera valmiuteen. Voi ei ihanaa! Eikähän Ensihoitaja siellä lavalla saanut kauan olla yksikseen. Pian seuraan liittyi muutama muukin pomppufiiliksellä varustettu fani ja siitähän se toinen setti lähti nousufiiliksellä. Eikä - ihan liian pian tämäkin tunti oli musisoitu, mutta onneksi nyt oli tauoksikin luvassa ohjelmaa. Jokin showtanssi/laulu ryhmä tarjoili illan showstaan maistiaisia - tanssia ja laulua. Oli vaan niin vaikea nimi, ettei Ensihoitaja sitä enää muista saati osaa oikein kirjoittaa.

Bassolle kyytiä

Show ryhmän poistuttua lavalla asteli taas viiden miehen ryhmittymä ja aloitti soitannon. Illan pimetessä meren ylle ikkunoiden takana vauhti tanssilattialla sen kuin kiihtyi. Nyt soiteltiin uuden levyn tuotantoa ja suuria hittejä. Välistä laulettiin yhdessä ja tunnelmoitiin tuttujen ja tuntemattomampien kappaleiden tahtiin. Ensihoitaja räpsi kuvia kamerallaan ja hulmutteli helmojaan sointujen tahtiin. Ainakin hänen iltansa oli lähes täydellinen - mutta aivan liian pian ja varsinkin ihan liian aikaiseen orkesteri vetäisi illan viimeisen ja poistui taka vasemmalle. Osan siirtyessä omiin harrasteisiin ja osan tullessa tarinoimaan meidän lavan vallanneiden kanssa. Mutta hei, huomenna me jatketaan.

Usko nyt Juha...

Kuten Ensihoitaja jo kertoi esiintymiset olivat ja menivät paljon ennen puolta yötä ja Ensihoitaja siirtyi kavereineen hyttiin odottelemaan nukkumattia - seuraavana päivänä pitäisi kuitenkin jaksaa Tukholmaan ja Ensihoitajaa lukuun ottamatta muilla oli ollut pitkä työpäivä takanaan. Näin ensimmäisen illan show jäi näkemättä ja housebändinkin kuuntelu vähälle. Ei vanhat enää oikein jaksa heilua.

Koska Ensihoitajan sisäinen kello on erehtymätön ja toimii myös pimeässä sisähytissä hän heräsi aamuun ihan liian aikaiseen - klo. 7.00 Ruotsin 8.00 Suomen aikaa. Eihän siinä auttanut muu kuin pistää poppikoneet korville ja koettaa malttaa aloillaan, kun toiset halusivat vielä nukkua - eikähän laivallakaan mitään tekemistä vielä ollut tuohon aikaan - tuskin olivat saaneet vielä edes diskon ovia kiinni illan jäljiltä. Pikkuhiljaa matkakumppanitkin heräilivät ja koko hytin jengi suuntasi kulkunsa aamupalalle, jonka jälkeen kerettiin mukavasti katselemaan miten laiva saapuu Tukholmaan. Ihana aamu ja hieno päivä tulossa. Saapuvan päivän kuumuus väreili jo meren yllä. Laiva lipui majesteetillisesti Tukholman saariston ahtaita väyliä ja me, sekä paikalle saapuneet muutamat muut Nelkkufanit suunniteltiin päivän ohjelmaa maissa ja sovittiin treffit illaksi lavan eteen.

Tukholma aamulla kannelta

Päivä Tukholmassa hurahti nopeasti ihmetellessä vanhan kaupungin nähävyyksiä, kuningaan linnan vahdin vaihtoa ja kauppojen antia. Ensihoitaja saapui ystävineen ajoissa laivaan, koska tänäänkin Neljänsuora kipuaisi lauteille jo 18.30. Sitä ennen olisi kerettävä ehdottomasti ottamaan pikku päikkärit. Eihän sitä kauan maltettu nukkua, kun piti aloittaa iltaan valmistautuminen. Kuten aiemminkin Ensihoitaja on todennut, hän on surkea päättämään mitä päälleen laittaa, niinpä useampaa vaihtoehtoa piti kokeilla iltaa varten. Niin muuten, Ensihoitajan ystävä kommentoi muutaman valitun sanan Ensihoitajan pakkaamisesta ja matkalaukun koosta. Taisi tuon ystävän matkalaukku olla neljännes Ensihoitajan laukusta!!! Niin ja kuinkas siinä kävikään - eihän niitä kaikkia vaatteita tietenkään tarvittu ;-) Tärkeintä kuitenkin oli tuplahtavat helmat ja keveät kesäiset värit ja niihin sopivat asusteet. Ensihoitaja pysyi hankalista päätöksistään huolimatta uskollisena tyylilleen ja mikä tärkeintä värilleen (siis pinkkiä tai ainakin punaista löytyi päästä varpaisiin).

Ja taas mennään...

Tunnelma hetki...

Sydän puhdasta multaa...

