Eihän Ensihoitaja nyt meinaa keretä ollenkaan kirjoitta näitä tarinoitaan. Tapahtuu niin paljon kaikkea ja koko ajan. Ensihoitotarinoitakin olisi taas pino odottamassa, mutta eipä niitä ole ehtinyt. Ei aina meinaa keretä näitä keikkatarinoitakaan raapustaa. Joku vie Ensihoitajan vuorokaudesta tunteja ihan varmana. Ehkä myös aivojen muistikapasiteettia kuormittaa joku muu. Saisiko siis vuorokauteen vaikka pari kolme lisätuntia ja tuohon otsalohkoon usb paikan lisämuistille?

Mutta siis... viime viikonloppuna Ensihoitaja eksyi hetken mielijohteesta ja fanikaverin ystävällisellä avustuksella Baltic Queenille Jari Sillanpää risteilylle. Niin siis todellakin viikkoa ennen varattiin matka - aiemmin siihen ei ollut varaa - toista sataa euroa matkaaja ja yksin hytissä vielä enemmän. Kuinka ollakaan edelliseltä Neljänsuora risteilyltä kotiuduttua sai Ensihoitaja viestin - nyt näkyy olevan 2 hengen B-hytti 20e. Eli ei muuta kuin tilaamaan matkaa. BTW yhdelle hengelle matka olisi ollut aika paljon kalliimpi - enpä ole ennen kuullut, että hytin hinta voi nousta lähemmäs kymmenkertaiseksi, jos matkustaja matkustaa siinä yksin. Eikös se yleensä ole hytin hinta, hytin hinta, jos sellainen ilmoitetaan siitä huolimatta onko matkustajia yksi tai kaksi? Ei näköjään - ehkäpä Ensihoitaja ei nyt ymmärtänyt ihan jotain ;-)

Mutta siis laivaan päästiin nyt halvalla ja pitkästä aikaa suoraan Helsingistä. Merelle Jari Sillanpää risteilylle, jossa mukana myös Neljänsuora. Heti ohjelmalehtisen käteen saatuaan Ensihoitaja kavereineen toteaa - Neljänsuora esiintyy molempina päivinä ja pojilla on päivällä myös nimmarin jakotilaisuus. Mitenkäs se Siltsu sitten esiintyy? Mitä - oikeasti - Sillanpää toimii Neljänsuoran lämppärinä!!! Jarin orkesteri soitteli pitkin iltaa, mutta itse stara kiipesi lavalle 22.30 - laivan päästyä satamaan Tallinnassa. Menomatkalla Tallinnaan merellä tuuleksi sopivasti sivumyötäisesti ja sai laivan keinahtelemaan epämiellyttävästi. Onneksi merimatka ei ollut pitkä ja muutaman tunnin keinahtelun jälkeen laiva kiinnittyi Tallinnan satamaan.

Ensihoitaja kavereineen laittautui ajoissa yökerhoon kuuntelmaan Siltsun orkesteria. Hyvät istumapaikat, koska vaikka Ensihoitaja Jarista tykkääkin, niin ei todellakaan ole valmis seisomaan lavan edessä varaamassa eturivin paikkaa jo siinä kuuden maissa niin kuin useat Siltsun fanit tekivät. Eli eturivin paikat edes tanssilattian ulkopuolelta. Ja niinhän siinä kävi, että Siltsun heläyttäessä ensisoinnut täyttyi koko tanssilattia. Siellä sitä sitten venyteltiin ja varvasteltiin niillä istumapaikoilla, että saatiin kuvia ja nähtiin edes vilaus artistista.



Samaa settiä vedettiin kuin aiemmillakin Sillanpään ja Neljänsuoran yhteiskeikoilla. Taisi kappaleet olla vähän eri järjestyksessä, mutta jotain uutta tai oikeastaan vanhaa Sillanpäätä olisi odottanut enemmänkin esitettäväksi. Ihan sama kuin noissa Neljänsuoran seteissä - miksi ihmeessä ne vanhat ja hyvät unohdetaan? Niitä olisi mukava välillä kuulla ja ne uudistaisivat ohjelmistoa mikä houkuttelisi lähtemään keikoille yhä uudestaan ja uudestaan.

Hyvin oli Sillanpää yleisön lämmittänyt ja niinpä siinä puolen yön tietämillä lavalle kiipesi Neljänsuora. Ensihoitaja oli lähes kyynerpäätaktiikkaa käyttäen kaapannut itselleen paikan eturivistä - siitä Antin ja Juhan väliltä. Niin - ihan väärin päin olivat pojat lavalla - Julle väärällä puolen. No, mutta sieltähän se kajahti tuttu setti pojiltakin. Solistin Ketonen oli malttanut luopua tarralenkkareistaan, mutta jostain hän oli kaivanut päälleen t-paidan, johon joku oli testaillut hampaitaan - siis toinen puoli paidasta oli täynnä reikiä (no okei, ihan kait oli tehokeino vaatteessa, mutta...) Niin ja se kuuluisa pikkutakki oli tainnu unohtua keikkabussiin ;-)


Illan vauhti oli aikasmoinen ja ihan sai varoa kameraansa ja sitä, koska on laulajan polvet nenässä tai kitaristin kenkä kitusissa. Niin - jotenkin oltiin nyt tosi iholla lavajärjestelyjen vuoksi. Siitä huolimatta ei meinannut Antin - Suomen kovaäänisimmän miehen - laulu kuulua meille eturiviin. Siis mitä? Ei kuulu??? Ei kuulunut ei - ei ainakaan mikin kautta, koska joku himskutin juttu oli rikki tai jotain. Välillä Puuhis sai äänentoiston toimimaan, mutta voi - taas ääni hävisi soitannon taakse. Muutaman metrin päästä lavasta tilanne olisi ollut parempi, mutta eihän Ensihoitaja halunnut mennä mihinkään lavan edestä. Miten se kuvaaminenkaan onnistuisi ihmismassan lävitse. Oli muuten harvinaisen paljon väkeä muurina lavan edustalla. Käytännössä katsoen koko tanssilava oli täynnä ihmisiä - ei ihan niin paljon kuin Siltsun aikana, mutta hyvä määrä kuitenkin ;-)

Voi - taas ilta loppui - ihan liian aikaiseen. Pojat poistuivat lavalta ja keikka oli taputeltu. Yökerhokin tyhjeni ja ensimmäiset siivoojat saapuivat paikalle. Erikoista siinä mielessä, että kello oli vasta vaille kaksi ja ohjelman mukaisesti yökerhon piti tarjoilla levymusaa aina neljään asti. Kun tätä kavereiden kanssa ihmeteltiin henkilökunnalle niin tuli vain vastaus - "Menkää diskoon siellä on parempaa musiikkia ja kaikki meni sinne." Siinä aikamme vitkasteltua lähdettiin katsomaan pitikö tarjoilijaherran kertomus paikkaansa. Eihän se mitään pitänyt. Hirveää jytkemusiikkia ja kourallinen ihmisiä. Ensihoitajalle riitti ihan viiden minuutin katsastus paikasta. Siispä nokka kohden hyttiä ja nukkumattia - aamulla olisi tarkoitus herätä ajoissa katsastamaan Tallinnan tarjoamuksia.

Ensihoitajalla on tapana pitää yöllä nukkuessaan päällä televisiota tai radiota tai jotain. Laivalla mukana oli MP3 ladattuna Neljänsuora-musiikilla. Eli ei muuta kuin popit soimaan ja peiton alle katselemaan unia. Ai miksi pitää laittaa meteliä yöksi? Yksinkertaisesti siksi, että Ensihoitaja herää helposti kaikkeen ulkopuolelta tulevaan hälyyn ja tasainen musiikki peittää näitä ääniä. Sen siitä saa, kun päivystelee noita pilliautoja vuosikymmeniä - herää pienenpieneen naksahdukseenkin. Mutta siis laivalla katseltiin ihan liian lyhyt yö unia Neljänsuoran tahtiin. Aamu saapui ja kello soi - tai eihän sen tarvinut soida Ensihoitajan sisäinen kello herätti Ensihoitajan taas muutamaa minuuttia ennen.