Toisena iltana Ensihoitaja oli ystäviensä kanssa hyvissä ajoin odottamassa esiintymisten alkua. Ensimmäinen setti tunnelmoitiin taas vanhempien biisien merkeissä ihan maltillisesti paikoillaan istuen (ei Ensihoitaja ikinä malta istua aloillaan - ainakin varpaat napatti). Pienen tauon jälkeen bändi nousi lavalle toisen settinsä merkeissä ja pienen taivuttelun jälkeen Ensihoitaja sai myös ystävänsä kanssaan lavalle tanssimaan ja hyppimään musiikin tahtiin. Pikkuhiljaa siihen lavalle saapui muitakin innokkaita ja tunnelma lähti nousuun. Että oli hauskaa - välillä repeili orkesteri, väliin yleisö. Ensihoitaja sai aikaan totaalirepeämisen, kun Antti esitteli: Seuraavaksi uudelta levyltä kappale SPM. Ensihoitaja toteaa kaverilleen mikä SPR? Siinä sitten tapahtuu jonkinasteinen repeäminen, joka saa laulajan pohtimaan sanoiko hän jotain hassua ja koko yleisöllä rupeaa olemaan jotensakin hauskaa. Samanaikaisesti Ensihoitaja toteaa, eikun sehän oli se SMP ja räjähtää itse nauramaan - siis...suoraan Neljänsuoran uudelta levyltä Suomen maalaispuolue!!! Ei Ensihoitaja tiedä mille ne muut nauroi, mutta itselle ainakin makea nauru maittoi. Siinä sitten Antti ihmettelemään, että mikäs tässä noin hauskaa - toisaalta hauskaa, että teillä kaikilla on hauskaa. Tässä siis selitys ainakin Ensihoitajan osalta tähän hauskuuteen.

Johan plexin takaa

Illan viimeisen setin myötä vauhti sen kuin kiihtyi ja välistä laulajakin oli mukana tanssilattialla laulamassa ja pomppimassa. Valtavan maailman aikana koko tanssilattia oli jo niin messissä, että siellä pomppi yksi jos toinenkin - Ensihoitajakin. Välistä meinasi korvakorut pudota, kampauskin vähän purkua ja lopulta jo sai pitää hametta ylhäällä, mutta hei fiilis oli hyvä ;-) Pomppimisten ja hyppimisten jälkeen kokoonnuttiin hyväntahtoisina hakemaan nimmareita ja vaihtamaan kuulumisia poikain kanssa. Ensihoitajalta oli jo edellisenä iltana varattu kuvaamaan yhteiskuvia muutamille faneille ja Ensihoitajan ystävä oli hieman harjoitellut järkkärin käyttöä, jotta saataisiin kuvaan myös yleensä kameran takana pysyttelevä Ensihoitaja. Niin ja Ensihoitajallahan oli suunnitelma. Ennen reissua oli hommattu kangasmaalitussi ja sillä oli tarkoitus saada huppariin nimmarit koko Neljänsuoralta ja sen tekniikalta. Testattiin ensin varovasti vanhaan huppariin ja jos tämä toimii niin sitten ehkäpä uskaltaudutaan samaan prokkikseen uuden hupparin osalta. Ainoa vaan, ettei Jasse ollut matkassa mukana, joten hänen nimmariaan vaille vielä jäätiin. Mutta hyvältä näyttää huppari - seuraavaksi vaan testataan kuinka hyvin kestää pesun. Kynässä kyllä lupailtiin, että kestää silityksen jälkeen +40, mutta mitään Ensihoitaja ei usko ennen kuin näkee :-) Mutta tulipahan kiva facelift vanhaan ja vähän jo tylsään huppariin.

Vaikka toisena yönä Ensihoitaja ja ystis viettivät iltaa pidempään yökerhossa katsellen showta ja kannella kipaisten katsomassa laivojen lipumista Ahvenanmaalle, oli Ensihoitaja aamulla hereillä heti kahdeksan jälkeen. Ensihoitaja koetti pukeutua ja liikkua mahdollisimman hiljaa hytissä ja hipsiä ulos, kauppaan ja kannelle, niin ettei herättäisi muita hyttiläisiä. Oli taas tulossa niin upea ilma, että olisi toivonut heränneensä muutamaa tuntia aiemmin ihan vain siksi, että olisi nähnyt aamun nousevan meren ylle. Kohta tämäkin risteily olisi vain muisto ja tarina Ensihoitajan tarinoissa. Oli aivan loistavaa - Ensihoitaja voisi ottaa heti uusiksi. Kiitos ystikset seurasta, kiitos Neljänsuora huikeista illoista, kiitos Viking line ja kaikki te ihanat laivalla olleet ihmiset, joiden kanssa oltiin jutulla ja nautittiin matkasta. Uutta reissua ja seuraavia keikkoja odotellessa. Ehkäpä tässä välissä palataan joko ensihoidon tai runoilun maailmoihin. Nauttikaa viimeisistä helteistä ja ottakaa kaikki D-vitamiinit talteen talven varalle. Tässä tarinat tällä erää ja enempää ei Ensihoitaja saanut vaihtumaan kuvia vaikka kuinka yritti...