Aamupala oli päätetty etsiä maista ja nyt vain vaatteet niskaan ja kaverin kanssa maihin. Vaatekaupoille, mutta voi tällä kertaa mikään silmään osuva ei oikein miellyttänyt - säästyipä rahat tänään alkaneeseen Miss WindyShopin mekko aleen ;-) Voi ei Ensihoitaja suorastaan sekosi tuosta alennusmyynnistä. Mutta siis Tallinnassa seikkailu jäi hieman lyhyeksi - ei oikein lyhyen yön jälkeen jaksanut keskittyä maissa tarjottaviin palveluihin. Sataman Rimistä aamupalaa ja toisesta ravitsemusliikkeestä nestemäiset herkut vapun viettoon. Ihania vaaleanpunaisia pikkuskumppapulloja Mantan lakittamiseen ja piknikille Ullanlinnalle. Nykyään, kun Ensihoitaja pääsääntöisesti on pyhät vapaalla niin onhan noita juhlallisuuksia juhlistettava kuohuvalla. Vaikka lanssarivuosina saattoi päästä katsomaan lakitusta, niin alkoholiin ei silloin koskettu ollenkaan. Nyt se pikkupullo on oikein oiva määrä Ensihoitajan vappuun ;-)

Maista laivaan päästyä heitettiin hetkeksi pötkölleen sängylle ja kohta alkoi jo valmistautuminen päiväkeikkaan.  Eli meikkiä ja kikkaraa ja menoksi ensin nimmarikeikalle. Siis nimmareita jakoi meidän Neljänsuora - ei Jaria me ei saatu vaikka kuinka toivottiin. Neljänsuoran pojat jakoivat nimmareita kaikille halukkaille - kuvien kanssa. Päivä jatkui Siltsu aiheisella tietovisalla, johon Ensihoitajakin taisi osallistua - ei niin hyvällä menestyksellä, mutta päästiinpä jännittämään. Ja kohtahan sitä piti jo siirtyä kuuntelemaan Neljänsuoran päiväkeikkaa. Mutta matkalla kuitenkin piti käydä katsastamassa kaupassa, josko sieltä löytyisi niitä keikkalippuja, joita sinne oli piilotettu. Ei suosinut onni Ensihoitaja. Muutenkin merenkäynti alkoi heilutella laivaa niin, että Ensihoitaja voi pahoin ihannoimistaan pahoinvointirannekkeista huolimatta. Missään ei ollut hyvä olla, joten ei muuta kuin yökerhoon kuulotelemaan Siltsun orkesteria ja siinä, kun saattoi vähän heilahdella sekä pompahdella musiikin tahdissa, niin olo hieman korjautui.

Onneksi pojat soittivat päivän reipastahtista musisointia - näin Ensihoitaja saattoi pompiskella ja näin kumota laivan keikahtelua. Päivän ohjelmisto olikin jo monipuolisempi ja muutamia harvemmin kuultuja kappaleitakin soitettiin. Tuli se Rakkaus elää - biisikin. Näillä saavuttiin takaisin Helsinkiin Länsisatamaan. Viimeiset soinnut olivat tuskin kadonneet kuuluvista, kun köydet jo kiinnittyivät sataman tolppiin ja laiva ulkoisti meidät matkaajat. Laukku matkaan ja hei, hei taas laiva - kohta taas mennään - mutta eri satamasta, eri kaupungista, eri laivalla ja vielä eri yhtiön laivallakin. Ainoa joka säilyy on... no tietenkin Neljänsuora ;-)


Mutta näillä mietteillä huomiseen arkivapaaseen - vai mihin vapaaseen, Ensihoitajalla on ainakin useampikin työjuttu tehtävänä, mutta sitten perjantaina unohtuu työt ja alkaa Neljänsuora putki - Ihanaa kesä sää - tanssilava ja Neljänsuora. Kylläpä tätä on odotettu. Eli Esakallio täältä tullaan ;-) Niin ja onhan sitä tulevana viikonloppuna muutakin - pojat Lohjalla ja Mölyapinat Lintsillä. Näistä saatte taas lukaista tarinoita myöhemmin. Älkääpä polttako nahkaanne ulkona.